syökö joku liikaa, kuten mä???

Juuri tänään diabeteshoitajani kertoi eräästä esimerkistä kun oli nuori tyttö täältäpäin leikattu ja hyvin paino tippuikin ja pääsi normaalipainoon. Sitten homma menikin vähän persiilleen ja aina kun hänet nähtiin niin oli suklaapatukka kädessä. Nykyisin on siis lihonut takaisin ja diabetes uusiutunut.

Miksi ihmeessä me täällä syyllistymme samaa kuin lihavuutta syrjivä yhteiskunta. Eikö me kaikki olisi onnistuttu ilman leikkausta jos painonpudotus ja pitäminen olisi helppoa? Jos olisimme noudattaneet ohjeita?

Pelkäämmekö että meille itselle voi käydä samoin ja teemme siksi pesäeroa epäonnistujiin vai saammeko ylemmyydentunnetta parjaamalla niitä jotka ovat jo valmiiksi henkisesti lyötyjä epäonnistuttuaan. Surullista että meistä tulee besservissereita kun olemme juuri tällä hetkellä "voittajien" puolella.

Ylensyönti sairaalloiseen lihavuuteen asti on meillä sairaus. Eikä se sairaus leikkauksella parane. Eikä taistelu läskiä vastaan lopu ikinä, ei leikatulla tai lekkaamattomalla.

Kyllä varmasti jokainen leikattu on parhaansa yrittänyt. Jos joku on tällä viimeisellä keinollakin epäonnistunut, ei hän varmasti kaipaa lisää mollausta, vaan olisi kaivannut tukea enemmän.

Mä olen kanssa niitä jonka on paljon helpompi pyrkiä ehdottomuuteen. Mutta tiedän että se repsahdus tulee sitten jossain vaiheessa. Siksi olen tällä kertaa pyrkinyt koko ajan ns. normielämään, myös herkkujen suhteen.

Mä myöskään en ole juurikaan lisännyt liikuntaa, vaikka liikkuminen on helpompaa ja mukavampaa. Olen vaan sellainen sohvaperuna, joka pitää työnteosta (IT-alalla) ja vieroksuu liikuntaa. Sekin on ollut myönnettävä itselleen, että lihavuus on ollut mulle vain tekosyy liikkumattomuuteen, mä olen sellainen olin sitten lihava tai laiha.


Kun fokus laihtumisesta painon tasaantumisen jälkeen siirtyy elämässä muihin asioihin, on meillä jokaisella suuri vaara lipsua vanhaan. Erityisesti jos elämässä on vastoinkäymisiä, on se syöminen monelle meistä lohtu.

Yritetään siis ennemmin ymmärtää ja tukea kuin arvostella ja parjata. Se epäonnistuja takaisin lihoja voit jonain päivänä olla juuri sinä. KOhtele lähimmäistäsi kuiten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Rakentavin terkuin Lyltsy, BMI alle 25 jo toista vuotta.

Hyvin Lyltsy sanottu! Olen samaa mieltä!!!

Jep. Minä ainakin tunnistan itsessäni sen vanhan "ruokaholistin". Mitä kauemmin leikkauksesta mennyt, niin sitä useammin se tahtoo nostaa päätään. Jos ottaisin vähän sitä ja sitten vähän tuota... Maistelen vain pikkuisen ja hups heijaa... Olenkin saanut syötyä 2000kcal :oops:

Pidän itseni laskemalla ruodussa. Monen suusta olen kuullut kommentin, että nythän sä voit syödä mitä halua ja milloin haluat. Ei pidä paikkaansa. Olen vaihtanut kevyempiä tuotteita käyttöön ja lisännyt hedelmiä ja kasviksia. Ruokailen säännöllisesti ja syödessä syön "mahan täyteen" (lue 2dl) Jos syön vain desin verran, niin huomaan kohta kiertäväni keittiön kaapin kautta. Juomiset pidän erillään.

Paino on pysynyt jo pitkään samana. Lisäkilo tai kaksi nesteen muodossa, mutta sen huomaa aina jaloista. Jää kiva monttu kun jalkaterää/ säärtä painaa. Silloin kyllä tietää, että puntarin plussa on nestettä. Seuraavalla punnituskerralla ollaan taas samoissa kuin aieminkin. Olen päivät töissä jalkojen päällä ja mitä väsyneemmäksi jalat tulee, niin sitä isompi on nestelasti.Työn ulkopuoleista liikuntaa en harrasta. Laiska sohvaperuna minäkin...

Minulla itselläni ongelmallisia on nuo kommentit, joiden mukaan ei enää ole tervettä pudottaa painoa. Useat ovat jo ääneenkin ihmetelleet, että kontrolloiko minun terveyttäni ja painon pudotusta kukaan. Kommentit tuntuvat lisääntyvän päivä päivältä. Aina löytyy joku, joka halaisi ohjeistaa lopettamaan laihdutusta. Paino kuitenkin pysyy samoissa lukemissa. Hitto, kyllä tää lysti itse maksaneena on senverran kallista, että en sitä kyllä syömällä/juomalla pilaa.

hienoa HANSU, jotain ton suuntasta mäkin oon välillä saanu kuulla, mut nyt on löytynyt paljon tosi mukavia ihmisiä ja kannustusta ja ihania kokemuksia monilta, eli tsemppiä vaan kaikille, mulla kans sen verran kallis lysti, et ei oo varaa uuteen leikkaukseen mennä ja ei tulis mieleenkään, et alkasin syömään hulluna kaikkea moskaa mitä enne tuli ahmittua älytön määrä, nyt vasta todella on tajunnu miten järjetöntä mun ruokailu oli aikasemmin ja mulla sama juttu kun syön niin syön sit sen verran et masu on täynnä, eli noin 2dl tai jos leipää niin 2 pientä palaa ja mä käytän kevyt tuotteita juustoissa, leikkeleissä, maksamakkarass ja missä nyt vaan pystyy hyvin on toistaseks menny, muutamaa pullaa lukuun ottamatta nyt osaa jo alkaa hahmottaa koska nälkä ja koska vaan jano, en ala heti ahmii ruokaa ku tuun töistä vaan koitan syödä vaikka protskupatukan ennen kotiin tuloa hillitsee ainakin mulla hyvin pahinta nälkää ja jääkaapissa on aina valmiina mulle sopivaan ruokaa, ei tuu sit sorruttua popsii jotain mikä ei sovin mulle hyvin on toiminut

Hyvin kirjoitettu Lyltsy, ihan samoja ajatuksia mulla ja olen joskus kirjoittanut tuosta samasta aiheesta täällä...että ei nahisteltais täällä palstalla, mitä vertaistukea se sellainen on?

Uskallanpa väittää, että harvassa on sellainen sairaalloisen lihava ihminen, joka ei ole joutunut jossakin vaiheessa elämäänsä kokemaan - koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, ylipäätään ihmisten keskuudessa - kiusaamista, pilkkaa, syrjintää, ilkeitä katseita yms. Eikö se jo riitä?

On niin helppo tuomita toisia ihmisiä, entinen tupakoitsija ei ymmärrä tupakoitsijoita, entinen juoppo ei ymmärrä alkoholisteja, entinen lihava ei ymmärrä miksei kaikki maailman lihavat laihduta ja kuntoile - sellaisia me ihmiset helposti olemme. Siksi minäkin peräänkuulutin täällä suvaitsevaisuutta ja ymmärtämistä, toisen ihmisen asemaan asettumista.

Ei meistä ole kukaan toistansa parempi, eikä sitä omaa egoa nosteta sillä, että mollataan muita. Ja turha sanoa tässä, ettei ole syyllistynyt moiseen, sitä voi sanoa niin paljon rivien välissäkin, sitä ilkeää asiaa ei todellakaan ole pakko edes kirjoittaa. Taitava kirjoittaja tekee sen helposti siten, ettei varsinaisesti sano mitään ilkeää, mutta sanoo kuitenkin.

Tietysti joku herkkä ihminen ottaa joskus turhan herkästi itseensä, mutta silloin alkuperäinen kirjoittaja pyytää mielestäni anteeksi ja korjaa tuon asian...ettei ollut tarkoittanut loukata, eikä suinkaan jatka sitä toisen mollaamista ja lisää vettä myllyyn.

On myös käsittämätöntä, että joillakin ihmisillä on otsaa arvostella sitä, mitä leikkaustapaa on kenelläkin käytetty, ihan niinkuin se olisi oma valinta, vähän kuin miettisi, ostaako uuden puseron punaisena tai sinisenä ja sitten jos ottaa punaisena, joku hämmästelee täällä, että ihan silkkaa hulluuttaa ostaa sitä punaista; mä otin sinisen ja kaikki muutkin järkevät ihmiset ottavat sen.
Minulla esim. ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa tuo GBP-leikkaus, joten tuntuu aika kohtuuttomalta lukea täältä, miten tyhmän valinnan olen tehnyt - se oli kuitenkin ainoa mahdollisuus mulle jos lihavuusleikkauksen halusin. Olisiko mun pitänyt sitten jättää koko lihavuusleikkaus väliin ja elää lyhyt loppuelämäni sairaalloisen lihavana?

Ja se, jos joku tuntee henkilökohtaisesti hyvin jonkun lihavuusleikkauksia tekevän kirurgin tai kaksi ja on osallistunut joihinkin asiaa käsiteltäviin seminaareihin ja lukenut asiaa koskevia artikkeleita, ei tee kenestäkään maallikosta lääkäriä tai muuta asiantuntijaa, saati tekemään kykenväiseksi arvostelemaan muille potilaille tehtäviä hoitotoimenpiteitä. Käsittääkseni vertaistuki on nimenomaan TUKEMISTA ja tiedon jakamista ystävällisesti, kiihkottomasti, neutraalilla tavalla, ei peloittelua tai epäystävällistä käytöstä. Tottakai saa ja pitää kertoa myös niistä negatiivisista asioista ja kokemuksista, sitä en tarkoita tällä kirjoituksella, kyse on kirjoituksien sävystä ja asenteesta.

Tuonkaltainen ikävä käyttäytyminen karkoittaa täältä paljon kivoja ihmisiä pois, palstalla jossa on huono henki, ei viihdy kauan kukaan ja se on mielestäni kurja juttu, koska tämä palsta on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille ja sen arvo on mittaamaton. Pidetään siis yhdessä palsta positiivisena ja kivana paikkana, jossa on kaikkien hyvä olla.

heips BULLA65 mulle tuli tosi hyvä mieli tosta sun kirjotuksesta, oot niin oikeessa ku vaan olla ja voi. pääasia on mustakin et kannustetaan toisiamme eikä aleta mollaamaa saatika arvostelemaa toisen tekemisiä, jos neuvoa kyselee, kivempi sitä täältä on kysyä ku soittaa lekurille ja täällä me kaikki ollaan samassa tilanteessa, toiset jo leikattu toiset menossa ja toiset taas koittaa tasapainotella painon kanssa, eli iloista mieltä, ei täälllä kukaan tosiaan viitti koht mitää kysellä jos aina saaloskaa niskaa, ku muutenkin on välillä vaikeeta kirjotelkaa ja oikeen hyvää kevättä kaikille

Lyltsy ja Bulla- halit teille! Todella hyviä kirjoituksia molemmilta.

Mulla leikkauksesta on kulunut jo reilu vuosi ja totean edelleenkin, että olen sisimmässäni sairaalloisen lihava loppuikäni. Tätä sairautta voi verrata hyvin esim alkoholismiin. Ruuan kanssa ei vain voi pitää ehdotonta kieltäytymis linjaa, joten se on jatkuvaa päivittäistä valintaa. Syönkö pullan vai otanko jotain terveellisempää jne.

Onnittelut niille, jotka pystyy pitämään selkeää kieltäytymislinjaa kaikista herkuista. Mä en pysty. Mulla meinasi livetä joulun jälkeen syömiset totaalisesti hanskoista. Syitä oli monia. Olen edelleenkin tunnesyöjä, joten jouduin miettimään taas, että mitä sen ruuan tilalle voisin kehittää. Mietin sietäisin omia negatiivisia tunteinani ilman ruuan tuomaa helpotusta. Onneksi olen saanut taas itseni ruotuun ja paino alkaa taas putoamaan.

Tuo tunnesyöppöys on tuttua. Kun juhlitaan, niin syödään ja kun surraan sitten vasta syödäänkin... Jokaiseen tilaisuuteen löytyy herkkuja. Totaalikieltäytyjää minusta ei tule herkkujen suhteen.

Tänään olin anopin kera syömässä. Metsästäjänleikkeen sain "tapettua" kastikkeen kera, muut jäi lautaselle. Sen jälkeen olo on ollut kuin pomppupallolla, hyvä kun henki kulkee. No on ainakin maha nyt täynnä

Ajattelinpa minäkin liittyä keskusteluun, kun tänne löysin...
Minulle on myös tehty GBP-leikkaus Vaasassa 17.11.2010. Ennen leikkausta painoin "pahimmillaan" 123kg, ja nyt n.1 1/2v leikkauksesta n.88kg. Tosin paino junnannut paikallaan n.3kk

kaksi pullaa / kaksi perunaa - ne on mulle kerralla liikaa
pala leipää menee, mutta tippa leipä ei;-)

Kun nyt jäi tänä vappuna tippaleipäkin syömättä ja simat juomatta, niin totean, että minun mielestäni kaksi laskiaispullaa kerralla nautittuna on ainakin minun "pikkumasulleni" yläkanttiin - minulle upposi viime laskiaisena puolikas hyvin. Tosin onhan tää upeeta nykyään (leikkauksesta kohta 8 kk), kun voi "syödä mitä tahansa". Toki minäkin olen yrityksen ja erehdyksen menetelmällä löytänyt ruoka-aineita, jotka eivät kerta kaikkiaan käy. Ja varmaan usein olen ylittänyt ateriakoossa tuon kahden laskiaispullan vievän tilan määrän. Toisaalta pääasia on ainakin minulla kerta-annoksen pienuus, joten siihen olen koettanut kiinnittää huomiota. Ravitsemusterapeutti on minun kohdalla todennut sen, että 7 - 9 ateriaa ja riittävästi juotavaa on toiminut hyvin.

Perunan, porkkanan ja kaurapuuron avulla jo 70 kg pois
- ja ilman hikiliikuntaa!

Ateriamäärät ja syötävien ruoka-aineiden laatu on oltava sellaista, että se tukee painonhallintaamme. Me olemme yksilöitä. Jatkan edelleen ravitsemusterapeutin määräämää ohjelmaa, jonka mukaan päivittäiset ateriat ovat 1200 kcal / 60-80 g prot. / 200 g hiilareita. Ateria-aineisiini kuuluvat mm. kaurapuuro, peruna ja porkkana! Siitä huolimatta tahtoo hiilarimäärä päivittäin jäädä 150 - 180 g paikkeille. Jos kaloreita on yli 1600 niin paino junnaa, mutta alle 1300 määrillä paino edelleen putoo. Jos protskut tai juominen jää liian vähälle niin silloinkin painonpudotus tökkii.
Olen oppinut minulle sopivan ateriamallin, joka toimii. Ja nyt kun painoa on kinttujen päällä vähemmän, voin pikku hiljaa aloittaa liikunnankin. Tärkeää on ollut nähdä, että syöminen kuitenkin ratkaisee painonhallinnassa. Sillä sitähän ei taas tiedä miten kauan liikuntakykyä riittää! Loppuelämän aikainen ruokavalio alkaa pikku hiljaa upota minunkin (tyhmään) kaaliini!

Herkku silloin tai naukku tällöin ei tapa, vaikka minulla on nyt menossa vaihe, että en edes kaipaa herkkuja - ja nenäkin on valkaistunut jo pari vuotta;-)

BTW
Onpahan topicci.
Lukijan vastuulla on lukeminen - valitettavasti keskustelupalstoille kirjoittava ei voi millään ymmärtää kuinka väärin teksti voidaan/halutaan ymmärtää. Esitän tässä vain omia mielipiteitäni ja vastasin yllä keskustelupalstalla keskustelun avaajan (joka otsikossa arvelee syövänsä liikaa??) esittämään kysymykseen kerralla syötävien laskiaispullien määrästä!

- keillä se pipo onkaan kireellä?

Luin pitkästä aikaa tätä palstaa ja kyllä nyt täytyy sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ottako kaikesta nokkiinne! Esim. jos Kimby esittää jonkun mielipiteen, niin heti on valituskuoro pystyssä. Tsemppiä Kimby. Toivottavasti jaksat jatkossakin esittää mielipiteitäsi täällä - niin epäkiitolliselta kuin se välillä vaikuttaakin! Tosin eivät arvon rouvat tahdo ymmärtää jos me äijät koemme heidän olevan tunnekuohun vallassa...
En oikein ole enää viitsinyt tänne kirjoitella, kun mielipiteen esittämisestä syytetään kovin helposti siitä, että haukkuu ihmisiä. Vähintäänkin täällä saa rehellisistä ja usein oikeaankin osuvista mielipiteistä leiman "tiukkapipo". Tästä kirjoituksestanikin varmaan joku ottaa herneen nenään ja väittää minun haukkuvan itseään joksikin - en vaan tiedä miksi, kun en ketään halua haukkua! Vähintään minun väitetään kieltävän vappuna tippaleipien syönnin? Pitääkin kaiken varalta erityisesti korostaa, että en tuossa kehoita leikattuja syömään "mitä tahansa" - enkä väitä että peruna ja porkkana sekä kaurapuuro olisivat olleet tämän lähes 70 kg laihtumiseni aikana ainoat aineet, joita olen syönyt! En myöskään kiellä ketään käyttämästä alkoholia - ja tuossa loppukommentissani en kehoita ketään vetämään kossupulloa kerralla!
Kaiken uhallakin tarkennan, että tällä hetkellä pidättäydyn alkoholin käytöstä, sillä onhan paino edelleen laskusuunnassa. Pääasiahan on että sekä paino että vyötärö ovat alle 100!
Katsotaan sitten kun tavoitepaino on saavutettu mitä "pullo kirkasta" vaikuttaa - voipi olla ettei tarvi ihan koko pulloa kerralla vetää;-) - no eihän se kilon pihvikään enää uppoa;-)
- niin ja sen lenkkeilynkin aloitan - ihan heti huomenna tai ainakin sitten kun kerkeän ostaa lenkkituossut / korjauttaa pyörän / aikaa jää ateria-aineiden punnitsemiselta ja ruokapäiväkirjan täyttämiseltä ja tämän palstan lukemiselta...
- ai mutta kullalle kahvia keittämään ja puutarhahommiin!
o tempora o mores)

Moro

Minä kyselin jossakin vaiheessa samoja asioita. Paino junnasi ja epäilin että syön liikaa.

Kävin Peijaksen ravintoterpeutilla ja hänen mukaan voi syödä mitä vaan, mutta itseään kunnellen.
Tärkeää oli syödä usein ja pieni määrä kerralla.

En ole enää stressannut tuosta syömisestä. Enemmänkin on ongelmana kun joinakin päivinä ei huvittaisi syödä mitään.

Periaatteessa kaikenlainen ruoka menee alas kun hyvin pureskelee. Kuivaska leikkele, savulohi ja senlaatuiset tuntuvat juuttuvan johonkin pallean kohdalle. Jätin niitä pois.

Paino on pudonnut leikkauksen jälkeen n 12 kg, en aina tiedä mistä lähtisi laskeskelmaan mutta sinnepäin jostakin kohdasta laskettuna.

Olo on virkeä ja vireyttä riittää puuhasteluun, sitkeyttäkin löytyy nykyisin kohtuudella.

Minusta se "syönti itseään kuunnellen" on paras ohje. Joka tapauksessa paljon painoa on jo lähtenyt. Minulla on huippupaino ollut 153,6 kg ja nyt se on n 118 kg joten olen erittäin tyytyväinen.

Ei kannata ottaa stressiä tai ainakaan kuunnella muita (minuakaan) Jokainen pudonnut kilo on voitto !!

Kevättä kaikille.

Minä lähden pihahommiin, sitten olisi halkosavottaa, mopon huoltoa yms. Autojen laittaminen alkaa olla finaalissa kun ne on kaikki puunattu ja katsastettu jne..
Kohta pärrään mopolla ympäriinsä enkä murehdi turhia.

PM

Mulla kerran tullut oksennus syönnin jälkeen n.2kk leikkauksesta. Erehdyin syömään muutaman palan suklaata. Maha ei näköjään kestä missään muodossa...edes rasvattomana vanukkaana, pian alkaa koskemaan ja wc kutsuu...
Muista ruoka-aineista en ole huomannut reaktiota.
Muutenkin leikkauksen jälkeen wc:n meno alkaa usein mahakivulla, ja pian on pakko mennä, vaikkei ole edes löysällä.
Mulla maksimi annos muusia(joka on muuten täyttävää)n.1d ja lisäksi esim. jauhelihakastiketta n.2d, ja tämä ilman juomista.
Mulle sanottiin noista huonosti sulavista ruuista, ett´esim. liha jauhettuna, sitrushedelmät murskana/tuoremehuna(ei kokonaisena hedelmälihasäikeiden takia),siemeniä ja myslejä vältettävä...koko loppu ikä suolen tukkeutumisvaaran takia...
Alkoholia on tullut kokeiltua, mutta jo yksi drinkki menee päähän ja nopeasti, mutta myös haihtuukin nopesti. Että hukkaan menee hyvät humalat...

Vahinkoja sattuu.. nyt (taas) lievä dumping kun menin ähmäisemään 2 dl jukurtin ja päälle siivun ruisleipää juustolla. Maha huutaa ja kurisee ja olo on öllö.

Minä juuri tulin uudesta päiväkirurgisesta toimenpiteestä. Pitemmän paaston jälkeen tempaisin klo 12 lasin appelsiinimehua ja kahvin. Söin 1,5dl jugurttia. Kuuntelin hieman oloa ja tempaisin vielä palan ruisleipää ja palan vaaleaa leipää juustolla. Kasvikset kaupan päälle... Liikaa meni, mutta nuo löysemmät alkuruuat meni putkesta kyllä lorinalla lävitse. Kaksi desiä ylittyi kyllä reilusti, Mutta nyt 0n sekä masu että minä tyytyväisenä.Ei tullut ähkyä eikä ongelmia syömisten suhteen.

Ja sitten tuli makean himo. Söin vielä voipullan parin tunnin kuluttua; joten minua voi tänään torua koko rahan edestä . En kuitenkaan ala murehtia, huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, Sitäpaitsi leikkauskohta alkaa olla sen verran kipeä, että ei taitane tehdä enää mieli syömistä vähään aikaan.

2 vuotta leikkauksesta ja mulla edelleen noista jugurtti olisi yksi ateria ja se ruisleipä toinen.

Mutta en pääse kyllä oikein kehumaan osaamistani, tänään jouduin työntämään sormet kurkkuun kun lounaaksi syömäni kanaleikkeen päälle maistelin pari lusikallista iltapäiväksi varattua jälkiruokaa (raparperihätävaraa vaniljakastikkeella) ja alkoi kurkussa tuo kaivella. Ei siis huonoa oloa tms., mutta liika alkoi kaivella kurkussa.

Eipä tuolla yökkäilyllä tullut paljoa ylös, mutta juuri sen verran että olo helpottui.

Ikuista opettelua siis tämä näköjään on.

Aika jännä miten eri tavalla kullakin menee ja syömiset vaikuttaa. Mulla leikkauksesta 3kk ja pystyn syömään melkein mitä vain, ravintolassakin ½ annosta. Välttänyt olen vaaleaa leipää, pastaa, mämmiä, makeita...Ja hyvin menee, painokin pikkuhiljaa alenee. Kiireemmin ei tarvikkaan, että nahka pysyy mukana.

Kaunista kevättä kaikille

Itsekkin olen huomannut, että ei tää leikkaus ole ollut mikään oikotie onneen. Ihmeen paljon maha vetää, toki rasvaiset ja sokeriset olen jättänyt 98% pois. No, kattoo nyt että alkaako se paino laskemaan vai ei. Mutta itse en lähtisi hehkuttamaan ainakaan tässä vaiheessa leikkauksen tuomia etuja .

En minäkään normaalistin tuollaista annosta kerralla vetäise. Ne ois ollut joka tai yleensä ottaen, mutta tuossa lääkepöhnässä tuli sitten syötyä oikein vimosen päälle. Itsekin lähinnä hölmistelin asiaa. En yleensä edes syö leipää. Vatsa vetää yllättävän paljon kerralla tietysti riippuen vähän syömisistä.

Tuossa laskeskelin syömäkertojeni määriä päivää kohden ja totesin juuri syömäkertoja olevan vain 4-5. En osaa syödä aamupalaa ja tankkaan iltaa kohden. Paino on kuitenkin pysynyt samassa koko alkuvuoden ja ruoka koostettu oikein verikokeiden mukaan. Kolesterolitkin oli kokonaisuudessaan 3,5 ja kaikki "ala-arvot" todella hyvät. Eiköhän tässä pärjäillä näillä "eväillä" .

Minulla varmaan siunauksena se, että syön mielummin normaalin kotiruuan kuin esimerkiksi ns. roskaruokaa. Ranskalaiset perunat korvaan mielummin muussilla. Pitsaa en edes halua tilata. Jos syön pitsaa, niin teen sen itse pehmeään pohjaan runsaalla proteiinipitoisella täytteellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti teen jotain kasvispiirakkaa, johon liha/kana/kala lisukkeet proteiinin takaamiseksi.