Huugibuugi tässä hei!

:sunny:

Kovin vaikeaa on eneily minulla, mieliteot huutaa olantakana ja nälkäkin kiusaa. Enkä ole lipsahduksiltakaan säästynyt! Nyt pitää vaan skarpata ja kovasti.

Jouduin jäämään pariksi viikoksi s-lomalle, kun jalastani risahti jotain, joku jänne... Mutkistaa minun kohdallani projektia jonkun verran. On ihan liikaa aikaa miettiä ja nälkäkin "näkyy" varmasti helpommin. Mutta totisesti toivon, että saan kinttuni kuntoon, että leikkausen jälkeen pääsisin liikkumaan. Se kun on aina tälläisissä tilanteissa ollut se parantava- ja kantava voima, se kävely. Sänkyyn en voi jäädä... ajatuksena jo ahdistaa.

Siellä muuten paistaa.... Kevättä kohti....

Tsemppiä eneilyyn.

Jaahas.... Huomenna olisi verikokeet, sydänfilmi, keuhkokuvat, hoitajan-, kirurgin- ja anestesialääkärin haastattelut... jne.... Eli huominen päivä menee sairaalanmäellä. Alkaa ihan tosissaan jännittämään..... Nopeasti on tämä aika mennyt.

hienoa, koitan tulla perässä.

Eipä sinulla enää kauan mene. Ensi viikkoon! Omat ajatukseni kiersivät viime viikolla ennen leikkausta ihan samoja asioita, pelkoja leikkauksesta ja tulevaisuudesta, ajatuksia homman lopullisuudesta, tuntematon tulevaisuus pelotti aikalailla. Ja painon pikkuhiljaa tippuessa tuli jo ajatus leikkauksen perumisesta - ehkä sittenkin selviäisin elämäntapamuutoksella?

Minut on leikattu viime perjantaina ja ensimmäiset pelkoni ovat kyllä nyt poistuneet. Ainakin leikkaus meni hyvin ja toipuminen on alkanut jopa paremmin kuin pelkäsin. Odotan kesää! Ilmeisesti ehdin hoikistua säästämiini kesävaatteisiin, jotka vielä kolme - neljä vuotta mahtuivat, jopa shortseihin, ja ehkä voin hankkia jotain kivaa uuttakin. Kesälomasuunnitelmat sisältävät mahdollisuuksia pyöräilyyn ja patikointiin, odotan siltä tosi paljon. Mies on hienosti mukana projektissani, on itsekin laihtunut jo 8 kg, vaikka ei hänellä alun perinkään ole niin paljon ylipainoa kuin minulla.

Pura vain ulos pelkosi, toivotan hyvää matkaa! Sinäkin ehdit toipua ihanaan kesään.

Vilpitön kiitos toverit kannustuksesta!

Tässä taitaa nyt kuulkaas vaan käydä niin, että....

Kävin siis siellä esikäynnillä ja kaikki siellä ok. Asiat konkretisoitui ja asiat omalta osaltani järjestetty leikkausta silmälläpitäen..... Mieheni on ottanut lomaa koko tämän viikon ja jännityksestä hysteerinen äitinikin järjesti vapaaksi leikkuspäivän. Jopa ne kuukutisenikin siirsin, etteivät ala leikkauspäivänä, kuten normaali kiertoni ne määräsi alkavaksi. Kaupasta olen varannut soseet, mehukeitot, pro-jogurtit, näkkileivät, viilit jne.... Lapsille kerroin asiasta sen mitä heidän siitä pitää tietää. Ja kakki muu...

Keskiviikkona oli siis se esikäynti. Torstaina illalla hiipi se tunne, että "voi ei".... Perjantaina olin jo melkein 39 asteen kuumeessa ja tännään on ensimmäinen kuumeeton päivä sen jälkeen. Tukkoisuus ja yskä on seuranani edelleen.... Huomenna soitan osastolle ja alan selvittää, että kuka ja miten se määritellään, että olenko leikkauskelpoinen. Olen osatolle silloin heti taudin alussa ollut yhteydessä ja sain ohjeistuksen mennä päivystykseen, josko vaikka antibiootit saisin. Mutta lääkäri oli sitä mieltä, että virustauti...

Eli huomenna olen viisaampi.... Pieni toivo, mutta suuresti epäilen.....

No voi pöntön pönttö... mutta josko se siitä huomiseen mennessä paranis... jookosta kookosta

Oi ja Voi, paranemista sinne... toivottavasti kaikki järjestyy

No mutta, valoa tunnelin päässä.

Eli kuumetta kun ei enää ole, ja jos anestesialääkäri itse ei katso huomenna estettä olevan, niin pieni tukkoisuus ja köhä ei ole este leikkaukselle! Eli olen huomenna menossa sairaalanmäkeen Leiko-osastolle klo: 7.00. Ja jännitys alkaa olemaan melkoinen. Pian alkaa jo ravinnotta- ja juomatta aikakin! HUUUiiii.... iiiiikkk.....

Se on menoa kohta....

wohoo, onneksi näin

Onnea matkaan

Heippa! Mikä vointi? Itse olin leikkauksessa päivää ennen eli 2.4. Nyt kotona ja kaikki hyvin- veden juominen tekee vain tiukkaa ilman janoa Kumpi leikkaus?

Mukavaa kevättä kaikille leikatuille ja leikkausta odottaville.

Kiitos kaikille tsemppauksesta!

Leikkaus on suunnitellusti takana, eli ohitus tehtiin. Eilen pääsin kotiin. Nyt opetellaan sitä syömistä ja juomista. Vatsa on edelleen vähän kipeä. Röyhtäily ei menaa onnistua ja pierukin on piukassa, ilmaa maha kuitenkin täynnä! Ei kiva... Sellaista kummallista "nikottelua" minulla on ollut, kivuliasta... liekö se röyhtäys yrittää tulla, mutta ei... jotain pikku röhköjä vaan...

Onnittelut Kaptar sinullekin pikkumasusta. Samoissa mennään! Veden juominen on toki vähän pakkopullaa, mutta saan alas kuitenkin. Olen jo syönyt laihaa pottumuusia ja sosutettua broilerkastikettakin... Ai että oli hyvää....

Isolle asialle vähän jo kaipailisin....?

Onnea pikkumahasta ja tsemppiä

No sähän olet jo oikein ruokaakin syönyt! Mä olen vasta vähän sosekeittoja maistanut niin ja raejuustoa. Mäkään en pysty kyllä vettä tarpeeksi juomaan ehkä maksimissaan 1 1/2 litraa päivässä. Kipuja mulla ei ole kyllä yhtään, eikä niitä ollut paljoa leikkauksen jälkeenkään. Lieneekö syynä, että mulle tehtiin sleeve.
Ihanaa kesää tässä molemmat odottelemme

Kaksi viikkoa leikkauksesta. Eilen luulen kokeneeni sen surullisen kuuluisan dumpoingin, ja otin samalle päivälle oikein kahdesti. Eli tuoretta ruisleipää ei muruakaan, edes keiton kanssa ja ranskalaisten ja hampurilaisten maistelukin pitää jättää myöhemmäksi. Mutta jos jotain positiivista pitää löytää, niin jeee.... minä pystyn tosipaikan tullen oksentamaan.

Muuten mielestäni kaikki ihan ok. Mukavaa vihdoin alkanutta kevättä kaikille!