Leikkaus 17.9

Heippa,

nyt olis tsempit ja kannustukset paikallaan. Olen tänne aiemminkin kirjoitellut (harvakseltaan), kun tuntui melko hiljaista olevan. Nimimerkkini ja salasananikin olin kadottanut, vaikka koko päivän etsin, joten piti luoda uudet tunnukset.

Minut piti leikata jo vuonna 2011, mutta minä HULLU peruin leikkaukseni( 12 viikkoa ENE:llä ja kauheat sappioireet ja leikkaus). Minkä jälkeen päätin että kyllähän tästä omin avuin laihdutaan...joo-o, on kyllä laihduttu ja lihottu ja laihduttu taas.

Sitten rikoksenuusijana pyytämään, jos voisin vielä päästä leikkaukseen. Pääsinkin jonoon ja minut piti leikata 08/13, mutta 07/13 sairastuin massiiviseen keuhkoemboliaan ja se meni sitten siinä. Tuon jälkeen sairastin 4 (neljä!!) kertaa alaraajatrombin ja sain pysyvän Marevan-lääkityksen. Löytyihän sieltä taustalta geenivirhekin, joka tukoksille altistaa.

Elokuun 1. päivä aloitin uudessa työssäni ja nyt keskiviikkona sain TAYS:n rav.terapeutilta soiton että leikkausaika on 17.9. Töissä kaikki kuumeessa ja tietysti sinne tullaan myös yskimään ja pärskimään ja yritän sitten kiertää tautiset kaukaa, ettei leikkaus ainakaan siihen kaasu!

Olin suorastaan paniikissa kun soitto tuli! Pelkäsin kertoa esimiehelleni, joka otti asian todella hienosti. Ei tullu potkuja :-)

Oma pää vaan ei nyt pysty käsittelemään asiaa. Pillahdan itkuun pienemmästäkin. Osansa voi olla ENE-dietillä, jonka aloitin jo perjantaina. Torstaina kävin TAYS:ssa rav.terpan luona ja käsky pudottaa ENE:llä 7-8 kiloa leikkaukseen mennessä. Sanoin kyllä että unen näit, mutta tiukasti on menty pelkillä pusseilla. Tänään sen osalta helpompi päivä, mutta mieli...

Pelottaa aivan hirveästi leikkauskompikaatiot, kun on tuo tukosriski. Mies ja rav.terppa lohduttelivat, että kirurgi kyllä sanoisi heti että EI, jos riskit olisivat liian isot. Työtoverini, joka on työskennellyt TAYS:n sydänkeskuksessa 9 vuotta lohdutteli samaa ja lisäsi vielä että emboliakin on tiedossa ja siihen osataan varautua.

Tämä kirjoittelukin tänne on omien tuntojen purkamista, paniikki iskee ja kuolemanpelko pukkaa pintaan ja olen sanonut miehelleni useita kertoja tänään että perun koko homman ja sehän se HULLUN juttu olisikin. Omin avuin nämä läskit ei lähde ja terveyshaittoja on jo liiaksi. ( RR-tauti, kulumat polvissa, lonkassa ja selässä sekä 11/13 todettu harvinainen rematauti). D 2:sta ei ole, mikä on ihme! Mutta tämä geneettinen tukosalttius ajaa mut hulluuteen...tosin, eihän sappea leikatessa edes tiedetty siitä mitään ja kaikki meni hyvin.

Silti, mua pelottaa!

On ihan ymmärrettävää, että sua pelottaa! Muakin jännittää kovasti, ja varmasti pelottaakin leikkauksen alla. On eri asia odottaa leikkaukseen pääsyä kuin oikeasti mennä sinne. Sulla on huippuammattilaiset ympärillä ja pelko ei tarkoita sitä, että jotain oikeasti tapahtuisi. Sun erityinen alttius tukoksille osataan huomioida ja me kaikki haetaan kuitenkin terveyttä siitä leikkauksesta, joten ei sitä tehtäisi varmasti sinullekaan, jos riskit olisi isommat kuin hyödyt. Jaksua viimeisiin viikkoihin!

Voi Tötterö, kiitos :-)

Mies halii, pusii ja kanustaa, mutta pitää ihan kahjona mun pelkoa kuolemasta. Tosin, tunnen mieheni niin hyvin että tiedän sen olevan myös hänen keinonsa suojautua.

Sanasi olivat kyllä mannaa sielulle ja totta, terveyttä ja virkeyttä haetaan!

Kun tästä ENEstä selviän, niin YES!

Pelko on tosiaankin ihan luonnollista. Toisalta ammattitaitoisissa käsissä olet siellä. Hyvin kaikki menee. Muistan hyvin oman pelkoni ennen leikkausta. Kuukausia ja viikkoja ennen, mutta itse leikkausta edeltävinä päivinä olo oli tyyni ja rauhallinen. ( leikattu 12.5.14) pura tuntoja vaikka tänne ei kannata yksin murehtia. Kaikki sujuu hyvin

Golde pelko on ihan normaalia.Mua jännittää mutta en vielä pelkää.Leikkaus vajaa kaks viikkoa sun jälkeen.Luulen,että,kun leikkausaamuna joudun julkisilla sairaalaan menemään voin olla aikas paniikissa ja tekis mieli kääntyä takas.Niin kuin Tötterö sanoi huippuammattilaiset katsoo,että kaikki menee hyvin  Luottakaamme täysin asiantuntijoihin jotka osaa hommansa taatusti.Mua auttaa,kun luen muiden kertomuksia miten heidän elämänsä on muuttunut niin paljon paremmaksi leikkauksen ansioista.Tsemppiä hirmuisesti ja vertaistukea saat täältä taatusti  

Ootte te ihania :-) Kiitos Tuhatkeiju ja emmy78. Mä pyysin, että mies ottaa leikkauspäivän vapaaksi, muuten ilmoitan takuulla leikkaussalin ovella että :" Kiitos, mutta ei kiitos ja näkemin!". Sappileikkaukseenkin meno oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa...onneksi sattui tuttu hoitaja samalta kylältä (tunnisti minut, minä en häntä ilman silmälaseja) ja sai "hoopotettua" sängylle. Sitten kohta vain mustaa...heräsinkin reippaana.

Mua pelottaa kompikaatiot, koska mun kohdalla kaiken pitäisi mennä ns. putkeen, kun on tuo Marevan-lääkitys ja Klexane siinä ennen leikkausta ja jälkeenkin...

Kyllä ihminen on hullu! Mutta jos/KUN tämä muuttaa elämääni paremmaksi niin YES! :-)

Golde, sinulla ilmeisesti leikkaus tänään ohi! Onnea uudelle pikkumasulle