Huugibuugi tässä hei!

Tulinpahan vaan hehkuttamaan, että diabetes-hoitaja kertoi minulle uusimmat labra-tulokset. MUN HEMPPA OLI YLI 120!!! JEI!!!! Rautavarastotkin ovat täyttyneet, eli anemiaa ei enään ole!

Kävin tänään lääkärillä. Insuliiniä lisää vaan, kun mikään ei riitä.... Samalla reissulla lääkärini soitti lähetteeni perään ja sain kuulla labra-aikani. Tämä kuulemma toimitetaan virallisemmin vielä postitse. Mietinkin, että onkohan siinä mukana muitakin aikoja? Ei kai ne pelkkää labra-aikaa yksistään lähetä? Eli 17.10 on labra, jossa otetaan kai pitkäsokeri... eikö muka muuta???? Onpahan nyt jotain kongreettistä mitä odottaa!

Hei huugibuugi ja tsemppiä!
Juurikin olin samankaltaisessa tilanteessa 2010, kun harkitsin leikkausta, jota minulle oli ehdotettu jo pari vuotta aiemmin. Olin laihdutellut koko ikäni tyyliin, että 15 - 30 kg laihdutusta seurasi aina seuraavina vuosina tuplaten painonnousu...
Diabetes 2 oli edennyt siihen vaiheeseen, että insuliinipistoksia piti alkaa harjoittelemaan ja nuoresta asti seurannut verenpainelääkitys alkoi olla maksimissaan. Polvet oli loppuun leikattu ja toinen nilkka rakennettu uusiksi. Uniapnean apulaitetta olin käyttänyt jo 1980-luvun lopulta (yksi alan pioneereista Suomessa;-). painoindeksi huiteli jo yli 45.
Olin kesällä 2010 63-vuotias vanha romu-ruuna, jonka lähes 165 kilon elopaino olisi piakkoin ollut kuollutta painoa...

Kun minulla vielä oli mahdollisuus iästäni huolimatta päästä gbp-leikkaukseen, niin tartuin mahdollisuuteen.
ennen 2011 syksyllä tehtyä leikkausta sitten pääsin parin enen ja hyvän ravitsemusterapeutin ohjeiden turvin jo eroon 35 kilosta. Leikkauspaino oli 130 kg.
Diabetes 2 jäi leikkauspöydälle!
ja nyt. kun on kulunut vuosi leikkauksesta on uuden ruokavalion turvin lähtenyt toinen 35 kiloa.
eli yhteispudotusta kesästä 2010 on jo 70 kg - normaalipainoalue on enää parin kilon päässä.
Kolesteroli oli nyt 3,1, joten vuositarkastauksessa jätettiin kolesterolilääkitys kokonaan pois ja verenpainelääkityskin alkaa olla vajaa puolet siitä mitä pahimmillaan. Pulssi on pudonnut yli 70 lyönnin tasosta 49 - 52 tasolle ja verenpaineesta on mitattu 125/ 65 arvoja. Uniapnean hengityslaitteesta en päässe eroon, mutta painetta laitteessa on jouduttu titraamaan alaspäin painon putoamisen myötä koko ajan...
Vanha ruuna kokee taas olevansa laitumelle innokkaasti kirmaiseva nuori orhi! (tosin 65 v. ikä tekee sen, että ei enää muista miksi sinne ryntää;-)
7 XL eli XXXXXXXL- vaatetus on nyt kokoa XL tai L ja joku "ämmänkin" vaate on mennyt - (siis ei vielä vaimon vaatteet vaan kokoa M!).
Oli se hienoo miehelläkin käydä vaatekaupassa, kun voi olla niinkuin ihmiset!

Kiitokset tsempeistä!

Sain tänään postia!!! ......Pakolliset kirjalliset tehtävät, aika sisätautilääkärille ja labraan. Sisätautilääkäriaika onkin jo 17.10 ja paria päivää ennen on käytävä labrassa. Nyt on jännitystä ilmassa!!!

Onpa mukavasti edennyt sulla! Toivottavasti jatkokin menee yhtä sujuvasti!

toivottavasti on eri lekuri kuin mulla tai on ainakis erillaisella päällä. )

Kai se Eija-Stiina sama lääkärtäjä minulla on, pahaa pelkään. Ja siksikin juuri jännittää niin pirukseltaan!

kerroppas sit mitä sanoi.

Minähän raportoin sitte!

Hyvin se menee, kun olet noin pitkälle jo päässyt.
Tsemppiä odotteluun, labroihin ja lääkärikäynnille

Olen tässä mietiskellyt, että mitenköhän on tuon enedin aloittamisen kanssa ominpäin. Tai kun on nyt tuo insuliini aloitettu, että miten mahtaa olla. Onko jollain sisäpiirintietoa!?!? Alkaa tämä läskiintyminen ottamaan aivoon ihan huolella! On vaatetusongelma totisinta totta kohta, ja ilmat kylmenee....

Se olisi ensiviikolla aika sisätautipolille. Miten tämä aika on mennytkin näin nopsaan?!? Alkaa pelottamaan että miten ne siellä pelottelevat ja antavatkohan mulle heti kenkää. No, soitellen sotaan...

Meinaa alkaa jännittämään! Ei mahdollisesti ihan helppo nakki täällä tämä sisätautilääkärin tapaaminen. Luvassa voi olla melkoista ryöpytystä ja hylkyynkin pitää kai varautua. No.... illalla olen jo viisaampi.

Noniin!!! Sisätautilääkärillä tuli käytyä ja lähete leikkaukseen herahti ihan melkein itekseen. Turhaan jännitin. Nyt vaan odotellaan aikaa ravitsemusterapeutille ja kirurgille! ...... HUI.... nyt se vasta jännittämään pisti, kun tarkemmin miettii!!!

Lääkäri oli mukava, ja totesi kanssani yksintuumin, että laihdutushistoriaa on, ja liitännäis-sairauksissakin löytyy, puhumattakaan painosta. Olin valmistautunut konstikkaisiin kysymyksiin nokkelilla vastauksilla, vaan "pettymyksekseni" en saanut päteä niillä. Faktat kuitenkin tuli esille ja pikemminkin tämän käynnin helppouden johdosta aloin miettimään, että miten "pahana" lääkäri näkee tilanteeni, kun näin oli myötämielinen. (niin tai näin, koskaan ei ole hyvin )

Nyt tarttis uskonvahvistusta!!! Melko hämmentynyt olo.... ja juhlistaakseni tapahtunutta / palkitakseni itseni, sekä perheeni, menin ja hain kahvipöytään herkkumunkit! Ejjooooo... , niin tein!

Kuitenin.....

olikos sulla naislääkäri nimeltään Heidi Luotolahti. Hän oli mulla ja ei noteerannut mitenkään ammatti-ihmisten kanssa pidettyjä laihdutushistoriaan. Mulla kun ei ole liitännäis sairauksia. Vaan liikuntaelin jutut. Selkä sökö ja polves tekonivel ja kaikis nivelis rappeumaan. Mut onneksi niin.

Naislääkäri oli, mutta muistaisin etunimen olleen Taina, tai joku sellainen ja sukunimi oli kaksiosainen. Noloa, en muista!!! Mutta vähän iäkkäämpi naisihminen. Ihmettelen kyllä sinun tilannettasi!?!? Kun ihan selkeät indikaatiot on! Ei ymmärrä ei!

Hienoa,kohta siis leikkuupöydällä

Sulla oli eri lekuri. Onneksi, koska tämä tyrmäsi heti ja kaivoi kaikki kauhukuvat esiin

Jäi vaivaamaan tuo lääkärin nimi, joten googlesta kaivelin. Helena Leino-Kilpi tai Helena Kilpi. Tuon nimen alta löytyi tutut kasvot.

Hienoa, et sisätautilääkäri laitto projektia eteenpäin. Eilen just juttelin miut leikanneen kirurgin kans ja hän totesi, et kaikil lääkäreil ei ole viel niin paljon tietoa leikkauksen hyvist vaikutuksist, et laittaisivat lähetteitä eteenpäin... Jos potilas on valmis ryhtymään hommaan, tietäen riskit, ni siitä vaan lähetettä eteenpäin. Kirurgihan se sit viimehetkel päättää, et voiko kyseistä potilasta leikata vai ei.

Sain postia tänään. Kirurgia pitäisi mennä tapaamaan ensivuoden alussa, tammikuun puoliväliin sijoittuu tuo tapahtuma. Jännittämään laittaa väkisinkin. Tässä isänpäivä, itsenäisyyspäivä, omat- ja puolison synttärit, joulut; pienessä- ja suuremmassa muodossa jne...ja vuoden vauhtuminenkin tapahtuu vielä ennen sitä, eli tuo aika menee tapahtumineen hujauksessa.

Aika kuluu tosiaankin ihan hujaukses. Koht huomaat et oot jo leikkauspöydäl ku asiat alkaa rullaamaan...

Huomaan tapahtumarikkaasta ajasta huolimatta laskevani viikkoja! Eli kyllä käy aika pitkäksi ja se kuluu niiiiin hitaaasti.
Minäkö kärsimätön luonne...???

Olen tässä kottanut kevennellä sapuskapuolella. Osaeneilyä, eli pusseja ja mahdollisimman hiilaritonta, -salaattia ja protskua. Nimittäin mietin, että ei varmasti tee hyvää vaikutusta, jos paino on noussut viime käynnistä?!!? Ja niin tässä vääjäämättä käy, jollen nyt saa jotakin aikaiseksi. Tuo lähestyvä joulu, kaikkine liitänäis hippoineen ei takuulla ole mitään kevyttä settiä, ja se mun kirurgi aika on tamminkuun puolivälissä. Jos nyt saan edes vähän "pelivaraa" joulua silmälläpitäen. Todettava on, että tämä on vaikeaa, mikä puolestaan ketoo siitä, että olen oikella polulla.