Minkä alan ihmisiä te olette?

Minä olen ollut vuodesta 2002 asti sairaslomalla,rajun auto-onnettomuuden takia,en kyentynyt vanhaan työhöni.Nyt haaveilen uudelleen kouluttautumisesta,minä niiiin haluaisin isona lähihoitajaksi.
Tämän sairasloman ajan olen toiminut koko päiväisenä koti äitinä(6 lasta joista kotona nyt vielä 4) ja 4 vuotta omaishoitajana(86 vuotiaan mummoni,nyt mummo on jo poissa ).
Odotan kuin kuuta nousevaaa että tämä leikkaus antaisi mahdollisuuden mulle uuteen elämään,eli kun paino laskee niin toivon että onnettomuudessa vamman saanut jalkani jaksaisi paremmin.En ollut silloinkaan vuonna 2002 laiha,painoin 90kiloa...mutta sen jälkeen painoa on tullut lähes 40 kiloa lisää.
No tämä juttu lähtee ihan käsistä

Tigertytto, minakin toivon, etta leikkaus muuttaa sun elamaasi parempaan suuntaan. Ja niin se varmaan tekeekin. Itseani harmittaa tassa prosessissa vain yksi asia, nimittain se, etten ymmartanyt aikaisemmin hakeutua tahan leikkaukseen.
Tama leikkaus on ainakin minulle ollut hengenpelastaja. Vaikka mulla on viela paljon pudotettavaa, niin tulokset on nyt jo niin hyvat, etta ei kylla kaduta. Kavin eilen perhelaakarin luona, verenpaine oli 115/70, mika on suorastaan uskomatonta 57-vuotiaalle, edelleen hyvin lihavalle naisihmiselle, jonka verenpaine viela 4kk sitten oli 160/110!
Huhtikuun alussa otetaan kaikki mahdolliset verikokeet, jotta nahdaan onko mitaan vitamiini- yms puutoksia. Odotan sita suurella mielenkiinnolla.

Kiitos Tantta
Sitä vaan pelkää että mitä jos en laihdukkaan leikkauksesta huolimatta jne...jotenkin tuntu että koko tämä mahdollisuus laihtua on liian hyvää ollakseen totta.Kaikkeni olen valmis itsestäni antamaan että mun kohdallani leikkaus ei ole turha...mutta jos kuitenkin...paino ei putoakkaan...sitä vaan miettii tälläisiä kun toisinaan saa lukea miten joillakin paino ei putoa kunnolla vaikka olisi leikattukkin
ja itselläni tämä painon putoaminen on todella vaikeaa en tiedä mistä syystä,sillä olen jättänyt kaikki herkut yms pois ruokavalikoimastani..joku onsanonut jopa että syönliian vähän ja siksi en laihdu
Eli olenko minä sitten liian tyhmä laihtuakseni??

Et varmasti ole liian tyhma laihtuaksesi. Mulla on ollut tismalleen samat pelot kuin sullakin, mutta ,nyt kun leikkauksesta on pian 3kk alan pikkuhiljaa vakuuttua siita, etta kylla se paino putoaa. Aluksi se oli aivan dramaattista kun joka paiva putosi muutama sata grammaa.
Nyt se pudotus on tasaantunut ja hiukan hidastunut, mutta on varsin ok edelleen. Nyt voidaan kaiketi sitten alkaa hermoilla sita, etta onko se painonpudotus pysyvaa, vai tuleeko se paino takaisin. Taa oli sitten vitsi! Ei me saada niita menetettyja kiloa enaa takaisin, eihan?

Ei saada ..kunhan niin päätetään

Täällä yhdytään teidän päätökseen......................
KYL TÄÄ NYT ON SE VIIMINEN LAIHIS!



TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

Silla lailla sita pitaa Tepa, nain meidan on pakko ajatella, muutenhan koko homma olis ollut ihan turhaa.
Mun kotilaakari kertoi yhdesta potilaastaan, han oli laihtunut 100kg ja sitten lihonut takaisinpain 10kg. Siina painossa on kuulemma sitten pysynyt jo useita vuosia. Ja ohituspotilas oli kyseessa.
Etta kylla meilla on toivoa siita, etta tama kestaa nyt koko elaman.

Jeps....kun tää on kerran meidän omissa käsissä niin.........
EI ANNETA TÄN HYVÄN TILAISUUDEN VALUU KÄSISTÄ!

"Potkitaan" toisiamme pysymään kurissa, jottei kämmätä tätä hyvin alkanutta matkaa!

Vihdoinkin leikkaukseen!

Olen saanut lähetteen työterveyslääkäriltä 12.3.2009 gastric by bass - leikkaukseen. Toimin ryhmäperhepäivähoitajana ryhmiksessä ja olen suorittanut lähihoitajan ammattitutkinnon v. 2006. Perussairauksiani on verenpainetauti, fibromyalgia ja vasta todettu DM. Tammikuun lopussa leikattiin vasen jalka tai pikemmin pohjelihas vapautettiin, kiinnikkeet poistettiin ja akillesjännettä venytettiin käsin. Hirveistä jalkakivuista olen kärsinyt 5 vuotta. Terveyskeskuslääkärit antoivat Tramalia ja Panacodia kipuihin, jotka sittemmin aiheuttivat maksa-arvojen hurjan nousun . Siitä seurasi väsymystä, jalat menivät alta kun pääsi kotiin eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Sitten vaan kiellettiin ko. lääkkeet ja käskettiin hankkia tukipohjalliset. Eihän se mitään auttanut. Hakeuduin yksityisesti ortopedille, joka sanoi heti etten tartte kalliita pohjallisia, sillä akillesjänteeni kiristää. Nyt se on leikattu, mutta silti vielä väsynyt ja jalat kipeät töiden jälkeen. Toki jo jaksan paremmin ja olen laihduttanut 7 kg sekadieteelillä.
Sitten varsinainen leikkausprosessi:
12.3. lähete työterveydestä Seinäjoen sairaalaan
31.03.2009 vatsa ultra Seinäjoen tk, todettiin rasvamaksa
18.08.2009 laboratoriokokeet SeKs ja ravintoterapeutti
31.08.2009 Diabeteshoitaja ja sisätautilääkäri Seks paino 108 kg
04.01.2010 Gastroskopia ja näytteitä otettiin paljon, onneksi ei mitään vakavaa
21.01.2010 Sain tiedon SeKs:sta että pääsen leikkaukseen Vaasan ja samana päivänä sain tiedon että jalka leikataan Ähtärissä 27.01.2010 päiväkirurgiassa ja se meni hienosti koko leikkaus.
08.02.2010 Soitin Vaasan sairaalan jonohoitajalle ja sovittiin että alan pikku hiljaa laihduttaa että viimeistään huhtikuussa pääsisin leikkaukseen Vaasaan, paino tuolloin 110 kg tietämillä.
03.03.2010 Käynti SeKs:n ravintoterapeutilla. Olin silloin sekadieetilla laihtunut 6 kg.
05.03.2010 Tuli Vaasan Keskussairaalasta kirje jonka aikataulu on seuraava:
06.04.2010 Laboratorio, verikokeet klo 9.00ja spirometria klo 9.30
06.04.2010 Preoperatiivinen pk esikäynti klo 11.00
14.04.2010 Hoitaja soittaa preoperatiiviselta osastolta leikkauksen aikataulun tarkemmin
15.04.2010 Tämä olisi leikkauspäivä Vaasan keskussairaalassa . Toivottavasti tämä toteutuu!!!!!!!!!!!
Ja toivon että kaikki menisi hyvin, kun ikää alkaa olla lähes 58 v ja minulla on 5 ihanaa alle 4-v.
lastenlapsia. Tästä tuli pitkä stoori.

Terveisin MAkaTA

Olen lähihoitaja.

Minä olen julkishallinnossa talouspäällikkönä ja tuijotan pc:n näyttöä päivät pitkät ja "leikin" numeroilla. Istumatyötä olen tehnyt noin 40 vuotta ja kaikki läskit ovat kerääntyneet keskivarataloon. Että silleen! Tykkään työstäni ja työpaikastani sekä -kavereistani.
Asiasta toiseen. Tuntuu kuin minulla olisi aina nälkä. Se nälkä on erilainen kuin ennen. Mistä se voisi johtua? Leikkauksestani on nyt reilut 5 viikkoa. Mielestäni syön riittävästi ja kirjaan kaikki syömiseni vihkoon. Onko teillä muilla nälkäoireita?

Nuo erilaiset tuntemukset tuntuisi muuttuvan sitä mukaan kun leikkauksesta toipuu. Mulla asettui homma jotenkin siinä 8 viikon kohdalla. Ennen sitä oli esim. sellainen vaihe etten tuntenut nälkää mutta en kylläisyyttäkään. Kun sitten yritin kuvailla mitä tunnen niin en osannut koska tuntemukset oli ihan uusia ja aivan erilaisia kuin ennen. Oli vaan "outo" tuntemus välillä. Enpä tuosta kovinkaan paljon vielä ottaisi stressiä kunhan se tuntemus ei ole kipua. Lääkäri on mulle sanonut että yleensä tuntemukset asettuvat 3 kk mennessä mutta voivat muuttua ekan puolen vuoden aikana ennen kuin asettuvat siksi kuin ne sitten on loppuelämän.

Ainiin, itse olen media-alan yksityisyrittäjä. TV- ja musiikkihommeleita.

Kyllä nälkä on jatkuva käsite. Jos joka näläntunteeseen vastaa aina syömällä, alkaa painokin nousta. Liikunta lisää lihaksia myös ja nostaa painoa ja tietenkin tekee taasen nälkäiseksi. Yli kahden tunnin ulkonaliikkumiseen varaan pienen välipalan taskuun tai kokonaisen eväskorin silloin, mikäli kahdeksan tuntia raskasta ruumiillista työtä ulkosalla ja ei ihan lähellä kotia (=harrastus). Nykyisin en oikein jaksa käsittää, että vapina, heikotus ja hienpukkaaminen tulee sekä syömisestä että syömättömyydestä. Mitä pitemmän aikaa on leikkauksesta, alkaa huomata suoranaisia, ei aina niin mukavia, muutoksia ruuansulatuksessa. Nuo B12 vitamiiniarvot olivat yli 1400 eli tuplasti viitearvon ylärajan, joten imeytyminen on erittäin hyvä, mistä voisi päätellä, että syöty ruokakin hydynnetään elimistössä hyvin. Kyllä lääkäri hyvin arvioi kolme kuukautta leikkauksesta, että paino ei juurikaan tästä enää laske ja hyvin on paikkansa pitänyt. Vain viisi kiloa sen tarkastuksen jälkeisen vuoden aikana on painoa tullut alas ja kova vahtiminen, ettei nousisi takaisin. Olen kuusissakymmenissä, joten liian laihaksi en haluakaan (ehtiihän sitä sitten lähempänä exitusta olla pelkkää luuta ja nahkaa). Niin työelämässä ollaan vielä jokunen vuosi ja hoitoalalla. 35-vuotishääpäivää juhlitaan huomenna eikä kaloreja tuolloin lasketa.

Hei, alati roculis! Voiko tuo painonputoaminen oikeesti loppua jo kolme kuukautta leikkauksen jälkeen? Nyt rupesi pelottamaan! Jos mulla loppuu jo siinä vaiheessa on leikkaus melkeinpä turha kun ylipainoa on niin hirveästi.

Tässäkin on yksi sellainen asia mitä mietin...mitä jos paino loppuukin putoamasta??niin ei ole kivaa jos on sitten turhaan leikelty ja muutettu sisuskalujen paikkaa...olen kyllä menossa leikkaukseen todella innoissani mutta silti sitä miettiii kaikkea...

HUi,onko semmosia tapauksia missä painonputous loppuu? Kauhee ajatus, jos siis käy läpi leikkausken ja sitten kaikki on turhaa =(
Sitten tähän työskentelý asiaan!" Olen ollut 8 vuotta kotiäitinä ja sitä ennen kokki =) Ikävä kyllä senhän huomaa liiankin hyvin ;) Nyt olis haaveena sairaanhoitajan ammatti! Olenkin juuri nyt sosiaali ja terveysalan valmennuskurssilla ja toivon että pääsen syksyllä lähihoitajakouluun =)

Tuohon painon putoamiseen vaikutaa suuresti se, miten pitkän suolen omaa. Eli meillä on ohutsuolta olemassa jokaisella keskimäärin 3-8 metriä, joten on ymmärrettävää, että ne, joilla on alunperin lyhyt ohutsuoli ja siitä ohitetaan tuo 1,5metriä, niin laihtuminen on varmaa ja nopeaa, mutta sit taas sellaisella, jolla pidempi suoli, saataa se painon putoaminen olla hitaampaa ja vaivalloisempaa, mutta ei se kyllä lopu mitenkään jo noin aikaisessa vaiheessa leikkauksen jälkeen. Itselläni on nyt leikkauksesta aikaa ihan kohta 3 vuotta ja olen sinä aikana kärsinyt eripituisista jumikausista, joita kaksi pisintä olleet erittäin pitkiä, toinen juuri ja juuri alle 7kk ja toinen reippaasti yli 8 kk, joten voitte uskoa, että olen miettinyt pääni puhki eriänisiä kertoja, että tässäkö tämä nyt sitten oli, mutta sitten yhtäkkiä, on paino alkanut jälleen laskea.
Viimeksi koin tämän painonlaskun muutoksen noin 3 viikkoa ennen joulua ja sit on kestänyt tähän päivään saakka, pikku hiljaa mennään alaspäin, mutta alas kuitenkin ja nyt on painosta, siis maksimistani poissa tuollainen reilu raavaan miehen painon verran, eli -82 kiloa.
Vielä saa painosta lähteä ja on menossakin, olen menossa kevään aikana, tai aikaisin syksyllä mahanahkojen kiristykseen terveydellisistä syistä, sillä iho tulehtuu usein ja hautuu pahasti rikki ja siksi on ihan pakko se korjata, liika roikko nahka siis pois ja samalla otetaan kevyt rasvaimu ylävatsalle, jottei tarvitse mitään korjausleikkauksia enään minulle suorittaa tuon leikkauksen jälkeen.

Mutta siis, kyllä se paino laskee, kun vaan jaksaa uskoa siihen, ei tuo leikkaus tee ihmeitä itsessään, se on vain apukeino meille ylipainoisille matkalla kohden kevyempää elämää. leikkauksen tarkoitus on auttaamietä opettelemaan syömään pienempia ruokamääria useammin, kuin aiemmin olemme tehneet, ennen on syöty likkaa ja liian harvoin, nyt tulee stödä usein, pieniä annoksia, jotta painokin laskee. Jos ei syö riittävästipäivittäin, se paino junnaa paikoillaan ja niitä jumeja saa jokainen kokea leikkauksen jlkeen jossain vaiheessa, silloin on aikaa nahkan kutistua perässä ja täten laihtumista tapahtuu, vaikkei vaaka mitään näyttäisikään.

Kaikkea hyvää jokaiselle ja hyvää ja mukavaa kevättä.

Kiitos admin noista kannustavista sanoista! Tuo tuli tarpeeseen. Usko meinaa välillä loppua kesken. Mites muo toinen askarruttava asia: Kun "joskus" tekee mieli vieläkin vetää sikana mättöä. Ja vedänkin näissä mitoissa mitä nykyään pystyy. Niin olenko ihan tuhoontuomittu? Pitäskö mun enempikin kattoo mitä syön? Sain niin vähän mitään tietoa sairaalasta, että tunnen olevani aika tyhjänpäällä...Kiitos jos viitsitte vastata!

Et ole tuhoon tuomittu, jos todellakin katsot mitä syöt. Jos syöt aina jotain herkkua ja kaloripitoista ruokaa sen määrän mitä voit syödä niin voit jopa lihoa takaisin. Minäkin tässä opettelen vasta tuota syömistä. Tuntuu kuin olisi jatkuva nälkä. Sitten nälissäni syön liian nopeasti ja tulee ähkyolo. Eilen söin eka kerran lakritsaa, joka auttaa kovaan vatsaan. Karkkimäärä oli vain murto-osa siitä mitä söin ennen leikkausta. En kiellä itseltäni mitään ruokaa, mutta syön sitä vain sitä vain 1-1,5 dl. Sitten kun on täysiolo ei tee yhtikäs mitään ruokaa mieli.

Eihän se ole pääasia, että paino putoaa hirveää vauhtia, vaan se, että voi paremmin. Minä en jaksa stressata painostani. Aloin prosessin syyskuussa 2008 kun pääsin TYKSiin sisätautilääkärille. Silloin painoin 111kg ja aloin vähitellen vähentää ruokailuani ja toukokuussa 2009 painoin 102 kg, syyskuussa 2009 98.600 kg. Minut leikattiin 16.9.2009 ja puolen vuoden kuluttua leikkauksesta painoin 73 kg. Siihen se nyt jämähtänyt maaliskuun lopusta asti.

Kyllä siihen painon putoamiseen vaikuttaa eniten se mitä sinne suoleen pistää suun kautta, ei niinkään sen suolen pituus. Ihan varmasti ei paino putoa leikkauksenkaan jälkeen jos ei ihan itse katso syömistensä laatua ja ruoan määriä. Leikkaus ei ole oikotie onneen, päinvastoin, tämän jälkeen sitä vasta työtä onkin.
Ja otsikkoon viitaten, olen 40v erikoislääkäri. Paino on tippunut pian 50kg noin vuoden aikana ja olo on erinomainen, ensimmäinen päivystys sairaalassa oli 3 viikkoa leikkauksen jälkeen joten hyvin on mennyt alusta asti myös töissä.

Minulla ja pitää kanssa muistaa juoda tarpeeksi vettä! Minulla se tahtoo unohtua.

Mä olen erikoissairaanhoitaja. Työasennot hankalat näillä läskeillä, polvissa nivelrikko ja selkä rikki, ennen uutta selkäleikkausta tulee laihtua, ei ortopedin mukaan tule kestämään tätä massaa, kun ei edellisetkään palikat ole kestäneet. On tässä yritetty muutaman kerran saanutkin aika hyvin alas, mutta tullut sitten kahtena tai kolmenkertaisena takaisin.
Ajattelin nyt kuitenkin ottaa riskin ja mennä sinne Tallinnaan leikkaukseen, kun en täällä pääse BMI;llä 37. Toivon vain, että ei tule komplikaatioita.

Minä olen sairaanhoitaja. Selän takia en ole moneen vuoteen voinut työskennellä sairaalan vuodeosastolla vaan olen ollut päihdepuolella. Leikkaukseen menin kun bmi oli 36-37(Virossa) ja toivoin että selkä kivutkin loppuisivat mutta näinhän ei tietenkään käynyt. Kun on rakenteellista vikaa selässä niin ei ne mihinkään laihduttamalla lähde. Mutta leikkaukseen meno oli yksi parhaimmista teoistani:)

Mukava kuulla, että olet kuitenkin tyytyväinen tekoosi. = )).