Hellun höpinöitä ja mietteitä.

Hei kaikille Vertulin ystäville. Olen kommentoinut ja kirjoitellut jo jonkin aikaa täällä muiden ketjuissa ja sain vinkin että omankin ketjun voin perustaa. Siispä tässä minun taivalta kohti pikkumasua ja painon pudotusta. Olen 57 ja erittäin ylipainoinen,lääketieteen termein sairaalloisen lihava. Olen eläkkeellä hoitoalalta ja tietoa on paljon lihavuudesta,ruokavalioista,sairauksista lihavuuden vuoksi jne mutta tähän leikkaukseen sain alkusykäyksen endokrinologilta joka hoitaa kilpirauhasvaivaani. Olen lapsuudesta asti ollut rotevanpuoleinen, ruoka on maistunut hyvältä ja työhönikin on kuulunut osana ruoanlaitto. Nuorikkona 17v tapasin mieheni v.76 jonka kanssa edelleenkin olen. Me saimme kaksi ihanaa lasta ja ovat nyt 33 ja30 ikäisiä, tyttö ja poika. Kirjoitin että saimme sillä minulle oli vaikeaa saada lapsia ja myöhemmin selvisi syykin,endometrioosi ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen oppinut hyväksymään itseni vaikka olenkin ikuinen laihduttaja. Olen ommellut koko ikäni ja vaatteiden hankinta ei ole ollut ongelma tällä painolla. Painoa on kuitenkin hiipinyt vuosien aikana aina vain lisää ja mieheni leikkisästi joskus sanookin että vaimo on kasvanut korkoa avioliiton vanhetessa jos se kiloissa mitattaisiin. P
Pituus on 171 ja paino joulukuussa kun sain lähetteen 137 ja risat.Kutsu Taysin ravintoterapeutin juttusille tuli tammikuun lopussa ja vihdoin heräsin todellisuuteen ja aloin merkitsemään syömiseni. Olen kuitannut usein ruokailuja leivällä ja levitteillä,kahvilla,jogurtilla jne. Ruoka-annokset olivat isoja ja usein santsasinkin. Kävimme mieheni kanssa usein ulkona syömässä vapaapäivinäni ja aina Hesan reissuilla mennessämme lapsien luokse. Nyt on tahti muuttunut. Ruoka puntarin kautta,5kertaa päivässä ja kas kummaa paino alkoikin putoamaan.Tiukasti oon yrittänyt että annokset olisivat pienempiä,muuten paino junnaa. Ravintoterapeutin käynti oli 23.3 ja paino silloin130,6.Toinen käynti 23.4 ja paino 125,6 joten -5 kg kg lähtöpainosta ja -12kg tammikuun lopusta. Itse oon tyytyväinen mutta näillä ei vielä lähete irronnut kun eneilyllä olis pitänyt lähteä 8kg. No pari viikkoa jatketaan. Taival nyt pitenee mutta ehtii mielikin muutokseen mukaan.
Perheestäni vielä sen verran että meillä asuu mieheni lisäksi Windy-koira Tiibetin-spaniel ja 4ruskeaa kanaa(mieheni harrastus). Asumme siis tätä nykyä maalla yli 30vuoden Tampereella asumisen jälkeen. Ei ole naapureita vain metsää ympärillä mutta läheiseen kaupunkiin palveluihin 10min matka. Paratiisi kaupunkielämän jälkeen kaikilla herkuilla, oman maan marjat ja mansikat. Punainen tupa ja perunamaa. Ei ole ajanvieteongelmia. Eläkkeelle jouduin vuosi sitten kun otin ennen matkaa hepatiitti rokotteen jonka seurauksena sokeuduin väliaikaisesti. Taysin hyvien hoitojen ansiosta sain jonkinmoisen näön vasempaan silmään jolla pärjään kohtalaisesti ja onneksi minulla on hyvä ahkera mies joka auttaa kaikissa kotihommissa ja on henkilökohtainen adjutantti. Minun taival on siis vasta alussa ja toivon että jaksat olla seuranani leikkaukseen asti ja vertaistukena vielä sen jälkeenkin. Tässä tuli tarinaa,kiitos kun jaksoit lukea.Kirjoitusvirheet pyydän anteeksi näköni vuoksi.

Kiva kun kirjoittelit tämän tarinan itsestäsi .

Jotenkin olen aina kammonnut erityisesti sokeaksi tulemista, olen ajatellut, että kuulokin mielummin saisi mennä jos pakko olisi valita. Nostan todellakin hattua, että olet kaikista vastoinkäymisistä huolimatta säilynyt noin myönteisenä ja nyt vielä sulla riittää voimia tähän leikkausprojektiinkin. Ei tämä tosiaankaan ole mikään helppo tie hoikkuuteen. Sanoinkin eräälle työkaverille, että jos niin joku ajattelee niin siitä vaan leikkaukseen ja keskustellaan asiasta sen jälkeen . Ja minä kun kävin homman läpi yksityisellä; pääsin paljon vähemmällä kuin julkisella puolella, enkä siitäkään huolimatta koe kovin helpolla päässeeni. Kyllä oli sen verran kova jännitys ja pelko ennen operaatiota.
Olet onnellisessa asemassa siinä mielessä, että sulla on rakastava ja huolehtiva puoliso . Itseäni on alkanut näin vanhemmiten hiukan huolestuttamaan tämä "yksinäisyys", asun yksin, ei ole lapsia...apua, kuka minusta pitää huolta vanhana . Eihän se vielä haittaa kun on "suht" terve, töissä ja kaikinpuolin itsekseni toimeentuleva. Onhan mulla tällä hetkellä miesystävä mutta tapaillaan harvakseltaan, ja ei muutenkaan ole mitään kovin "vakavaa", paremminkin vain ystävyyttä. Hän on kyllä erittäin kiltti ja avulias ihminen. Menipä tällä kertaa syvälliseksi
p.s. hellu, -12 kg on kaksi! vaatekokoa pienempi! Ei huono saavutus. Tilasin itselleni muutaman vaatekappaleen postimyynnistä ja kaikki liian isoja, sen verran on painoa pois, jota ei itse ilmeisesti älyä. Ainoastaan tennarit olivat käyttökelpoiset, muut palautin saman tien. Kai tässä on seuraavaksi mentävä oikein kivijalkaliikkeeseen ostamaan vaatteita, jotta voi sovittaa minkä kokoinen sitä nyt oikein olen . Paitsi, että inhoan kaupan sovituskoppeja!
Kirjoitellaan

Kiitos Tyyne. Mä olen selvinnyt ja iloinnut vielä siitä et nyt mahtuu vanhojakin vaatteita päälle. Ovat oikeestaan kauniitakin kun ei purista ja kiristä kuin makkarankuori. Mun täytyy tunnustaa että en kaupasta osta kuin sukat ja alusasut. Kaikki ompelen itselle ja miehellekin aina paitoja myöten. Ole yhdeltä ammatilta Vaatturi ja Ateljee-ompelija ja kun lapset syntyi jäin kotiäidiksi. Piti olla vain muutama vuosi mutta meni 20v. Tosin kun rakennettiin ja raha oli tiukassa jaoin aamupostia yöllä melkein 13 vuotta. Sit kaaduin ja sain polvivamman työssä. Siihen tehtiin luunkääntöleikkaus ja vakuutusyhtiö kuntoutti 2v. Sen jälkeen hakeuduin sairaalaan vanhusten puolelle ensin sairaala-apulaiseksi ja suoritin laikkaritutkinnon. Kun ala kiinnosti hakeuduin pieneen palvelutaloon jossa oli monipuolinen työnkuva ja taas huomasin olevani koulun penkillä. Luin lähihoitajaksi vielä yli 50senä. Tykkäsin työstäni ja tein sitä sydämestäni. Koulutus oli monimuotoista. Välillä koulussa ja taas muutama viikko töissä. Tosin sinä kahtena vuonna ei saanut palkkaa mutta liitosta sain päivärahan ja mieheni on koko ajan kannustanut niin taloudellisesti pärjättiin. Meillä oli asunto Kaupungissakin mutta kun sain paperit myytiin se ja nyt taas ollaan saman katon alla. Olin juuri päässyt uuteen paikkaan töihin ja olimme lähdössä elämämme ekalle etelänreissulle niin kävi tää vahinko. No olen ajatellut että silläkin on joku tarkoitus. Olen päässyt jotenkuten elämään takaisin ja positiivisella asenteella pärjää pitkälle. Niin ja kun on tylsää pyydän että lapsenlapset 2 ja 5 vuotiaat saavat tulla mummille ja ukille ilostuttamaan meitä. Asuvat niin kaukana ettei ihan joka viikko nähdä.
No siihen vaateasiaan, josta tää juttu alkoi. Kun näkö meni surin kaikkein eniten tätä ompelutaidon menetystä. No nyt mulla on kaikenmoiset suurennuslasit ja hyvät apuvalot että voin jotain tehdä. Teollisuuskoneet harmikseni myin mutta enpä enää vieraille ole ehtinytkään ommella sen jälkeen kun menin päivätöihin ja sekin oli vuorotyötä. Nyt ompelen lapsenlapsille ihan omaksi iloksi ja tietysti meille kahdelle. Miniälle on nyt tulossa karonkaan asu kun valmistuu keväällä fil.maisteriksi. Hitaasti se käy mutta aikaahan minulla nyt on. Niin ja kun ompelee ei tuu houkutuksia syödä ja ravata jääkaapilla.😂

Paljon olet ehtinyt kaikenlaista tehdä. Nuo kädentaidot ovat sellaisia mitä toivoisin itsellänikin olevan. Äitini on kova tekemään kaikenlaisia käsitöitä; ompelee, kutoo, virkkaa ym. ym. Kyllä on meikäläisen tapauksessa omena tippunut kauaksi puusta . Joskun nuorena kudoin jopa muutaman villapaidankin (yksinkertaisia malleja) mutta jotenkin sekin on vaan jäänyt.
Olen itse kaupallisella alalla, viihdyn työssäni; pidän asiakkaistani ja työkavereistani. Tässä nykyisessä työssäni olen ollut 20 vuotta, työ on ma - pe 8 - 16, viikonloput vapaat. Palkalla tulee ihan hyvin toimeen kun en istu ravintoloissa enkä polta. Mutta...joskus tuntuu, että olisi antoisaa tehdä työtä, jossa konkreettisesti voisi auttaa ihmisiä. Mietin itsekin puoliksi leikilläni lähihoitajan koulutusta jos jostain syystä joudun työttömäksi; tänä päivänä ei ole varmaa kuin epävarma. Ongelmana vaan on, että sairastan reumaa, tuskin kauaa pystyn ruumiillista työtä tekemään.
Vielä siihen sokeutumiseesi, olin niin järkyttynyt siitä kuultuani, miten on mahdollista, että rokotuksesta sokeutuu? Millainen ennuste näön palautumisesta sulle annettiin silloin? Saatko mistään mitään korvauksia? Onko sulla vielä toivoa, että näkö palautuu ennalleen?

Hei Tyyne, kiitos taas. Tämän piikin jälkeen on pitkä taival ollut monine tutkimuksineen. On tutkittu pää, silmähermoja ja selkäydinkokeita. Alkuun oli aivoturvotusta ja epäiltiin MS-tautia, aivokasvainta joka painaa näköhermoja, Leberin neuropatiaa ( geenivirhe joka on sokeuttava näköhermosurkastuma), lihavuuden aiheuttamaksi aivopaineen nousuksi, joka sekin poissuljettiin poraamalla päähän sellanen rautatappi, mistä lähti piuhoja monitoriin ja seurasi aivopaineen vaihteluita pari päivää. Ei ollut paineita eikä tarvinnut asentaa Shunttia.
( Neurokirurgian ylilääkäri tosin haukkui, että kaikki johtuu mun lihavuudesta, että rouva kun tän saa pois niin kaikki korjaantuu ja taputteli mahamakkaraani. Tokaisin että jos lihavuus veisi näön niin puolet suomalaisista olisi sokeita. Kirurgi joka oli sen tapin asentanut ja katsoi papereita eikä saanut sanaa suustaan ja kävi myöhemmin pyytelemässä anteeksi ylilääkärin käytöstä. Hoitajakin oli antanut palautetta tiimipalaverrissa tästä lääkärin käytöksestä. Huh. )
Mua tutkimassa oli alan huippuosaajat Neuro-oftamologi sekä Neurologian professori sekä iso liuta lääkäreitä sekä neurolääkäreiksi opiskelevia,
Neurokirurgeja ym hoitajia. (Kyllä tulin varmaan kalliiksi kotikunnalleni)
Lopulta päädyttiin kun kaikki muu oli poissuljettu että sain nämä ongelmat siitä Twinrix-rokotteesta. Kuulemma joskus on todettu toisen silmän näköhermotulehdusta ja näkö on palautunut n. puolen vuoden päästä mutta mulla meni molemmat.
Viikon kortisonihoidon jälkeen aloin hiukan näkemään valoa, en muuta. Kotiin palasin siis sokeana. Mieheni talutti minua, hoivasi ja teki ruoan, kotityöt. Auttoi pukemisessa, kulkemisessa kotona. Raivasi esteettömäksi kotia mutta voit kuvitella sitä mustelmien määrää vaikka kuinka käsillä hapuilin aina törmäsin johonkin. Kyllä masensi.  
Sain aikani kulumaan vain olemalla, kuuntelin radiota, ja ystävät soittelivat kun kuulivat tapahtuneesta. Mies luki välillä lehdestä juttuja. Kaikkein huvittavinta oli kun metsästettiin mun salasanoja, tunnuksia,toisia muistin, toiset oli paperilla. Kyllä oli hommaa. Niin ja ravasin taksilla edes takas Taysissa lisätutkimuksissa, niissä meni yleensä melkein koko päivä. Olin lääketieteellisestikin kiinnostava tapaus. Mutta täytyy sanoa että kyllä joka paikassa oli hyvä hoito ja opastus, kuntoutusapuvälineet ym.
Pikkuhiljaa aloin näkemään hahmoja, eroitin valon mutta silmät olivat kuin yö olisi aina. Lukea en nähnyt millään apuvälineellä en edes sellaisella lukulaitteella joka suurentaa vaikka 100 kertaiseksi. Puolen vuoden päästä eroitin ihmishahmon ja kotona pystyin vähän auttaan ruoanlaitossa. Siitä pikkuhiljaa aloin näkemään isot kirjaimet esim sairaalassa WC kyltin. Kyllä alkoi mielikin paranemaan. Oikea silmä jäi melkein sokeaksi, eroitan sillä hahmoja mutta näkökyky <1 joka luokitellaan vaikea näkökyky, melkein sokea.
Vasemmalla näen melko selvästi ja näkö on luokiteltu palanneen 80 %.
Näkökyvyn ennuste on ettei enää parane kun näköhermot ovat surkastuneet ja voi olla että tästä huononee.
Pääsiäisen aikaan mulle tuli yhtäkkiä taas se sumunäkö ja niinkuin hämähäkki olis ollut silmän keskellä. Pelästyin että nytkö taas huononee toi parempi silmäkin mutta oli onneksi vain vaaraton lasiaisen irtooma. Täytyy kuitenkin varoa ponnisteluja ja raskaita töitä sekä kurkottelua ettei verkkokalvo irtoa.
Siitä korvausasiasta: juu kun kaikki muu oli poissuljettu laitoin lääkevahinkohakemuksen n. vuosi sitten. (Taysista oli lähtenyt tieto fimeaan jo heti silloin syksyllä kun itsekin niin vahvasti epäilivät oireiden perusteella tätä rokotetta)
Viime syksynä tuli tieto Lääkevahinkovakuutusyhtiöltä, että korvataan kulut ja pysyvää haittaakin kyllä. Vielä ei ole kuulunut mitään vaikka joulukuun alussa laitoin kaikki kuitit ja selvitykset menemään. Mullehan tuli vakava pysyvä haitta kun jouduin eläkkeelle jäämään. Olisi vielä 10 vuotta ollut työelämää jäljellä. Ja töitä olisi kyllä piisannut kun hoitajista on joka puolella pula varsinkin vanhusten hoivakodeissa. Mun erikoistumisala oli Vanhustyö ja siihen liittyvät asiat.
Huh. Kyllä taas tuli juttua mutta tää on vähän niinkuin terapiaa. Mun mies on huonokuuloinen ja väsyykin välillä mun pulputtamiseen. Nyt vielä hänen uudessa kuulolaitteessa oli vahvistinvika jota ei voi korjata. Uuden saaminen voi kestää jopa puoli vuotta. Toisessa korvassa onneksi on. Puhua täytyy vastatusten jotta voi lukea huulilta. Tiivistä yhteiseloa siis meillä. Ei puhettakaan että voin huudella jotain toisesta huoneesta, yksinpuhumiseksi se jää.

...huh...huh...olipa sulla aikamoinen kokemus. Luojan kiitos tilanne on nyt aika paljon parempi kuin täysi sokeus. Uskon todella, että tilanne alussa masensi ja varmasti pelottikin. Ja siinä kaiken keskellä olet vielä joutunut kuuntelemaan asiattomuuksia lääkäriltä . Mikähän siinä on, että toiset oikein nauttivat ylipainoisen ihmisen syyllistämisestä. Kyllä sun viimeiseksi kannattaa murehtia hoidosta aiheutuneita kuluja. Tästähän syystä veroja maksetaan, että kun joku apua tarvitsee niin sitä pystytään antamaan. Ei Suomella mitään hätää olisi jos verorahoja ei olisi alettu lapioimaan ulkomaille. Kyllä suomalaisten maksamat verorahat suomalaisille riittäisivät ilman velan ottoa mutta kun pieni kansa on alkanut elättää ulkomaalaisiakin, jotka eivät ole koskaan tänne latiakaan sijoittaneet.
Muista pitää huolta terveydestäsi ja välttää kaikkea mikä voi tilannettasi pahentaa.
Itsellänikin ollut tässä kaikenlaista mutta kovin vähäisiltä tuntuvat kokemustesi rinnalla.

Asiasta viidenteen ; olin pojan kanssa metsässä kävelemässä tunnin verran vaikka aika märkää olikin. Sen jälkeen olikin mukava ottaa pienet päiväunet . Kyllä sen huomaa, että aika helposti tässä väsyy. Pitää vaan koittaa muistaa, että takana on iso leikkaus ja monta viikkoa todella vähäisellä ravinnolla. Eli pitää olla armollinen itselleen ja tehdä asiat voimien mukaan. Voimia

Voimia Tyyne sinulle ja tosi että kun käyt työssä niin kannattaa levätä varsinkin viikonloppuisin. Täällä on myös ollut sateista ja meidän koiruli ei ulos lähde kuin pikaisesti asioilleen.
Minä jatkan siis eneilyä vielä pari viikkoa jolla pitäis lähteä se puuttuva 3kg. Menen sitten punnitukseen tänne terveyskeskukseen aikuisneuvolaan. Lähettävät tietoni ravintoterapeutille. Tänä tiistaina menemme pojalle kun täyttää 30. Mennään koko perhe anopit ja apet mukaan lukien perhepäivälliselle. Poika on varannut pöydän ravintolasta. Oon suunnitellut että otan kanaa ja kasviksia niin pysyy kalorit kurissa. Olemme myös yötä.
Oon tänään ommellut miniän karonkkavaatetta jotta voin viedä sen mennessäni. Muutenkin innostuin eilen siivoamaan kun toukokuussa 11päivä lähetään miehen kanssa viikoksi virkistymään täysihoitopalvelulla. Meille tulee ystäväni viikoksi kana ja koirahoitajaksi. Ei uskalla jättää kotia tyhjäksi kun kaikenmaailman murtomiehiä on viimeaikoina liikuskellut paikkakunnalla. Täällä sais meuhata rauhassa kun ei ole naapureita.
Oon toiveikas että paino putoaisi vaikka nyt tuntuu olevan niin tiukassa taas. Välillä pudotusta on yhtäkkiä parikin kiloa ja sit taas junnaa.
Oon lueskellut täältä foorumilta useammankin tarinoita ja kyllä se vuosi kaikkineen menee ennen leikkausta. Kyllä tässä hommassa maltti on valttia. Sellastakin on monen kommentissa että on vain hyvä mitä enempi saa pois leikkaukseen mennessä niin on sit helpompaa loput karistaa pikkumahalla. Puhuinkin miehelleni että voisin kokeilla viikon sillä pussikuurilla josko se antais vauhtia taas pudotukseen eikä lähete ainakaan sit siitä jää kiinni. Hankin Hesasta niitä Easy-diet pusseja kun niissä on laktoositon vaihtoehto. Ei täällä maalla ole kuin niitä nutriletteja.
Hyvää alkavaa viikkoa ja kiva kun jaksat vastailla.😊

Hei Hellu! Piti kysyä, että joko olet käynyt sisätautilääkärillä?

Heippa hellu, tuli mieleeni, että on ihan hyvä, että sulla on muuta ohjelmaa ja se lomamatka miehesi kanssa. Saattaa olla, että painokin laskee paremmin kun et ehdi koko aikaa asialla stressata. Stressi on sellainen "piru", että saattaa aiheuttaa vaikka mitä fyysisiä vaivoja/sairauksia ihmiselle. Koita ottaa rennosti ja syödä kevyesti niin kuin olet suunnitellutkin. Nauti oikein täysin siemauksin perheesi ravintolapäivällisestä ja lomamatkastasi. Menettekö kylpylään?
Itse tekisi kovin mieleni kylpylään "juhlistamaan" tätä ensimmäistä kuukautta uutta elämääni. Nyt kun saa mennä uimaankin. Nokian Eden olisi lähelläkin. Olen tilannut postimyynnistä nätin uimapuvun ja se ehkä mahtuu jo päällekin .

Miumau: Kävin sisätautilääkärillä maaliskuun 23pvä ja sen jälkeen aloin eneileen. Siitä lääkärireissusta ei tullut mitään uutta tietoa. Vaitonainen lääkäri katteli vaan labratulokset jotka olin jo itse tulkinnut hyviksi. Kertoi jonojen olevan reilu puoli vuotta ja kyseli painonpudotusyrityksistäni. Toivotteli hyvät jatkot ja sit sairaanhoitaja kertoi seuraavassa huoneessa samat jutut mitä ravintoterapeutin käynnillä. Aivan turha käynti. Samat asiat olisi saanut puhelimitse selville. No halusivat varmaan nähdä livenä mut ja mun kokoni.😊
Tyyne, täällä ollaan Hesassa pojan luona ja kohta lähdetään päivälliselle. Isäntä auttoi poikaa laittaan koreja keittiön kaappeihin ja mä olin koirulin kanssa lenkillä. Kyllä on lämmin 17astetta ulkona. Valkovuokot kukkii jo täällä. Meillä vasta lumet suli metsästä.
Mennään virkistysleirille sellaseen vanhaan pappilaan Kuhmoisiin. Paljon erilaista ohjelmaa ja päiväretkiäkin. On kuuloliiton järjestämä. Kyllä aion nauttia olostani ja valmiista pöydän antimista kohtuudella kuitenkin. Mun eneily loppuu parahiksi ed.perjantaina 😊
Mä kattelin vanhoja papereita kun järjestelin kaappeja ja heitin kaikkee turhaa pois. Mä olen karistanut nyt painoa niin että oon viimeksi painanut tän verran( 124kg)v.2006. Hyvä mua.😊💗. Jouluna oli viel 137 Huh.
Kyllä on hienoa kun kohta pääsee järveen uimaan. Mun vesijumppa loppui jo tältä keväältä. Mä rakastan uimista ja kesällä käyn joskus jopa 3 kertaa uimarannalla joka on 6km päässä. Tsempit kaikille palstaani seuraaville. Kiva jos jätätte puumerkkiä. Kiitos Tyyne ja Miumau😃.

Nyt on synttärit juhlittu ja tänään käytiin Panssarimuseon Wapputapahtumassa Parolassa. Oli paljon katseltavaa ja sodanajan kalustoa.Vanhoja autoja,mopoja ja traktoreita.
Ostin Hesan reissulla Easy-diet pakkauksen ja täytyy sanoa et pahaa on. Kokeilen nyt kuitenkin nämä viimeiset eneilypäivät niillä mennä ja perjantaina ensi viikolla puntariin. Hyvin Vappukin meni ilman mielitekoja. Ensimmäinen vappu varmaan näin perheellisenä etten leiponut munkkeja. Isännälle ostin kaupasta yhden munkkipossun ja ei mun tehnyt edes mieli sitä. Huomenna taas normi kotielämä alkaa ja on helpompaa sit ruokailun suhteen elämä. 😏

Moi hellu,
reissu oli ilmeisesti antoisa. Sillon on vahvoilla kun tällaiset perinteiset herkuttelupyhätkin menee ilman "sortumisia". Niinhän sitä sanotaan, että hetken on vaikka aidan seipäänä , kun tietää, että tälle on tulossa jossain vaiheessa loppu. Ei ne Nutriletit, Easy dietit yms. mitään herkkua tosiaankaan ole mutta nälkä on hyvä mauste . Itsekin niillä pudottelin painoa ennen leikkausta, ja kyllähän se niillä tippuu mutta ilman leikkausta ne kaikki pudotetut kilot olisivat tulleet vauhdilla korkojen kera takaisin.

Olen nyt itse nostanut kalorimäärän 1000 kcal. Selvästi huomaa, että jaksaminen esim. lenkillä on parantunut. Kai elimistökin alkaa tottua tähän niukkaan ravinnonsaantiin, ja onhan mulla tuota vararavintoa mistä ottaa . Vatsa saisi toimia vähän paremmin/useammin. Vettä olen juonut sen 1,5 litraa päivässä + päälle muut nesteet. Proteiinien saantia olen seurannut tarkasti ja se on ollut välillä 65 - 85 g päivässä. Olen myös pikkuhiljaa pidentänyt lenkkejä pojan kanssa. Odotan sitä kuntosaliharjoittelun aloittamista innokkaana, toivottavasti jään siihen koukkuun . Jotain muuta pitäisi syömisen tilalle löytää!
Tsemppiä, hellu, enen loppumetreille!

Heip hellu ja tyyne..kiva lukea teidän mietteitä ja hellulle tsempit viime metreille. Tyyne hienoa et olet saanu kalorit nostettua,se todella tuo lisää puhtia sekä pitää aineenvaihdunnan käynnissä. Itsellä paino alkoi taas laskea kun olen saanut kalorit nousuun,peijaksen lääkäri sanoi että 1200kcal /vrk pitäisi päästä kun meillä leikatuilla ainakin ohituksessa imeytyy rasvat ym niin huonosti,tasoa 80v vanhus että kalorit pitää saada ylös. Vappu on menny hyvin, ihanan vapauttavaa kun voi syödä kaikkea koska määrät on niin pieniä..jopa puolikkaan munkin sain syötyä ja oli niin hyvää. Paino on nyt 85kg ja laski vauhdilla pienen jumin jälkeen kun ruoka on alkanut maistumaan. Leikkauksesta nyt 7vkoa ja paino pudonnut 15kg.

Hyvä kun täällä käydään kirjoittelemassa kuulumisia. Odotan innolla ja malttamattomana että asiat etenisivät. No kesä on tulossa ja kaikkea kivaa puutarhahommaa,uimarannalla oleilua ja pyöräilyä. Ostin tänään uuden rautaisen lehtiharavan kun vihdoin löysin kunnollisen.Nyt saa ulkoilla ja heiluttaa haravaa niin tulee hyötyliikuntana askelia. Mansikkamaa saa kevään kunnostuksen ja lannoituksen jos vaikka satelis niin pääsee kasvu alkuun. Iloisissa tunnelmissa siis täällä ollaan.

Kiitos samoin, pajunkissa, minunkin mielestäni on kiva lueskella toisten tarinoita ja seurata edistymistä . Tältä palstalta saa niin paljon hyödyllistä tietoa + bonuksena vielä erittäin tarpeellista tukea ja kannustusta . Ajatella, pajunkissa, että vajaassa kahdessa kuukaudessa 15 kg; uskomatonta! Ei sullakaan enää kovin suurta urakkaa ole edessä .

Moi hellu; olet kyllä ihailtavan touhukas ihminen; ompelet, hoidat puutarhaa ym. Olen itsekin asunut omakotitalossa ja siinä sai kyllä kesät talvet kiitettävästi hyötyliikuntaa. Sanoinkin tänään äidilleni (yli 7-kymppinen), että soittaa vaan mulle niin tulen leikkaamaan nurmikon ja talvella tekemään lumityöt. Tähän asti äiti on ne itse tehnyt mutta ikä alkaa painaa vaikka äiti onkin ikäisekseen todella hyvässä kunnossa.

Ostin tänään kaupasta ruisleipää, kurkkua, lihaleikkelettä ym. "normaalia" ruokaa. Ajattelin, että kyllä tässä pikkuhiljaa pitää siirtyä "velleistä" ja rahkoista tavalliseen ruokaan. Pitää vaan varovasti aloitella ja kuulostella mitä mieltä uusi vatsa on . En tiedä miksi mutta pelkkä ajatuskin lihan syömisestä pistää hanttiin. Aloittelen nyt varovasti tuolla leikkeleellä...
Kirjoittelemisiin

Kiitos taas vastauksista. On ollut ihana viikonloppu. Puutarhassa oon haravoinut ja siivoilin terassin talven jäljiltä. Tuntuu että energia lisääntyy näin valoisuuden sekä painonlaskun myötä. Vielä illansuussa pesin terassin ikkunoita niin mies tuli sanomaan et lopeta jo on se päivä huomennakin ☺💗. Nyt vaan vettä sais sataa että puutarhassa tulis vehreyttä sekä lannoitteet imeytyis maahan. Näin touhutessa aika kuluu nopeasti. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille.

Tervehdys taas teille taipalettani seuraaville. Oon vähän murheissani tän eneilyn ja painonlaskun suhteen. Perjantaina tulee 2 viikkoa jatkoeneilyä täyteen ja vaikka mitä teen paino ei ole laskenut tarpeeksi hyvin. Ostin viimeisiksi 8päiväksi Easy-diet pakkauksiakin missä on se aamupuuro ja 2 pussia päivää kohden suolaisia keittoja. Välipalaksi oon ottanut vähäkalorista mehukeittoa ja lounaalla oon syönyt keiton lisäksi salaattia kurkun ja tomaatin sekoituksella jossa 10 ml oliiviöljyä. Uupui tavoitteesta 3kg ja vielä kilo pitäis pudota. Kun ei putoo niin ei. Olen monesti yrittänyt ennenkin pudottaa kiloja mutta kun kilppari ei toimi niin elimistö vain jumittaa. Paremmin mulla tuntui alkuvuodesta paino putoovan 1700kcal määrällä kuin nyt tällä 600-800 kcal. Lyödäkö hanskat tiskiin ja luovuttaa ja olla lopun elämää läski. Ei mulla nyt muuta kuin perjantain tuomiota odotellessa. Nyyh, oon toivoton tapaus vai?

Hellu hei!! Et taatusti lopeta! Jos minä jaksan, jaksat sinäkin Tuliko selväksi?
Ja tuo kilpirauhanen.. itselläni on todella hyvä ystävä, jonka aineenvaihdunta on hyvin, hyvin, hyvin hidas. Kuitenkin kyseinen ihminen on saanut painoa tiputettua melkein 30 kiloa. Työtä ja sisua se on vaatinut, juurikin noiden ällöttävien jumitusten takia, ja ruokavalio on ollut yksi merkittävä asia. Nyt nyrkkiä pöytään ja kerrot että sinun tapauksessasi aineenvaihdunta tekee stopin eneilyllä ja pudotusvauhti on luokkaa 1/3 normi-aineenvaihduntaan verrattuna.

Oikeasti.. jos kerran on noudattanut pilkulleen annettuja ohjeita, niin vika ei ole sinussa vaan ohjeissa.

Paljon tsemppausta ja jaksamista!

Moi hellu; et ole toivoton tapaus vaan juuri sellainen tapaus, joka tämän leikkauksen tarvitsee! Älä edes päästä mieleesi, että luovuttaisit, et varmana! Olethan kuitenkin saanut putoamaan sen kaksi kiloa tavoitteestasi eli varmasti näkevät/uskovat, että olet tosissasi yrittänyt. Joudut olemaan niin vähällä kalorimäärällä, että se on ehkä osittain syynä painon jumittumiseen. Onhan täälläkin foorumissa "tapauksia", joiden paino on alkanut tippumaan vasta kun on lisännyt syömisiään. Olen samaa mieltä Miumaun kanssa, että vika on ohjeissa ja niiden antajissa eikä sinussa. Älä hitto vieköön luovuta!!! Hengessä mukana hellu

Kiitos tsempeistä Miumau ja Tyyne. Mullahan ei ollut siellä punnituskäynnillä se eka ravintoterapeutti vaan hän soitteli perään ja sanoi melko tiukkaan sävyyn että ennenkuin lähete eteenpäin lähtee pitää olla se 8 kg pois eneilyllä. Ei auttanut et vaikka sanoin pudottaneeni ennen eneä jo 7 kg ja nyt on 6 viikon aikana mennyt toiset 7kg. Kerroin vielä että mulla on tosi vaikee kilpirauhasen vajaatoiminta ja endolääkäri tätä leikkausta suositteli. Meni kuin kuuroille korville. No huomen aamulla on täällä aikuisneuvolassa punnitus ja siellä on onneksi mun laihdutustahti ylhäällä kun kerran kuussa käyn ruusunestopiikillä. Pyydän että tää mukava neuvolatäti kertoo sit sille ravintoterapeutille kuinka tosissani mä olen yrittänyt ja hän on ollut mulle hyvä tuki. Oon osalistunut myös diabeteshoitajan pitämään painonhallintaryhmään josta tosin ei mulle silloin paljoo apua ollut. Oli näkö syksyn 13 vielä niin huono etten voinut paljoakaan ulkona yksin liikkua. No voi olla että murehdin turhaan. Huomenna sen sitten saa palautteen.😞

Tänään punnitus aamulla ja paino 123. Eneilyn alku 130.6. Jäi uupumaan *400g 8 kg tavoitteesta. Odottelin tänään ravintoterapeutin soittoa mutta ei kuulunut? No odottelua heidän päätöksiä. 😐

Ei voi olla homma kiinni 400 grammasta! Hyvä saavutus hellu . Jännitetään kanssasi sitä soittoa ja pidetään peukut pystyssä, että homma alkaa tästä edetä!

Moi hellu,tosi hyvä tulos sulla

Moi taas ja hyviä uutisia. Lähete eteenpäin kirurgille. Kesän lopulla käynti ravintoterapeutin luona. Välikatsaus tilanteeseen. Nyt vaan normi hyvän päivärytmin ja terveellisen ruoan avulla eteenpäin. Leikkauksen jälkeisen syömisen opettelua. Ravintoterapeutti oli tyytyväinen painon putoamiseen. Tästä on hyvä jatkaa.😊

Hienoa kuulla!