Huugibuugi tässä hei!

Nimenomaa,oikealla polulla ollaan
Itekin olen jo kärsimätön,tuntuu kuin aika tahallaan matelisi...hehe..vaikka operaatioon ei ole tosiaankaan enää kahta viikkoakaan.
Paljon tsemppiä sinulle sinne,pysytään lujana

Joo ei eneilykään hauskaa ole itsekkin sen 18 viikkoa syönyt nuttriletin mansikka sheikkiä "ei oikeen mansikka maistu sillainaan enää"

18 viikkoa, hui kamala! Kun sain peruutusajan, niin ehdin eneilemään vaan 23pv ja tämäkin aika tuntuu ihan liian pitkältä. Nutriletin kanakeitto ja suklaapirtelö maistuvat kamalilta, tuntuu että jää kitalakeen rasvainen kalvo aina niitä juodessa. Onneks näitä ei tarvii enää koskaan tämän jälkeen käyttää!
Tsemppiä meille kaikille!

Noniin, kirugin pakeilla käyty ja niin siinä vaan kävi, että se paino oli noussut siitä viime punnituksesta. Noloa!!!!

No, oli tuo kuitenkin leikkauksen kannalla ja ultran jälkeen laittaa minut leikkausjonoon. Hip hei hurraa...... (Itseironisesti)

Nyt on sellanen vaihe päällänsä, että en tiedä... en todella tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.... Itseinho huipussaan, epätoivo- ja ihmisenä epäonnistumisen tunteet hivelee sisintä.... Olen yrittänyt olla "reipas" ja innostunut jne... Pakko se on myöntää, että ei tämä nyt todellakaan mikään lottovoitto ole. Tai kai se tässä tilanteessa on, mutta mutta ja mutta....

Ehkä tämä tästä.... Kai nämäkin tunteet on läpikäytävä ja asiat pohdittava. Ja pienoinen itsesäälikin on varmasti monella muullakin mieltä kalvanut. Kuka nyt ehdointahdoin hymysuin ilosta hihkuen sisuskaluistaan luopuu, vitamiinien imeytymis ongelmista kärsii jne....!??!? Kai sitä vähän surra saa ja ehkä pitääkin!?!? Joillakin muilla on vaan ollut parempi noppa ja PISTE. Mutta näillä mennään....

Olihan alakuloinen raportti. Rehellisyyden nimissä kuitenkin rustattu....

Mä koitan nyt alkaa hilaamaan lippua korkeammalle taas.... Onneksi on tämä vertaistuki.... auttaa selviämään tästäKIN!

Hienoa että asiat etenee. Itse menen nyt aamusti käymään Sairaalas uudestaan, liuta lekureita kun opiskelijat mukana. Pienellä jännityksellä menen, muistellen viimekäyntiä . Toivottavasti nyt menee paremmin. Muu ei auta tässä asiassa. Olen mielessäni kääntänyt kaikki kivet ja kannot leikkauksen suhteen. Ja näitä onnistumisa lukiessani päätös vahvistuu. Ja pakko ajatella että kaikki menee hyvin ja onnistuu. Tsemppiä.

Hienoa Huugibuugi, että lekuri laittaa sinut leikkausjonoon
Tätähän se on meidän lihavien elämä: itseinho läskien takia ja kykenemättömyys laihduttamiseen ja siinä pysyminen. Älä sure enää, vaan katse kohti tulevaa. Leikkaus auttaa painonhallinnassa ja "pakko opettaa" meidät terveille elämäntavoille
Itsellä kohta 10kk leikkauksesta ja painoa tippunut 39kg, kropassa olo mitä mainioin. Vielä kun saisin viitisen kiloa pois, niin olen tyytyväinen. Viimeiset kilot tuntuvat olevan tiukassa, mutta uskon, että pikku hiljaa ne lähtee. Eli en ole katunut leikkausta, koska tiedän, etten muuten olisi pystynyt pääsemään tähän muutokseen.

Kiitos tsemppauksista.

Tänään on jo vähän parempi päivä. Ja Vipsun kaltaisilla "selviytymis tarinoilla" on uskomattoman suuri vaikutus!

Ultra-aika tuli tänään ja se on niinkin pian, kuin tämän viikon torstaina. Ultran tiimoilta lääkäri soittaa minulle ensiviikon maanantaina ja laittaa leikkausjonoon, jos ultrassa ei mitään esteitä ilmene. Miten tämä nyt näin nopsaan etenee.....??? Yritän itseäni psyykata "virran vietäväksi". Järjellä mun ei nyt parane miettiä. Mulla on vähän.... sellainen pedantti luonne, että en mitään näin peruuttamatonta lähtisi kovin hepposin perustein ja -tausta tutkimuksin tekemään. Eli "JARRUA JARRUA"; huutaa järki, mutta ei, ei tässä asiassa ole järki ennekään tulosta tuonut, joten........

Sillälailla! Kohta oot sinäki leikkuujonossa!

Noniin, ultrat ultrattu ja tännän kirurgi soitti minulle tuloksista. Ultrassa ei kuulemma ollut "mitään", joten hän laittoi minut leikkausjonoon. Ennen kesää leikataan...... kevään aikana.

Eli nyt odotellaan taas postia sairaalanmäeltä!!! Sekavin fiiliksin......

Tännän tuli postissa SE kirje! Eli mut leikatan keskiviikkona 3.4.

Viikkoa ennemmin kaikki mahdolliset filmit ja kuvat ja kokeet, sekä esikäynti osastolla; hoitajan, kirurgin ja anestesialääkärin haastattelut.

Hui hitsi, samaan aikaan haluaisi kuuluttaa puolelle maailamalle ja -vaieta aiheesta iäksi!!!

Millonkohan minun se ened pitäisi aloittaa??? Siitä ei ollut mitään mainintaa....

Mulle sanoi se sisätautilekuri, et aina parempi mitä enemmän saa painoa alas. Leikkauksen kannalta helpompi ja maksa on pienempi. Mikä kuulemma leikkauksen kannalta hyvä. Eikä peruta leikkausta vaikka paino laskisi enemmänki. Onnea leikkausajasta

Kiitos kiitos!

Ne ei vaan oikein meinaa enää upota ne ened-litkut. Enkä taida pystyä yhtään enempään, kun on pakko! Ja hiihtolomakin vielä edessä, olisi niin kiva vielä vähän "irroitella". Ottaa vaikka pikkusen punkkua ja lonkkua....

Mutta joo, pitää kyllä yrittää rutistaa mahdollisiman paljon pois! Toivottavasti "rutistamalla rutistaa" vihon viimeistä kertaa.

Onnea. Ei tässä muuta osaa sanoa. Toivottavasti perässä tullaan.

Huomenna olisi rv.terapeutille aika. Tulevasta ened-kuurista varmaan asiaa ja tietenkin tulevasta leikkauksen jälkeisestä ruokailustakin.

Olen paljon lueskellut aiheesta ja törmännyt mielipiteisiin ja faktaan, sekä puolesta-, että vastaan. Omalla kohdallani tämä tieto on vienyt sen alun innostuksen leikkuksen puolesta. Vai onko se alkujaankin ollut vain jotain yltiöpositiivisen mielikuvan luomaa illuusiota? Pelko ja epätietoisuus siis edelleen tekevät tästä nyt kovin vaikeaa.... En haluaisi joutua katumaan....

Leikkaukseen tyytyväisten kirjotuksia ja onnellisia postauksia lukiessa tulee olo, kuin he olisivat tyystin toielta planeetalta. He tietävät jotain, mitä minä en tiedä. En voi vielä tietää... He tuntevat jotain, mitä minä en tunne, mutta voisin tuntea... Kun vain jatkan matkaani tuonne.... tuntemattomaan.... Sinne on siis itse mentävä ensin, mutta.... sieltä ei sitten halutessaan pääsekkään pois. Pois, jos kaikki ei sujukkaan aivan toivotulla tavalla... Mitä jos olenkin yksi edellämainituista? .... On kuin kuulisin jonkun kaiunomaisen kutsun.... "tule tänne vaan, täällä leivotaan....."-tyyliin.... Houkuttaisi mennä katsomaan, mutta mitä jos se onkin ansa?!?!?

Pidätte mua varmasti hulluna! Voin sitä sopivassamäärin jo ollakin, mutta pelko prkl tekee musta kohta totaalisesti hullun!

Huomenta. Olet minua hieman edellä, itse kävin tiistaina tapaamassa kastrokirurgia. Oli aivan ihana lääkäri. Asiat lähtivät etiäpäin. Ajatuksesi ovat varmaankin ihan "normaaleja". Itse mietein tulevaisuutta niinkin pitkälle kuin sinne astikun olisin vanhainkodissa. Mites se syöminen siellä sujuisi. Kun ruokaa mätetään suuhun siihen tahtiin et just kerkiää nielemään. Ja tiedän mistä puhu. Tämä on asia jota en ole koskaan ymmärtänyt. Mutta se siitä. Ja monen muunkin laisia ajatuksia on mielessä käynyt. Sitten olen ajatellut että se on ihan normaalia kun niinkin isoon muutokseen on menossa. Perään aina aattelen et kaikki menee hyvin ja kun muuten en saavutetuista eduistani pääse irti, niin tämä on tehtävä.

Hienoa Eija-Stiina, että sinullakin lähti homma etenemään.

Uskon kyllä, etten ole ainoa näiden asioiden äärellä epäröivä. Onhan tämä iso päätös. Ja juuri tuota vanhenemista olen itsekin miettinyt... Tiedän myös mistä puhuit....

Sain rv.terpalta vähän intoa tähän prosessiin. Että eiköhän tämä tästä ... taas.... Pitää vaan välillä avautua, kun olen tälläien epäröitijä-tyyppi ja pelkurukin vielä.

täällä on hyvä avautua, kun aina on joku joka ymmärtää. Ja pakkohan on pohtia asiaa joka näkökulmalta. Onhan tämä isoasia ja lopun elämää joudumme sen teon kanssa elämään. Mutta kyllä se siittä, miksei meilläkin kun muillakin on mennyt hyvin.

Hyvä kun täällä puhutaan myös näistä ikävistä asioista. :heart:

Itseasiassa se taitaa olla toisinpäin... Minun tietojeni mukaan sleevessä vatsalaukusta jää se osa joka venyy vähiten, kun taas ohituksessa jää laukku joka venyy helpommin
Toki siinä mielessä sleeve on "turvallisempi", että kun ei suolistoon kosketa niin ei tarvitse murehtia näitä vitamiinien yms. imeytymisiä samalla tavalla kuin ohitettujen pitää miettiä.

Korjatkaa toki jos olen ymmärtänyt väärin.

Toki molemmissa on mahdollisuus venyttää laukkua jos niin haluaa ajatella.

poistettu

Tuosta tähdestä poiketen väittäisin että GBP:ssä ruoka ei kulje enää pohjukkaissuolen kautta, joka on hormonaalisesti kylläisyyden ja ruokahalun säätelyssä merkittävä. Kylläisyyden tuntemuksen reseptorit ohutsuolessa myös vaikuttavat täydeksi itsensä tuntemiseen, ja kun ohituksessa ruoka menee suoraan 1.5 metriä pidemmälle suoleen, tulee kylläisyyden tunnekin nopeammin.

Sleevessä ei näihin ole vaikutusta.

Sleeven tekeminen vaatii enemmin osaamista, että ahtaus on sopiva, jos menee liian ahtaaksi, tulee paljon oksentelua ja pulauttelua. Joillain on tehty refluksitaudin takia sleeven jälkeen ohitus.

Ja tiedän erään leikatun, jolla tuota purkamista harkitaan suolen vetämisongelmien vuoksi.

:cyclops:

Ohituksessa jätetään pienen pieni osa vatsalaukun yläosaa jäljelle. Koska jäljelle jäänyt vatsalaukun palanen on samaa materiaalia kuin entinenkin, kyllä sen venymään saa ahkeralla harjoittelulla.