no niin, vihdoinkin se sitten tapahtui, kaikkien pettymysten jälkeen!! :)

Minuthan piti leikata alkuperäisen suunnitelman mukaan 28.11.11, mutta leikkaus peruuntui viime hetkellä. Olin jo osastolla kunnes rutiinilabroissa todettiinkin veriarvojen olevan siinä määrin päin mäntyä, että ei missään tapauksessa uskalleta leikata. Voinette kuvitella pettymyksen ja potutuksen määrää, kun sairaalasta kotia kohti taapersin........ Se oli jotain ihan kamalaa ja vielä kamalampaa oli se, että mitään uusia päivämääriä tai muuta en mukaani saanut, ainoastaan kirurgin lauseen, että pyritään tammikuussa leikkaamaan, jos hematologi näyttää vihreää valoa.

Pääsin hemalle vajaa kuukauden kuluttua ensimmäisestä leikkausajasta ja, kuten arvasin, ei hematologi mitään estettä leikkuulle nähnyt. Ohjeisti vaan leikkaavaa lääkäriä siitä, että miten tulee "valmistautua" leikkuuseen, eli ajoissa labroille, että saadaan arvot hinattua kohilleen, jos tarvetta on. Sitten vaan odottelemaan uutta leikkausaikaa....

No, eipä mennyt kuin ehkä viikko kun laatikossa odotti kirje TYKSistä, uusi leikkausaika 15.5.2012!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis mitä!!!! Nehän puhui tammikuusta ja aika oli toukokuulle...siitä paikasta puhelua osastolle, ja sieltä kerrottiin, että ei voi mitään, aikoja ei ole. Oli kovasti pahoillaan, että lääkäri oli mennyt sellaisia aikoja sanomaan ja että minä saisin ajan aikaisemmin, se pitäisi joltain muulta perua, olisiko se sitten oikein? (No tietenkään, enhän minä nyt kelleen samaa pettymystä halua kuin minkä itse koin!) Ja minun pitäisi kuulemma olla tyytyväinen, että pääsen ylipäätään ennen kesää.....en ihan siinä hetkessä osannut kyllä olla tyytyväinen... Kysekin siinä sitten epätoivoissani mahdollisuutta peruutusaikaan ja hoitaja sanoi, että se on epätodennäköistä enen takia, mutta hän laittaa nimeni sinne jonnekin ylös, että jos sellainen aika sattuisi tulemaan. Siihen oli tyytyminen.

Me kaikki ylipainoinon kanssa vuosia taistelleet ihmiset varmasti hyvin tiedämme, kuinka helposti tälläisten pettymysten jälkeen karkaa ns. mopo hanskasta....no niinhän se karkasi mullakin, jo sen peruuntuneen leikkausajan jälkeen. Ei nyt onneksi mitään muutamaa kiloa suurempaa vahinkoa kerinnyt tapahtumaan, mutta kuitenkin aivan järkyttävää taistelua oli mielitekojen kanssa ja kun koko ajan teki mieli poistaa pahaa mieltä syömällä jotain hyvää. Onneksi sain sen touhun kuitenkin katkeamaan suhteellisen pienin vaurioin.

Noh, sitten 10.1. sain puhelun...olisi peruutusaika 17.1.12!!! Sanoivat, että koska olen saanut niin paljon painoa jo pois ennen leikkausta, ei ene kohdallani ole välttämätön!! Olin aivan onnesta soikeana, kunnes muistin pari seikkaa...ensinnäkin painoni oli edellisestä käynnistä muutamia kiloja noussut ja toiseksi, olin juuri edeltävänä viikonloppuna saanut keskenmenon. Ei siinä auttanut muuta kuin soittaa takaisin osastolle kertoa tilanne. Sitten piti äkkiä käydä gynenpolilla tsekkaamassa km-tilanne, mutta siittä ei onneksi tullut estettä leikkuulle, se oli niin alussa, että hoitui itsetään hyvin. Kontrollilabroissakin kävin ja siellä tilanne oli suht ok, mutta sen verran epänormaali kuitenkin että pyysivät päivää aikaisemmin saapumaan osastolle. JES! Vihdoin kaikki näytti hyvältä leikkauksen toteutumisen kannalta. Kunnes leikkausta edeltävänä torstaina lapsi sairastui oksennustautiin..... se oli onneksi pikainen tauti, kerta yrjö ja pieni kuume. Kaikki näytti taas hyvältä, kunnes sairaalaan menoa edeltävänä iltana toinenkin lapsi suoritti tämän kertaluonteisen oksentamisen ja hänelle nousi kuume Olin aivan varma, että vaikka en itse seuraavan yönä sairastuisikaan, niin ne eivät minua tällä taustalla vatsaleikkaukseen huolisi...eipä tullut paljon sinä yönä nukuttua.

No, aamulla osastolle, kerroin tarinani, ja sanoivat että koska en oireile, nou hätä, suunnitelma etenee. Taas otettiin labroja, joissa selvisi, että taas oli veret enemmän päin peetä kuin viikko sitten ja ongelmaa oli tiedossa. Nyt erittäin suurta suitsutusta ja hatunnostoa hoitavalle henkilökunnalle ja minut leikanneelle lääkärille, tekivät kyllä aivan kaikkensa että minut saataisiin nyt suunnitellusti leikattua!! Ja saivatkin, vaikka epätietoisuus asiasta jatkui ihan leikkauspäivän aamuun asti.

Eli ti 17.1. tehtiin siis sleeve-leikkaus ja kaikki sujui erinomaisen hyvin, kotiin tulin to 19.1. ja kaikki on sujunut aivan erinomaisen hyvin, ainakin toistaiseksi

Tulipa kamalan pitkä stoori, mahtaakohan kukaan jaksaanäin pitkää ees lukea!!

Onnee tosi paljon Ja jaksoi ton innoissaan lukea.. Itse menossa Tyksiin 2½ viikon päästä 7.2. Eli eneily menossa ja 2 viikossa mennyt alaspäin 8.4 kg tänä aamuna. Odotan kanssa innolla sinne pääsyä. Toivottavasti ei mitään pöpöi lyöttäydy meikäläiseen sitä ennen Tsemppiä jatkoon:)

No huh huh mitä oot joutunu käymään läpi Ihan pahaa teki lukea, multa ois kyllä konstit ollu aika vähissä Mutta onneksi kaikki päätty parhain päin.
Voimia toipumisajalle

Mielenkiinnolla kirjoitustasi luin

Voi minkä hel....tin jouduit käymään läpi ennen leikkuria . Mutta onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. Itsekin vähän pelkään että jos flunssa tai juurikin mahatauti kantautuu meillekin päiväkodin tai koulun kautta juuri ennen leikkuria niin tosi kiva. Täytyy pitää peukut pystyssä meille kaikille leikkaukseen piakkoin meneville ja teille juuri leikatuillekin

Kiitos että jaoit tarinasi, mielenkiinnolla sitä luin ja aivan sydän hakkas että mitä vielä...

Onnittelut leikkauksesta ja nyt vaan ihanaa tulevaisuutta katsomalla eteenpäin!