Pirjon leikkaus- ja toipumistarinaa

Minut leikattiin maanantaina 19.3.2012.Tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus (GBP) ja kaikki meni kuulemma suunnitelmien mukaan. Olosuhteet olivat kirurgin mukaan otolliset, sillä painoa minulla oli leikkaukseen mennessä ”vain” noin 92kg. ENE:llä lähti 11kg. Laikkauksen jälkeen kaikki ei ole kuitenkaan ollut ihan helppoa. Siksipä vasta nyt tänne palstalle jaksan kirjoittaa.

Menin Peijakseen klo 7.30 aamulla. Vaihdoin sairaalapaidan ja hassut nepparialushousut jalkaan ja vedin aamutakin päälle. Jalkoihin laitettiin tukisukat ja omat tohvelit. Sairaanhoitaja otti vielä verikokeen ja sitten TV:n ääreen odottelemaan. Nukuin siinä tv:tä katsellessa – olikohan stressireaktio vai merkki siitä, ettei jännittänyt .

Sitten sain pienen ryypyn jotain suolaista juomaa ja minut haettiin leikkaussaliin noin klo 11. Siellä hyöri hoitajia ja anestesialääkäri. Kädenselkämykseen laitettiin tippa. Jalkoihin laitettiin pumppusukat, joiden tarkoitus oli estää veritulppaa leikkauksen aikana. Valmista kokoa ei löytynyt, joten suurempaa mallia teipattiin pienemmiksi. Ja sitten sanottiin ”hyviä unia” ja seuraavan kerran muistikuvat ovat heräämöstä. Nauroivat, kun säpsähdin pelästyksestä avattuani silmäni. Oli hieman paha olo ja kipuja, mutta heti oltiin kysymässä molemmista, ja sain lääkettä niin paljon, että olo parani nopeasti.

Noin klo 17 minut kärrättiin sängyllä osastolle. Se matka olikin päivän ikävin hetki, koska minulla on helposti muutenkin matkapahoinvointia, ja tämä sängyssä makaaminen, kova vauhti, kapeat, mutkikkaat käytävät ja heikohko olo eivät sitä ainakaan helpottaneet. Osastolla nukuin ja join mehua ja vettä.

Seuraavana päivänä sitten jo kävelin vessaan ja pitkin käytävää. Kirurgi tarkisti vointini ja vastaili kysymyksiini. Olisi kiinnostanut tietää leikkauksesta enemmänkin, mutta kovin tuntuivat lääkärit, sairaanhoitaja ja opiskelijat olevan kiireisiä. Aika kului nukkuessa, pulloon puhallellessa, ”liemiä” (=kauravelli ja sosekeitto) syödessä sekä vettä, tuoremehua ja mehua juodessa. Myös CPAP-maskia oli käytettävä ainakin 4 tunnin ajan. Minulla oli oma maski mukana, ja yön aikana tuo tuntimäärä tuli helposti täyteen. Illalla olo oli jo ihan ”terve” ja katselin televisiota käytävän taukotilassa pari tuntia.

Eräs kaksi viikkoa ennen minua leikattu ihminen, johon tutustuin tämän foorumin kautta, kävi minua sairaalassa katsomassa ja toi tuliaisiksi kierrevihon ja kyniä, joita nyt jatkuvasti tarvitsen päiväkirjan pitoon. Oli todella iloinen ja kannustava yllätys, kun hän kaksi viikkoa leikkauksesta tuli iloisena ja pirteänä paikalle. Tuollainen minäkin sitten olisin!

Keskiviikkona lääkäri ”kotiutti” minut, koska kaikki oli mennyt hyvin. Sairaanhoitaja toi kotiuttamispaperit eli ohjeita ja seuraavat sairaalakäyntiajat. Fysioterapeutti kävi vielä muistuttamassa pulloon puhaltamisesta kotona ollessakin sekä oikeasta tavasta nousta kyljen kautta sängystä. Ravintoterapeutti toi ruokaohjeita ja antoi tuttuja neuvoja tulevasta syömisestä.

Sen jälkeen kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Tunsin koko päivän mieleni tosi surulliseksi ja kerroin sen hoitajallekin. Suihkussa sitten verenpaineet laskivat liian alhaiseksi, ja silmissä sumeni ja korvissa soi. Mielestäni kesti aivan liian kauan siinä tankoa puristaessani ja suihkutuolilla huojuessani ennen kuin apu tuli paikalle. Minut kärrättiin alastomana pyörällisellä suihkutuolilla takaisin sänkyyn. Toki puin puhtaan yöpuvun ennen peiton alle menemistä. En pystynyt lähtemään kotiin, enkä saanutkaan lähteä. Huvittavaa oli, että koska minut oli jo ”kotiutettu”, oli myös ruoka-annokseni peruutettu. Sain sitten jostain toisesta huoneesta jääneet liemiruoat muiden jo syötyä.

Läksin sairaalasta hieman tärisevänä seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Sairaalaöitä kertyi siis kolme. Isäni haki minut sairaalasta ja kantoi laukkuni, sillä 2-5kg olisi saanut kantaa, mutta tuntui, ettei olisi pystynyt siihenkään. Kotonakin oli hutera olo, ja verenpaineet olivat aika alhaiset.

Pidin kotona koko ajan päiväkirjaa juomisista, että niitä tulisi ainakin se 2 litraa. Aluksi se oli vaikeaa, mutta alkoi sitten sujua. Velliä, sosesoppaa, jugurttia, tuoremehua ja vettä – siinäpä sitä ruokavaliota. En saanut heikkoa oloa ja voimattomia jalkojani millään kuntoon, ja liikkuminen jäi liian vähälle. Vanhempien luona viettämäni viikon ”täyshoidon” jälkeen läksin omaan kotiin, mutta kaupassa käynti vei kaikki voimat, joten palasin heikkovoimaisena takaisin isin ja äidin hoiviin. Vasta, kun luin foorumilta, että jossain sairaalassa oli suositeltu näkkileivän syömistä jo nesteravinnon aikana (tietysti liejuksi pureskeltuna), ja otin ohjeesta vaarin, alkoivat voimani palautua ja uskaltauduin ulkolenkille. Myös nesteiden määrää lisäsin. Nyt on nesteviikkojen viimeinen päivä, ja olo tuntuu vihdoinkin normaalilta.

Haavat ovat parantuneet hyvin ja niiden ympärillä olleet mahtavat mustelmat jo himmenneet. Joka päivä olen haavoja ohjeen mukaan suihkuttanut. Niiden päällä olleet laput sai ottaa pois jo seuraavana päivänä, ja niiden alla olleet teipit sai poistaa jo neljän päivän päästä. Muutama tikki on nahan ulkopuolella ja ne pitää poistattaa kolmen viikon kuluttua leikkauksesta. Nahan alla olleet tikkilangat sulivat kuulemma 12 päivässä.

Vaikeutenani on edelleenkin liian nopeasti syöminen, joka aiheuttaa huonoa oloa. Myös ulostaminen on ongelmallista, eli ummetusta on Levolacin päivittäisestä käytöstä huolimatta, ja ulostamisen aikana ja sen jälkeen on aina huono olo. Eilen illalla oli jo kipuja ja muutenkin huonoa oloa ummetuksesta johtuen. Toivottavasti tämä päivä tuo helpotuksen .

Ei ole ollut helppoa, mutta ei myöskään kaduta. Painoa on leikkauksen jälkeen mennyt reilut 3kg. Syöminen huolestuttaa, paha olo pelottaa ja suolen toiminta saisi jo alkaa kunnolla, mutta eiköhän näistä kaikista selvitä – olettehan te muutkin leikatut selvinneet. Huomenna alkaa sitten soseruokien kaksiviikkoinen. Kyllä se tästä.

Onnittelut hyvin menneestä leikkauksesta!
Minä kärsin myös heikotuksesta, päänsärystä ja vatsasärystä, jos syön vähäisesti. Oliko sinulla eneilyn aikana jo heikotusta?

Onnittelut leikkaukseta! Minulla tuo syöminen menee riittävän hitaasti kun aina jokaisen lusikallisen jälkeen laitan lusikan pois kädestä ja oikein keskityn siihen pureskeluun. Joku kertoi että on hyvä pureskella juomatkin niin että ruuansulatusentsyymejä menee tarpeeksi mahalaukkuun.

Mukavaa kun tulit kertomaan kuulumisia ja hienoa että leikkaus sujui hyvin! Alkuvaikeuksista kyllä selviää pikkuhiljaa. Itsellä nyt tiistaina tulee 2 kk leikkauksesta ja elämä tuntuu varsin helpolta ja syömiset sujuu. Joskus erehdyn syömään sellasta mistä tulee huono olo, kuten eilen mämmiä. Vaalea leipä ei myöskään tunnu sopivan, kerran jopa oksensin kun söin palan patonkia. Mut pääsääntöisesti kaikki menee ja juomakin jo nykyisin helpommin. Joskus jopa unohtaa koko leikkauksen, mutta vatsa kyllä ilmoittaa jos yrittää syödä liikaa.
Jaksuja sulle ja kaikille muillekin;) Kevättä kohti

”Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä.” Kaksi viikkoa leikkauksesta sai aloittaa sosemaisen ruokavalion. Noudatin tarkkaan ohjeita, pureskelin kaiken ihan mössöksi, nautin sairaalasta annetun listan mukaisia ruoka-aineita ja yritin syödä hitaasti. Ensimmäinen päivä meni hyvin, mutta toisena ohut kalkkunaleike oli pikkumasulleni liikaa, ja se meni jotenkin tukkoon. Aloin oksennella. Aamupäivän aikana oksensin ainakin 12 kertaa, jonka jälkeen katsoin parhaaksi ottaa yhteyttä sairaalaan. Ja ei kun päivystyspoliklinikalle. Siellä haastateltiin, otettiin verikokeet ja lääkäri tutki, kuunteli ja paineli. Hän kehotti juomaan hieman vettä nähdäkseen, oliko suoli vielä 3 tunnin odottelun jälkeen tukossa. Ei ollut, joten kotiin gastroskopia-aika taskussa. Seuraavana päivänä 4,5 tunnin odotuksen jälkeen (syömättä ja juomatta – meinasin uuvahtaa) leikannut kirurgi teki gastron ja totesi verestystä, jonka sanoi johtuvan oksentelusta. Kehotti vielä viikoksi nestemäiseen ja hyvin pehmeään ravintoon, ja sitten ennen lopputarkastusta siirtymään hieman krouvimpaan sapuskaan, että nähtäisiin, tukkeutuuko maha edelleenkin. Jos tukkeutuu, laitetaan sinne pallo, johon pumpataan ilmaa, ja joka siten laajentaa leikkaussaumoja. Toivon todella, ettei sellaista tarvitsisi enää tehdä. Että tämmöistä tänne…

Huh huh, mutta onhan toi kalkkuna aika styrkkaa, jospa se oli vain liikaa. Pienin askelin. Tsemppiä!

Joo joskus on ollut ennenkin täällä puhetta ettei kalkkuna välttämättä sovi leikatuille, ainakaan alussa. (: Jospa se vain oli liikaa... Tsempit!

Ihmetyttää vaan, kun Peijaksen ohjeissa sosekauden ruoaksi on kuitenkin lihaleikkele merkitty. Myös Piltti-sose, jossa oli kalkkunaa, oksennuttu 6 kertaa 4 tunnin aikana viime lauantaina. Eli onkohan tämä sitä dumpingia vai jotain muuta? Eikö sen dumpingin pitänyt kestää vain puoli tuntia?

No vahingosta viisastuneena jätän leikkeleet jauhamatta ja syömättä toistaiseksi.

Raejuusto on ainakin minulle sopinut hyvin proteiinilähteeksi. Harmi että sinulle on noita vastoinkäymisiä tullut, tsemppiä vaan, kyllä se siitä vielä hyvin alkaa mennä.

Oivoi..harmillista...varovaisesti vaan ja pian helpottaa ja menee ohi tuollaiset ongelmat. Itselläni on nyt 2kk leikkauksesta ja melkein kaikkea voi syödä kun syö vähän ja hitaasti. Ja painokin on tippunut...nyt vihdoin alle 90kg;) Minulle aluksi aiheutti pahaa oloa vaalea leipä tai siis patonki, sen olen jättänyt suosiolla pois ja mämmi teki nyt pääsiäisenä huonon olon. Minulla mennyt huono olo ohi niin, että olen mennyt ihan lepäilemään ja juonut vettä tai laimeaa mehua vaan monta tuntia. Pitää muistaa juoda, koska nestetasapaino on tärkeää, muuten huonovointisuus vaan jatkuu!Syömisen voi jättää väliinkin päivän tai pari kunhan juo riittävästi!

meillä porissa ei ole ns. liemi/soseviikkoja, vaan heti käskettiin syömään normaalia pehmeää ruokaa. Kuten perunamuusia, laatikoita jne...kaikke mitä saa suussaan pureksittua ihan soseeksi. ensimmäinen ateriani kotona olikin perunamuusia (varmaan 1rkl. ) ja vähän kastiketta ja puolikas lihapulla kastikkeesta Näkkäriä myös kuulemma heti. ehkä näillä eväillä onkin idea siinä, että en oleollut väsynyt, enkä huonovointinen, eikä sokerit ole tippuneet kovin alas..kuten voi pelkällä liemellä tippua. On se vaan outo, että eri sairaaloissa aivan erilaiset ohjeet

Pirjooo hellou! Joko sulla on helpannut olo ja toipuminen edistynyt???

Kiitos kysymästä, nyt menee jo paremmin. Suunnilleen joka toinen päivä saan huonon olon ja pulauttelen ruoan ulos niinkuin pikkuvauvat (ei se ainakaan normaalilta oksentelulta vaikuta), mutta jos syön tosi, tosi vähän kerrallaan, niin vältyn siltä. Lopputarkastuksessa kaikki tuntui olevan kohdallaan, ja ensi maanantaina saa sitten syödä jo kaikkea, kunhan muistaa pureskella hyvin, syödä hitaasti ja ihan pikkuisen kerrallaan Alkaa mennä täälläkin jo jakeluun.

Hyvä kuulla!Tsemppiä edelleen ja malttia, malttia...aluksihan se on todellakin "pelkkää syömistä ja juomista" kaikki päivät että saa riittävästi kasaan proteiineja ja nestettä. Mut kyllä se helpottaa!!!