meevin mietteitä

No niin, ensimmäinen Lahden keikka heitetty. Meni todella jouheasti ja "kivuttomasti". Jännitin ihan mahdottomasti, verenpaineet huiteli taivaissa ja rytmihäiriöt paukkasi. Sanoinkin, että leikkaukseen tulen kai sitten pitkin seiniä

Pääsin etuajassa, melkein tunnin joka paikkaan. Ei siinä enää kaavoja käännelty kun pääsin kirurgin pakeille. Hän  alkoi heti kertoa miten leikkaus tapahtuu ja tokaisi, että kyllä me sinut leikataan, ei tässä mitään esteitä ole. Puntarissa en käynyt ollenkaan. Leikkausajaksi arveli joulukuun. Sain hyvin kyseltyä sekä kirurgilta että nukutuslääkäriltä minua askarruttaneet asiat. Että tässä sitä nyt sitten mennään kohti leikkausta    Kovin ovat muuten nuoria miehiä nämä nykyajan ammattilaiset

Meevin, toivotaan parasta koirulien kanssa. Niiden kanssa saa olla välillä niin sydän syrjällään, kuin lasten konsanaan. Minullakin kaksi Cottonia, isä ja poika, 5 ja 1-vuotiaat.

Hienoja uutisia Tainuska. Kyllä nyt jo alkaa vähän jännittämään, vielä 5 yötä... Jos hyvin käy päästään molemmat leikkuuseen ennen joulua, taas alkoi ajatukset laukata.

Koiran tilanne ei ainakaan ole huonommaksi mennyt. Vähän ärsyttää kun isäntä ei vissiin oikein tajua kuinka vakava juttu se voi olla, antaa vähän liikaa sen liikkua kun olen töissä. Uhkasinkin ottaa koiran autoon kököttämään työpäivän ajaksi, eipä ainakaan pääsisi hyppimään.

Jes jes jes:D   Meikäläinen on nyt sitten leikkausjonossa. LAhden reissu meni mukavasti, kaikki henkilökunta oli kivaa eikä tarvinnut mitään enää selitellä. Kirurgi arveli leikkuuajaksi marras-joulukuun vaihdetta, ehkä joulukuun alkua. Sehän sopisi mulle hyvin, kun olen nyt luvannut olla töissä marraskuun loppuun.
ENEstä sanoi sen verran, että jonkin aikaa ennen leikkuuta pitäis olla, muutta mitään kilomäärää ei mulle määrännyt pudotettavaksi. sanoi, että tilaa taitaa olla jo nyt toimia. Olen niin iloinen. Nyt ei ole enää minkäänlaista stressiä.

Minulle tuli leikkausaika; 12.11. Mahtavaa, todella iloinen yllätys. Eneily alkaa sitten ihan pian. Ravintoterapeutin tapaaminen ensi viikolla tiistaina. ja labra-kokeita / sydänfilmiä seuraavalla viikolla. En tiedä olisiko aikaistunut minun aikani, nimittäin soitin jononhoitajalle maanantaina kun kävin kirurgin juttusilla edellisviikon keskiviikkona?! Pitäiskö Meevin sinunkin pirauttaa sinne, jos vaikka mentäisiin yhdessä  

Hyvä, nythän on alkanut tapahtua. Olishan se hienoa mennä pian ja toki otan vastaan peruutusajan jos sellaista tarjotaan. Ja kiva olis osua samaan aikaan....mutta...olen luvannut olla marraskuun loppuun töissä ja vähän nolottais ilmoittaa sairaslomasta kesken kaiken. Työkaveri sai virkavapaata kun lupasin tehdä sen pätkän. Vähän on kaksipiippuinen juttu...katsotaan.

Mutta sulle oikeen paljon onnea.

Jipii, hienoa meevin ja Tainuska, nyt ollaan jo kaikki leikkausretken viimeisellä etapilla!  

Kiva lukee, että joillekkin tapahtuu jotain...  Jee...

Meevin ja Heippis, kyllä sitä mennään vauhdilla kohti uutta elämää. Vuosi siinä meni meikäläisellä työterveyden lähetteestä leikkaukseen.

Nyt on sellainen olo, että mitähän hyvää, epäterveellistä sitä söisi viikonloppuna?! Elän kyllä ihan pellossa, syön ja juon mitä mieli tekee. Ja sitten niskasta kiinni maanantaina, kohti eneä. No onneksi ene neljä viikkoa eikä kuutta. Pussittelu vähän hirvittää, että pitääkö sitä vatsansa yökkimällä täyttää.....mutta olen päättänyt pelkillä pusseilla enen vetää. Onhan sitä tullut paljon uusia makuja sitten viime pussittelun ja neljä viikkoa vaikka seipään nokassa

Pellukka, kyllä varmasti pian on sinunkin aikasi. Sitten kun alkaa tapahtua, niin se on menoa eikä meininkiä  

Mulla vähän samat suunnitelmat, nyt vapaasti ja sitten ene pelkillä pusseilla. Mulle kun ei edes annettu mitään tiputettavaa kilomäärää niin ei tarvii niin siitä stressata. Justiin alan leipomaan juustosarvia, nam.
Harmittaa vähän kun ei pääse taaskaan tonne jyväskylän tapaaminees. Mulla sillä viikolla jo neljä iltavuoroa, ei raaski joka ilta olla kotoa pois. Varsinkin kun pitäis suoraan töistä lähteä ajelemaan.
Ja mietin tossa, että voishan sille jonohoitajalle soitella vaikka ens viikolla, lähinnä että josko kohta sais tietää tarkan päivän.

Soita vaan, ei se ainakaan haitaksi ole. Ja jos tulee leikkauspäivän tarjous liian aikaisin ajatellen töitäsi, niin varmasti onnistuu siirto tuonnemmaksi. Minä ajattelin, että jos saisi aikaiseksi käydä tässä lokakuun tapaamisessa. Siellä saisi konkareita haastatella oikein olan takaa ennen h-hetkeä

no niin, jonohoitajalle soitettu. Oikeastaan paras mahdollinen aika mitä alustavasti ehdotti, eli 2.12. Sanoi tosin, ettei voi 100% sanoa, tärkeämmät hommat esim syöpäleikkaukset saattaa siirtää aikaa. Tottakai näin onkin. Mutta nyt on hyvä tähdätä tähän, työrupeamakin loppuu sopivasti marraskuun lopussa, ja sit heti su 1pv osastolle.
ENEn alkuun olis siis kolmisen viikkoa.
2.12 on muuten Unelman päivä  , toivottavasti aikataulu pitää ja mun unelma täyttyy.

Hieno homma! Sehän meni kuin elokuvissa Tästä on hyvä jatkaa.

Huippujuttu, meevin! Nyt alkaa sinullakin leikkaus jo ihan oikeasti lähestyä. Tuo kummasti lisää puhtia odotukseen

Jee, jee, jee! Oikein hyvää tulevaa Unelman päivää!

Hienoa Meevin, hieno homma  

Onnea meevin, ja te muutkin leikkuriin menossa olevat. Taidatte ollakin jippii-tuulella kaikki. Eikun voimia eneilyyn, siihen viime hetken kidutukseen ennen leikkuria, onko päänsärkylääkkeet varattu mahdollisen migreenin (en kyllä sitä teille toivo) varalta. Heips, vaan, nyt unten maille!

Sullehan osuisi leikkaus hyvään ajankohtaan. Jouluksi masu jo rauhoittunut syömisten suhteen ja sairasloman lopulla aikaa touhuilla jouluun liittyviä valmisteluja. Onnittelut ja tsemppejä alkavalle Enelle!

Rankka päivä. Toinen meidän koirista sai käytännössä kuolemantuomion. Joku etenevä aivosairaus, tarkemmin sais tietää vaan magneettikuvasta. Kuvaus maksaisi vähintään toista tuhatta, ja jos kyseessä esim kasvain, tuskin hoitoa olisi. oireetkin edenneet hurjaa vauhtia, pari viikkoa sitten havaittiin ensimmäiset ja nyt jo aika pahoja oireita. kokeeksi aloitettiin kortisoni- ja epilepsialääkitykset, jos vaikka taudinkulku hidastuisi, mutta menoa tää nyt taitaa olla. Kovin surulliset siis tunnelmat. Säälittää tuo veikka, pojat on samasta poikueesta veljeksiä ja koko ikänsä (4v) olleet yhdessä. Kyllä siinä totuttelua vaaditaan että opitaan elämään ilman pientä ilopilleriä.
Omat leikkuuasiat on olleet ihan poissa mielestä.

Minulla itselläni ei ole kokemusta koiran omistamisesta, saati sitten siitä luopumisesta. Kissa on lemmikkinä sen sijaan ollut aina. Veljelläni oli kuitenkin Tanskandoggi Arttu, joka sulatti sydämmeni , vaikka en koiraihmisiä suoranaisesti olekaan. Arttu oli pöydän kokoinen järkäle, mutta ne vanhat viisaat kaiken näkevät silmät. Jotenkin tuntui, että se koira tiesi ajatuksetkin.

Muuta koiraa en ole ulkoiluttanut, mutta tämä kyseinen herrasmies lenkkeili kanssani. Artulla valitettavasti tuli jo ikä vastaan ja hänet jouduttiin nukuttamaan jo muutama vuosi takaperin. Kaipaan yhäkin Arttua ja sitä miten hän aina yritti tulla istumaan syliin... Kun istahti veljen sohvalle, niin Arttu hiljalleen pakitti viereen ja työnsi hiljalleen takapuolta syliin...Ja kun sopivan paikan löysi niin tyytyväisenä siinä viihtyi, kunnes multa jalat puutui... Yhäkin tulee kyynel silmään, kun sitä koiraa muistaa.

Vaikeaa on sopeutua ja luovuttaa elämän tärkeistä asioista. Meidän vanhempi kissa jouduttiin lopettamaan noin vuosi sitten, yhä vieläkin huomaa typsyä etsiskelevänsä joinain päivinä. Toivotan sinulle voimia. Isot halaukset!

Halit täältäkin meevin!

Voi miten ikävää, meevin! Ihan sydämestä kouraisee. Toivotaan, että lääkityksestä olisi apua ja käänne parempaan tapahtuisi! Voimahalit!

Plääh, olen kieli pitkällä odottanut yhteydenottoa rav.terapeutilta, koska jos leikkaus on 2.12 pitäisi ene alkaa jo ensi viikon lopulla. Tänään oltiin koirien kanssa puolen tunnin lenkillä ilman puhelinta, ja eikös juuri sinä aikana ollut tullut puhelu keskussairaalan numerosta. Ja kun tultiin kotiin oli kello jo yli neljän, eli ei kannattanut yrittää soittaa takaisin. Pitää siis odottaa, josko huomenna soittaisi uudelleen.

Koirarintamalle kuuluu ehkä hieman parempaa. Kortisoni ilmeisesti auttaa ainakin väliaikaisesti sillä poitsu voi meidän mielestä selkeästi paremmin. Toivotaan, että teho jatkuu pitkään:)