syökö joku liikaa, kuten mä???

Kiitti taas haidi66! Juu maksasta tykkään hyvinkin, yks päivä tein just jauhemaksapihvejä, jotka helppo muusata muusin kanssa. Maksalaatikko on mun herkkua myöskin, mutta sitä en ole vielä uskaltanut maistaa, kun on niin vahva ruoka. Mulla on perhe tässä kanssa ruokittavana niin yrittää toki tehdä sellasia ruokia että kaikki voi syödä samaa. Mut en mä toki kaikkee ole vielä syönyt enkä aiokkaan, ehkä ens kesänä maistan pikkusen esim. makkaraa. Ja itselle olen sitten laittanut sellasia desin annoksia valmiiksi myös pakkaseen että otan sieltä sitten jos muilla sellasta ruokaa jota en pysty syömään.
Juu parempi on varmaan jättää nää eräiden kommentit omaan arvoonsa ja tsempata täällä toisiamme ja ottaa tietoa niiltä jotka sitä haluu jakaa asiallisesti:) Paljon olen saanut kannustavia yksityisviestejä ja tsemppausta joten on jo ihan hyvä fiilis! Toivottavasti myös Sinulla!

tosi hieno juttu soile ja onneks täältä saa niitä kannustavia veistejä ja löytyy tosi kivaa porukkaa, juu jätetään ne toiset kommentit omaan arvoonsa ja jatketaan toistemme kannustusta ja auttamista, jota välillä itekkin tartee mulle tuli tosi hyvä mieli sun ja muitten viesteistä hymyssä suin jatketaan eteen päin ja kohti kevättä ja uutta elämää kirjotellaan ja kysellää ja vaihdetaan ajatuksia

Peae and Love Kevät tulee, ollaan upeita ja nautitaan siitä!!! Ja omista saavutuksistamme!

Kyllä tää teidän sota alkaa mennä pikkasen liian pitkälle. Sanonpa vaan.

Toivotaan HyeeNa ja kaikki muutkin, että se "sota" olisi jo ohi ja voitais olla asiallisella ja kannustavalla linjalla täällä kaikki hyvillä mielin! Niin itse ainakin toivon.

rauha maassa ja kaikki hyvin, mulla hyvä mieli ja toivon että olis muillakin nyt ilosella mielin kevättä odotellaan ja vaihdetaan kuulumisia

Minustakin olisi mukavaa jos kirjoittelun sävyyn kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Yritetään kannustaa toisiamme oikeaan suuntaan ja jätetään toisten arvostelu ja syyllistäminen pois. Virheitä ja vääriä arviointeja sattuu kaikille.
Olen saanut täältä paljon hyviä vinkkejä, mutta käytän kyllä maalaisjärkeä ja itsearviointia niinkuin varmasti muutkin.
Erityiskiitokset kannustavista kirjoituksista ansaitsee Lyltsy ja positiivista asennetta kantaa Elämässä eteenpäin

Asiaa Inka Ja koko sydämmestäni toivon kaikille hyvää vointia ja jaksamista omalla polullaan!!! Tämä on ainakin tässä vaiheessa, kun leikkauksen jälkeiseen elämään vasta totuttelee, niin erittäin tärkeä kanava näiden asioiden ihmettelyyn ja vertaistuen kannalta. Muuten olisi tosiaankin aika orpo olo ellei tällasta sivustoa olisi!

Se on kiva jos kaikilla on kivaa. Voidaan vaikka kivalla kivakerholla savustaa ikävät hapannaamat joukosta pois. Totuus kirpaisee kun sitä ei ole valmis tunnustamaan. Lääketieteelliset faktat on faktoja vaikka ne ikäviltä kuulostaisivatkin. Ongelmia aiheuttaa se, etteivät kaikki aina jaksa kuorruttaa sokerilla jo hyvin asiallisesti kirjoittamiaan viestejä. Hyvällä hengellä saa ja pitääkin tsempata, mutta terveyttä uhkaavat asiat tulee ottaa vakavasti, vaikka joku siitä hetkellisesti mielensä pahoittaisikin.

Tämä palsta voi kirjotella kivoja viestejään, mutta asialliset, oikeaa faktaa tarjoavat auttajat eivät välttämättä jaksa nahistella kivakerhon kanssa loputtomiin. Ja se on surullista, sillä ilman sitä faktapohjaista vertaistukea todennäköisesti vielä menetetään joku leikattu jossain vaiheessa. Laihdutusleikkaus on vielä sen verran uusi asia Suomessa, että ohjeet ja info ovat valitettavasti hyvin vaihtelevia. Siksi esim. minä arvostan ihmisiä, jotka ovat vuosia tutustuneet asiaan eri lääkäreiden kanssa keskustellen, ulkomailta tietoa etsien ja vaikkapa seminaareihin osallistuen.

Fisu, mun mielestä tän palstan tehtävä ei ole mennä töykeästi arvostelemaan ihmisiä. Joidenkin tyyli ei vain sovi mun mielestä tänne, eikä heitä varmasti tule ikävä. Täällä on onneksi useita kokeneita ihmisiä jotka osaavat jakaa tietoa asiallisesti. On eri asia kirjoittaa asiaa faktoina yleisellä tasolla. Täällä ei kenenkään tiedot eikä oikeus riitä luokittelemaan ketään syömishäiriöiseksi tai tyhmäksi.
Yhtään en ihmettele, että tänne ei juurikaan alan ammattilaiset (hoitajat,lääkärit jotka asian kanssa työskentelee) jaksa kirjoitella. Mutta tarvittavat faktat löytyvät kyllä myös valtakunnallisista suosituksista ja artikkeleista. Täältä haluan nimenomaan lukea muiden kokemuksista ja kuulumisista.

taas kerran soile asiaa!!! täältä tosiaan löytyy lodella hyviä neuvoja niiltä joilla on leikkauksesta kulunu jo jokunen vuosi ja taas kerran annan 10 pistettä lytsylle, joka jaksaa kertoo ja neuvoa asiallisesti, ilman pilkaa ja toisten haukkumista, joskus tuntuu että joillain tuntuu olevan pakottava tarve mennä sanomaan asiat erittäin ilkeellä tavalla, kun vois ne ilmasta myös ystävällisesti. eikös täällä oo tarkotus että, saadaan neuvoja, vaihdetaan kokemuksia sun muuta, ilman että tarvitsee hattuilla jostain KIVA KIVA palstasta kyllä meistä varmasti on jokainen jutettu lääkäreiden hoitajien ja ravitsemusterapeuttien kanssa, että kyllä miellä on siitä tietoa, mut aika monilla eri ohjeet ja niitä ainakin minä täällä kyselen ja sitä että miten kukin on omalla kohdalla pärjänny, kurjaa vaan että saa ikävää palautusta ja suht asiatonta, mutta jätän ne ihmiset omaan arvoonsa, ja jatkan edelleen kyselemistä ja kertomista omista kokemuksista, herkempi ihminen voi tommosesta loukkaantua niin paljon et ei enään uskalla täältä mitään kysellä ja se tuskin on tarkotus stempataa ja neuvotaan edelleen toisiamme parhaan kykymme mukaan ilosta kevään jatkoa ja palaillaan taas

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni- mä tarkkailen koko ajan itseäni, etten venyttäisi mahalaukkua. Leikkauksesta on aikaa yli vuosi ja mahtuuhan sinne mahaan enemmän kuin ennen. Yksi laskiaispulla on kyllä maksimi. Parempi on syödä puolet ja puolet. Keittoa menee pari desiä ja leipä päälle. Eli noin 2-3dl vetoisuus on tällä hetkellä. Maha tyhjenee nykyjään nopeammin eli voin syödä nopeammin lisää kuin ennen. Tämä lisää myös haastetta painon pudotukseen. Eli tää maha ei rajoita mun syömisiäni samalla tavalla kuin vaikkapa puoli vuotta sitten.

Haluan saada painostani vielä 10kg pois ja aloin sitten ihan perinteisesti laskemaan kaloreita. Tavallaan tämä pieni mahalaukkuni on sekä siunaus että kirous. En pysty kerralla syömään itseäni täyteen, vaan joudun koko ajan mussuttamaan (2-3 tunnin välein) jotain. Se lisää riskiä sille, että nappaan jotain helposti saatavilla olevaa herkkua (lue kaloripitoista) ja huomaan illalla saaneeni reippaasti kaloreita.

Onhan se varmasti niin, että itse on oltava tarkkana loppuelämän ajan niin syömisen määrän kuin laadunkin suhteen. Itse olen nyt ihan tietoisesti harjoitellut syömään vain desin annoksia, syön pieneltä lautaselta tai kiposta, joista pystyn määrän arvioimaan ja pikkulusikalla. Toki nyt sairaslomalla on helpommin pystynyt tähän 2-3 tunnin ateriaväleihin, mutta sopii kyllä mulle. Töihin paluu edessä viikon päästä ja siinä on tietysti omat haasteensa, että pystyy syömään tiheämmin kun ennen söi vain ruokkiksella. Olen ajatellut jotain helppoja välipaloja kuten viiliä tai banaania viedä töihin. Vesipullo mulla aina ollutkin työhuoneen pöydällä ja siitä hörppäilen sitten entiseen malliin.

No siis pakko nyt kommentoida jotain tähän. Miksi ahtaa itseensä pullaa ja muuta lihottavaa kalliin - joko yhteiskunnan verovaroin maksetun tai omakustanteisesti- leikkauksen jälkeen?!??! Leikkaus on apukeino mutta ei taikatemppu. Itse me päätetään laitetaanko suusta alas vaikkapa kaksi ruisleipää vai kaksi laskiaispullaa. tuntuu että monella on sellainen olo että leikkauksen jälkeen saa syödä mitä vaan ja vanhoja ruokailutottumuksia ei tarttis muuttaa. harhakuvaa. ne kilot tulee takasin parin vuoden päästä jos ei itse motivoidu elämänmuutokseen. LEIKKAUS ON APUKEINO-EI LOPPUELÄMÄN LAIHUUDEN RATKAISU.

hei riinuli, heinoo jos sulle ei oo tullu mitään himoja leikkauksen jälkeen, mut mulle on ja jos kerran syö 2 pullaa niin se oli se kerta ei siis JOKA PÄIVÄ!!! ja kyllä mä suon itelleni jotain herkkuja joskus, koska tiedän entuudestaa että jos kiellän kaikki hyvän iteltäni niin tulee kaatumaan omaan mahdotomuuteensa ja mun elimistö ei ota mitään liian makeeta edes vastaan, vaan tulee välittömästi hiono olo, pulla ei siis ollu liian makee, kuten esim munkki, viinerit yms.. mä en edes pysty syömään mitään valmiita rahkoja tai sokerilla makeutettuja jugurtteja, joten tuskin noi 2 pullaa mun uutta elämää mihinkään kaataa. vanhoihin ruokailutapohin en edes pysty ja ei tee mielikään, et kyllä mulla ainakin on motivaatio muuttaa elitapani pysyvästi ja kyllä me kaikki ollaan tietosia että leikkaus oli vaan apu laihtumiseen, ite hoidetaan sitten pysyvyys. jos oot lukenu täällä paljon kirjotuksia niin kyllä esim, jo 2v sitten leikatut syövät lettuja hillon ja kermavaahdon kanssa, mutta vaan yhden letun tai muuta hyvää ja on edelleen normaalipainosia, en oikeen jaksa uskoa että kukaan leikatuista lopun elämää kieltäytyy kaikesta hyvästä ja se ei edes oo tarkotus vaan oppia syömään sitä hyvää rajotetusti, kuten muutakin ruokaa. itestäni voin kertoo että ennen leikuuta olisin syönny varmaan 6 pullaa ja tunnin päästä lisää, nyt ihan toinen meininki. ei mun paino ainakaan ole lähteny nousuun jos oon joskus jotain hyvää syönnny, kuhan muistaa et ei usein ja pysyy normi rajoissa, johon onneks leikkaus on auttanut että ei mahdu mahaan, tai tulee huono olo. mun leikkausta ei oo maksettu verorahoilla vaan olen ite kustatanu kaiken, eli kyllä se motivaatio on korkeella jos pulittaa 11000e omasta pussista VAI MITÄ??????? stemppiä vaan kaikille, ei elämä pariin pullaan kaadu se on ihan varma

Joo joskus tulee sellainen olo, että lihavuusleikatun ihmisen ei tulisi enää ikinä nauttia mistään, ei ainakaan ruuasta ja syömisestä. Elämän tulisi olla erittäin kontrolloitua, kalorien laskemista, ankeaa, harmaata, väritöntä ja mautonta. Ei viiniä, ei drinksuja, ei hyviä päivällisiä tai illallisia ystävien seurassa, ei herkkuja, ei ainakaan mitään makeita sellaisia....voi hyvää päivää sentään!

Kaikki lihavuusleikatut ihmiset jotka mä tunnen live-elämässä, herkuttelevat silloin tällöin ja nauttivat edelleen ruuasta, ottavat jopa pari drinksuakin joskus harvoin viihteelle mennessään. Ei lihavuusleikatun ihmisen tarvitse olla mikään pyhimys ja elää puritaanista elämää. Joo ja tiedän kyllä, että elämässä on muitakin nautinnon lähteitä kuin ruoka. Kaikki tietää kuitenkin, että ruoka ja syöminen on ihmiselle yleensä suuri nautinto ja ainakin kaikki nuo tuntemani lihavuusleikatut ihmiset ovat ymmärtäneet ja oppineet sen, mikä on KOHTUUS, niitä herkkuja syödään huomattavasti vähemmän kuin ennen ja että niitä herkkuja ei syödä joka päivä, eikä edes joka toinen päivä.

Vaikka olenkin ollut sairaalloisen lihava, ei se ole mielestäni mikään elinikäinen tuomio, jonka rangaistuksena on se, etten saisi ikinä enää nauttia ruuasta ja syömisestä. Turha sitä on kenellekään lihavuusleikatulle selittää, että leikkaus on vain apukeino, tuskin meistä kukaan niin yksinkertainen on, etteikö sitä tietäisi sanomattakin.

Selvää on tietenkin se, että niin kauan kun sitä painoa on tarve edelleen pudottaa, herkut pudotetaan minimiin ja tottakai niiden määrää rajoitetaan myös sen jälkeen kun tavoitepaino on saavutettu. Uskon että tämäkin asia on harvinaisen selvä kaikille lihavuusleikatuille.

Ihmetellä vaan täytyy, jos joillakin ei ole koskaan mitään mielihalua johonkin ruokaan, oli se sitten terveellistä tai ei, makeaa tai "suolaista". Koittakaa kuitenkin olla suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä älkääkä yleistäkö tai kuvitelko tietävänne miten joku ihminen syö normaalisti, jos hän sattuu joskus jonkun pullan syövän.

PS. Ja jottei joku luulisi, että yllytän vastaleikattuja nautiskelmaan millä herkuilla tahansa, niin on tietysti ihan selvää, että se eka kuukausi olla nestemäisellä/sosemaisella ruualla ja silloin ei kannata ottaa mitään riskejä ja noudattaa annettuja ohjeita, puhun tässä henkilöistä, joiden leikkauksesta on kulunut jo aikaa ja elimistö on täysin parantunut.

kiitos BULLA65, mua alko jo oikeesti ihmetyttää et oonko muka ainoo jolle iskee herkkuhetkiä?? tuntu jotenki niin tuomitsevalta toi riinuliini vastaus, ei meistä tosiaan kukaan niin tyhmä oo et ei tietäs miten eletään leikkuun jälkee eli nautitaan elämästä kaikin tavoin ja pysytään saavutetussa painossa/siihen pyrkiessä

*huokaus* taas pääsi kun rupesin näitä juttuja lukemaan...Itselläni ei ole ainakaan pienintäkään tarkoitusta palata entiseen meininkiin ja päivittäinen normikalorimäärä jää tällä hetkellä vielä tonne tuhanteen, ettei ole pelkoakaan. Tosin itselläni oli painonnousuun myös muitakin syitä kun syöminen. Kortisonilääkitys, lukuisat antibiottikuurit ja saiastelut viimeisten 10v aikana ovat vaikuttaneet painon nousuuni oleellisesti ja leikkaus tehtiin ihan näistä syistä. Mutta nauttia aion minäkin elämästä, syömisistä ja juomisista. Tosin määrät esim. herkuissa tulee olemaan ihan eri luokkaa, kuten kaikessa muussakin syömisessä. Mitään tosi makeeta tai rasvasta ei edes tee mieli. Painotavoitteeseeni aion todellakin päästä, vaikka joskus jotain herkkua maistaisinkin, maltillisesti. Enkä aio absolutistinakaan täysin elää elämääni. Mut varovainen aion olla.
Mukavaa kevättä kaikille. Mahtaakohan mansikat maistua ensi kesänä? Onkohan ne herkkuja vai oikeeta ruokaa? Marjat ja hedelmäthän on kait suositeltavaa syötävää. Ja mun herkkuja. Ja jäätelö, siitä saa hyvin proteiinia.

moikka soile, ihanaa kuulla et muutkin meinaa nauttia elämästä, myös leikkauksen jälkeen ja en nyt tarkota sitä et syödään ittemme kipeeks, vaan ihan normaalisti, kuten muutkin mansikat on mulle maistunu nyt leikkuun jälkee hyvin ja ku sekotaa ne turkkilaiseen luonnojugurttiin ja makeutta vähän hermesetaksesta niin NAM jätskiä oon koittanu mut mulle nähtävästi liikaa sokeria ku tulee paha olo, nyt ostin kevyt jädeä ja siitä ei tullu huonoo oloo ja maistu ihan yhtä hyvälle ku normi jäde, annos tais olla siinä vajat desi, mut se riitti hyvin, ku olin jo varma et myös jäde tulee olemaan mulle liian makeeta, onneks löyty vaihtoehtoja senkin suhteen drinkkiä olen muutaman lomalla ottanu ja se pari riitti oikeen hyvin, kaljaa en oo leikkuun jälkeen juonnu ku pelkkä haju tekee pahaa, ennen join kesällä vaikka 12 tölkkiä v.loppuna ku istu pihalla ja nautti lämpimästä ilmastaja grillamisesta. thaimaassa tuli sit huomattua ei maistu kalja vaikka olis kuinka helle, haju tökkii vielläkin ja hyvä niin eipä oo pelkoo et alkas juomaan, kuten täälä on sanottu et jotkut alkaa ryyppäämään ruoan korvikkeeks, no musta ei ainakaa jouppoo saa leikkuun takii, suunta meni päin vastoin kyllä mä otan konjakin tain esim votkan tuoremehulla jos mieli tekee, mut ei vaan enään tee pahemmin, mut jos niin otan ja en kyllä jää sitä märehtii et mitä tuli tehtyy, elämästä pitää saada nauttia, mutta kohtuudella ja mulla ei niitä ruokarajotteita enää leikkuun takia oo ku puol vuotta tulee täyteen ja olo mitä parhain, en olis noitten alkuvaikeuksien takia uskonu et saan ton painon näinkin nopeesti pois, mut kyllä se vaan on lähteny ja yks mikä autto mä laitoin vaakan kokonaa pois näkyviltä ja nhyt käyn noin 1-2 kertaa kuukaudessa ja kyllä napakoista farkuista huonaa heti jos on paino lähteny väärään suuntaan, mulla nyt pysyny tossa 55-57kg, meillä naisilla ku toi paino vaihtelee kuukauden sisällä jokusen kilon, eli älkää ravatko jatkuvasti siinä, tulee turhaan paha mieli jos ei oo tippunu, usein syynä vaan enste mikä kyllä katoaa itestään, oho nyt tais tulla kirjotettua vaikka mitä joskus vaan innostuu liikaa, kait hyvä olo, mieli ja onneks kevät tulossa ja kaappi täynnä uusia kesävaatteita thaimaasta ostettuna odottamassa kesää oikeen iloista mieltä kaikille ja jatketaan toistemme stemppaamista ja auttamista parhaamme mukaan jas multa saa kysellä mitä vaan autan parhaani mukaan jokaista, olen myös käynyt roikkoni poistamassa noin 6v sitten ku olin itekseni laihduttanut 40kg, nyt siis sairauden takia lihosin takas 40kg, mut ei tullu roikot takas kirjotelkaa ja kertokaa kuulumisia

Haidi,Bulla ja soile puhutte täyttä ASIAA
Täällä myöskin on edelleen leikkuusta huolimatta mielitekoja ja jos mieli tekee vaikapa suklaata niin voin syödä esim pätkiksen,entisen kokonaisen fazerin sinisen levyn sijaan En aio luopua 100% kaikesta hyvästä vaikka mut onkin leikattu...rajansa kun tietää niin eiköhän se riitä

Jopas tulistuttiin kun sanoi mielipiteensä. en mä ole ketään tuominnut, lukekaapa nyt uudestaan toi mun kirjoittamani teksti. kyllä itsekin välillä annan itteni syödä herkkuja mutta koska olen laittanu hirveen summan rahaa leikkaukseen, en halua pilata sitä lopputulosta. moni tuttu on lihonut leikkauksen jälkeen melkein entisiin mittoihin ja täytyy kyllä sanoa että vika on heissä itsessään. syövät kovin rasvaista ja sokeripitoista ruokaa. oon varmaan niuho mutta tuttu joka kävi sleeven läpi, laihtui ensin 40 kiloa ja sitten lihoi 30 kiloa, yrittää päästä gbp:n koska lihoi takaisin. tuossa vaiheessa pitäis hakeutua syömishäiriöklinikalle kun ahmiminen on korvien välissä. tää kyseinen tuntemani henkilö ei liiku yhtään. hän syö päivittäin paljon herkkuja (pullaa, jäätelöä, suklaata) ja on pettynyt kun leikkaus ei tuottanutkaan pysyvää laihdutustulosta. että kyllä niitäkin on jotka luulevat että leikkaus yksinään auttaa. valitettavasti. mulla alkaa paino heti nousta jos liikun normaalia vähemmän. kyllä se on pitkälti itsestä kiinni.

niin ja siis musta on todella väärin että moni joka olisi oikeasti valmis ja motivoitunut elämäntapamuutokseen, ei pääse kunnallissti leikkaukseen ja sitten toiset jotka vaan jatkavat samaa rataa kuin ennen leikkausta, pääsevätkin jatkoleikkaukseen KUNNALLISESTI kun ei mahantypistyksestä ollutkaan apua. yksityisesti se on eri asia ku ite maksaa. tästä on turha vetää hernettä nenään kun on ihan vaan mun oma mielipiteeni.

Ihmisiä joilla on bulimiataipumuksia ei pitäisi edes leikata, siksi ravitsemusterapeutti haastattelee ja tekee seulan. On tietenkin ikävä juttu jos perusteelliset seulat läpäisevt sellaisia henkilöitä, joilla ei ole itsellä motivaatiota ja jotkut eivät pääse operaatioon vaikka olisivat motivoituneita. Täällä kuitenkaan ei tehdä niitä leikkauspäätöksiä vaan moniammatillinen työryhmä tekee ne jokaisen kohdalla erikseen. Leikatuista alle 10 % kuuluu heihin, joille tämä leikkauskaan ei toimi painonpudotuksessa. Täällä on kuitenkin mielestäni turha alkaa osoittelemaan tai parjaamaan ketään jonkun poikkeuksellisen pullansyönnin tai muun takia, että kuuluisi tähän joukkoon.

No minä en ainakaan ole tulistunut kenellekään, sanoinpa vaan minäkin sen oman mielipiteeni - sitä sanotaan keskusteluksi kun ottaa johonkin keskusteluketjuun kantaa ja kertoo omat ajatuksensa asiasta :).

Varsin oikeassa olet Riinuli siinä, että he jotka lihottavat itsensä takaisin lihavuusleikkauksen jälkeen, ovat toimineet väärin eivätkä ole noudattaneet saamiaan ohjeita syömisen suhteen, oli sitten kyseessä kunnallisesti tai julkisesti suoritettu leikkaus. Näille henkilöille tarvittaisiin leikkauksen lisäksi joku muu tukimuoto, yksin he eivät selviä. Ja täysin samaa mieltä näytämme olevan siitäkin, että herkuttelu on sallittu aina välillä myös lihavuusleikatulle :).

moikka bulla65 ja soile mä oo aivan samaa mieltä teidän kanssa, kyllä se laihtuminen on ihan itsestään kiinni, tietty leikkaus on antanut meille siihen erittäin hyvän alun ja loppu onkin sit itestään kiinni, tota en tajuu et on jo kerran leikattu ja sit syö ittensä takas samaan kuntoo ja jos veillä pääsee uudestaan leikkuusee ja kaiken lisäks kunnalliseen niin on kyllä tosi väärin pistää oikeen vihaks ku luki ton riinulin kirjotuksen, tosin ei siis pidä mennä syyllistämään kaikkia, jos muutama on tehnyt noin tyhmästi. mulla ei oo pienintäkään halua palata takas entisiin mittoihin, kyllä tää olo on niin mahtava jaksaa tehdä vaikka mitä ja muutenkin osa sairauksista kadonnut. herkeuttelun sallin edelleen itelleni, kuhan pysyy siinä kohtuudessa, tosin mulla vaikee ainakaan mitään makeeta syödä liikaa, ku tulee heti huono olla ja mitään rasvast ei oo vielläkään tehny mieli, vaikka muut onkin tilannu pitsaa kotiin nyt koitan vaan jatkaa tätä tasapainottelua painon kanssa, ku laihduttaa ei enään tartte, vaan koittaa pitää kilot nyt tässä mitä on kyllä tää palsta on ollu mulle suuri apu, muutamaa juttua lukuun ottamatta. kirjotellaa ja kerrotaan kuulumisia ja kysellää ja stempataa toisiamme. ihanaa kevät tulee