Wee2be:n leikkausmatka alusta loppuun.(kuvia s.7)

Heips kaikille!

Olen ihan uusi tapaus täällä ja ahkerasti koko päivän täällä roikkuneena olen saanut fiiliksen, että olen ihan oikeassa paikassa. Pituus paino suhteeni on aikalailla 175/175... masennus sentään, kaikenlaiset kokeilut ja kuurit on tehty ja laihduttukin on, vaan, jotta kilot aina hiipivät takaisin.. nopeemmin tai hitaammin. Normaalipainoinen olin viimeksi syntyessäni - jo 1 vuotiaana pallerona olin käyrien yli ja koskaan en sinne alle palannut..

Sukurasite on isäni puolella tämä paino, jossa on jo kaksi GBP läpikäynyttä - hyvin tuloksin ja päätin minäkin hakeutua apua hakemaan, mielelläni olisin terve vielä 10kin vuoden päästä... nyt 28-vuotiaana vielä suht kondiksessa olen.. ja lapsettomuus on myös iso asia, miksi haluan ja olenkin yrittänyt muuttua ja laihtua.

Olen koittamassa yksityiselle leikkaukseen pääsyä, koska en usko kestäväni sitä julkisen puolen ikuisuus jonoa ja muuta häslää - PK seutu on lähestulkoon kuuluisa hitaudestaan tuossa suhteessa..

Mutta se siitä nyt, maanantaina soitan ja sitten osaan kertoa lisää, missä mennään - vai mennääkö!?

Tervetuloa mukaan Wee2be, kivaa että löysit tämän palstan! Täällä on helppo olla mukana, koska kaikki ollaan samassa veneessä ja kaikilla on yhteinen päämäärä; normaali paino ja parempi terveys. Toivotan sinulle onnea tälle matkalle kohti uutta elämää, toivottavasti asiat alkavat luistaa toivomallasi tavalla :).

Kiitos Bulla. :)

Tunnen olevani kovassa mielenmyllerryksessä: pelkään pettyväni, jos mua ei jostain syystä voitaskaan leikata - pelkään sitä niin paljon, että pelkään edes yrittää ja samalla tiedän, että pakko on - pohjalta ei pääse kun ylöspäin. Mietin, onko silti normaalia olla näin peloissaan ja toiveikas saman asian suhteen: kummallisen voimakas ristiriita.... hämmentävää.

Tervetulloo joukkoon!
Tsemppii jatkoon!

Moi Wee2be! Ainakin mä ajattelen just kuten säkin eli pettymyksen pelko on suuri, että mitä jos en pääsekään siihen leikkaukseen, mutta sille ei sitten vaan voi mitään. Luotan lääkäreihin siinä asiassa, että jos he sanovat, että siihen on mulla jokin lääketieteellinen este, niin sitten se on niin. Ainakin mä olen sitten yrittänyt tätäkin tietä, en voi sitten myöhemmin syyttää itsenäni, että miksen mä edes yrittänyt!

Aivan samoin mäkin oon sekä toiveikas että pelokas, pelkään ihan hurjasti sitä leikkausta ja jopa sitä, että kuolen siihen. Mua ei ole koskaan leikattu mistään, joten jo pelkkä nukutus on mulle uusi kokemus. Varsinaista kipua en pelkää, en ole mitenkään erityisen kipuherkkä, piikkikammoinen tms. ja esim. pitkän synnytyksen aiheuttamat kamalat kivut eivät ole lähes 20 vuoden jälkeenkään unohtuneet, sen pahempaa kipua en osaa edes kuvitella, joten kun olen kestänyt sen, enköhän selviä näistäkin leikkauksen jälkeistä kivuista.
On ihan ymmärrettävää, että leikkauksen jälkeen on hyvin todennäköistä, että on kaikenlaista kipua ja riesaa useamman viikon, yritän asennoitua siihen etukäteen ajatuksella, että kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.

Noihin pelkotiloihin auttoi hurjasti se, että sain tavata tämän palstan kautta neljä ihanaa naista ihan livenä, jotka ovat läpikäyneet leikkauksen. Näin asia muuttui paljon realistisemmaksi ja sain kysyä heiltä kasvotusten ihan mitä halusin ja he vastasivat kiltisti :). Oli niin upeaa nähdä neljä hyvinvoivaa ja onnellista ihmisistä, jotka kaikki olivat tyytyväisiä tekemäänsä ratkaisuun.

Sulla on mielestäni erittäin suuret motiivit laihtua pysyvästi, joten niiden asioiden vuoksi kannattaa ehdottomasti pyrkiä leikkaukseen. Itse olen surullinen siitä, että en uskaltanut tehdä toista lasta suuren ylipainoni vuoksi, esikoisen aikana olin vielä suht normaalikokoinen, n. 85 kg, mutta lihoin sitten aika nopeasti. Onhan se tutkittu juttu, että erittäin lihava äiti on riskisynnyttäjä ja usein vauvakin on vaarassa, jos nyt sitten ylipäätään onnistuu tulemaan raskaaksi. Itse ajattelin silloin "lapsentekoiässä", että tää peli on nyt menetetty mun lihavuuden vuoksi ja saan tyytyä yhteen lapseen enkä vieläkään osaa ajatella, että ihan oikeesti voisin joskus olla useita kymmeniä kiloja kevyempi.

Minulla ei ole ollut sen kummempia terveyshaittoja ylipainostani ennen neljääkymmentä ikävuotta, ihmisen kroppa jaksaa ihmeen kauan sinnitellä, mutta aivan varmaa on, että jossakin vaiheessa se kamelin selkä katkeaa. Ihmisen sydänparkakin on suunniteltu pitämässä meitä käynnissä paljon pienempikokoisina, nyt se joutuu paahtamaan koko ajan "ylitöitä" ja alkaa laajentumaan ajan mittaan. Myös meidän muut sisäelimet on tosi kovilla, niin munuaiset kuin maksakin, suolistosta ja verisuonista puhumattakaan.

Tuki- ja liikuntaelinongelmat vaivaavat usein normaalipainoisiakin, saati sitten meitä ylipainoisia. Nivelet ovat lujilla, monilla polvet klonksuu, nilkat paukkuu, lonkkia särkee, selkää kolottaa... liikkua pitäis, mutta aika monelta se jää väliin, koska ei ole kivaa kävellä esim. selkäsärkyisenä.

Normaalipainoisenkin kunto huononee vuosi vuodelta mitä vanhemmaksi tulee ja esim. itse täytän kohta 45 vuotta ja tuntuu aika lohduttomalta, kun tietää menevänsä tätä menoa vuosi vuodelta paljon huonompaan kuntoon. Jokainen haluaisi odottaa iloisena tulevaisuutta eikä vaan murehtia, mitä kaikkea kurjaa elämä tuo tullessaan.

Ja aivan selvä fakta on, että meidän lihavien odotettu elinaika on huomattavasti lyhyempi kuin normaalipainoisten eli jos emme saa tätä painotaakkaa pois, emme tule elämään kovinkaan vanhaksi. Kuolla voi tietysti vaikka miten nuorena vaikka jossakin onnettomuudessa, mutta ainakin riski kuolla lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin, väistyy.

Niin, kyllä tämä on hyvin hämmentävää ja tunteiisin vetoavaa aikaa, ainakin mulle. Mieli on herkässä ja välillä ei osaa mitään muuta ajatellakaan kun tätä leikkausasiaa. Me ihmiset olemme myös erilaisia tässä asiassa, toiset eivät turhia etukäteen murhehdi ja me toiset mietitään taas kaikki moneen kertaan etukäteen. Mielestäni on kuitenkin hyvä miettiä asiaa monelta eri kantilta, punnita hyödyt ja haitat. Helppoa se ei tule varmaankaan olemaan leikkauksen jälkeen, se on lähes varma se, vaan se vaatii paljon sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä, uuden opettelua ja uskoa parempaan huomiseen.

Bulla, kiitos. Suuren suuri kiitos. Erityisesti olen iloinen, että näet sen minussa olevan motivaation. Sitä on hankittu jo muutamia vuosia, RTn kanssa opettelin syömään oikea oppisesti ja aikalailla uskallan väittää, että niin minä, kun varmasti moni muukin ylipainoinen ihminen, tietää ravitsemuksesta jopa hoikkia kanssasisariaan enemmän..

Mulla ei uni tullut, tänään soitan.. nyt jo 2 minuuttia yli kahdeksan... olen aika tyrkky, kun ekana aamusta kilautan...

Joko sait soitettua? Niin, tervetuloa vaan porukkaan, taalla on paljon tietoa asioista. Toivottavasti paaset leikkaukseen pian.

Soitin ja nyt vaan odotan, että RT soittaisi minulle päin ja varaisin ajan hänelle ja siitä eteenpäin. Kovasti oli mukava ihminen puhelimessa, siinä 20 minuuttia meni hujahtaen ja vielä olisi jäänyt mieleen asiaa, mutta työt ei antaneet periksi olla luurissa enää...

Ekat leikkaukset alkaa siellä viikolla 32, eli JOS kaikki menee hyvin ja jos saan leikkauspäätöksen, niin joskus sitten elo-syyskuussa on meno sinne..

Mietin, että kuinka pitkän pussikuurin saan määrän suorittaa - käsityksenäni on, että se on maksalle erittäin hyvä, mitä nopeammin paino tippuu juuri ennen leikkausta.. Mikä se normaali aika on ja onkohan yksityisen puolella eroa siihen..?

Onneksi nutrifastin suklaapirtelö on HYVÄÄ :)

Projekti etenee... omalla tavallaan ja painollaan.. mutta sen sijaan, että olisin saanut itseni laihtumaan, olenkin onnistunut turvottamaan itseäni parilla kilolla... todella masentavaa. Mutta taistossa taas ollaan mukana..

RT tapaaminen oli todella antoisa ja sen jälkeen olen käynyt myös kirurgilla ja sairaanhoitajalla juttelemassa. Leikkaustani puollettiin, vielä on edessä verikokeet ja ylävatsan UÄ - tähystystä ei onneksi tehdä :D

Alustavasti leikkauspäivää laitetaan lokakuulle, tarkka päivä tulee varmaan sitten kun kokeet on tehty. :)

Nyt olen tosi toimissa painonpudotuksessa lomailun ja oleilun jälkeen. Täyttelen kiloklubia ja tavoittelen ainakin 5% painonpudostusta ennen leikkausta. Varmaan juuri ennen leikkausta eneilen pari viikkoa.. mutta nyt tähtään elokuulle ja jatkotutkimuksiin.Odotukset on korkeella ja motivaatio myös. :)

Huh, tuntuu,että asiat etenee suht nopeaan nyt, kun on päästy syksyyn. Alustava leikkausaika on varattu 4.10 ja mietinkin, olisiko syytä eneillä ennen sitä... ja kuinka kauan?

Painon päivitän huomenna, viimeksi oli 171,6, eli muutama kilo tultu alas...

Heippa Wee2be!

Hurjasti onnea leikkausajasta!

Kiitos Kanttura. :)

Jiihaaa, 169.9 kiloa.. paino laskee..5 kiloa matkaa vielä tavoitteeseen, mutta uskon sen tulevan saavutettua...

Hei wee2be ja tervetuloa minunkin puolestani=)
itse menossa Peijakseen veitsen alle 20.9 gastrig sleeve ja kovasti yritän painoa alas saada mutta tänään vaaka näytti että 2 kg tullut lisää=( blääh.. johtuu varmaan vedestä kun flunssa ollut viikon ja juotua on tullut monenmonta litraa vettä ja teetä.(toivon=)) Huooh noh takaisin ruotuun. Aloitan Nutrilet quik startin maanantaina, saas nähdä taas mitä tapahtuu. Kyllä on vaikeeta tämä läskien taisto!!! Tiukassa on, tiukassa on. meinaa usko loppua välillä.

Hei Wee2be! Olen lukenut ahkerasti tätä palstaa ja nyt 1. kertaa tänne itse kirjoitan. Oletko menossa Terveystaloon (Kamppiin) 4.10 leikkaukseen? Minä olen menossa samaan paikkaan, mutta päivä ei ole vielä varmistunut. On joko 4.10 tai 5.10. Ajattelin että olisi mukava, jos vain tahdot, vaihtaa ajatuksia ja vertaistukea toisiamme jo ENNEN leikkausta jos kuitenkin samassa paikassa tulemme törmäämään? Toki leikkauksen jälkeenkin olisi mahtavaa vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia sellaisen ihmisen kanssa jolla on samat kokemukset ja vieläpä samaan aikaan.
Olen itse 39-vuotias, pituus 166 ja paino nyt 138. (enimmillään ollut 147) Oma tarinani on tuttu; laihdutusyrityksiä ja jojoilua yli 20 vuoden ajan. Nyt se loppuu tähän :)
Tsemppiä sulle! ps. Oletko aloittanut jo VLCD:n tai ENEilyn tai oletko saanut sellaista ohjeeksi?

PK-seudun porukoilla on tapaaminen suunnitteilla syyskuulle, meitä on useampi Terveystalossa tänä vuonna leikattu tulossa. Seurailkaa palstaa, Laila on luvannut kutsua kotiinsa tapaamisen.

No heippa vaan kaikille taas :)

Lyltsy, kovasti innolla tahtoisin tulla tapaamiseen mukaan, sikälimikäli aikataulut sattuu natsaamaan - edellis kerralla hannasin :P

Pampula :) Minulle on alustavasti varattu tuo 4.10, kunhan saan lisäinfoa omista labroista se varmistuu.. Ymmärsin, että 4.10 ainoastaan tehdään leikkauksia ja seuraavat vasta marraskuussa, eli varmasti samalle päivälle veitsen alle pääsemme. Huippua ! Olenkin ajatellut, kuinka muksaa olisi, jos joku samaan aikaan leikattais ;) Priva viestiä saapi laittaa, mulla on myös tuolla alla olevassa osoitteessa blogi tästä aiheesta.. Oletko kenties tulossa yhteistapaamiseen? :)

ENEILYSTÄ: laitoin Ttalon Tarjalle asiasta s.postia, kun mietin oksennus suussa niitä pusseja, että koska ja miten - Anette sanoi, ettei pussikuurit ole välttämättömiä, pääasia olisi saada painoa putoamaan hieman mieluiten normaali proteiinipainotteisella dieetillä, 6krt/vrk ruokarytmillä ja pienin annoksin. Olen vielä kahden vaiheilla silti, eneilenkö pusseilla jonnisen aikaa - noita nutrilettejä kun on jokunen pussukka tuolla - varmasti viikon annos ainakin..puuh.

Nyt on mulla kaikki labrat otettu, sapesta ultrassa löydetty kiviä jotka samalla kerralla viedään - koko sappirakko siis.. Suurin jännitys kohdistuu helicon tulokseen, tosin siitäkin sanottiin, että jos sen tuloksen pian saan ja vaikka se olisikin, niin viikon antibiootilla se hoituu.. Labrat luvattiin mulle valmiiksi ensi viikolle.. kun tietäs mikä päivä.

Mielessä on ensimmäisen kerran tänään käynyt ajatus, että hui, mut ihan oikeesti leikataan ja sit on elämässä ihan uudet tuulet.. tuli hetkellinen pelko kohtaus - en tiedä miksi - mutta se meni jo ohi. Jännittää kovasti - positiivisesti...

Mullakin on sen eilisen gastroskopian jälkeen käyny noita hui, mut oikeesti leikataan -ajatuksia mielessä. Siihen asti kun kaikki on ollu pelkkää puhetta, mitä nyt yhdet verikokeet otettu. Mutta jotenkin se "todellinen toimenpide" sai sen tuntumaan todellisemmalta. Ja mietin, että mihin hemmettiin sitä on ryhtymässä.
Mutta toisaalta sitä miettii, että muuta keinoa ei vain ole. Yksinkertaisesti mä olen joko ikuisesti läski, tai sitten mä menen sinne leikkaukseen. Niin monet keinot on toimimattomana kokeiltu, joten ei ole enää vaihtoehtoja.
Eli ei se auta kuin uskoa ja luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Ja että lopputulos tulee olemaan loistava!

Mä olen se turhantärkee ihminen, joka myös miettii kauhulla tulevia ihoroikkuja.. Olen koko ikäni kantanut venyvää nahkaa ympärilläni, se tuskin mihinkään kutistuu... musta tulee varsinainen Roiskeläppä XD

Mutta on se sen arvoista. Terveys menee näillä kiloilla pian ja muutenkin -olisi ihanaa olla joskus vielä kaksinumeroinen luku vaa'assa..

Hei Wee2be! Varmistin asian ja minullakin on leikkaus 4.10 eli silloin nähdään! (..jos ei mitään yllättävää satu)
Tsemppiä sulle!
ps.IHANA toi sun blogi! Itse lopetin tupakoinnin kesällä leikkauksen takia ja onhan se muutenkin ihan fiksua.... Huono puoli siinä kyllä se että KAIKKI ruoka maistuu paljon paremmalle nykyään :(

Minäkin olen lukenut Wee2be:n blogia, kirjoittele vaan ahkerasti, sitä on mukava seurata :). Ja todella nätin näköinen olet, ihanat hiukset sulla! :)

Oiii!! Leikkauskaveri :) Mahtavaa!!! :) JA ONNEA!!! Nähdään siellä - rohjetaan otttaa toista käplästä kiinni - mikäli siellä ei olla ihan eristysselleissä..Hmm :)

Mun naamahan onkin jo tuttu - muksaa, että blogille on lukijoita :)

Bulla, kiitos. :) hiukset on enää puole tuosta, ne alkoi jäämään peffan alle bussissa ja joka paikkaan kiinni, niin joutivat liiat pois :)

Tänään kävin tapaamassa terveystalon psyk.sh-psykotepareutti Minnaa ja täytyy sanoa, että jollain tapaa olo helpottui.. olen koko ajan pelännyt että mun päästä löydetään niin paljon kiemuroita, ettei leikkausta suostuta tekemään. Tein kaksi testiä - toinen oli joku Beck..masennustesti jokatapauksessa ja toinen jokin mulle aivan uusi- Bipa..tai joku.. Siinä testattiin jollain tavalla ilmeisesti syömistapoja ja onko häiriöitä - tiesin, ettei mulla enää ole ja saman sain kuulla sieltäkin - voin olla rehellisen tyytyväinen, että olen hoitanut itseni terveeksi jo aikoja sitten ja opetellut ruokailutavat - hyvät sellaiset.

Hieman masennusta ilmeisesti on taas ilmassa - tulossa... En ole saanut nukuttua lähi-aikoina kunnolla ja alkaa tuntumaan kovin itkuiselle ja ahdistavalle. Unihommat täytyisi saada toimimaan ennen leikkausta ja psyyke balanssiin - nyt se alkaa keikkumaan pahasti masennuksen puolella..

Taidampa lueskella, etsiä, onko muita masis potilaita ja kuinka on pää kestänyt tätä ennen leikkausta aikaa.. Kovasti saikkua suositteli, etten mene ihan alas, mutten mä voi töistäkään ikuisuuksia olla pois..

Labroissa kaikki okei, nyt odottelen leikkauskutsua postitse, tulee toivottavasti tällä viikolla jo :D Eneilyä kohti kuljen... huimaa.

Jee hyvä juttu=) toivottavasti tulee pian=)

Postipoika taitaa olla aika suosittu tällä viikolla..... :))

Hoi hoi, nyt on ened aloitettu.... leikkaukseen kaksi viikkoa ja jo oli aikakin! Röökitkin olen onnistunut hylkäämään... alkaa into nousta samaan syssyyn kauhun kanssa.. kuinka tää kaikki vielä päättyy?