Huh huh, kotona taas..

Maanantaina leikattiin ja eilen pääsin kotiin. En pystynyt juomaan tarpeeksi silloin toisena päivänä et olisivat laskeneet kotiin. Tramalinit aiheutti hirveetä pahoinvointia.. Tosin tuntu et koko sairaala aiheutti pahoinvointia..
Koti on kiva ja olo kai paranee tästä eteenpäin koko ajan. Vielä on heikko ja jotenki outo olo ja vaikea ymmärtää mitä ja miten paljon voi syödä.. Mut tästähän se lähtee. Pään kanssakin on tekeminen ku se haluaisi kyllä syödä vaikka mitä..

Hei !Paljon onnea ja tsemppiä jatkoon.Toivottavasti et nyt joutunut odottelemaan leikkaustasi maanantaina.

Juu en, tällä kertaa olin eka!

Ota iisisti! Pidän peukkuja, jotta voit hyvin!
T: Tepa 43

hei,

itsellä enää muutama päivä leikkaukseen. torstaina se olis. itseä jännittää lähinnä se elämä sen jälkeen, itse leikkaus ei ole ongelma.

Onnea kauheesti jatkoon!



Kanitar

Se on totta että koko tapahtuman lopullisuus ja miljoonat ajatukset kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan lävähtää naamalle vasta leikkauksen jälkeen, ja luultavasti vielä jopa vuosia sen jälkeen. Itse leikkaus on lyhyt aika, jopa siitä toipuminen, mutta koko elämä leikattuna on pitkä. On menetettävä paljon (ruokaa ) että saa paljon tilalle. Se tietty myös riippuu niin ihmisestä että miten kaiken kokee, mitä on kokenut sitä ennnen ja mitä tulee tapahtumaan. Se mikä mulle on vaikeaa onkin toiselle ihan helppoa ja toisin päin.

Tavallaan olen tyytyväinen siitä, että olen nuori joten mun on ehkä helpompi tottua suuren suuriin elämän muutoksiin kuin jos olisin vanhempi. Toisaalta iän tuoma varmuus ja näkemys asioihin voisi helpottaa oloa monellakin tapaa ja auttaa suhtautumaan vähän paremmin. Kyllä mulla on välillä melkein tippa linssissä ku katselen ihmisten syömistä ja ruokamainoksia ja jos vaikka mitä ja ajattelen, että enää koskaan en voi syödäkään kokonaista ranskanleipää kerralla.. Se on naurettavaa, mutta joka koskaan on saanut iloa syömisestä, oikein kunnon mätöstä, ymmärtänee mun tunteet oikein hyvin.

Vaan ihmeellinen on ihminen. Oppii elämään melkein minkäasian kanssa tahansa, löytämään ilonsa muualta, unohtamaan sen suurenkin murheen ja menetyksen (kyllä, pidän tässä samalla hautajaisia entisille ruokailutottumuksilleni ) ja jatkamaan elämäänsä löytäen onnenhiput muualta..