matamiina täällä moi!

Onnea matamiinalle, ja elähän hurjastele.

Kiitos Matamiina, olipa kiva lukea leikkaustarinasi!

Leikkauksesta tasan kuukausi. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Sairaslomalla olin 3,5viikkoa, ja sitten palasin takaisin töihin. Eka työviikko siis kunnialla takana, vaikka kyllä se aikalailla väsyttää iltaisin...

Paino ei ole hurjaan syöksykierteeseen alaspäin lähtenyt, mutta pudonnut tasaisesti n. kilon viikossa, eli viisi kiloa lähtenyt neljässä viikossa. Oikein passeli tahti, riittää mulle.

Välillä sitä miettii että leikattiinkohan mua ollenkaan, kun kaikki on mennyt niin hienosti. Kova vatsa välillä meinaa kiusata, mut sekin nyt vähän helpotti kun jätin toisen kalkkitabun päivästä pois, käytän kuitenkin plus-maitotuotteita, että eiköhän niistä tarpeeksi tule kalkkia ja deetä. Yhtään kunnon dumpparia ei vielä ole tullut, pari kertaa liiasta makeasta hetkeksi ällö olo. Mutta aika varovaisesti kaikkea vieläkin maistelen, ehkä juuri siksi olen pahemmilta oloilta välttynyt.

Hienoa kuulla Matamiina, että hyvin menee! Jatkukoon samanlaisena  Kiva kun käyt välillä päivittämässä missä mennään!

Kolmas eneilyviikkko lopuillaan minulla, että ensi viikko vielä ja sitten leikkauspöydälle, iik!

Tainuskalle tsemppiä loppukiriin, hyvin kaikki menee ja kohta pitkä odotus palkitaan pikkumasulla.

Kiitos Matamiina

Eipä ole tullut tännekään kirjoiteltua. Vähän hassua, että aina etukäteen ajattelin, et leikkauksen jälkeen elämä on pitkään vähän vaikeaa ja hankalaa. No, onhan se erilaista toki, mutta ei vaikeaa. Kaikkeen tottuu, pikkuannoksiin ja niihin rajoitteisiin syömisessä. Ei tunnu missään

Paino on pudonnut edelleen, mut aika hissuksiin. Mulla on ongelma lähinnä juominen, en juo likikään tarpeeksi ja sekös jumittaa koko aineenvaihdunnan. Syöminen sujuu keskimäärin 1000kalorin verran päivässä. Töissä syömis- ja vallankin juomisrytmin pitäminen on haastavaa. Toisaalta taas kun karikot tiedostaa, voi keskittyä niistä luovimiseen Paino on parisataa grammaa vailla -50kg pudotus tänä vuonna, eli pikkasta vaille 10kg on lähtenyt leikkauksen jälkeen.

Tsemppiä kaikille saman polun tallaajille

-50kg meni rikki eilen. Aika voittaja-olo, vaikkakin matkaa on vielä edessä useamman kymmenen kilon verran. JES, tästä on hyvä jatkaa!

Vautsi, mahtava tulos

Onnea mahtavasta pudotuksesta matamiina     

Todella hienosti sujuu sulla Matamiina... tsemppiä ja ihanaa joulun odotusaikaa sinulle    

Jos tännekin pitkästä aikaa muutama rivi kuulumisia... Tämä vuosi on mennyt muutaman vaivaisen kilon pudotuksella viime vuoden rytistelyjen jälkeen. Olen aloittanut lihaskunnon kehittämisen ja lisännyt liikuntaa, toivon, että läski vaihtuu lihakseksi pikkuhiljaa. Satasen alitus sitkeästi häämöttää muutaman kilon päässä, se meinaa välillä masentaa, kun se on jo niiiiin lähellä, mutta silti saavuttamattomissa

Yksi iso juttu ja palkinto odottaa sunnuntaiaamuna, ollaan lähdössä perheen kanssa reissuun. Edellisessä reissussani painoin 161kg ja lentokone-elämässä oli pienet lainalaisuutensa, ei mahtunut vyö eikä pöytä alas. Jännityksellä odotan miten käy nyt 56 kadotettua kiloa myöhemmin. Voin kertoa että itku tulee, jos vyö ei mahdu. Ja varmaan sittenkin, jos mahtuu.

Oman pään kanssa tässä on taisteltu sitten senkin edestä. Muutos on iso, mutta oma silmä ei tahdo nähdä. Kommenttejakaan muilta ei niin hirveästi satele, ehkä olin NIIN iso ja edelleen lihava, että ihmiset ei kehtaa sanoa? Sain käsiini vanhat kouluterveydenhoitajan käyrät... Olen ylittänyt sadan kilon haamurajan jo yläasteen alussa, eli oikeasti olen ollut koko elämäni ylipainoinen, enkä tiedä mitä on olla "normaali". Se terveyssyiden ohella oli se asia, miksi tähän projektiin lähdin.

Pitkästä aikaa lueskelin palstaa ja huomasin monen tutun nimimerkin jo pikkumasun saaneen. Onnea kaikille ja tsemppiä uuden elämän opetteluun   Kaikille vuoroaan odottaville rohkeutta ja tsemppiä matkaan!

Ihan varmana mahtuu vyö kiinni, älä huoli. Mulla mahtui 125 kiloisena joulukuussa ihan hyvin. Pöytä sen sijaan ei mennyt ihan kunnolla alas asti, ja käytävällä oli niin ärsyttävää liikkua vessaan mennessä kun koko ajan ryykki kanssamatkustajia leveällä perseellä Tuskin maltan itsekin odottaa seuraavaa lentomatkaa kun on ruhtinaallisemmin tilaa ympärillä

Tosi hieno pudotus sulla, onnea!

Hyvää matkaa sinulle, nautihan olostasi. Mahtuuhan noi nyt kiinni jo hyvinkin

Oikein hyvää matkaa. Samat on tunnelmat, reissuun lähtö viikon kuluttua ja mukava kuvitella että se pöytäkin vois mahtua aukeamaan. Vyöt juuri ja juuri mahtuivat viime talvenakin kiinni, mutta aika tukalaa se oli. Toivon todella että -20kg näkyy siinäkin, vaikka mulla lähes kaikki ylimääräinen on aina ollut keskivartalolla ja nytkin siitä tuntuu hitaimmin lähtevän. Mulla kasvot, hartianseutu ja jalat kaventuneet selkeästi, eli aika monelta olen kyllä pienenemisestä kuullut. Ja ihan positiivisesti eli mukavaltahan se tuntuu. Samoin se kun saa vaatevaraston uusia ja voi jo oikeasti pitää vähän tyköistuvampia vaateita. Suurin ilo on tietysti terveysvaikutukset, eli sokerilääkitys lopetettiin heti leikkauksessa ja verenpainelääkekin saatu puolitettua, toivottavasti sekin kohta loppuu.
Eli lomaillaan nautiskellen, painoasioita mietitään sitten kun kotiin palataan.

Matka meni mukavasti ja vyötä joutui jopa kiristämään. Uskomaton tunne. Ihan kun koko lentokone ois muuttunut suuremmaksi, mä MAH-DUIN!!!! Loma sujui muutenkin erinomaisesti kaiken suhteen. Kreetalainen ruoka sopi vallan hyvin leikatulle masulle

Kokonaissaldo pudotuksessa on nyt about 58,5kg. Pitkät hiukset lyhenivät myös, eli ulkomuoto on kokenut aika muutoksen. Olen ihmetellyt kun tutut ei tervehdi kaupassa, mut se vissiin johtuu siitä, että ne ei tunne Useampi tuttu tullut jutteille, ja sanonut, ettei ole meinannut hoksata että se on mä. Aika hassua

Ihan tyytyväinen siis olen elämääni ja painoonikin, saa vielä laskea 15-20kg, mutta stressiä en ota. Laskeehan se, kun liikkumisesta on tullut mielekästä ja jaksaa liikkua paljon enemmän ja paremmin, se on nautinnollista! Pää ei pysy vaan mukana, henkisesti tämä matka on ollut raskaampi kuin luulin etukäteen. Kävin puolen vuoden syynissä ravitsemusterapeutilla, ja sain sitä kautta lähetteen psykologille keskustelemaan minäkuvasta. Olen viimeksi ollut tässä painossa ehkä n.14vuotiaana, joten onhan tässä kriisin paikka tavallaan, kun en tiedä miten olla... Mutta toiveikkain mielin uutta kohti

Tsemppiä kaikille saman polun tallaajille <3

Onnea Sinulle Matamiina!