MINUN MATKANI! DunDun

Hei kaikille!

Olen jo muutaman vuoden seurannut tätä palstaa ja kaikkien teidän matkaa uuteen elämään.
Nyt koen olevan minun vuoroni!

Hieman historiaani,

Olen siis 20 vuotias nuori opiskelija tyttö Tampereelta. Huolimatta nuoresta iästäni olen kamppaillut painoni kanssa
jo nyt aivan liian kauan.. Muistan kun ala-asteen neljännellä luokalla kävin terveydenhoitajan painotarkkailussa.

Tällä hetkellä painoindeksini on 42 (161cm/108), pahimmillaan se on ollut noin 44. Yli 40 se on ollut kuitenkin jo ainakin 4 vuotta.
Koen elämän vaikeaksi kahdella eritavalla, fyysisesti että henkisesti.

Nukkumis ongelmat, selkäkivut sekä yleinen heikko terveys vaivaavat päivittäin. Kolesterolini on ollut koholla jo muutamat vuoden vaikka olen niin NUORI. Terveydelliset seikat ovat ensisijainen huoleni. Sukurasitteeni ovat melkoiset, diapetestä, kolesterolia sekä erittäin erittäin laajoja sydän ja verisuoni sairauksia on lähes kaikilla lähisukulaisillani. Ei tietenkään kaikilla kaikkia!

Henkiset ongelmat ovat varmasti yleisiä meillä kaikilla isokokoisemmilla. Päivittäisten ennakkoluulojen sekä asenteiden kohtaaminen on vaikeaa, eritoten nuorten joukossa. Sopeudun kuitenkin joukkoon,
pukeudun hyvin, olen muotitietoinen ja kohtuullisen itsevarma. Kuitenkin haluaisin joskus olla normaalipainoinen, kokea sen tunteen että kun menen vaatekauppaan tiedän vaatteiden sopivan.
Haluan että en erottaudu joukosta sen takia että olen suurempi. Haluan ihmisten kuvailevan tuntomerkkejäni muuten kuin "Tiedäthän, se vähän isompi".



Tavoitteeni siis on laihdutusleikkaus.
Oma lääkärille on varattu aika joka on 27.4, täytyy kuitenkin mainita että oma lääkärin kanssa on ollut puhetta laihduttamisesta jo pari vuotta.. Ravintoterapeutillakin on käyty. Saa nyt nähdä mitä siellä sanotaan.
Jos vastaus on täysin tyrmäävä ei, täytyy varmastikin alkaa katsoa ja tutkia mahdollisuutta yksityiselle puolella menemisestä ja sen rahoittamisesta.




Siinä oli oma pienimuotoinen tarinani, mutta minulla olisi teille muutama kysymys..

Eikö teitä pelota tämä elämänmuutos?
Se että koko elämä ja kenties oma kuvakin itsestään muuttuu kertaheitolla?
Vai onko se pelkästään tervetullutta?


HYVÄÄ KEVÄTTÄ KAIKILLE

Tervetuloa. Monella ei ole elämää ilman muutosta.

Voi Eräpena veit varpaat suusta!
Dundun, kun mm minä olen ollut lihava jo alle kouluikäisestä lähtien ja painoa kertynyt nyt tähän kunnioitettavaan 52-vuoden ikän 138 kg/160cm.
Vaivojakin ollut siihen malliin etten viime kesänä ja syksynä juuri kivuilta pystynyt kävelemään kun töihin, niin on todella kypsä leikkaukseen vaikka oman hengen uhalla.
En edes haaveile normaalipainosta vaan jostain normaalimmasta painosta.
Minäkuva on ollut pielessä jo vuosikausia, ( lue: luulen olevani pienempi kuin olen),niin muutos uuteen ei paljon tilannetta voi muuta kuin parantaa.
Toivotan onnea, että pääsisit elämää elämää jota haluat nyt eikä sitten kun...
Olipa vuodatus !

Tervetuloa. Varmaan kaikkia tämä jossain vaiheessa pelottaa ja epäilyttää, mutta vaikutukset ovat aika kiistattomat.

Tervetuloa Dundun!

Kyllä mua mietitytti ja pelottikin aikaslailla tää koko homma mut nyt leikkauksesta kohta puol vuotta ja mulla ei ole kyl mitään "pahaa" sanottavaa leikkauksesta tai sen tuomista asioista.

Päinvastoin, koen saaneeni -mun elämän takaisin- ja mitä enemmän tästä kutistun sitä onnellisempi olen koska voin tehdä kaikkea mitä "muut normaalit" ja olla sitten tekemättä jos ei huvita

Suhde ruokaan on todella muuttunut, nykyään tykkään laittaa ruokaa, hyvää sellaista=kermaista, maistuvampaa sekä leipoa, kun tiedän etten voi syödä paljon niin voi "huoletta" kokkailla ja testailla. Olen tän puolen vuoden aikana varmaan tehny enemmän mulle uusia ruokia kun koko ikänäni, ennen sitä aina vaan kyttäs ohjeesta että oi ei liian lihottavaa.... *hohhoijaa mitä touhua*

ja söin ennenvanhaan vaan niitä perusruokia ja mättäsin sitten muulla itseni lihavaksi, sillä syyllä oli "helppo" katsella reseptejä ja todeta ettei sovi mun linjoille - mille helvetin linjoille- ja olla tekemättä mitään "uusia" ruokia

näin sitä voi huijata itseään tosi helposti, ainakin minä

Sorry vuodatus, toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin, en ole verbaalisesti erityisen lahjakas, ajatuksia ja puhetta kyllä tulee mut on hankalampi laittaa "paperille"

Hei Dundun

Minua pelottaa leikkausta (jos siihen nyt pääsen) enemmän se muutos millainen minusta itsestäni tulee. En halua olla yksi niistä jotka sanoo, miksi tuokaan ei tee itselleen mitään, vaikka tiedänkin kuinka vaikeaa se on. Uskon vankasti ettei minusta tule sellaista, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Minäkin muistan vielä nuo peruskoulu aikaiset terveydenhoitajan viisitit ja varsinkin sen kuinka joka kerta aina pelottia mennä vuositarkastukseen.

Haluaisin myös, että minuakin kuvailtaisiin muutenkin kuin, "tiettehän te sen, se isokoinen brunette".

Toivotaan että meidät kaikki aletaan vielä nähdä ihmisinä, eikä ainostaan ylipainoisina joille voi sanoa mitä vaan, kun eihän meillä ole tunteita

Pienentymisestä täytyy sanoa, että ei se kertaiskusta tapahdu. Sitä kasvaa hiljalleen uuteen minuuteen fyysisen olemuksen pienentyessä. Eihän se aina helppoa ole...

Nyt voisin ostaa vaatteita jo normikaupoista, mutta vielä pää ei anna periksi mennä ostoksille. Kirppikseltä haalin vaatteet. Ostan sovittamatta ja mallailen kotona... muutamat turhan isotkin vaatteet on tullut ostettua.

Ensimmäistä kertaa kykenin viimeviikolla katsomaan kokovartalopeiliin ja toteamaan tyytyväisenä, että olen laihtunut. Peilissä on eri ihminen ja positiivisesti yllättyneenä katselin kuvaani uusin silmin.

Tavoitteeni häämöttää reilun 5 kilon päässä. Silloin minut luokitellaan lievästi ylipainoiseksi. Langanlaihaksi en haluakaan. Haluan terveemmän elämän ja vartalon missä viihdyn. En toistaiseksi kaipaile "korjausleikkauksia", tosin rinnoista ei ole enää paljoakaan jäljellä... Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tervetuloa Dundun!
Kyllä minua askarruttaa tulevaisuuteni pienempänä ihmisenä. Mutta se on positiivista odotusta, ei pelkoa. Onneksi muutokseni tapahtuu hitaasti, jotta pää ehtii paremmin sopeutumaan mukana. Pää pitää pitää kylmänä ja minulle ainakin on hyvä keksustella mahdollisimman paljon asioistani ja kuunnella toisten jutuuja, se auttaa! Sinä olet niin "kevyt" vielä, että ilman muuta sinulla on kaikki mahdollisuudet saada hoikempi tulevaisuus jos niin päätät! Olisinpa minäkin samoissa kiloissa tajunnut sen, mitä sinä olet tajunnut! Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja matkallesi kohti upeaa tulevaisuuttasi!!!

Kiitos kaikille tuesta ja kertomuksista!
Ihana kuulla ihmisten tarinoita, vaikkakin vähän surullisia välillä.. Täytyy kuitenkin ajatella että parempaan suuntaan ollaan menossa! Ja uuteen elämään mennään kokemus rikkaana.

Minun tilanne näyttää muuttuneen, yllättävästä lähteestä tuli ilmoitus että jos haluan voisin käydä leikkauksessa yksityisellä puolella. En ole kuitenkaan ihan varma, Ajatus houkuttaisi koska itse leikkaus tulisi nopeammin. Julkisella puolella ennen länhetteen saamista minun tulisi varmasti käydä ravintoterapeutilla n. puoli vuotta sekä liittyä jonkinlaiseen painonhallinta ryhmään,. Ainakin lääkäri näin ajatteli kun viimeksi kävin siellä ihan vain kyselemässä asiaa n. vuosi sitten.


Yksityisesti vaihtoehtoina ovat minulle siis pulssi Suomessa, koska he tekevät Sleevejä ja sen haluan. Tai sitten viro, jossa Dr. Rein Adams on erikoistunut näihin lihavuusleikkauksiin. En ole kyllä ihan varma siitä virosta, jotenkin vain epäilyttää. Vaikka en tiedä josko kyseinen lääkäri olisi tehnyt enemmän näitä leikkauksia kuin Pulssissa työskentelevä Ovaska. Ei tietenkään terveydelle mitään hintaa laiteta.. En kyllä tiedä yhtään! Pitäisikö sittenkin vaan odottaa kunnallista?

Siis viro on sen takia harkinnassa koska minulle tulee aivan järkyttävän huono omatunto siitä jos minuun laitetaan niin paljon rahaa kuin mitä leikkaus suomessa maksaa! Tuntuu ihan kauhealta määrältä se 12000!!

Alkaa tulla jo tunne että ehkä pystyn tähän sittenkin itse.. Vaikka jos todellisuutta ajattelee niin painoindeksi on ollut siellä 40 puolella sen kohta 5 vuotta, enkä ole koko aikana pystynyt pudottamaan oikeastaan ollenkaan.

Oi tietämättömyys, oi tietämättömyys!

Mulla tuoraha säästyy vuodessa lääkkeiden vähentyessä, eli vuoden kuluttua tuotan valtiolle voittoa.

Dundun, älä missään nimessä anna syyllisyyden vaikuttaa valintaasi, missä sinut leikataan. Se, joka kulusi on tarjoutunut maksamaan on varmaankin ihan aikuinen ihminen (oletan, että kyseessä on joku ihminen, ei mikään instutuutio) ja on tarjotessaan tiennyt rajansa jo. En itse tiedä sen tarkemmin Viron tilanteesta, mutta jos epäilyttää yhtään, niin ei kannata lähteä leikkimään. Vaikka kaikki menisi hyvinkin, niin jos tunnet olosi epävarmaksi, niin se yhdistettynä koko prosessiin muutenkin liittyvään stressiin ei ole sellainen, mikä edistää sinun uuden elämän alkamistasi.

Niin, ja tervetuloa palstalle

Sun kiitos erittäin rohkaisevista sanoista!
Oikeassahan olet, ja kyseessä on ihminen, isovanhemmat nimittäin. Ja kun punnitsen asiaa niin kyllä se normaali paino ja elämä tuntuvat sen arvoiselta.
Ja kiitos tervetuloista!

Eräpena, kyllähän tuo säästä on huima! Minäkin mielellään auttaisin valtiota tulevaisuudessa asettumalla veitsen alle.. Heh.



Tuntuu itse asiassa vähän paremmalta.. Koko amupäivän olen miettinyt että miten pääsisin julkisen puolen kautta nopeammin, soitin ravintoterapeutille ja puhuin ryhmistä ja mahdollisuuksista. Hän sanoi että minun tulee käydä hänen luonaan säännöllisesti, käydä tukiryhmässä (seuraava alkaa syksylla ja kestää puoli vuotta) , dokumentoidusti tehdä ainakin yksi ene dieetti ja jotain muuta.

Kyllä se näköjään eri tavalla menee kaikilla, joillain sujuu hyvinkin nopeasti. Tietysti minun ikäni vaikuttaa asiaan..

Noh, asiat ovat nyt sitten viime kirjoittelemisen edenneet huimasti!

Kävin Pulssissa Ovaskan juttusilla ja siellä puhuttiin ja käytiin vaihtoehtoja läpi,
päätöksenä oli siis sleeve leikkaus.

Samana päivänä ehdin jutella unilääkärin kanssa ja muutaman hoitajan, sain esittely kierroksen Pulssi sairaalasta ja muutenkin paljon vastauksia avoimiin kysymyksiin. Lisää papereita tulee kuulemma kotiin, siis info mielessä!


Leikkaus aika järjestyi suht nopeasti se on jo 9.5 eli tasan kuukausi aikaa Hieman jännittää jo, mutta kyllä se tästä. Eneily pitäisi aloittaa ensi viikolla

Samana päivänä pöydällä kuopiossa.

Oikeasti?

Noniin, täytyy sitten kuulostella että miten toipuminen sujuu kummallakin!
eräpena tehdäänkö sulla GBP vai sleeve?

GBP. On noita vaivoja yli oman tarpeen.

Hei Dundun!
Sinun pikkumasullesi tulee 2 pv enemmän ikää kuin minun!!