lihava89 esittäytyy :)

Onneksi ei tullut joulukiloja, tänää aamulla kävin vaa'alla ja painonäytti aamukahvittelujen jälkeen ja pyjama päällä 79,5kg ! Jeejee. Olen niin onnellinen. Nyt kun vielä sais tän flunssan poikasen pois kokonaan niin vois alkaa tekemäänkin jotain. Haaveissa olisi vetästä juoksutrikoot jalkaan ja lähtee tekemään hölkkälenkkejä :-)

Hienoa! Upea matka sulla takanasi Itselläni vähän meinaa ahistaa kun nyt ei ole hetkeen mitään tapahtunut, paino sahaa 90-91 kilossa koko ajan ja tulee jo mieleen että oliko se sitten siinä..

Mulla jumitti pitkään, sit oli toi raskaus välissä. Ennen raskauttaki saatto paino heilua reilu kuukauden samassa. Mutta toisaalta, olin töissä enkä hirveesti tehny mitään kummempaa. Eli menty pääasiassa vaan sillä että syöty vähemmän Niin siihen katsottuna niin hyvin paino tippunut, jos liikuntaa olisi enempi ja vettä joisi enempi niin varmasti olisin jo ihan hyvässä kondiksessa

Iloinen yllätys, paino tupsahtanut taas alaspäin! 78,7kg näytti aamulla. Kylläpä tulee iloinen fiilis!

Nyt on vähä motivaatiotasoakin nostettu, nimittäin 1,5 vuoden päästä olisi määrä astella alttarille mieheni kanssa, melkein 10 vuoden yhteiselon jälkeen. Kylläpä jännittää jo nyt! Hyvin aikaa pistää itteensä parempaa kondikseen. Apuaaa! <3

Oih, mahtavaa! Siis sekä paino että hääsuunnitelmat. Ai siellä on toiset ikuiset "susiparilaiset".. Mulla ja miehelläni tulee 11 vuotta yhteiseloa tänä vuonna, eikä ole edes puhetta ollut kihloista. On tuo nähty vähän turhana kohdallamme kun on yhteinen lapsi, asuntolainat ja henkivakutuutukset joissa olemme toistemme edunsaajina Mutta mistä sitä tietää jos vaikka jonain päivänä tuo ukko innostuu kosaisemaan..

Mun mies yllättäen kosi minua vähä reilu vuosi sitten mun työpaikalla. Mutta ei alettu heti suunnittelemaan häitä kun oltiin juuri talokaupat tehty yms. Mut nyt sit aloin puhumaan että mitä jos nyt varataan ja aletaan järkkäämään Mut mäkin olin ihan varma, että sitä päivää ei varmaan koskaan tule kun kosinta kesti niin kauan mut ainakin tietää tuntee toisen kun näin pitkän ajan jälkeen liittoutuu

Oii ihanaa, häät <3

Jeejee:)

Inhottava navan alueen herkkyys/kipu vaivannu jo muutaman päivän ajan. Kirjottelinki erikseen siitä tuonne yleisen keskustelun puolelle.

Kosketusherkkä napa ja sen alue. Mietin ettei ois tyrä? Ku tuntuu kova kohta kun painaa navan kautta, siis ihan erilainen kun aiemmin. Navan yläpuolella ollut jo aikasemmin herkempi kohta, nyt sit perjantaina meijän 2,5v ryömi mun päällä ja siitä sitten ärty koko navan alue ja sen jälkee ollu kosketusherkkänä > Lääkärille en päässy, sairaanhoitaja vähä kokeili ja sano et vois olla kiinnikkeitä. Muistelin et leikkauksessa ois yks tähystyskohta ollu navassa, mut nyt ku aloin miettii niin ei tainu ollakkaa ? Koska mulla oli niitit mitkä poistettii sit leikkauksen jälkeen, ja eihä navas ollu mittää semmosia. HMM. Enkä enää edes muista tarkallee missä ne arvet on kun sekottuu niin hyvin raskausarpien sekaan.

Ja arvatkaa vaa kui vainoharhaseks tulee kun lähtee googlettaa vatsakipuja yms. Voi huoh... Ehkä meen yksityisellä käymään :/

Joo hei ihan ehdottomasti käyt tutkituttamassa sen! Etkä hyväksy kieltäviä vastauksia! Ei ne voi julkisellakaan kieltäytyä sitä tutkimasta ku tarpeeksi tiukasti pysyt siinä että sehän tutkitaan.

No se vatsan arkuus meni sitten pikku hiljaa ohi. Seurataan tilannetta palautuuko uudelleen...

Mut nyt on taas pakko hehkuttaa tuota painoa. Tänää aamupaino 76.7kg!! Mieletöntä. Taas alkanut hipumaan pikku hiljaa alaspäin, pidemmän junnailun jälkeen. Jos kattelee painoindeksiä niin semmoinen 2kg vielä pois, niin oltais painoindeksin mukaan normaalipainossa. Jeiii!

Oon alkanut tosissaan miettimään tuota vatsanahkan kiristystä. :O Mites teillä on ton nahkan kans nyt ? Onko kellää lähteny palautumaan? Auttaako kuinka paljon treeni?

Mulle tulee kesällä 26v täytee, ravintoterapeutti puhu aiemmin että kun on sen verran nuori niin iho vois palautua mut sitten taas jotkut sanoo kun on 3 raskautta/synnytystä takana niin tuskinpa vain.

Että semmosta :-)

Sulla on kyllä aivan mahtava tuo painonpudotus. Kunpa itsekin pääsisi edes 8 alkavaan lukuun. Ilmeisesti et saanut noottia kun ENE ei sujunut hyvin? Itseä se pelottaa myös. Paino tippunut nyt n. 5 kg ja leikkaus on maanantaina 9.2.
Vielä enemmän pelottaa että tulee joku flunssa tai kuume ja koko leikkaus kariutuisi siihen.
No ei varmaan kannata stressata koska muuten takuulla joku pöpö iskee.

Heippa Leenu68!

Tosta huonosta ENEstä ei kyllä ollut mitään puhetta enää leikkauspäivänä... Harmitti kyl hirveesti kun olin niin pettynyt itteeni etten onnistunut siinä vaiheessa. Mulla tosin meni niin äkkiä koko projekti, etten ehkä ehtinyt edes sisäistää koko hommaa.. Mutta onneksi kaikki on kuitenkin mennyt vaan hyvin leikkauksen jälkeen

Tsemppiä tulevaan leikkaukseen! Toivottavasti pysyt terveenä, meijän perheessä jyllää nyt kunnolla flunssaa ja kuumetta. Vanhin lapseni on ollut joulusta lähtien enemmän tai vähemmän kipeenä. Ekana angiina, sittne keuhkokuume ja nyt eilen taas nosteli kuumetta. HUOH! >

Viimeinen päivä ennen leikkausta ja pöpöt onneksi pysyneet loitolla (koputtaa puuta). Mulla kans molemmat pojat flunssaisia mutta onneksi nuorempi ollut isällään koska tietää miten pelkään sairastua.
Nyt 6,5 kg pois ja saa nyt riittää.
Yksityiselle kun menee leikattavaksi niin tuo on aika nopeaa toimintaa. Mutta toisaalta olen tätä miettinyt niin pitkään niin sopii ihan hyvin.
Tsemppiä sinne flunssan keskelle.

Heippahei!

Paino on heilunut nyt siinä 76kg kohdilla. Muistan vieläkin kun ravintoterapeutti sanoi 1v tapaamisella, että hän luulee että 75kg paino olisi minulle hyvä. Että 70kg saattaisi olla jo semmonen, ettei näyttäisi hyvältä. Nyt kun katson itseäni ja mietin, et todellaki pitää pudottaa vielä enemmänkin kuin se 1kg! Ehkä johtuu tuosta nahasta mutta tähtään tuohon 70kg. Mutta hieno matka on ollut, painoa tippunut runsaasti. Itse en ehkä vieläkään ihan tiedosta kuinka paljon olen pienentynyt. Mutta sukulaiset hehkuttanut, kuinka hyvältä näytän. Lämmittää mieltä

Haaveilin siitä nahkaleikkauksesta. Mutta toisaalta, mietin et jos vaan otan itseäni kunnolla niskasta kiinni ja yritän kiinteyttää itseäni jumppaamalla, niin säästäisin useamman tonnin. Jotkut sanoo, ettei nahka varmastikkaa tule enää palautumaan, että leikkaus olisi ainoa vaihtoehto jos siitä eroon haluaa. Mutta yritän lohduttautua sillä, että olen vasta 25v, ehkä se palautuis kuitenkin

Tein tos talvella pieniä hölkkälenkkejä pakkasessa, ja nyt ku alkaa olee leudommat säät ja aurinko paistaa. Niin alkaa kyllä tulee semmoinen fiilis, että ois ihana vetää juoksutrikoot jalkaa ja lähteä juoksee tonne. Vaikka peruslaiska meinaan olla vieläkin, tai noh se alottaminen on kaikista vaikeinta. Mutta sitku on tehny, niin se fiilis on uskomaton. Ja se liikunta tuntuu tuhat kertaa mukavammalta kun kiloja tippunut. Voi jo nauttia siitä, eikä joka paikkaan kolota.

Moipsan!
Onpas kiva kuulla susta! Kevät on kyllä siitä hassua aikaa että ihmisille alkaa tulla kova hinku päästä liikkeelle ja kesäkuntoon. Meidän taloudessa pysytään toistaiseksi lenkkipoluilta kaukana, kotona ihan tarpeeksi tekemistä niin kyllä tulee taatusti päivän urheilut urheiltua sisätiloissakin.
Muutto tässä just menossa ja käydään hulluna tavaroita läpi ja myydään ja heitetään pois ja jossain välissä pitäis pakata ne mukaan lähtevätkin tavarat. : D Voi huhhuh!

Hei HyeeNa, mä kyselinkin sulta tuolta sun ketjun puolelta siitä leikkausjutuista. Haluutko laittaa vaikka yksityisviestiä tai jotain! Mua kiinnostais tietää enempi noist nahkaleikkauksista, ja varsinki jos oot julkiselle menossa. Mullahan toi vakuutus korvas yksityisel puolella leikkauksen, mutta kun ei viel ainakaa ole mitää ihottuma tai muuta ongelmaa vatsanahan kanssa niin en usko et korvais yksityisel puolella nahkaleikkausta ja ei kyl oo omasta pussista varaa maksaa

miepä laitan.

Tänää kävin aamulla vaa'alla, niin puntari näytti 74.8 ! Kiloklubin mukaan näyttäisi vihdoinkin olevan normaalipainon puolella. Jeejee

Tosiaan kävin tuossa viime kuun puolella terveysaseman lääkärillä näyttämässä vatsanahkaa ja kyselemässä sen leikkauksesta.

Tällä viikolla tuli kirje, että olisi kirurgin tapaaminen toukokuussa. Olin ihan varma, ettei ne mua ota vastaan kun lääkäri oli sitä mieltä ettei oo niin paha kuitenkaan ja että sinne on vaikea päästä. Joten ajattelin sen olevan siinä sitten. Mutta nyt kun kutsu tuli tapaamiseen, aloin empimään asiaa, että kannattaako vielä kuitenkaan. Ei olla vielä täysin varmoja, että onko lapsiluku vielä täynnä. Joten ei olisi järkeä mennä poistaa nahkaa jos meinaa vielä lapsia saada. Vaikka vielä hetki sitten olin ihan varma, etten enää ikinä halua olla raskaana Ehkä se on ihan normaali fiilis, kun synnytyksestä alle vuosi.

Mutta toisaalta, mietin, että pitäiskö käydä tapaamassa ja juttelemassa, jos sit myöhemmin haluaisin kyseiseen operaatioon? Vai oisko se sit vaan lääkärin ajan tuhlaamista? Mietin, että onko vähän tyhmä käydä tapaamassa ja sano et mä ehkä haluan pyöräyttää tässä välissä vielä yhen lapsen et katottaanko sitten jos leikataan

Kyllä naisena oleminen on välillä niin hirveän hankalaa

Heippa "lihava"89, onneksi olkoon!, nimimerkkisi ei kyllä enää pidä paikkansa . Mut leikattiin 10 päivää sitten, ja myös oma painohaaveeni on 70-75 kg. En itse kyllä ole ihan ihannepainossani 75 kiloisena mutta omassa hyvän olon painossani kylläkin. Itse olen jo lähes 5-kymppinen, joten mun ei enää tarvitse pohtia hankkiako lasta vai ei . Mieti tosiaankin tarkkaan haluatko vielä lisää lapsia, se on hienoa, että suomalaiset nuoret hankkivat lapsia tähän maahan. Lasten hankintaa tuskin kukaan jälkikäteen katuu mutta kylläkin niiden hankkimatta jättämistä kuten meikäläinen. Kaikkea hyvää elämääsi toivottaa Tyyne .

Käy vaan siellä lekurilla, voittehan te sopia että soittelet milloin leikkaus kiinnostaa tai on ajankohtaisempi ja siitä sun käynnistä jää sinne sitten merkintä niin JOS päädyt sitten kuitenkin haluamaan sitä leikkausta jossain vaiheessa, ei tartte koko ruljanssia taas aloittaa alusta.
Itselläni on siinä mielessä erikoinen tilanne että olen jo kaksi kertaa käynyt ko. leikkauksen läpi koska ihopoimuihin tuli niin pahat tulehdukset ja ihottumat ettei elämästä oikein enää tullut mitään ilman leikkausta. Nyt vatsanahka on sellainen kireä ja pinkeä, lihakset kiristetty jne...joten on kuulema epätodennäköistä että saisin kovin pahoja roikkoja vyötärölle sen jälkeen kun laihdun.

Kiitos paljon kommenteistanne!

Ehkä mä siis kuitenkin käyn sielä pyörähtämässä ja juttelemassa leikkauksesta. Nyt on taas painokin hitaasti mutta varmasti mennyt nytkähdyksen alaspäin. Pitkään se huiteli 75-77kg välillä. Nyt taas on huidellut alle 74-75kg välillä. Jes jes

Tyyne, minullahan on jo kolme lasta valmiina. Mutta vieläkin on semmonen fiilis, ettei lapsiluku ehkä sittenkään ole vielä täynnä. Vaikka jokaisen synnytyksen jälkeen oon sanonut ettei enää yhtää Haha.

Mukavaa kevättä teille kaikille !

Moi,

mulle kävi niin, että vauvakuume tuli vasta näin mummoiällä . Jos saisin "aloittaa alusta" niin hommaisin aikamoisen lapsikatraan , rakastan lapsia! Mutta onneksi mulla on tuo "karvainen vauva", tosin pojalla alkaa olla sellaiset elkeet, että ei enää ihan vauva ole...on alkanut tuo vastakkainen sukupuoli aika tavalla kiinnostaa

Oon päässyt PHKS kirurgian poliklinikalle tapailemaan lääkäriä. Otettii vitamiini yms kokeet tuossa kuun alussa ja tänää lääkäri soitti. Marraskuulle on varattuna plastiikkakirurgille aika. Mut ennen ku mietitään nahkaleikkausta etiäpäin, pitää rauta saada nousuun ja tarkistettua ettei vatsalaukussa ole mitään. En tiedä tarkoittaako tämä sitä että joudun sitä letkuu nielee, ennen ohitusleikkausta vältin sen mutta nyt se näyttäis olevan edessä Ja tulee kutsu polille, pistää rautaa suoraa suonee et sais helpotusta tähän.

Mietin et mitenköhän se menee jos haluanki vielä lapsia, ja vähä jarruttelen prosessia niin joudunkohan aloittaa koko rumban alusta? Tietääkö kukaan miten toi menee... Eikai enää tarvi lähtee terveyskeskus lääkäriltä kyselee lähetettä kirurgille? Kun nytki kirurgi sano että indikaatiot leikkaukseen löytyy. :O

Eilen tuli käytyä sitten kunnallisella puolella 3v. käynnillä!

Vitamiiniarvot on onneksi lähtenyt nousuun nyt kun on säännöllisesti muistanut niitä napsia. Hemoglobiini on noussut hyvin, kiitos rautatiputuksen. Sain B-vitamiinin piikkinä joten siitä ei nyt sit tarvi huolehtia seuraavaan 4 kuukauteen. Kattoivat myös, että ruuasta tullut ihan kivasti proteiinia kun se valkuaisarvo vai mikä lie oli 40. Vaikka välillä tuntuu et syö liian vähän protskua mut nähtävästi ihan tarpeeksi tullut. Kaikki siis melkolailla hyvällä mallilla

Maaliskuulle on uusi aika plastiikkakirurgille, mutta saattaa olla et pistelen vähän jarrua siihen vatsapoimujen leikkauksen suhteen kun ei ole vielä täysin varmaa tulisko vielä yksi lapsi vai ei...

Ja painokin on huidellut nyt siinä 73,5kg tietämillä. Enää ei kuulemma tarvi laihduttaa vaikka en ole sinällää laihduttanutkaan pitkään aikaan, on itekseen mennyt alaspäin Haaveissa olisi kyllä että paino olisi vielä joskus vähän alle 70kg.