Minun matkani

Rekisteröidyin palstalla taannoisen telkkariohjelman kannustamana

Sain lähetteen leikkaukseen joulukuussa 2008. Ensimmäinen sairaalakäynti oli toukokuussa 09 (ravitsemusterapia) ja toinen käynti kesäkuussa 09 (sisätautilääkäri). Suoraan tuo sisätautilääkäri ei sanonut, mutta ymmärsin että puoltaa leikkausta. Nyt odottelen seuraavaa ravitsemusterapia aikaa joka on lokakuussa ja myöskin aikaa kirurgille/tähystykseen (näitä ei ole vielä tullut).

BMI on 52 ja ikää on 30. Varsinaisia oheissairauksia minulla ei ole, mutta ongelmia kylläkin. Viittä vaille diabetes, maksa-arvot koholla, kilpirauhasarvoissa häikkää, polviongelmia jne. Eli apua tarvitsisin. Jännityksellä nyt odotan että mihin tämä tie päättyy. Pelkään että eivät ota leikkaukseen ja samalla pelkään että ottavat. Silti, tämä leikkaus on melko lailla viimeinen toivoni.

EDIT: Minua kiinnostaisi myöskin tietää että kuinka pian leikkauksen jälkeen voi alkaa liikkumaan? Lähinnä vesijuoksu aluksi kun paino on niin massiivinen että paikat hajoaa jos aloittaa liian lujaa.

Hei TiinaR!

Harmi kun kirjoitit noin myöhään eilen, sillä jos olisin ehtinyt lukea viestisi eilen, olisin pyytänyt sinua mukaan leikattujen ja leikkaukseen menevien tapaamiseen, joka oli juuri keskiviikkona Vaasassa( missä itsekin asun).
No ei hätiä mitiä, me tapaamme jälleen kuukauden kuluttua, joten jos haluat mukaan tapaamisiin, ota minuun yhteyttä. Tai voidaan tavata kyllä pienemmälläkin porukalla, tai ihan vaan me kaksi, sillä tapaan usein leikksukseen meneviä täällä Vaasassa viimeistään sairaalassa, mutta kaikkia en tietty tavoita, kun osa ei tiedä/halua tukea asiassa.
Hmmm, mikähän se taannoinen ohjelma oli, ei kai vaan maanantain aamutv? Kysyn vaan siksi, kun itse siellä käväisin maanantaina.

Mutta siis Nyt olet hyvällä matkalla ja uskon, että jos lääkäri on sanonut sisätautipolilla, että paperit lähtee kirran polille, se on jo puoltava vastaus leikkausen suhteen, joten varovasti onnittelen sinua.
Mutta joo, ota yhteyttä yv- viestillä. niin jatketaan juttua sitä kautta, kun nämä Vaasa-aiheet ei kaikkia kiinnosta.

t Admin eli Sirpa

Kylläpä tuntuu aika matavan

Luulisi, että kun sisätautilääkäri oli jo melkein 3kk sitten että aika kirurgille ja tähystykseen olis jo tulleet, mutta ei.

Odottavan aika on pitkä...

Soita ihmessä ja kysele tutkimusten perään.Ovat voineet vaikkas unohtaa.Älä enää odottele.Onnea

Joo TiinaR soittaminen kannattaa, koska käy hoitavalle puolelle selväksi että olet tosissasi. Ja tuolla mainitsemallasi BMI:llä ei ainakaan pitäisi tulla leikkauksen alaraja-arvot vastaan.

Tsemppiä !!!

Joo ei tuu alarajat vastaa tosiaan Olen nyt pari viikkoa ollut dieetillä (herkut pois ja kalorit n. 1500/vrk), muutama kilo on lähtenyt. Lähipiiri tykkää koska eivät kannata leikkausta. Isä on todella vastaan ja mieskin olisi iloinen jos laihtuisin niin ettei tarvitsisi mennä. Olisihan se tietysti hienoa jos niin kävisi, mutta jotenkin on vaikea uskoa siihen.

Mä taas olen tullut siihen tulokseen, että vaikka niitä kiloja saisikin pudotettua PALJONKIN, niin niillä on erittäin harmittava tapa hiipiä takaisin ja tuovat pirulaiset vielä kaverinsa mukana!

Mulla oli leikkaukseen lähtö hetkellä ylipainoa niin, että jotta pääsisin ns normaalipainoon olisi pitänyt pudottaa 100kg, siinä tosiaan ei paljon enää hymyilytä ja tunnelma on sen verran epätoivoinen, että motivaatiota oli vaikea löytää. Sen viimeisteli meilahdessa järjestettävä ENE-dieetti ryhmä. Muistan varmasti loppuelämäni kun astelin huoneeseen joka oli täynnä "minuja". En ollut aiemmin ehkä kunnolla herännyt siihen tosi asiaan, että olen todellakin hyvin hyvin lihava. Tippa tuli linssiin melkein ja siinä vaiheessa kun kuuntelin niiden ihmisten tarinoita tajusin, että jos oikeasti jotain "uutta" ei tapahdu ni mä kuolen läskeihini. Ihmiset kertoivat miten ovat pudottaneet useita kymmeniäkin kiloja elämänsä vaiheissa, joku oli ollut yhdesti tai peräti kahdesti jo mukana samaisessa ryhmässä, mutta silti, yhä vain tilanne on sama ellei pahempi.

On todella ikävää, jos taustajoukot eivät tue sun päätöstä, mutta ole kuitenkin reipas ja rohkea, koska loppujen lopuksi elämä on sinun, kehosi on sinun ja sinä tiedät totuuden. On helppo maalailla ruusunpunaisia unia siitä, kuinka "helppoa" olisi kun saisi pudotettua itse tarvittavat kilot, mutta sinä varmasti itse tiedät onnistuisiko se todella ja ennenkaikkea, onnistuisitko pitämään ne poissa. Elämä on liian lyhyt siihen, että odottaa ihmettä tapahtuvaksi ja yrittää kerta toisensa jälkeen vaikka sydämessään tietää että se ei ole oikea tapa. Kyllä se kotiväkikin siitä viisastuu kun näkee mitkä on tulokset. He varmasti vain pelkäävät (suotta) eivätkä siksi näe, miten suuri apu siitä sulle olisi. Loppujen lopuksi he toivovat vain, että eläisit pitkän ja terveen elämän ja kun huomaavat, että se leikkaukseen jälkeen on juuri se mitä elät, ovat yhtä iloisia asiasta kuin sinäkin. Voimia!

Hei, olen uusi täällä ja Siniziin teksti osui ja upposi.

Sen viimeisteli meilahdessa järjestettävä ENE-dieetti ryhmä. Muistan varmasti loppuelämäni kun astelin huoneeseen joka oli täynnä "minuja". En ollut aiemmin ehkä kunnolla herännyt siihen tosi asiaan, että olen todellakin hyvin hyvin lihava. Tippa tuli linssiin melkein ja siinä vaiheessa kun kuuntelin niiden ihmisten tarinoita tajusin, että jos oikeasti jotain "uutta" ei tapahdu ni mä kuolen läskeihini. Ihmiset kertoivat miten ovat pudottaneet useita kymmeniäkin kiloja elämänsä vaiheissa, joku oli ollut yhdesti tai peräti kahdesti jo mukana samaisessa ryhmässä, mutta silti, yhä vain tilanne on sama ellei pahempi.

Onneksi perheesi on tyytyväinen painonpudotukseesi edes "luomuna". Kyllä he varmasti osaavat suhtautua myös leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämäänkin asiallisesti, kunhan saavat aikaa sopeutua. Voisiko miehesi tulla mukaan ravitsemusterapeutille, hän ei ehkä tajua kuinka vaikesta asiasta todellisuudessa on kyse.

Kyllä mies ymmärtää, on itsekin samassa jamassa. Ajattelevat vain kumpainenkin, että parempi olisi ilman leikkausta.

No nyt mää sain tänään soitettua sisätautipolille, halusin varmistaa et se lähete on lähtenyt. Kyllä se on lähtenyt, mutta kirurgin aikaa minulle ei ole vielä laitettu. En tiedä onko kirurgi edes katsonut mun papereita.

Torstaina pääsen soittamaan kirurgian polille sairaanhoitajalle, sanon että saapi soittaa jos tulee peruutusaikoja. Ja tietysti valitan vähän, kun kesän aikana on tullut uusia vaivoja.

Heissan Tiina R! Toivotan sulle onnea ja tsemppiä tähän leikkausasiaan. Tie voi olla pitkä ja monivaiheinen , mutta lopputulos on varmasti vaivan arvoinen.Minut leikattiin viime vkon tiistaina ja nyt jo paino alhaisempi kuin leikkaukseen mennessä ja olo kohenee päivä päivältä.Opetteluahan tämän pienen vatsan kanssa eläminen tietysti vielä on , syödä pitää hitaasti,ettei ilmaa mene paljon mukana ja vatsa täyttyy nopeasti.Silti nyt ei voi kuin hymyillä!

Tuli ja se on 29.10. Samassa kuoressa oli kutsu tutkimukseen, lapussa luki että jos en suostu siihen tutkimukseen niin sitten leikkausmuoto on tavallinen ohitus. Tosin tuo tutkimukseen pääsy vaatii että BMI on yli 50 (kuinkahan tarkka raja on...) ja mulla se on pian alle.

Nyt on sitten ravitsemusterapeutilla käyty. Minähän vaistosin kesällä (kun lääkärin vaaka näytti neljää kiloa enemmän kun viikkoa aiemmin ravitsemusterapeutilla) ettei se lääkäri uskonut minua kun sanoin etten ole syönyt mitään herkkuja. Se oli myös kurmoottanut ravitsemusterapeuttia mun "lihomisesta",syyllistänyt siitä etten ollut laihtunut. Outoa

Nyt sitten odotellaan sitä pelättyä tähystystä.

Torstaina se tähystys sitten on En mitenkään innolla odota mutta eiköhän se siitä mee.

Sellasta olen pyöritellyt, että onko kukaan palstalla olevista raskautunut leikkauksen jälkeen? Tai siis että onko lääkärit kertoneet että on joku tietty aika ettei saisi ruveta vauvaa odottamaan. Kysyn kyllä torstaina lääkäriltä, mutta kiva olisi saa muitakin vastauksia

Miulle sanottiin, että 1,5- 2 vuotta olisi hyvä odottaa koska kroppa muuttuu niin paljon, ettei vauvalle olsi mahdollista olla. Mutta itse en estä jos on tullakseen, menen leikkaukseen 4.11.

Jää leikkaukseen menemättä jos mullekin lääkäri sanoo noin. En tod. rupea odottamaan niin kauaa.

Mulle lääkäri sanoi, että se vauva tulee jos tulee. On kuulemma kokemuksia, että vauva saa alkunsa aika piankin kun paino lähtee laskuun. Optimaalistahan tietysti olisi, jos voisi odotella niin kauan, että pystyy syömään monipuolisesti ja riittävästi.

Meillähän yksi lapsi on, toista on yritetty nelisen vuotta. Tuosta ajasta en tokikaan koko aikaa ole näin painava ollut. Ongelma voi siis olla muuallakin, mutta ensinnä koitetaan nyt painon pudotuksen kautta ennen kun tehdäänb mitään tutkimuksia.

Tsemppiä sulle TiinaR ja muillekkin vauvajuttujen kanssa painiville!
Toivon koko sydämmestäni, että saatte ihania vauvoja ennemmin tai myöhemmin!
Itse jo oottelen mummoksi tulemista, mutta tytär (19v) juur ilmoitti, eetä se on tooodella vahinko jos hän tekee musta mummon...tuumas vielä, että Eppu (14v) tekee ekas musta mummon! Neiti ei taida olla vielä vauvojen perään!

Nooh on mulla 4 saksan kääpiöpystykorvaa.....

Tsemppiä siis.
T: Tepa 43

Tänään se gastroskopia sitten oli. Todellä epämiellyttävä tutkimus, ei voi muuta sanoa. Kurkku on kamalan kipeä, nieleminen sattuu, oksettaa vieläkin ja on sellainen tunne kun se letku olis vieläkin sisuksissa.

Puolen vuoden jono vähintäänkin, todennäköisesti jopa paljon pitempi. Kohdallani käy todennäköisesti niin että kun leikkauskutsu tulee niin olen jo tavoitepainossani, samaa mieltä oli lääkäri. Mutta mahdollisten takapakkien vuoksi mut pistettiin kuitenkin leikkausjonoon.

Nyt se leikkausaika sitten tuli, 7.4.2010. Paino on itellään tipahtanut n. 21kg viime kesän huippulukemista. Nyt on aika lailla vaikea päätös edessä että mennäkö vai ei.

En yllytä......... mutta onko jojoilu tuttua sulle?
mäkin sain ennen leikkausta 23kg pois nyt kun leikattiin 15.12. on nyt lähtenyt 30kg pois...............ja suurin toiveeni on ettei takaisin enää koskaan tulis tota määrää............ainakin näillä syömis määrillä en usko sen olevan mahdollista! Vieläkin olisi n.20kg varaa lähtee, vaikka hyvä olo on näinkin.....yks verenpaine lääke on jo saatu pois! JEE

Ja olo on mitä ihanin......OIKEESTI! En kadu pätkääkään että annoin leikata ja vuotokin tuli saivat sen korjattua samoista reijistä.......ei tullut avoleikkausta! Kipuja ei oo ollu nimeksikään sairaalassa hyvät kipulääkkeet ja kotona ei tarvinnu käyttää mahan takii ollenkaan!

Tseppiiiiiiiii sulle mitä sitten päätätkin!

T: Tepa 43

Kyllä suosittelen kanssa menemistä kun siihen on mahdollisuus.. Koska se on niin harvinaisen tuttu tarina, että saa kiloja paljonkin pois ja sit yks kaks yllättäen ne hiipii takaisin. Mut jos sulla on vahva tunne, että ei muuten hiivi ja uskot pysyväsi kevyellä tiellä niin sitten luotat siihen. Se mitä sisimmässään tuntee, on luultavasti oikea ratkaisu.

Tottakai jojoilu on tuttua ja tiedän kyllä sudenkuopat tässä. Mutta sama lihomisen riski on leikkauksen jälkeenkin jos ei syö oikein, samaa elämänmuutosta tässä siis yritetään ehkäpä sitten ilman leikkausta. Aika näyttää.

Öööööööö
Ymmärsinkö nyt oikein että vaikka olisi leikattu niin siltikin voi lihota takaisin samanlaiseksi???
Mitäs hyötyä sitten tästä leikkauksesta olisi???