meevin mietteitä

Piti oikein tulla hehkuttamaan,kun liikkuminen tosiaan on tullut kevyemmäksi. Kävin äsken koirien kanssa lenkillä ja vauhti oli ihan reipasta, hyvältä tuntui. Ja aikaa meni puolli tuntia siihen mihin ennen 45min.
Paino nyt laskenut siihen mitä oli ennen joulua oksentelusession aikana matalimmillaan, eli laskuun on taas lähtenyt, onneksi. 95 alitettu, tosin rimaa hipoen. Seuraavana tavoitteena siintää kasilla alkava lukema. Aiemmin se on ollut mun tavoite, nyt taitaa tavoitekin siintää kauempana, jopa normaalipainossa  

Loistavaa!

Ajattelepa kolmea 5kg vehnäjauhosäkkiä, olisiko kiva lenkkeillä niitä kantaen? Minulla erotusta tänään on 7 jauhosäkilistä. Kyllähän se jo alkaa tuntua!

Turhan aikaisin hehkutin, taas oli paino 95,5. Täytyy nyt oikein alkaa keskittymään, vaikka kalorit nytkin olleet 1000-1200 ja prot sen 60 minkä rav.ter sanoi riittävän. Paino ollut nyt ainakin kolme viikkoa samoissa, kilon heittelee molempiin suuntiin. Vettäkin on mennyt toista litraa päivässä. On tää nyt kumma  
Vointi on kyllä erinomainen ja jaksaminen palautunut. KAikki ruuat tuntuu uppoavan, mistään ei huonoa oloa ole tullut viime aikoina.
Täytyy alkaa munia syömään urakalla, naapurit toi monta kennollista munia kun olivat jostain kanalasta saaneet...joka päivä siis munakasta..

Mulla sama juttu, kalorit pyörii samoissa luvuissa, proteiinit myös. Nestettä menee liian vähän, siinä edelleen petraamista. Ja paino ollut saman 3-4 viikkoa. Vaikka kuinka päätin, etten stressaa painosta leikkauksen jälkeen, vaan elän elämääni ja syön ja liikun järkevästi, niin kyllä se ärsyttää! Mutta eiköhän se paino siitä joskus notkahda alas, uskotaan niin!

Mun kilot on tulleet napostelemalla ja nyt huomaan tekeväni sitä samaa. Vaikka määrät on pienet ja napostelen terveellisesti, yritän pitää ruokarytmistä paremmin kiinni. Arkena onnistuu, viikonloppuna lipsuu. Vaa'an jätin nyt joksikin aikaa omiin oloihinsa, en viitsi pahoittaa mieltä joka päivä   

Pirteitä pakkaspäiviä!

Mulla on kanssa joulusta asti jumittanut. Vettä olen juonut, makiaa en syönyt enkä höttöhiilareita. Tarvii vaan laittaa meikäläisen ylös mitä syö ja minkä vertta. Ja kai ne jumitukset kuuluvat asiaan. Samanlailla kuin olis laihdutuskuurilla, siinäkin tuli ain niit jumituksia. Ja kai ollaan kans yksilöitä. Toinen jumittaa, toinen laskee tasasta tahtia kiloja veks. Mulla ei ole koskaan ryminällä paino pudonnut joten en usko sen nytkään putoovan. Pääasia et menee alaspäin. Mukavia päiviä kevättä odotellessa, pakkasta -16 astetta Satakunnassa   

Nyt tais löytyä joku mikä ei sovi...suklaa...hyvä niin. Jokusen konvehdin olen tänään mutustanut, ja nyt olo on pikkasen huono, ei mikään kamala kuitenkaan. Eipä ainakaan heti tee mieli suklaata. Pitää tässä muutenkin alkaa tota ruokavaliota keventämään, vissiin. VAikka se rav.terapeutti sanoikin, että ihan on hyvä nytkin. Mutta ohnan se kumma, ettei paino laske vaikka kalorit on 1200 tai alle eikä kaikki edes imeydy kuin ennen. Vai pitääkö tässä vaan sitkeästi odottaa, että jotain alkaa taas tapahtumaan.
Onneksi tuntuu muillakin olevan samoja ongelmia...ja onhan puoli kiloa viikossa toki parempi kun ei mitään.
En muista joko täällä mainitsin, mutta laitoin itselleni tavoitteen /haaveen että paino alkaisi kasilla kun menen lahteen kontrolliin. Aikaa just 2kk ja pois pitäis saada 6kg. Ei paha tavoita vai mitä. Tuntuis tosi mukavalta, toihan on aiemmin ollut mun kokonaistavoite  

Huomenna taas alan merkkaamaan kiloklubiin ja koitan pysyä ruodussa. Suklaata meillä pitää aina olla kotona; miehelle meinaa toi alko välillä maistua liikaakin ja suklaa sille hyvä korvike, auttaa samaan mielitekoon. Se hänelle suotakoon, pitää mun vaan koittaa pitää näppini irti niistä.

Hitaasti mennään, puoli kiloa viikossa. Mutta parempi näinkin kun plussaa tai ihan paikallaan junnaamista. Nyt saattaa tietty vähän olla nestekertymääkin kun menkat vihjaa alkamistaan. Luulin jo päässeeni niistä kokonaan eroon, mutta ei vissiin vielä  
Olo kuitenkin on huomattavasti parempi kuin ennen. Liikuttu ollaan paljon enemmän, joka päivä puolen tunnin-tunnin kävelyjä koirien kanssa. PAkkasellakin on ihana ulkoilla kun vaan pukee kunnolla. Ja kiva pukeutua kun vaatteet pienenee eikä kiristä. Ja kun kengätkin saa kiinni käymättä istumaan. Eli edistystä siis tapahtuu. Kärsivällisyyttä vaaditaan...

Työasiat vähän stressaa. Keikkapaikkaan tuskin otetaan enää sijaisia säästöjen ja supistusten takia. Uuteen paikkaan hain ja lupasi soitella joka tapauksessa, odottelin soittoa jo viime viikolla, nyt tuntuu että valinta ei muhun osunut. Täytyy vissiin mennä työkkäriin, eipä olis uskonut joku aika sitten ettei sh löydä töitä  

Nyt on kyllä aivan epäonnistunut olo. Taas tullut takaisin, mitä tossa välillä meni alaspäin. Siis kuukauteen ei mitään edistystä. Pitää vissiin laskea kalorit ene-tasolle ja koittaa toimiiko edes sekään. En tosiaankaan ymmärrä mitä teen väärin. En nyt ollenkaan tykkää elimistöstäni.
Enkä saanut työpaikkaakaan. Ens viikolla aika työkkäriin. Ei olis uskonut ettei sh:lle ole töitä. Muutama viikon keikka on luvattu tuolta missä olen viime vuodet keikkaillut, sillä ei kyllä vissiin elä (paitsi jos kokonaan lopettaa syömisen). Reissukin on varattu ja osittain maksettu huhtikuulle, saa nähdä pitääkö isännän yksin lähteä.
Tunnelmat siis todella matalalla.

Moro, naapuri!
Et ole epäonnistunut. Olet Voittaja! Varmasti tilanne pian paranee, sekä painon että työn kanssa.
Luulisin, että ene-kalorimäärä ei ole ratkaisu. Jos siellä on nyt vaan jokin shokkitila elimistössäsi? Rauhallisesti vaan keskityty syömään ja juomaan ohjeiden mukaan - paino ei voi olla putoamatta jossain vaiheessa. Mullakin heiluu välillä, jumittaa välillä - ja sitten taas välillä putoaa.
Kirurgini sanoin: kyllä sinä onnistut!

Tsemppiä meevin! Mulla oli yli kuukauden jumitus, jolloin paino heilahteli pari kiloa edestakaisin, aina nousun sattuessa iski masennus, yllättäen Nyt syystä tai toisesta paino on taas alkanut laskehtia, vaikka syömisissä tai liikunnassa ei oikeastaan ole tapahtunut mitään muutosta. Ehkäpä sen aiheuttaa vaikka joku hormoniheittely, nehän opettelevat uudenlaista elämää myös.

Kiitos kannustuksesta. En mä kyllä aiokaan luovuttaa, ottaa vaan niin pattiin. Johan se nolottaa mennä sinne kirurgillekin jos ei enempää saa pois... laitoin rav.terapeutille viestiä, muttei ole vielä vastannut... toivottavasti keksis jonkun kikan.

Jumilainen ilmoittautuu! Leikkaus 11.11 ja painoa tippunut 9-10 kiloa. Jumia joulusta asti. Mutta minkäs teet, odotellaan, niin aika tekee tehtävänsä. Mutta risoohan tuo välillä, myönnetään...

Onpas mukava kuulla että muillakin jumittelee ...vaikka eihän se tietty kellekään mukavaa ole. Muuten tuntuu kyllä hyvältä, vaatteita jää isoksi ja verenpaineetkin alkaa näyttää sellaisia lukemia, että pitäin tohtorin kanssa miettiä lääkkrrn vähentelyä.
Jumitellaan nyt sitten ihan urakalla ja porukalla.

Nyt oli rav.terapeutti vastannut, ja kyllähän mä sen jo tiesinkin...että malttia vaan. Kehotti kaloreita nostamaan jopa 1200-1300, mutta sitä en hirviä ihan vielä ainakaan tehdä. Mennään nyt näillä ja katsotaan ainakin muutama viikko. Helmikuulla pitää hänelle laittaa muutaman päivän ruokapäiväkirja, ennen 3kk jälkitarkastusta.
Siis jumitellaan maltilla  

Nyt päätin lopettaa stressaamisen ainakin vähäksi aikaa. En merkkaile ruokia mihinkään enkä laske kaloreita tai protskuja. Syön mitä syön ja kun tekee mieli. Saa nähdä mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Tyttären vinkistä ostin soijaproteiinimuruja, niistä olen joskus aikoinaan ruokaa tehnytkin, nyt alkaa uusi opettelu. Hyvää proteiinia, paljon ja halvalla.
Hoitaja soitti lahdesta, 3kk kontrolli onkin muutettu puhelinajaksi. Toisaalta hyvä kun ei tarvii montaa tuntia matkustaa. Mutta toisaalta...on vähän outo olo, olis jotenkin toivonut jotain enemmän tässä alkuvaiheessa. Rav.terapeutinkin näkee vasta syksylllä, sieltäkin seuraava kontrolli hoidetaan puhelimitse. Pääseehäm sinne tietty jos haluaa, jos on jotain ongelmia...mutta jotenkin olis mukavampi ihan jutustella vastatusten. Puhelimessa tulee aina sellainen olo, ettei siihen ole varattu yhtä paljon aikaa kun käyntiin. Eli nyt sitten ollaan ihan omillaan....

Hyvin kaikki lähtee menemään!
Ethän sinä ole ihan omillaan... ollaanhan me täällä - kaikkien alojen asiantuntijat  

Vielä lisäys äskeiseen: mulle kans ehdotettiin seur. rt. kontrollia puhelimitse tehtäväksi. Meinaan kuitenkin ajaa paikan päälle, jos vain huolivat. se on ihan eri juttu keskustella tärkeästä asiasta naamakkain.

Minä hautasin vaa'an joksikin aikaa. Alan juoda enemmän ja merkkaan ruokia silloin tällöin kiloklubiin. Pidän säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni, niin hyvin kuin pystyn ja syön niin fiksusti kuin pystyn. Jos ei näin paino laske, niin sitten ei. Lievän ylipainon raja olisi noin kilon päässä, joten olen jo nyt melko tyytyväinen olotilaani.

En oikein tiedä milloin on seuraava kontrollikäynti. Lääkäri puhui 6 kk kontrollista, hoitaja 3 kk:n. Eli viimeistään toukokuussa on labrat, lekuri ja RT.

Ihanaa kun olette olemassa, saa purnata ja urputtaa....sitten taas joskus hehkuttaakin.
Mä en voi vaakaa hylätä, olen aina punninnut itseni joka aamu, silloinkin kun en ole laihduttanut. Siis olen krooninen painontarkkailija, se pitää jotenkin aisoissa. Ja onhan toki tämäkin tulos hyvä (15kg viime talvesta) mutta toki toivon että vielä laskua tapahtuu...ja tapahtuuhan sitä...kasilla alkavaan painoon (alkuperäinen haave) on se reilu 5kg matkaa, 15kg suureen haaveeseen eli 80kg painoon.

Nyt on viisi kuukautta leikkauksesta ja kokonaispudotus on 27,4kg ja olen niin tyytyväinen. Kun ensimmäisten kuukausien nopea pudotustahti hiljeni, niin tuntui, että mitään ei tapahdu. Jumivaiheita selvästi oli ja kun päivittäin hyppään vaa´alla, niin jotenkin sokeutuu sille pienelle pudotukselle, jota koko ajan tapahtuu.

Itselleni on tärkeää, että on tahoja, joiden kanssa saa tätä keskustelua käydä. Ja tää foorumi on hyvä paikka, kun saa tukea eri vaiheisiin. Kun minut on leikattu yksityisellä, niin väliajoilla ei juuri tule oltua yhteydessä, vaan seuraava kontrolli on labrakokeet kuukauden päästä ja ravintoterapeutin ajattelin ottaa vasta kesällä ja kirurgin tapaamisen. Tosin, en edes muista, kuuluuko kirurgin tapaaminen hintaan enää =) Innokkasti olen urheillut ja kroppakin on armeliaasti suhtautunut painonputoamiseen. Ja kun on kevyempi olo ja pienemmät vaatteet mahtuu, niin pienet roikot ei paljoa vaivaa=) tsemppiä vaan kaikille =)

Syntymäpäivän kunniaksi paino nytkähtänyt vähän alaspäin (tai oli oikeastaan jo eilen), jospa se jumi olis nyt selätetty. Stressikin on vähentynyt  Kaapista kaivetut tavoitevaatteet alkaa mennä päälle, vanhat myyntiin nettikirppikselle heti kun alkaa olla löysiä ja uusia pienempiä tilalle, eipä tule onneksi kalliiksi vaatevaraston uusiminen.

Työkkäriin ilmottauduttu ja päiväraha alkaa juoksemaan, muutama työpäiväkin on tiedossa. Eli eiköhän se taas tästä...

Ostin muuten kirpparilta lähes käyttämättömät luistimet vitosella. Ja luistelin tossa kotirannassa eka kerran lähes 40vuoteen. Hauskaa oli, koirat juoksi ihmeissään ympärillä ja kaaduinkin vaan kerran. Jää on niin tasainen ja päällä lunta vaan pari senttiä. Uudelleen kunhan vähän lauhtuu, nyt näkyy pakkasta olevan parikymmentä.

No niin, vaikuttaa tosiaan siltä, että jumi olis loppunut. Viikossa nyt kilo miinusta. Stressaaminen syömisistä/juomisista lopetettu tältä erää, vettä pysin sen 1,5l juomaan kuitenkin vaihtelevalla menestyksellä.
Tänään kaksi kk leikkuusta. Välillä tuntuu ettei olis leikattu ollenkaan. Mikään ruoka ei ole vielä ollut sopimatta, mm tuoreen korvapuustin pystyin ongelmitta syömään. Näillä nyt eteenpäin...

mulla tökkii kaikki makea, paitsi salmiakki. Muutenkin tuntuu et kaipaan suolaa välillä kroppaani. Vettä juon 1-1,5l päivässä. Liha on sellasta et tulee mänkittävä olo. Kasvikset ja keitot menee hyvin sen 1,5dl. Appelsiiini täyttää kyl ihan komiasti, sekä tuoresalaatit. Niitä kun syö kuin pupu, möyssää oikein hienoksi hampain kans  mulla kulunut aikaa leikkuusta ensikuun 13 pvä PUOL VUOTTA. Aika on mennyt siivillä.

Hyvin menee edelleen. Vähän oikeestaan harmittaa, kun kaikki herkutkin menee...
Tänään soitteli omalääkäri, tehtiin papereihin (tai sähköiseen sairauskertomukseen  ) lääkemuutokset; eli siis lopetettu sokerilääke ja tilalle tulleet vitamiinit ja kalkit. Samalla sovittiin että alan vähitellen vähentelemään myös verenpainelääkitystä. Lisäsi vielä ns. riskitietoihin (jotka tulee esiin kun tietoni avataan) tän leikkauksen, että jos olen vaikka tiedottomassa tilassa niin tietävät millainen massu on.

Liikkumaan olen alkanut selvästi enemmän, ja tuntuu että kuntokin nousee. Ainakin lenkkeihin menee vähemmän aikaa...saa koirasetkin lenkkeilyä. Liikuntaa kyllä ovat saaneet kun keskenään juoksevat, täällä korvessa kun voi koiria pitää vapaana. Nytkin kyllä aika vauhtia menevät tuolla jäällä kun remmeistä irti pääsevät. Sauvakävelylenkinkin tein tossa yks päivä koirien kanssa. Täytyy vaihtaa sykemittariin patterit, se kummasti kannustaa enemmän liikkumaan.

Nyt tavoite päästä alla ysikympin. Huhtikuussa reissu tulossa, ja heti perään vähän pienempi toinen. Mukava olis kun nätit vaatteet istuyisi hyvin päälle. Sitä odotellessa...