-50kg 40kymppisiin

Hei kaikki,
Haluaisin esittäytyä nyt kun olen tehnyt päätöksen hakeutua leikkaukseen.
Olen -74 kahden lapsen äiti joka on kyllästynyt elämäänsä läskinä ja kankeana ja joka ei voi kunnolla leikkiä lastensa kanssa saati sitten opettaa heille elintärkeää oikeaa ruokailuoppia.
Laihdutushistoriani kattaa lähes kaiken maan ja taivaan väliltä: kaalikeittokuuri -8kg pariin otteeseen, kananmuna-greippikuuri -10kg, Painonvartijat -30kg (salilla 3h/ 6-7krt/vko, toimi opiskeluaikoina), Extravaganza -12kg, peruna-vihanneskeittokuuri -10kg, Kaarppaus -5kg sekä muita joita en edes muista enää. Viimeisten 5 vuoden aikana olen ollut tavalla tai toisella koko ajan laiharilla paitsi raskaana ollessani, mutta nyt se riittää, painoa on kertynyt 110kg verran ja pahimmillaan se on ollut 116,5kg, mikä on tällaiselle 162cm pitkälle töllerölle ihan tarpeeksi.
Omakuva on peilissä muka hyvännäköinen kissa, mutta todellisuus on kaukana siitä mitä näen peilistä. HArmikseni en ole uskaltautunut kameran eteen vuosikausiin ja jos jossain on vahingossa kuva otettu niin olen ne kamalimmat poistanut suorilta koneelle laitettuani. Itse otan siis kaikki kuvat niin ei tarvi silloin olla kameran edessä. (Pakko laittaa kuva tänne ennen tilanteesta)
Nyt olen menossa tulevana torstaina Eiran sairaalan info-tilaisuuteen kuuntelemaan jatkomahdollisuuksista leikkaukseen. Olen varma siitä, että tämän haluan tehdä yksityisen puolen kautta, eipä silloin tarvitse kenenkään kitistä käyttäväni heidän tuskalla keräämiään verovaroja.
Hyvä homma tässä on se, että paras ystäväni kävi läpi saman leikkauksen viime vuonna Eirassa ja hän on laihtunut viitisenkymmentä kiloa, joten tiedän saavani mahtavan tuen ystävältäni tässä prosessissa.
Suurin paniikki taitaa iskeä siinä vaiheessa, kun letkua pitäisi alkaa nielemään YÖK! Mikään muu ei varmaan tule olemaan ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka tiedä tuota.
JOka tapauksessa tästä alkaa prosessini pieneen minään, joka en todellisuudessa koskaan ollut....

Tervetuloa, Manta1 ja onnea päätöksestäsi!

Täältä löydät paljon hyvää tietoa, ja myös blogikirjoituksia kannattaa googlata. Valtaosa leikatuista vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä pikkumasuunsa.

Minäkin olen menossa leikkaukseen yksityisesti, toivottavasti lokakuussa, jos kaikki menee hyvin. Torstaina pääsen letkua nielemään, ja sen jälkeen varmaan tarkentuu aikataulu.

Kesän ajan olen valmistatunut leikkaukseeen henkisesti. Olen pohdiskellut, mitä elämässäni tapahtuu, kun en enää voi paeta tunteitani hiilarikoomaan. Luottavaisin mielin lähden tähän syksyyn.

Hei Tuplanainen,
Kiitos viestistäsi, oli mukava, että joku vastasi heti tähän. Olet myös menossa yksityiselle. Miten nopeasti sinulla tämä prosessi on edennyt. Itse olen vähän sellainen minulle heti nyt ja samantien eli nyt jo ajatuksissa että kuukauden päästä pääsis pukille, mutta ymmärrän ettei se nyt ihan noin mene.
Tässä on vain pöherretty näiden läskien kanssa jo niin kauan ja nyt mitta lopullisesti täynnä, kun olen nähnyt ystäväni prosessin ja hänen tyytyväisyytensä.
Ukkokin sanoi heti, että hän tukee täysin tätä prosessia jos todella haluan mennä siihen leikkaukseen. Sitten kun kerroin miten notkeaksi mahdan tulla niin johan tuli ukolle pilkettä silmäkulmaan  Lupasi uudet tissitkin ostaa, jos tai KUN alkaa nahkapussit roikkumaan pahasti.
Kirjoituksia olen lukenut jo satoja ja valtaosa on täysin postitiivisia, jotain jenkkejä on ollut negatiivisiakin, mutta lähinnä oma vika, kun eivät ole pystyneet niitä burgereitaan ja muita roskaruokia jättämään pois leikkauksen jälkeen.
Ensi viikko tulee siis muuttamaan elämäni astuessani Eiran sairaalan ovesta sisälle.
I welcome you my new life!

Moikka Manta! Täällä toinen nelikymppisikseen laihtumista toivova Armonaikaa on ensi vuoden loppupuolelle asti. Kiloja on nyt jo lähtenyt ihan mukavasti, mutta ylimääräistä on vielä hurjasti, koska minäkin olen lyhyt, vain 161cm. Itse villeimmissä kuvitelmissani ajattelen, josko vielä saisin 50-60kg pois...Leikkausta on kaavailtu lokakuulle.

Onnea matkallesi!

Moi Matamiina,
Meillä on sitten samat aikataulut ja pituuskin on piirua vaille sama. Olishan se hurjaa lokakuuss -14 painaa vaikka 60 kiloa jonka olen painanut joskus ala-asteella viimeksi. Mutta odotellaan nyt sitä lääkärissä käyntiä jne. niin saa tietää koska pääsis pöydälle operaatioon. Kiva tavata näin uusia ihmisiä joilla samat ajatukset edessä. Toivon todellakin nopeaa toimintaa yksityisellä puolella... onneksi olen jo jonkun verran tietoinen tästä koko operaatiosta kaverini kertomana. Matamiina oletko jo eneillyt?

Molemmille leideille kovasti tsemppiä prosessissa. Yksityisen kautta hakeutuessa puhutaan yleensä kuukausista. Ene-dietti taitaa olla pakollinen jo yksityisellä puolellakin. Sen kun hoitaa kunnialla lävitse, niin siinähän se pisin odotusaika tulee ja siinä eneillessä menee. Yksityisellä puolella saa onneksi sen leikkausajan tietoon, niin on jotain, mitä kohden suunnistaa.

Minäkin olen sen yksityisen puolen polun käynyt lävitse, koon puoleen lähtökohdat melkoisen samat. 163cm pituutta, aloituspaino 120kg:n pinnassa. Nyt painoa noin 67kiloa. Ala-asteella minäkin joskus painoin viimeeksi tämän verran. Vuotta en edes jaksa muistaa...

Moi Manta1,
Tällaista polkua on minulla edennyt:
4/13 : tk-lääkäri ehdottaa lihavuusleikkausta muun asian yhteydessä, bmi 52
5/13 : pohdiskelen asiaa, hankin tietoa (mm. luen tätä palstaa), punnitsen kuolemanpelkoani, otetaan labrakokeita työterveyshuollossa
6/13: soitto yksityissairaalan koordinoivalle hoitajalle, esikäynti kirurgilla, arvio soveltuvuudesta leikkaukseen, oma toive leikkausajankohdasta lokakuulle (kirurgille olisi ehkä passannut syyskuukin), maksusitoumuspyyntö vakuutusyhtiölle (työnantajan ottama vakuutus)
7/13 vakuutusyhtiöstä myönteinen päätös, jonka jälkeen sovittiin aika gastroskopiaan ja ravitsemusterapeutille 15.8. ( heinäkuussa lomailivat, niin aiemmin ei onnistunut)
Kirurgin alustavan arvion mukaan edessä on 6-8 vkon ene, koska minulla on melkoinen michelin tuossa keskivartalossa. Eli väistämättä leikkaus menee lokakuulle tällä vauhdilla.

Nopeampiakin polkuja näyttäisi yksityisellä olevan, joillakin koko homma on nähtävästi kestänyt vain n kuukauden. Itse voi varmaan vähän vaikuttaa.

Malttamaton luonne minäkin olen - ja heti alkuun tuntui, etten millään malta odottaa syksyyn. Kuitenkin jo myönteinen leikkausarvio helpotti henkisesti niin paljon, että pahin kärsimättömyys meni ohi. Tieto siitä, että tästä läskivankilasta voi vapautua joskus, on saanut minut hyvälle tuulelle ja jaksamaan.

Oikein hieno asia on ollut myös se, että kohtaamani henkilökunta on ollut erittäin ymmärtäväistä. Syyllistämistä ylipainon vuoksi olen saanut kuulla jo 40 vuotta (ekalle dieetille minut iskettiin 7- vuotiaana), joten olipa huojentavaa kerrankin olla asiallisesti kohdeltu asiakas, jonka terveysongelmaan on lääketieteellinen ratkaisu.

Manta, joo aloitin prosessin omaehtoisella enellä, olin 5 vkoa alkuvuodesta. Nyt odottelen ravitsemusterapetin soittoa, koska se 4-6vkon ene ennen leikkuria alkaa.

Tervetuloa joukkoon=) Mä menin yksityiselle puolelle kesäkuussa-13 ja nyt elokuun 19. on leikkaus eli nopeasti yksityisellä puolella toimitaan =)

Nyt se on sitten ensiaskel otettu ja tulevalle perjantaille sain ajan lääkärin ja hoitajan puheille.... Pikkasen jännittää..... 

Hei Apila, miten pitkään sinun eneilyt kestäneet?

Kiitos kaikille mukavista sanoista ja kiitos, että olette toivottaneet minutkin tänne tervetulleeksi näin mukavasti. Tuntuu hyvältä kun tuntuu kuuluvansa joukkoon.

Se on nyt sitten totta. Toista päivää enellä ja 19.9 leikkaus Eiran sairaalassa eli aika lailla kuukaudessa mennään eteenpäin eka soitosta lääkäriin. Toki olen miettinyt ja puntaroinut kauemmankin leikkausta, ettei ollut mikään pikahomma. 8-10 kiloa pitäis saada pudotettua, mutta onhan tässä vielä kk aikaa siihen. Enimmät jännitykset tältä erältä on siis takana ja nyt valmistaudutaan kohti uutta elämää.

Onnea leikkausajasta ja tsemppiä eneilyyn!
Maksanpienennys kuulema todella kannatttaa: ravitsemusterapeuttini kertoi, että leikkaus/nukutusaika voi lyhetä merkittävästi, kun on rasvaa esteenä vähemmän. Hän oli itse päässyt seuraamaan monitoreista leikkausta, jossa potilas ei ollut jaksanut eneillä, ja kokeneella kirurgilla oli vierähtäyt pikkumasun teossa suurinpiirtein tupla-aika tavalliseen verrattuna.

Tasan kolme viikkoa leikkaukseen ja kyllähän alkaa vattanpohjaa nipistellä. Jotenkin sitä näkee itsensä jo laihana tai ainakin sen maagisen 100 rajan alapuolisena. Hirveetä ajatella mitä kaikkee sitä pitää alkaa investoimaan kaikkiin niihin ihaniin vaatteisiin joita kaupoissa on ja joihin ei koskaan ole mahtunut.
Lisänipistyksen vatsaan antaa odotus vakuutusyhtiön päätöksestä leikkausmaksun suhteen. Kaikki edellytykset korvattavuudelle on ja vakuutus sinällään ei ainakaan poissulje kyseistä leikkausta, mutta vakuutusyhtiöt tietäen niin eivät varmaan halua sitä korvata ja etsivät jonkun ihme porsaanreijän tälle asialle. No näitä jännittäessä.....eneilyä.

Hei! Mun eneily kesti kaksi viikkoa ja ennen sitä oli kahden viikon kevennetty ruokavalio. Enellä sain tiputettua n.4kg, mutta ennen leikkausta piti syödä kaksi päivää suht normikevystesti,niin heti tuli 1,5 kg takaisin=) Mutta vaikka enejakso meni vähän kiikun kaakun, niin leikkauksen jälkeen on paino tippunut ihan hyvin.

Paljonkos sulla apila on mennyt leikkauksen jälkeen.

Hei Apila,
Mä olen eneillyt jo muutaman viikon, vaikkakin olen mielestäni ollut ennemminkin sellaisella sinnepäin eneilyllä. Korvaan päivällä kaikki ateriat drinkssuilla, mutta illalla sisällytän perheen kanssa syötävään ruokaan vihanneksia, proteiinia ja joskus tulee syötyä yksi leipäpalanen. Oikeastaan hirveesti ei ole mielitekoja tullut, mutta jos on olen kyllä suvereenisti maistanut herkkujakin (ajatuksena, että jos ne eivät maistu samoilta enää leikkauksen jälkeen). Katunut en näitä maistiaisia ole, vaan olen kummakseni huomannut etteivät ne itseasiassa edes maistu kovin hyviltä. No nelisen kiloa on tippunut ja nyt kolmen viikon tavoite on vielä toiset 4 kiloa. Kaksi viimeistä viikkoa ennen leikkausta otan oikein tosi tiukasti jotta saadaan loputkin rasvat maksan ympäriltä poijes. Hauska huomata miten ylävatsan alue on pienentynyt jo näistä neljästä kilosta ihan erilaiseksi.
Jännä miten ei yhtään pelota leikkaukseen meno. Oikeastaan ainoa asia on, että jos jotain kamalaa sattuu niin muksut jäävät ilman äitiä, mutta toisaalta niin he jäisivät jos en menisi leikkaukseen.
VAJAA KOLME VIIKKOA LEIKKAUKSEEN!!!!     

Verikokeiden tulokset tulivat ja kaikki kunnossa eli ei esteitä leikkaukselle. 16 päivää jäljellä.
Katsoiko joku eilisen dokkarin tanskalaisten laihdutusleikkauksista. Meillä isäntä sanoi, että pitää kaikki asiat laittaa tarkasti ylös jos pahin pääsee tapahtumaan. Niin olen aikonutkin, eli kirjoitan joka tapauksessa ns.testamentin kaikista niistä toimista miten haluan lapsien koulutettavan ja kasvatettavan. Ihan siitä syystä, että riski se on pienikin riski, vaikka vain 0,5%.
Ihanaa mä en jaksa odottaa pääsyä leikkaukseen. En varmaan saa nukuttua edellistä yötä. No sitä ennen on vielä paljon tekemistä...

Ene ei onnistu enää ei sitten millään. Mä olen niin epätoivoinen kun en vain kertakaikkiaan jaksa olla enellä enää. Hitonmoiset mieliteot koko ajan ja ajatuksena etten enää koskaan saa... aivan järkky morkkis heti perään kun olen vetänyt jonkun aterian. Siis kerran päivässä syön ruokaa muuten 2-3 ene-suklaajuomaa. Aterialla otan jotain proteiinia sekä vihanneksia/salaattia. Puolitoista viikkoa leikkuriin ja en varmaan ole lähelläkään sitä painoa mitä pitäisi olla. Tokikin menen yksityiselle, että voipi olla etteivät nyt ihan heti mene perumaan leikkausta, mutta tiedä tuota.
Suurin syy tälle huonolle eneilylle taitaa olla, että sain juuri tiedon äitini sairastavan taas syöpää, mutta tällä kertaa sen on sydämessä ja maksassa eli ei kovin hyviä uutisia näin leikkurin alla. Ihan hirvee fiilis. Lisäksi sain hirveen aknen naamaan jota minulla ei ole edes murkkuiässä ollut koskaan. Naama ja kaula ihan järkyn kipeät.
Ihanaa, että täällä saa purkaa vaikka kukaan ei lukisikaan, mutta saa purkaa omat ajatuksen tekstiksi.

Heips! Leikkauksen jälkeen on paino tippunut 7,4kg (leikkauksesta tulee maanantaina 3 viikkoa). Ja muutenkin on olo hyvä. Olen tehnyt tämän viikon 4:n kilsan kävelylenkkejä ja ruokailutkin sujuu hyvin. Manta1, mullakaan ei eneily menny oikein putkeen, mutta eipä se haitannut leikkausta yksityisellä. Muutama kilon sain tiputettua sentään. Kyllä itsellekin tuli pieni pelko ja jännitys ennen leikkausta, mutta ajattelin, että ilman tätä leikkausta sairastun varmasti johonkin tautiin. Kyllä kaikki hyvin sujuu ja jos jotain takapakkia tulee, niin senkin kanssa sitten mennään. Kun näin suuri operaatio on, niin onhan se mahis, että tulee myös takapakkeja. Nyt olen ihan tyytyväinen. Olo on jo huomattavasti kevyempi ja muutaman kommentinkin olen saanut jo hoikistumisesta=) Tsemppiä kaikille !

Manta1, kyllä täällä luetaan. Ja tuetaan.  

Rankka tilanne sinulla, äitisi terveyden kanssa. Tosi iso voimansiirto täältä sinulle! Kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tunteita - nyt kun emme enää voi lohduttautua ruualla. Minun äitini sai syöpädiagnoosin 2 v sitten, ja minun painoni nousi siitä lähtien kuin raketti, ainakin 16 kg.

Vaikka ene tuntuu nyt varmaan mahdottoman raskaalta, niin koeta jaksella. Pienikin painonpudotus nopeuttaa ja helpottaa kirurgin työtä. En usko, että yksityisellä kovin helposti kieltäydyttäisiin leikkaamasta, vaikka isoa pudotusta ei olisi tullut. Tämänsuuntaisia kommentteja olen ollut lukevinani.
Ole itsellesi armollinen ja koeta osoittaa itsellesi rakkautta terveellisillä eväillä. Pieniin lipsahduksiin tämä homma ei varmaan kaadu!

Hei MANTAI1
Voimia sinulle toivon koko sydämmestäni, tiedän mitä käyt läpi. Oma poikani sai kolmevuotta takaperin joululahjaksi leukemian .  Eikä se leikkaus kaadu varmaankaan jollet ihan saa sitä pudotusta mitä täytyisi. Ei omanikaan kaatunut ja menin julkista sektoria. En voinut eneillä täysipainoisesti kunnen kestä kotimaista viljaa. Söin raejuustoa rasvatonta, broileria , kalaa, marjoja ja kaikkea kevyttä ja painoputosi. Alkoholia en käyttänyt yhtään. Ja herkut kiersin kaukaa ja kotoväki ei tuonut herkkuja kotio. Ihanat rakkaani jotka ovat tukeneet minua täysillä.  Ja kerro lääkärille tilanteesi niin ymmärtää missä menet. Voimia ja koita jaksaa myös ajatella itseäsi   

Kävin eilen hoitajan vastaanotolla ja kerroin tilanteeni, ettei eneilyt olleet oikein sujuneet, 3,5kg vain tippunut. Hän ymmärsi tilanteen täysin ja sanoin vielä, että leikkauksen jälkeiseksi ajaksi kirjoitetaan kuukaudeksi vatsansuoja lääkettä jottei stressi toisi mitään vaikeuksia.
Nyt yritän pitää enet kurissa kun tasan viikko on leikkaukseen aikaa. Lupasin hoitajallekin tehdä parhaimpani sen suhteen.
Toivon todellakin, että perjantain (äitin kanssa lääkärillä käynti) ei tuota kamalaa ahmimisreaktiota jos ennusteet ovat huonoja
Hieman tuo leikkaus jännittää, mutta ei läheskään niin paljon kun äidin hoidot/sairaus. Kiitos teille Eija-Stiina, Tuplanainen ja apila, että annatte noin ihanan kannustuksen ja rohkaisun.
Viime viikkoisessa dokkarissa sanoi leikkaukseen menijä kivasti kirurgille: "Varokaa kun leikkaatte mahaani reikiä, sieltä lehahtaa joukko perhosia". Viikko on pitkä aika tässä vaiheessa, mutta toivon todellakin sen olevan ohi jo.
Leikatuille vielä kysymys: PYSTYTTEKÖ 99% SANOMAAN, ETTÄ TÄMÄ OLI ELÄMÄNNE PARAS PÄÄTÖS LIHAVUUDEN SUHTEEN? Höh tiedän toki vastauksen, mutta mutta...
Arvon vielä onko tämä sittenkin se paras ratkaisu ja mitä jos jotain menee vikaan ja kuolen. Kääk, oikeesti taitaa pelottaa kuitenkin!!!!
Eija-Stiina olen todella pahoillani poikasi puolesta, toivottavasti kaikki hyvin nykyään. Voimia sinulle kaikessa, olet varmasti käynyt läpi suuren taistelun. Pelkkä ajatus omien lapsien samanlaisesta taistelusta, niin apua! Lapset ovat kuitenkin kaikki kaikessa äidille.

Kiitos MANTAI1, poikani voi tällä hetkellä hyvin. Mutta aina on pelko uusimisesta . Mutta elämä jatkuu ja elettävä on ajatuksella : kaikki hyvin ja pysyy hyvänä. Kun saan ton syömisen vielä kunnolla kondikseen niin kyllä oli paras päätös. Nyt jo meni sellainen tunika päälle mitä en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ja näytti jopa hyvältä. Kummasti kohotti mieltä.