Viidan esittäytyminen ja matka alkaa...

Noniin! Nyt selkeytyi tilanne

Kävin hoitajan juttusilla joka tulkkasi sisätautien kertomuksen. Eli painonpudotus alkoi heti nyt! ja samantien kun vaadittava 7% pudotus on saavutettu, lähete lähtee uudestaan sisätaudeille. Käyn hoitajalla punnituksessa reilun kuukauden päästä tsekkauksessa ja hän pyytää lääkäriä laittamaan uuden lähetteen. Pudotustahti saa poikkeuksellisesti olla nopea, koska tarkoitus sitten ylläpitää paino sitten leikkaukseen asti, ja tässä vaiheessa ei ole tarpeen viivytellä "turhaan". En myöskään saanut mitään ohjeita, vaan hoitaja totesi että kyllähän sä tän jo osaat . Ravitsemusterapeutille on aika lokakuun lopussa ja jos sattuu että paino jo silloin pudonnut vaadittavan, pyytää hän jo lähetettä eteenpäin!!!

Sisätaudeilta on jo tullut myöntävä vastaus leikkaukseen pääsystä, ainoastaan haluavat tuon virallisen pudotuksen todisteeksi. Hoitaja sanoi että leikkaus ajoittuu keväälle, ennen kesäsulkua kuitenkin, jos vaan mitään ihmeellistä viivytystä ei tule!! Voiko tää oikeasti olla näin helppoa?!

Olen hämmentynyt ja hirmu onnellinen! Motivaatio laihdutukseen on ja onnistumiseen on valtava! Nyt kaikki on vain minusta itsestäni kiinni!

Hei Viida, tsemppiä pudotukseen! Itsellä alkaa kanssa pudotuspeli, 6-9 % pitäisi saada painosta veke ennen leikkausta (marraskuussa). Tätä ennen on jo 12 % lähtenyt, joten vähän kauhistuttaa, että miten nämä loput lähtee...

Mun matka on alkanut jo vuosi sitten ja vaikka odottavan aika on aina välillä niin valtaisin pitkä, niin kyllähän se leikkauspäivä sieltä sitten tulee.

Tsemppiä pudotukseen. Kyllähän tuo lähetteen saaminen on sellainen motivaattori asiaan, että ei paremmasta väliä

Kiitos hurjasti tsempeistä!

Täällä reilu 1,5vkoa dieettiä takana. Painoa lähtenyt kolmisen kiloa mutta tuskaista on. Siis tahti on hyvä mutta mielihaluja ois vaikka ja kuinka. Oon ollut nyt viikon myös kipeenä niin ei oo päässyt kunnolla liikkumaan. On taas ollu vähän ruusunpunaiset lasit silmillä kun etukäteen mallaillut mielessä tätä kuutta viikkoa. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa! Rapia neljä viikkoa jäljellä!

Niin kovin tutulta tuo kuullostaa, itsellä nuo kilot lähtee ihan eri tavalla kuin ekalla kerralla keväällä. Tuskaa koetaan myös täällä: lähinnä varmaan siitä, että mitä mahtavat tuumia, jos ei sitten tuolla leikkausta edeltävällä käynnillä olekaan tippunut sitä ravitsemusterapeutin papruun kirjoittamaa kilomäärää. Yksi viikko takana ja 1,9 kg lähtenyt. Eli tässä pitäisi saada veke noin neljä kiloa vajaassa kahdessa viikossa.

Eihän sitä voi samalla tavalla paino tippua kuin keväällä, sillä nythän ei ole sitä nestelastia taakkana, mikä keväällä tipahti ensimmäisenä pois ja paino meni mukavasti alaspäin ensimmäisten viikkojen aikana.

No, katsotaan mitä tuleman pitää kun ensi viikolla menen Leiko-päivään.

Tsemppiä Kilottaja! Varmasti riittää hieman vähempikin pudotus tai etteivät nyt sentään leikkausta evää sen takia. Mutta kaikkihan ne on kotiin päin mitä pois saa mikä tuo Leiko-päivä on? Joku ryhmätapaaminen leikkauksen jälkeiseen elämän opetteluun vai joku muu?

Ei ne varmaan leikkausta evää, mutta oishan tuo hyvä saada nuo kilot veke ennen leikkausta. Leiko-päivä on se leikkausta edeltävä käynti sairaalassa. Täällä se näyttää kulkevan Leiko-päivän nimellä. Itse asiassa se taitaa olla lyhenne sanoista "leikkaukseen kotoa". Sinne siis ensi viikolla.

Sullahan h-hetki lähenee! Esikäynnillä selviää paljon asioita, silloin tuntuu että tähän on ihan oikeesti tapahtumassa

Tänään oli ravitsemusterapeutin aika. Ei mennyt ihan putkeen. Hän pisti minun osaltani projektin jäihin. Olen liian nuori ja liian laiha leikkaukseen, kun sinne ehtii vaikka 50 vuotiaana ja 150 kiloisena. Hän haluaa että laihdutan lautasmallin mukaan, tai vielä paremmin, lopetan laihduttamisen ja alan vain syödä terveellisesti ja tekemään parempia valintoja. Lakkaan rankaisemasta itseäni tiukoilla kuureilla ja laihdun kuin itsestään. Ja samalla sitten opin pitämään itseni kurissa etten enää liho takaisin.

Mä olen lyöty. Itkin siellä sydämeni auki ja yritin oikeasti kuunnella nämä ohjeet ja luottaa siihen että hän on ammattilainen. Mutta tosi tosi pahalta musta tuntuu nyt silti, mitä enemmän mä yritän tätä asiaa päässäni pohtia. Mistä ihmeestä mä kaivaisin sen motivaation yrittää vielä omillani, taas kerran. Yrittää kun tietää epäonnisuvansa

Mitenniin liian nuori ja laiha? Minkä ikäinen sä oot ja kuinka paljon sä painat, jos saan kysyä? Kun mut leikattiin niin mun leikkauspaino oli 100kg ja ikää mulla oli silloin 22, enkä ole nuorin suomessa leikattu. Muistaakseni nuorin oli leikkauksensa aikoihin 16-18 ikäinen.

31 vuotta ja 112,5kg (pituus 169cm) oli lähtötilanne.Nyt muutaman kilon vähemmän kun oli tuo pudotustavoite. Ja ihmettelen kyllä itsekin tätä linjausta. Hän sanoi ensimmäisenä perehtyneensä taustatoetoihini mutta ihan siltä ei tuntunut..

Hei Viida, en kyllä minäkään ymmärrä tuota asiaa. Ensinnäkin, tällaiset päätökset etenemisestä tekee kyllä lekuri, ei ravitsemusterapeutti. Ainakin täällä päin mennään lekurien mukaan. Sinuna kyllä en jättäisi asiaa tähän. Aivan typerää tuollainen ajatusmaailma, että kyllähän sinne leikkaukseen ehtii 50 vuotiaana ja 150 kiloisena. Ei ole ammattitaitoinen ravitsemusterapeutti, joka tuollaisia laukoo suustaan.

Älä jätä asiaa yhden ravitsemusterapeutin epäammattimaisten lausahdusten varaan.

En ymmärrä ollenkaan. Sullahan on taustalla raskausdiabetes ja nyt sokerit koholla... Kyllä en jättäisi asiaa tuohon, vaan yrittäisin saada sua hoitaneita lääkäreitä kiinni tms. Tsemppiä

Moikka kaikki! Kiitos hurjasti tsempeistä!

Olen pitänyt vähän hiljaiseloa ja tuumaillut paljon asioita. Paljon tuon ravitsemusterapeutin käyntiä, omaa syömistäni, ylipainoni syitä ja ylipäätään elämääni. Ekan ravitsemusterapeutin käynnin jälkeen oli pettynyt ja vittuuntunut olo mutta päätin silti antaa hänen sanoilleen tilaa ja käsitellä niitä omien kokemuksieni kautta. Hän toki sanoi paljon muutakin kuin nuo kärjistetyt kommentit.

Tänään oli toinen käynti hänen luonaan ja heti alkuun kerroin ekan käynnin pettymyksestä. Kävimme hyvän keskustelun ja hän selitti tarkemmin miksi sanoi noin. Hänen mielestään minun kaikki kortit eivät ole katsottu, vaan voisin hänen avullaan vielä pystyä painonhallintaan ilman leikkaustakin. Minä taas puolestani perustelin paremmin syyt miksi juuri leikkaus tuntuu minulle olevan ainut vaihtoehto. Keskustelimme myös lautasmallista ja sain tilaisuuden selittää miksi omalla kohdallani se ei kaikilta osin sovellu minulle, lähinnä pasta yms kun ei sovi suolistolleni. Kävimme läpi syömishistoriaani ja niitä kompastuskiviä ja tulimme yhdessä siihen lopputulokseen että minulla täytyy olla parempia keinoja hallita tunteitani vaikeiden kausien kanssa kuin nykyiset. Muutoin lihavuusleikkauksen ei auta kuin hetkellisesti ja haasteellisen elämänvaiheen tullessa taas kohdalle romahdan ja syön itseni jälleen lähtöpisteeseen.

Sovimme yhdessä että rauhoitan laihdutustahtia hieman. Keksimme yhdessä keinoja ja vaihtoehtoisia toimia syömiselle. Samalla lihavuusleikkauksen projekti laitetaan etenemään omaan tahtiinsa. Eli kun tuo 7% tavoite on saavutettu niin lähete lähtee eteenpäin. Sen jälkeen keskitymme hoitamaan pääkoppaa ja valmistautumaan loppuelämän painonhallintaan.

Leikkaus on se viimeinen keino ja haluan katsoa vielä tämän kortin. Onpa sitten kaikki opit sieltäkin hyödynnetty jos leikkaukseen päädyn. Ideana on siis että projekti pyörisi taustalla mutta jos jossain vaiheessa alkaakin tuntua että pystyisin tekemään tämän ilman leikkausta, voin perua tai lykätä sitä milloin vain.

Lopputuloksena tuosta toisesta käynnistä voisi sanoa että molemmat saivat tahtonsa läpi. Minä annan ravitsemusterapeutille mahdollisuuden auttaa hallitsemaan painoa hänen konsteillaan ja ideoillaan ja hän laittaa lähetteen, jotta minun ei tarvitse aloittaa koko hommaa alusta jos näyttääkin siltä että muut keinot ei auta.

Heippa!

Tässä on muutama kuukausi vierähtänyt ja eilen tupsahti postiluukusta kirjettä. Sisätaudeille aika varattu elokuulle ja vähän labroja ja uutta ravitsemusterppaa. Ei mennyt mun 7% laihdutus ihan niinku kuvittelin. Kilot sain pois mutta pikkuhiljaa lähti jo hiipimään takaisin paino. Siinä vaiheessa tajusin että en minä pysty tähän yksin ilman apua, en enää. Niinpä pyysin laittamaan lähetteen eteenpäin kun tuo vaadittu pudotustavoite oli jo saavutettu. Olen nyt aivan varma siitä että leikkaus on minun ainoa toivoni. Nyt tällä hetkellä painonnousun olen saanut pysäytettyä ja yritän pienillä ryhtiliikkeillä pitää sen tässä tai ehkä hieman vähemmäksi. Kovin pitkä aika on tuohon elokuuhun, mutta ehkäpä tämäkin aika pitää ottaa ajatusprosessoinnin kannalta ja valmistautua tulevaan.

Aurinkoista kevättä kaikille ❤

Voi Viida, elokuu on ihan hujauksessa, tsemppiä kesään ja aurinkoisia ajatuksia

Kukkuluuruu mitä kuuluu?

Tänne kuuluu jännitystä! Huomenna on totuuden hetki, sisätautilääkärin aika!! Ravitsemusterapeutti oli toukokuussa ja hän oli erittäin pätevän oloinen ja kertoi todella kattavasti leikkauksesta, leikkuun jälkeisistä jutuista ja kartoitti omaa tilannettani. Sanoi minun olevan potentiaalinen leikkaukseen, joten nyt vain tuomiolle huomenna. En todellakaan usko, että vihreää valoa saan mutta täytyy vain toivoa parasta. Ehkä sitä yrittää valmentaa itseensä mahdolliseen pettymykseen, ettei tiputtais niin korkeelta ja kovaa. Mutta kyllähän se silti koville ottaisi. Pitäkää peukkuja! Aamusta menen kehonkoostumusmittaukseen ja siitä suoraan vastaanotolle. Haluavat kartoittaa leikkauksen seurantaa varten myös kehonkoostumusta, joten suostuin seurantaan.

Aurinkoisia loppukesän päiviä

Lähete lähtee matkaan!!!!!!!!!!

Eli nyt seuraavaksi tulee jotain kokeita, unohdin jo mut ainakin helicobakteeri ja EKG ja jotain muuta ja sit tulee leikkausta edeltävä kutsu Lahteen. Leikkaus arviolta helmikuussa! Huhhuh.. Ihan piti itkut tirauttaa kun helpotus ja jännitys laukesi, nyt sitä oltais sit virallisesti matkalla kohti pikkumasua! 😍

Kuulostaapa hyvältä! Ehkäpä tuo takkuinen alku teki vain hyvää sinulle, se sai sinut todella työstämään ajatuksiasi itsesi ja leikkauksen suhteen. Sait varmistusta ajatukselle että leikkaus on sinun polkusi eteenpäin ja nythän asiasi on jo pitkällä! Tsemppiä eteenpäin!

Kiitos HyeeNa ❤ Ja taidat olla ihan oikeassa! Kyllä aika on ollut hyväksi ja mihinkäs tässä kiire olisikaan, sitten on loppuelämä aikaa paitsi oma malttamattomuus tietenkin mutta se nyt on vakio-ominaisuus vain 😀

Posti toi jo lähetteetkin eli 25-26.9 ois labrat ja helicobakteeri ja sit EKG ja röntgen. Vois ehkä marras-joulukuulle odotella esikäyntiä Lahteen!

Tsemppiä helicotesteihin! Tiedätkö tehdäänkö helicotutkimus gastrolla vai puhaltamalla? En tosin kyllä tiedä tehdäänkö noita puhallustestejä juurikaan tai missä tilanteessa niitä tehdään, gastro on kai yleisempi tapa tutkia.

Kiitos 😊 mä käsitin että purkkiin pitäisi köntsätä helicoa
varten, pitää ehkä vielä varmistaa 😂

no sekin on toki yksi keino! En tuota enää edes itse muistanut.

Heipatipeippaa!

Kuulumisia rustailen tässä pikaisesti Ensi viikon maanantaina 20.11 on ensikäynti Lahdessa kirurgia ja nukku-mattia tapaamassa! Kovasti jännittää ettei kirurgi vain käännytä jostain syystä X koko prosessia takaisinpäin. Mutta todennäköisesti tietysti ei,  tuntematon vaan aina jännittää! Saas nähdä millon sitten tulee aika itse leikkaukseen, edelleen kuulemma mahdollisuuksia tammikuulle olisi jonojen puolesta. Tammikuu olisi mulle parhain myös töiden kannalta, joten pidetään peukkuja

Laittelen kuulumisia taas kirurgin tapaamisen jälkeen!

Hei viida! Miten kirurgillakäynti sujui? Joko olet päässyt leikkauspöydälle asti?