meevin mietteitä

Mulla kontrolli tulossa joulukuun alkuun, eli siis vuosikontrolli. Eli jospa sitä sinne asti pitäis sinnitellä, tuskin ennen vuotta roikkojonoon edes pääsee.
Verikokeet katsotaan syyskuulla ja silloin olen yhteydessä rav.terapeuttiin, saa nähdä mitä sanoo. Tästä rautalisästä on sellainen vaiva, että suussa maistuu ihan jollekin kemikaalille koko ajan, purkkaa menee valtavasti, mutta se kyllä samalla auttaa jos makeeta tekee mieli. En minäkään jatkuvasti noita kaloreita ja muita laske, välillä proteiineja kun ne meinaa jäädä niukille (tota en olis ikinä uskonut, olen sen verran lihansyöjä)
Mutta nyt nautin helteistä sen mitä töiltä ehtii, ei haittaa vaikka taas on nivusessa tosi kipeä ihorikko, lääkettä vaan...

Purkkaa menee täälläkin =uusi pahe, mutta ei kovin kai kuitenkaan   
Mulla alkaa olla allileikkaus haaveena. Rausku tai lepakko tulee mieleen, kun vähän olkavartta nostaa. Pitänee avata säästötili - tuskinpa noita käsiä mulla julkisesti leikkataan. Hautumia niihin ei ole tullut. Mahan alla pientä ihorikkoa on kyllä, mutta muuten ei etureppu tunnu vielä kovin pahalta. Jos vielä putooa, voi sekin löpsähtää.
Kyllä kai ne vaatii jonkinlaista "painovakaata" jaksoa ennen julkisella tehtävää roikkoleikkausta? Onko peräti vuosi vai riittääkö puoli vuotta? VAi riittääkö se aika, jonka on jonossa?

En tiiä painovakaudesta, mutta mulle KSKS:ltä annetussa materiaalissa sanotaan, että plastiikkakirurgin konsultaation (tarkoittanee lähetettä plastiikkakirurgille) harkinta aikaisintaan 1 v leikkauksesta.

Aika senkun kuluu mutta mitään ihmeitä ei painorintamalla tapahdu. Välillä jo kilon verran nousikin, nyt taas laskenut 90,3. Ei vaan ala kasilla sitten kiusallaankaan...mutta periksi ei anneta.
Muuten kaikkea mukavaa elämässä. Uusi työ tuonut todella uusia haasteita. Monenlaista uutta olen oppinut ja koulutuksia tulossa pitkin syksyä ja talvea. Ja työterveysjumppari tuossa viime viikolla pistäytyi ja alkoi suositella mua ASLAK-kuntoutukseen jos haluan, ja tottahan minä haluan. Kaipaisinkin jotain uutta vinkkiä, miten tästä pienenevästä kehosta saisi pidettyä huolta. Otti myös kehonkoostumuksen ja siinä iloisia yllätyksiä; vaikka rasvaa vielä selvästi liikaa, on lihasta enemmän kuin tämän ikäisellä naisella keskimäärin ja sisäelinrasva normaali. Siis kaikki läskit roikkuu tuossa tyhjenevässä mahapussissa. Oikein hyvä uutinen. Sanoohan sen sadalla pudonneet maksa-arvotkin, että rasvamaksa on selätetty.
Lisäksi sain kuulla, että tässä talossa on uusi vaikkakin pienehkö kuntosali, johon voi mennä vaikka aamulla ennen työvuoroa. Eli ohjelmaan tulee liikuntaa kahtena aamuna viikossa, kunhan saan sen jumpparin tekemän ohjelman.
Labrakontrolli on alkukuusta. Vähän jännittää onko tuplarautojen syöminen auttanut, vai joudunko Tupliksen kanssa rautatiputuksiin.
Siis mukavasti on tämä syksy alkanut. Nyt uusin voimin kohti talvea ja kaikin tavoin parempaa vointia ja kuntoa.
(tämä meidän uuden ja varsin villin pikkukisun kunniaksi)

Onnea uudelle pikkukisulle ! Mitäs ne koirat tuumii tulokkaasta?

Hieno homma tuo Aslakki. Lähde ihmeessä! Työpaikan kuntosali on myös hyvä etu. Meillä täällä naapurissa avoin kuntosali sijaitsee kellaritiloissa, ja onnistun käyttämään ei-ajanmukaista ympäristöä verukkeena sille, etten ole sinne vielä mennyt

Mutta kansalaisopiston joogaan taas ilmoittauduin. Suosittelen kyllä joogaa muillekin pikkumasuille! Siinä tulee hyvin hahmotettua tätä uutta kehoa ja sen lihaksia, ja stressiäkin se minusta purkaa hyvin.

Keskussairaalaan on lähtenyt kysely rautatiputuksesta. Lääkäriaika oli 3 vkoa sitten, mutta kirje on lähtenyt vasta viime viikolla eteenpäin... no, eihän tässä hengenhätää ole, mutta välillä on ponneton on. Tänäänkin.

Meilläpä ei kansalaisopistolla ole oikein mitään liikuntatarjontaa joka tuntuisi mukavalta, kaikki on siellä naapurissa . Harmi sinänsä kun olis nyt intoa aloittaa jotain. Erilaiset tanssit olis mun mieleen, ja sitten just jotkut joogan tyyppiset rauhallisemmat hommat. Mikään vauhtijumppa ei oikein ole mun juttu. Mutta kuntosalista tosiaan tykkään, eli oikein tyytyväisenä odottelen sen aloittamista.

Pikkukisu pärjää koirien kanssa erinomaisen hyvin. Heti ekasta illasta asti on nukkunut niiden vieressä ja käyttää toista (poika)koiraa huvituttinaan. Vanha kissa välillä sähähtää, mutta enimmäkseen on aivan välinpitämätön.

Vesijumppa olisi myös kova sana, mutta matkan takia vaikea ilmoittautua/sitoutua. Oletko käynyt?

Kävin muutama vuosi sitten vesijumppailemassa. Nyt on ne ohjatut tunnit väärään aikaan, pitäis päästä heti työvuoron jälkeen menemään. Kotiin on kuitenkin se 25km matkaa, eli ei oikein viitsi edestakaisin ajella, eikä toisaalta odotella kylällä töiden jälkeen paria tuntia. On tässä maalla asumisessa siis huonotkin puolensa, vaikka hyvät kyllä voittaa....Intoa tässä kyllä nyt tuntuu olevan liikkumiseen. Jospa tuo kuntosali onnistuisi pari kertaa viikossa ja siihen päälle edes muutamana päivänä koirien kanssa kunnon lenkki.

Hb noussut tuplaraudoilla, on nyt 123. Eipä siis tarvitse Tupliksen kanssa tiputusjonoon siirtyä. Hyvä. Muut vastaukset menee loppuviikkoon ainakin, siis erilaiset rauta- ja vitamiinitutkimukset. Mutta nyt tyytyväinen olen, oireetkin on kyllä poissa, eli kova väsymys ja kielen kipu sekä suunpielien halkeilu.

Ja muuten, vain puolisen kiloa ja olisin enää lievästi lihava, jospa sekin tässä onnistuisi

Hyvä juttu, että sinulla on hemppa lähtenyt nousuun. Ja paino laskuun. Oikein päin!

Menen siis rautatippaan huomenaamulla ihan yksin...

No niin, nyt on kuntosalilla käyty eka kerran tänä aamuna. Mukavalta tuntui ja tuntuu vieläkin. Pitää varmaan varata enemmän aikaa kun tuo 45min tuntui loppuvan kesken. Eli tarkoitus olis käydä ma- ja pe-aamuisin tuolla ja ke töiden jälkeen uimassa. Eiköhän tässä taas ala homma toimimaan. Liityin myös tuonne kalorilaskuriin, kun kiloklubiin en millään päässyt takaisin, eikä uutenakaan liittyminen onnistu jostain syystä. Nyt sitten vähän erilaista seurantaa, jospa se lisäisi tätä intoakin.

Aika kuluu ja paino jumii...onneksi ei nyt kuitenkaan lisääkään ole tullut. Aina vaan hitusta vailla sinne kasialkuisiin. Ehkä tää on mun kohtalo...
PAri viikkoa on nyt liikuttu ja hyvältä tuntuu. Eilen en olis millään jaksanut työpäivän päälle mennä uimahalliin, mutta en antanut periksi ja hyvä olohan siitä tuli. Näin siis jatkan kunnes haluan lisätä kertoja. Olen miettinyt, että voishan sitä käydä useampanakin aamuna siellä salilla kun herääminen on niin helppoa nykyäään. Johtuu varmaan vanhuudesta
Tantsuihin menossa lauantaina, sehän on hyvää ja mukavaa liikuntaa, jos ei tarvii seinäruusuna koko iltaa viettää. Ollaan työkavereiden kanssa suunniteltu lavalle menoa jo pari kesää, nyt sitten mennään ettei jää viimetippaan. Harmi vaan, ettei enää oikein voi kesämekossa lähteä.

Iski taas eilen muistutus rauhallisesti syömisestä. Jouduin viettämääm ruokatunnin autossa, eli söin ajaessa leipäjuustoa. Söin vaan hiukka liian nopeasti ja huonosti pureskellen. Vähän ajan päästä iski niin kova mahakipu, ettei vielä kertaakaan. Rintsikoita piti vetää irti mahan päältä ja meinasin jo että meno loppuu justiinsa ja pitää soittaa ambulanssi. Meni onneksi ohi parissa minuutissa, koko illan kyllä maha oli täyteläinen ja arka, myös selän puolelta. Siis jospa tästä taas olis jotain oppinut.

Rauhallinen syöminen on välillä niin vaikea muistaa. Ruokailut sujuu helposti, ja tahti on liian kova. Mutta kyllä se välillä muistuttelee, että leikattu on...

Mulla paino juminut kesästä asti, tiukassa on viimeiset 5 kiloa. Syykin on selvä, napostelen välipalojen välipaloja. Tiukempi kuri siltä osin, niin eiköhän se painokin joskus tipu...

Jee, Hb oli pikamittarilla n.135 eli raudat tehneet tehtävänsä. Nyt laitankin ihan omalla päätöksellä ne tauolle ja katsotaan mitä näyttää marraskuun lopulla vuosikontrollilabroissa.
Nyt tuntuis taas olevan intoakin tähän pudotteluun, paino siis juminut samassa jo useamman kuukauden. Eipä ole kyllä lisääntynytkään, vaikka herkutellutkin olen aika reippaasti. Nyt rypistys ja pois vielä 5-10kg niin olisin tosi tyytyväinen. Ja sitten kehtais sitä roikkoleikkuutakin kysellä jos BMI olis alle 30. Siis sitä kohti.

Pikainen päivitys ja hehkutus kesken kiireisen työpäivän. Paino tänään 89,8 eli ensimmäinen tavoite saavutettu

JEEEE! Loistavaa - onnittelut! Sitkeytesi palkittiin.

Nyt on muutama viikko vuosikontrolliin, joka on oikeesti leikkauksen vuosipäivänä eli 2.12. Vähän pitäis saada nipistettyä, että alkais paino selvästi kasilla myös sairaalan vaakalla. Se on se tavoite, jonka rav.terapeutti antoi ekalla käynnillä. Jos sitten vaikka uskaltais ottaa nuo maharoikotkin puheeksi.
Hb vähän jännittää. Olen nyt muutaman viikon ollut rautaa syömättä, toivotaan että on pysynyt tyydyttävänä. Labroihin menen tuossa puolen kuun paikkeilla.
Liikkumista innostaa uusi aktiivisuusranneke jonka ostin itselleni lahjaksi kun ysikymppi alittui. Minkähän syötin sitä heittäisi että joskus pääsis sinne 85 alle....

Auts, kirjoitin pitkän tarinan joka katosi johonkin No lyhyesti; vuosikontrolli takana, kaikki oli hyvin. Albumiini (siis prot) ja B-vitamiini alarajalla, eli lisää lihaa ja vitamiinia purkista. Painoon olivat tyytyväisiä, siellä vaatteet päällä 90,1 eli niinkuin rav.terapeutti sanoi, alasti alkaisi kasilla, siis tavoite saavutettu. Lääkäri oli myös kaikkeen tyytyväinen, sanoi minun olleen oikea valinta leikkuupotilaaksi. Maharoikosta sanoi, että oma tk-lääkäri voisi vuoden kuluttua tehdä lähetteen plast.kirralle. Jyväskylässä ei enää lääkärikontrolleja ole, rav.terapeutille sitten vuoden kuluttua.

Ollessani lääkärissä soitti vävypoika että tyttären synnytys alkanut. saikin sitten nopeaan tahtiin pienen tytön. Ja mummo porhalsi samana iltana helsinkiin. Mukava oli viettää aikaa myös muiden pienten kanssa. Tyttö ja vauva pääsivät kotiin jo vrk kuluttua, eli pääsin muutaman päivän vauvaakin nuuskuttelemaan.

Eli aika tapahtumarikas viikko. Nyt taas töissä ja paluu arkeen.

JA muuten, kymmenen kiloa meinasin vielä saada pois vuoden sisään, ei pitäisi olla edes paha homma...

Onnittelut upeasta muutoksesta, terveydestä ja uudesta lapsenlapsesta! Milloinkohan me ehdittäis kaffelle...?

Niinpä, pitää heti joulun jälkeen koittaa järjestää. Minähän olen nyt päivätöissä, eli arkisin olen vapaana ja kylällä klo 16 jälkeen, paitsi pe klo 14 jälkeen.
Luin vähän tuolta yhdestä ketjusta, että sun elämässä on tapahtunut paljon...

Aivan, M: moni juttu rullaa.

Oikein hyvää joulua sinne etelänaapuriin!