Huugibuugi tässä hei!

Olen pitkään jo palstalla pörräillyt ja lueskellut juttujanne. Nyt kuitenkin ajattelin vähän avautua. Eli olen 37v. äiti-ihminen, ylipainoinen sellainen. Minulle nämä liikakilot ovat tulleet "hiipimällä" vuosien saatossa. Monesti olen saanut kiloja pois, vain -ja ainoastaan saadakseni ne takaisin korkojen kera. Eli on keitetty kaalisipulisopat ja käyty painonvartijat, useampaankin otteeseen, on karpattu ja enedilläkin olen ollut kahdesti, sekä ne monet muut "maanantait", jolloin on "aloitettu" jos joinkinmoista dieettiä ja ruiokavaliomuutosta. Ja tulos.... lohduton!

Minulla on näinä päivinä kaksivuotispäiviään viettävä diabetes tyyppiä 2 diagnoosi ja viikko sitten aloitettiin verenpainelääkitys. Kohonneeseen kolesteroliin kokeillaan kuulemma nyt ensin liiiiikuntaaaaa ja ruokavaliota... NII I... Nuo kaksi keinoahan on mulle just se helpoin lääke ollut ihan kaikkeen...... Eli tosiasia on, että kohta minulla on kolesterolilääkityskin?

Nyt odottelen sisätautilääkärin kutsua saapavaksi ihan muissa, kuin laihdutuslaikkaus asioissa. Eli lääkärini halusi varmistua, ettei vatsavaivojeni ja alhaisen hemoglopiinin taustalla ole mitään vakavampaa, kuin tuore laktoosigeeni löydös ja runsaat kuukautiset. Hemoglopiini oli 90. Nyt olenkin pohtinut, että voisikohan tämä sisätautilääkäri kuunnella minua tästä leikkausasiasta samalla, vai pitääkö minun lähteä tämä prosessi myöhemmin ihan alusta. Hirveää resurssien haaskausta, niin minulta kuin terveydehuolloltakin. Terkkarilääkärini oli sellaien kesätuurari, nuori kandi, joka oli läheteen jo etukäteen laittanut eteenpäin ja meni pasmoiltaan sekaisin, kun kyselin mahdollisuutta samalla lähetteellä pohdintaa tämän asian tiimoilta. Pitää kuulemma tutkia tämä asia ensin. Ja varmistihan hän minulta, että olenko koittanut koskaan laihduttaa? Eli uskotte varmaan, että hän oli nuori ja ei niin elämää nähnyt. Mainitsin kyllä pitkistä jonoista ja siitä, että mitä sieltä sitten löytyykin, jos mitään, niin se kai on vaan joko puolesta tai vastaan. Ja luulisi tämän selviävän ennen kuin olisi leikkaus edessä. Tai näin olen ymmärtänyt, että jonoja on.....

Niin alhainen hemoglobiini sinänsä varmaan on jonkinmoinen este leikkaukselle? Mikähän siinä on raja-arvona? BMI minulla ylittyy takuulla, taitaa ylittyä sen korkeamman vaadittavankin puitteissa, eli yli 40. Ja sitten nuo liitännäis-sairaudet..... Olisihan minulla ainakin siinä mielessä mahkuja, mutta.... Jännittää, pelottaa, pohditutaa, mietityttää ja kaikkea mahdollista. Aika-ajoin olen ihan presiis varma, että tämä on se oikea ratkaisu, ja sitten taas...... Soutaa, huopaa, edestakas, luottaaa.. ei kuitenkaan voi itseensääää!! Oooo ooo ooouu....

Jotenkas... tälläinen mamma täällä, ruikuttaa läskien täyttämää elämäänsä.... Ja pohtii tulevaa, miten karistaa tuo kavala, ällöttävä -kerros, jolla minut on kuorrutettu... Lähteehän se!?!? Lähtee....!!!

Kesäisin tervehdyksin Huugibuugi

Tervetuloa palstalle!
Tuosta hemoglobiinista en osaa sanoa mitään mutta muuten kyllä aivan varmasti sulle on ovet auki leikkaukseen. (:

Heippa!

Tervetuloa mukaan joukkoon. Ja tsemppiä. Kuten varmaan oot huomannu samaa rataa täällä meidän suurimman osan elämä on kulkenut. ylös alas kuin vuoristorata. Itse olen leikattu tään vuoden alussa ja just viikonloppuna meitä ystäviä noli iso kasa koolla. Oli mukava kuulla ei pelkästään että oot laihtunut vaan että olet jotenkinki silmistä tasapainosemman ja onnellisemman näköinen.

Tsemppii polulle alku leikkaukseen on pitkä, mutta niinhän tää koko koko tulos/muutos pitäis kestää sit loppuiän eikä vain siihen asti että paino on alhalla. Kuten tähän asti meille kaikille on tupannut käymään.

Hyvä jos on yli 40 bmi, niin takuuvarmemmin pääset leikkaukseen. Pitää olla vaan jossain terveydenhoitajalla ylösmerkattua laihdutushistoriaa. Jos ei ole, niin kannattaa ennen laihduttelua sellaista hankkia.

Kiitoksia tervetuloa-toivotteluista.

Minulla on senverran näyttöä laihduttamisestani, että olen läpikäynyt sairaalan painonhallintaryhmän. Ja olinpa vielä liikuntaryhmässäkin, joka toteutettiin tämän painonhallintaryhmän jälkeen!

En saanut siellä painonhallintaryhmässä mitään kovin huimia tuloksia aikaan. Toki ryhmän ohjaajakin kyllä totesi, että ryhmään ei edes pääse toistamiseen, koska toisen kerran tulokset ovat huonompia. Tämä kai johtuu siitä, että epäonnistuminen ei motivoi samaan uudelleen. Ja minä olin juuri enedillä kymmenen viikon ajan noin puoli vuotta aikasemmin.

Hei Huugibuugi!!
Tervetuloa joukkoomme. Kun menet sisätautilääkärille niin ota ihmeessä puheeksi gbp-leikkaus. Sehän sen päättää ja laittaa eteenpäin...
Tsemppiä ja lycka till!

Olen koittanut miettiä toimivaa strategiaa, miten tämän asiani esittäisin uskottavasti, ettei vastassa ole heti "tämä asia on nyt ensin hoidettava"-asenne heti vastassa.

Voisin vedota siihen, kun minulta viimeksi evättiin oikeus omatoimiseen eneilyyn, kun sitä sisätsutilääkäriltä kysyin. Miksi kysyin? No siksi, kun olin omalta diabeteslääkäriltäni saanut lähetteen ened-ryhmään osallistummiseen. Sain kutsun ruokapäiväkirjoineni ravitsemusterapeutille ja sisätautilääkärille. Olin siis kovasti menossa alkavaan ryhmään, vaan enpäs mennytkään. Ryhmä olikin ykskas täynnä ja minut siirrettin seuraavan vuoden ryhmään. En saanut kuitenkaan lupaa ominpäin eneillä, vaikka olin sen ominpäin tehnyt ennenkin. Diabetes kai syynä. Pitäisi tapahtua lääkärin valvonnassa kaiketi sitten nämä eneilyt!? Ilman eneilyä ei kuitenkaan minulla paino putoa, se on vaan tosiasia!

Vai pitäisikö painottaa vakaata aikomustani hakeutua kyseiseen toimenpiteeseen. Ja vedota siihen, että samaalla kun tod.näk. se tähystyskin tehdään, niin teisivät sen samalla tätä ko. leikkausta silmälläpitäen. Ettei tarvitsisi toistamiseen letkua nieleksiä. ... Voi vitsit, kun en tiedä mitä ne siellä minulle meinaa..... tekevätkö tähystyksen vai ei jne... Paha mennä stategioimaan.....

Hyip... Tuli postissa tänään kutsu tähystykseen! Mutta itse sisätautilääkärille en näköjään pääse.

Minä tätä vähän epäilin toki, että näinkin tässä voi käydä. Eli nyt on pakko mennä kinumaan sitä lähetettä terkkarista. Mahtaisiko kuitenkin tämä tuleva (elokuun lopulla) tähystys kelvata niille? Vai onko siinä jotain erityistä, mitä katsovat? Tai miten nopsaan se "vanhenee"? En kyllä haluaisi uusintaan mennä. Olisi kätevää, kun olisi tämä osio sitten valmiiksi hoidettu.

Hei,
Varaa aika lääkärille ja pyydä häneltä lähetettä eteenpäin sisätautilääkärille. Sen olen oppinut noista lekureista, että yksi asia kerrallaan, eli vastaanoton aihe on lihavuusleikkaus. Tee valmiiksi listaa omasta laihdutushistoriasta: aika, laihdutustapa, paljonko painoa tippunut (ei tarvitse turhia selitellä, vain faktat esille, eikä kannata miettiä, että laihtuko tarpeeksi (tässä vaiheessa turhaa) jne...). Huomaat itsekin ja myös lääkäri kuinka pitkä historia sinulla on ja edelleen paino senkun kasvaa, eli summasummary lihavuusleikkaus sinun kohdalla on aiheellista. Lisäksi listaa ajanjaksoineen kaikista sairauksista ja oireista mitä lihavuus sinulle tuottaa, kuten onko polvikipuja tai muita nivelkipuja -> liikunta vaikeaa, kuorsaatko öisin -> unenlaatu kärsii yms...

Ei kannata stressata tuolla tähystyksellä. Käyt nyt siellä ja toivottavasti selviää onko ongelmia vatsassa tms. Sisätautilääkäri sitt aikanaan päättää tarvitseeko käydä uudestaan. Todennäköisesti silloin ei tarvitse, jos mitään löydöksiä ei havaita tässä tähystyksessä. Mutt mutt aika sen sitten näyttää.

Voimia tulevaan "hankkeeseen"

Menin ja varasin itselleni ajan diabeteslääkärilleni, josko häneltä heruisi lähete leikkausta silmälläpitäen! Nyt alkoi jänskättää........
15.8 olisi aika tk:ssa.

Tsemppiä!

JEEEEE!!!! Se on lähete lähtenyt Huugibuugin pienentämiseksi! Diabeteslääkärini jopa tokaisi, että "kirjoitan lähetteen oikein mielelläni, ja toivon, että sinua on siellä vastassa joku ymmärtäväinen, joka ei pelottele sinua sieltä takaisin". Kysin, että "miten pelottelee, millä pelottelee, miksi....." Kuulemma kaikella leikkaukseen ja anestesiaan liittyvillä komplikaatioilla ja mahalaukun takaisin venymisillä ja jopa -repeämisellä! Sieltä on isoja miehiäkin tullut peloteltuina takaisin!

Minulle jäi mielikuva, että hän olisi itsekin varmasti ehdottanut minulle tätä vaihtoehtoa ja oli mielissään, kun minä tein sen! Hän rukkasi lääkityksiäni paremmaksi ja halusi nähdä minut ensiviikolla uudelleen. Tarkastaa silloin jalat, verensokeri tasot ja silloin voidaan muutenkin jutella lisää. Tämä lääkärini on itse ollut pitkällä sairauslomalla ja siksi meidän hoitosuhde on ollut katkolla ja puitavaa riitti. Tuntuu niin hyvältä ja turvalliselta, kun joku oikeasti välittää ja ottaa tosissaan. Mutta olo on silti nyt kuin puulla päähän lyöty!!! Onnellinen, hämillään ja pikkuinen paniikkikaan ei ole kaukana!

Hieno juttu, että sulla on noin hyvä db-lääkäri! Ja tsemppiä aloittamallesi polulle, lopussa kiitos seisoo!

Sain tänään kylmää kyytiä db-lääkäriltäni. Määräsi minulle nyt sitten ne insuliinit!!! Eli pistoshoitoiseksi muuttui diabeteslääkitys. Vaikka osasinkin tätä vähän odotaa, niin ei ole itku kaukana kyllä. Tippa on toistaiseksi pysynyt vielä silmänurkassa, mutta kyllä se viimeistään apteekista tykötarpeita hakiessa ehkä purkautuu. AI ETTÄ MUA OTTAAAA PÄÄHÄN!!!! Sori että huudan. En toki teille raivoa, vaan pahaa oloani spontaanisti tässä välissä möykkään. On vaan niin kylmää kyytiä ollut viimeajat. Ja jottei tämä olisi ainoaksi muutokseski jäänyt, niin lisättiinpä melkein puolella vielä verenpaineläkitystäkin. Eli nyt on olo: "melkein hautaan valmis jo...."

No, taisin saada lisää syytä pyrkimykselleni leikkausta ajatellen. Nyt olisin taas vaikka heti valmis leikkuulle.

Kiitos toverit, kun jaksoitte lukea minun itsesäälin sekaisia ruikutuksiani! Tänne on jotenkin niin hyvä -ja turvallinen purkaa kaikki "moska", kun oikein jurppii. En tiedä miksi, mutta tunnen olevani jostain syystä jotenkin estynyt puhumaan näistä kellekään täällä kotopuolessa, siis ystäville tai tutuille. Kun en oikein itsekään tahdo pysyä menossa mukana.

PS. Vähän jänskättää se pistäminenkin.... Työssäni olen pistänyt kyllä, ja itseänikin raskauden aikana yli viisi vuotta sitten..... Mutta kai se siitä lähtee sujumaan!!! Tänäiltana ehkä jo, jos jaksan apteekkiin......

Mutta ei kun

Ja tänään tuli kirje, jossa ilmoitettiin, että lääkäri on käsitellyt lähetteeni ja arvioitu odotusaika on n.3kk. Marraskuussa siis viimeistään!

Hienoa!! Siitä se lähtee!!

Hienoa Huugibuugi!! Älä anna periksi, kuten niin monet on ennen mua kirjoittanut samaa rataa täällä on melkein kaikki mennyt.
Leikkaukseen pääsy aina on niin onnenkauppaa , siis minun mielestäni. Jos joku sanoi että riittää jos on jossain riittänyt vain todisteellinen aikaisempi laihdutus,mulle se ei riittänyt!!
Hemoglobiini jos on kovin alhainen se voi olla hidaste leikkaukseen pääsyyn. Ootko miettinyt mistä sen alhaisuus voisi johtua? Olet nuori onko kuukautisesi kovin runsaat? Onko vatsakipuja? Peräpukamia? Noita asioita kannattaa selvittää ainakin ja sitten tietysti ruokavalio.
Itse olen menossa 1.11 uudelleen sairaalaan todistamaan että olen tosissani vasta miljoonatta kertaa laihduttanut ,( painonvartijoilla, lääkkeillä, ruokavaliolla) No nyt itse olen sitten hieman miettinyt jos paino putoaa näin jatkossakin haluanko sitten enää leikkaukseen vai jatkanko elämääni näin joka nyt tuntuu hyvältä. No menen kuitenkin käymään siellä onhan paino pudonnut toukokuun lopusta 14,5kg.
Älä anna kenenkään pelotella sua mutta hommaa myös itsellesi syy miksi näin on käynyt. Se voi olla syvällä (kuten mulla) mutta kumma kyllä se löytyy.Se voi olla eduksi sitten kun olet leikattu ja kuitenkin pitää miettiä syömisiä. Leikkaus on varmasti hyvä juttu sitä en epäile yhtään!!! Stemppiä!!!!

Hyvä Huugibuugi! Näin ne asiat lähtevät etenemään, kun vain itse tarttuu niihin ensin Leikkuun jälkeen monet pääsevät eroon kokonaan diabeteksestä ja verenpainelääkkeet vähenevät huomattavasti, joten kohti parempaa olet menossa.
Nyt vain tsemppi päälle eikä kannata turhia murehtia. Tunteet menevät varmasti vuoristorataa tämän syksyn ja talven ajan leikkausta odotellen, mutta se kuuluu asiaan.

Kiitos kannustuksista!

Tuo alhainen hemppa tosiaan todennäköisesti johtuu runsaista kuukautisista, tai on jäänyt alas joulua edeltävältä ajalta, jolloin vuosin reilu pari viikkoa putkeen kuin härän kurkusta. Lääkkeellisesti lopettiin vuoto ja tiputettiin pari pussia verta. Hemppa oli silloin piirun yli 80, ja olo oli melko....ööö .... kehno. Ihmettelin, kun töissä ei meinannut jaksaa, ja taisi minua vähän huimatakin. Hurmoneilla saatiin kuitenkin kierto taas pyörimän normisti. Eivät kuitenkaan ymmärtäneet minulle, itsepäiselle hölmölle mainita, että voisi rautaa suunkautta nautiskella.

Lääkäri kuitenkin laittoi läheteen sisätautilääkärille juurikin tuon hampan ja vatsavaivojeni vuoksi. Haluavat varmistaa, että vatsassa mikään ei vuoda, siksi nyt tulevana perjantaina edessä se gastro.

Virpsu löysit ne oikeat sanat, taidat tietää mistä puhut!?!? Todellakin on melkoista vuoristorataa!!! Miten se aina jotenkin luo uskoa jatkaa tätä projektia ja jopa innostua uudestaan, kun joku tsemppaa ja kertoo, että " se kuuluu asiaan". Tunnen olevani kuin juuri rakastunut, ja haluan kuulla ne "sanat" aina ja vain uudelleen ja eedelleen......

Huomenna olisi se gastro! Ja eilen aloitin antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Edellisyönä meni nenä totaalisesti tukkoon. Onneksi sain lääkäriajan nopeasti ja aloitin heti kuurin, josko vaikka nenähengitys toimisi paremmin huomenna. En totiseti haluaisi joutua siirtämään tätä edemmäksi!

Hyvin pystyy suunkin kautta hengittelemään, paremmin kuin nenän kautta. (: Ainakin mulle aivan kehoitettiin että hengitä mieluiten suun kautta. Gastro ei oo mukava, mutta ei niin paha etteikö siihen uudelleen menisi jos tarve niin vaatii.

Huh, ohi on! On se kyllä veretseisauttava sessio! Ei mun juttu! Ja pääkin alkaa selvitä esilääkityksen jäljiltä! Tämä katsaus sisuksiin kuulemma käy sitä leikkausta silmälläpitäen ja mitään estettä leikkaukselle sieltä ei löytynyt! Jos heliko kokeista todetaan, niin "häädetään pois", totesi tohtori. Oli mukava lääkärisetä, mitä tokkuraltani tajusin. Se hemppa kuulemma on nyt se suurin ongelma , se pitäisi saada nousemaan. Mutta minun prosessini on niin alulla, että eiköhän se selviä ja saada kohdilleen sekin.

Hienoa Huugibuugi!!