Leikkaus ohi ja onnellisesti kotona!

Ylihuomenna se sitten on, leikkaus meinaan. Reilu vuosi meni että tähän pisteeseen päästiin, uskomattoman nopeasti on mennyt aika vaikka alussa ei siltä tuntunut. Ylihuomenna tähän aikaan olen todennäköisesti heräämössä, minut leikataan ekana kaikkiaan kolmesta potilaasta ja sairaalassa pitää olla jo klo 7.00. Itse leikkaus on noin klo 9.00 maissa.

En ole oikeasti ehtinyt hermoilemaan leikkauksen kanssa juuri ollenkaan, niin hirveä kiire on ollut töissä ja muutenkin kun olen yrittänyt saada kaikki asiat kuntoon jotta voin sitten leikkauksen jälkeen rauhassa keskittyä toipumiseen. Hyvänä esimerkkinä kiireestä on se, että en olisi eilen muistanut mennä ristiverikokeeseen elleivät olisi Peijaksesta soittaneet ja kysyneet! Siinä sitten ajoin Hkin keskustasta tuhatta ja sataa verikokeeseen ennen labran sulkemista! Nyt otan viikonlopun ihan rennosti ja valmistaudun maanantaiseen koitokseen, ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna. Vähän alkaa hirvitys ja ns. pahimmat mahdolliset skenaariot hiipiä mieleen mutta se lienee luonnollista, luotan kuitenkin Peijaksen väkeen ja on totta tosiaan tutkittu ja hutkittu että kaiken pitäisi olla ok. Luottavaisin mielin siis kohti maanantaita!

Mee hyvällä onnella ja tuu pian kertoon kuulumisesi

Peukkuja Helkalle pidelty, toivottavasti kaikki meni hienosti ja saamme pian kuulla terveisesi. Halit

onnea ja enkeleitä sinulle leikkaukseen

Leikkaus oli siis maanantaina ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olo on tosi hyvä, kipuja ei enää juurikaan ole ja liikkuminen onnistuu hienosti. Olen viimeisen parin päivän aikana heittänyt noin tunnin kävelylenkitkin eikä tehnyt ollenkaan pahaa. Syöminen sujuu hyvin vaikka totutteluahan tämä vaatii että mahaan ei mahdu kuin max 1,5dl kerrallaan. Juomisten kanssa pitää olla tarkkana että tulee juotua tarpeeksi, merkkaankin kaikki syömiset ja juomiset ylös jotta tulee määrät varmasti täyteen.

Sairaalassa olo meni hyvin ja sain hyvää hoitoa, vaikkakin heräämössä herääminen leikkauksen jälkeen olikin elämäni ehkä karuin kokemus tähän asti; kivut olivat aika kovat ja pahoinvointiakin oli. Vuoroin oli kuuma ja kylmä ja kun vielä laittoivat naamalle c-pap -laitteen tunniksi tuntui ettei voi hengittääkään kunnolla. En ole sitten syntymäni viettänyt juurikaan aikaa sairaalassa enkä ole koskaan ollut missään leikkauksissa, joten kai siksi kokemus oli aika karu tällaiselle noviisille. Leikkauksesta seuraava päivä olikin jo paljon parempi ja samaa tahtia on menty siitä lähtien, jokainen päivä on ollut aina parempi kuin edellinen ja uskoisin että viikon päästä olen jo suht priimakunnossa!

Sairaalassa oloaikana pysäyttävä kokemus oli se, että huonekaveriksi osui nainen, jolle oli tullut vakavia komplikaatioita leikkauksen jälkeen. Hän oli juuri toipumassa viidennestä korjausleikkauksesta ja melkoisen huonossa kunnossa. En tentannut sen kummemmin mistä komplikaatiot johtuivat, eli johtuiko väärästä syömisestä vai mistä, mutta sen ihmisen tapaaminen pisti todellakin miettimään miten tärkeää on noudattaa kaikkia leikkaukseen liittyviä ohjeita syömiseen jne. liittyen. En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään samaa kohtaloa kuin huonekaverilleni. Kiitollinen siis olen että omalla kohdallani kaikki on mennyt hyvin ja toipuminen etenee kovaa vauhtia.

Minut leikattiin päivä sinun jälkeen..mutta lähdin jo heti seuraavana päivänä leikkauksesta kotiin. En voisi oloani kehua. Olen juonut ja yrittänyt syödä, mutta jo sen puolendesin annoksen saaminen alas, tekee todella työllästä. Eilen olin kävelyllä ja se sitten kostautuikin illalla, oli todella huono olo ja oksetti. Kun tulin sairaalasta kotiin, oli paino 1,9kg enemmän kuin sinne mennessä..nyt paino on tippunut jo 5kg..edelleen pientä kipua aina ku pistän jotain suuhun. Jos voisin kääntää kelloa taakse päin, tällä hetkellä mieli on se, että peruisin leikkauksen...mutta ehkä se tästä.
Hyvä että sinulla sujuu kaikki hyvin.

Lupsu..täällä on sitten sun kohtalon toverisi..mulla samanlaisia juttuja eli kun laittaa jotain suusta alas niin tulee"kipuja" ja vielä tällä hetkellä ajattelen samaa kuin sinä...jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin en olisi tähän ryhtynyt..mutta todella toivon meidän puolesta että esim ens kesänä ollaan jo onnellisia että mentiin tähän

...kiitos Helka raportistasi - näin leikkaukseen menossa olevan on mukava lukea myös näistä onnistumisista, joita tietysti on suurin osa, mutta useimmat leikatut ovat tyytyväisiä oloonsa eivätkä kirjoittele näille palstoille.
Ongelmistahan tänne on hyväkin kirjoittaa, jotta niihin saamme muilta hyviä neuvoja ja vastauksia. Toki oman sairaalan lääkärille ja ravitsemusterapeutillekin kannattaa esittää kysymyksiä myös kotiutumisen jälkeen.
Lupsulle tsemppiä. Toivon, että pahin on ohitse. Ajattele niitä leikkauksen mahdollistamia positiivisia puolia - ja tigertytöllehän toivotin tsemppiä jo tuolla toisaalla...
jännä nähdä miten mulla homma toimii ensi keskiviikkoisen leikkauksen jälkeen
- tällä hetkellä uskon ja luotan siihen, että tämän topicin otsikko
"Leikkaus ohi ja onnellisesti kotona!"
toteutuu myös omalla kohdallani jo ensi perjantaihin mennessä!

Minut leikattiin pari viikkoa sitten, GBP tehtiin. Tiedän tasan tarkkaan miltä tigertytöstä ja Lupsusta tuntuu. Itsekin mietin leikkauksen jälkeen, mitä tuli tehtyä, vaikka olin jo useamman vuoden asiaa työstänyt päässäni eikä minulla ollut epäilystäkään siitä, onko leikkaus minulle oikea ratkaisu. Se oli ainut ratkaisu minun tapauksessani.
Kivut oli kovat ja pahoinvointia oli lähes koko ajan. Vesi on ollut pahinta, aina kun join vettä, alkoi etomaan. Mutta keskustelin siitä asiantuntijan kanssa ja hän sanoi, että kuulostaa nestehukalta. Päätin siis pahoinvoinnista huolimatta tankata vettä oikein urakalla, tietysti hitaaseen tahtiin ja pieniä määriä, mutta siis keskityin oikein siihen että vettä tulee tarpeeksi. Ja huono olo lähti! Nyt kivutkin on jo lähes kadonneet, vatsa on vielä vähän kosketusarka ja painontunnetta vasemmalla puolella. En kuitenkaan syö enää kuin yötä vasten kipulääkkeitä, päivät selviän ilmankin.

Henkisesti viimeiset pari viikkoa on ollut rankkaa aikaa, on tullut itkettyä, pelättyä ja kaduttua. Mutta se on täysin normaalia, onhan kyseessä TODELLA iso elämänmuutos. Se on vaan hyvä, jos käsittelee asiaa ja tunteitaan, ehkä sillä tavalla asiaan suhtautuu oikealla vakavuudella ja siten mahdollisesti selviää ilman komplikaatioita.

Tsemppiä kaikille toipilaille, uskon vakaasti että kyllä se iloksi muuttuu! Mulla on parissa viikossa lähtenyt painoa 7 kg, joten hyvältä vaikuttaa.

Hyvä Elise.

Kiitos Elise rauhoittaa kummasti mieltä kun huomaa ettei ole yksin tämän asian kanssa..musta kun tuntuu että kaikki muut ovat olleet jo esim töissä tässä vaiheessa eli voineet hyvin mulla tulee tiistaina 5 viikkoa leikkuusta.

Ihana kuulla Helkan kuulumisia. Tsemppiä sinulle ja kaikille muille leikatuille, joiden elämä ei ihan vielä maistu kamalan ihanalta uuden masun kanssa. Minulla tuo vielä edessä... Voimia kaikille!!

Tigertyttö otat juuri niin pitkän ajan toipumiseen kuin kroppasi vaatii, ilman huolta tai huonoa omaatuntoa. Ihmiset paranee niin eri tahtiin. Tiedän muutaman ihmisen, jolla meni useampi kuukausi leikkauksesta, että alkoi tuntua "normaalilta", vaikka ei ollut edes mitään ongelmia tai komplikaatioita. Tsemppihalit sulle!

Olen samaa mieltä siitä, että toipuminen on kaikilla yksilöllistä. Pitää ottaa rauhassa toipumisen kanssa ja toipua omaan tahtiin ilman huonoa omaatuntoa saati vertailla itseä muihin. Tsemppiä Lupsulle, Eliselle ja Tigertytölle toipumiseen, uskon että ketään teistä ei leikkaus tule kaduttamaan kunhan toivutte kunnolla!

Lupsu, taidettiin vissiin pikaisesti tavata sairaalan käytävällä? Vähän ihmettelen miten sinut päästettiin kotiin jo seuraavana päivänä, en siksi ettet olisi "ansainnut" päästä kotiin, vaan siksi koska itselleni kerrottiin, että pitää näyttää että pystyy juomaan päivän aikana vähintään 2 litraa ennen kun pääsee kotiin. Itse pinnistelin ja ponnistelin että sain sen 2 litraa täyteen leikkausta jälkeisenä päivänä ja sain sen juuri ja juuri juotua. Joku tässä ketjussa jo mainitsi juomisen tärkeydestä, olen itse ihan samoilla linjoilla, eli juoda pitää ehdottomasti tarpeeksi. Sama on syömisen kanssa, kalorimäärät on niin alhaiset tässä alkuvaiheessa että on pakko yrittää syödä jotakin parin, kolmen tunnin välein, muuten tulee huono olo. Itselleni tuli eilen kauppareissulla huono olo kun en ollut syönyt kolmeen tuntiin, paha olo meni pois kun sain syötyä. Juomista vesi tökkii itseänikin eniten, siksi olenkin veden lisäksi juonut tuoremehua ja mehukeittoja jotka menee paremmin alas.

Itselläni olo senkun paranee, tänään olin sienimetsällä ja sain poimittua ison korillisen herkkutatteja! Harmi kun niitä eei voi vielä tässä vaiheessa toipumista syödä mutta odottavat sitten pakastimessa "parempia aikoja". Niin, ja paino on pudonnut leikkausaamusta 4,5kg, ihan hyvin omasta mielestäni, varsinkin kun tuntuu että maha on täynnä koko ajan.

Elämä alkaa voittamaan:) Syönyt ja juonut olen säännöllisesti, vaikka aika pakko pullaa se on. Vettä otan sen puolidesiä joka 15min kun olen valveilla ja yöllä nousen juomaan 4-6kertaa. Mutta olen alkanut hikoilemaan ihan kamalasti ja paino onkin nyt viikossa tippunut sen 7,1kg...tahti saisi olla hieman hitaampi.
Kivut ovat onneksi hellittäneet ja elämä alkaa tuntumaan ihan mukavalta:)

Taidettiin Helka tosiaan nähdä siinä käytävällä...ja täytyy sanoa että ihan liian pian päästivät minut kotiin, enkä edes itse sitä pyytänyt. Kukaan ei valvonut minun juomistani siellä, joten ihan omillani olin:) Mutta onneksi on näitä tukiverkkoja joilta kysyä neuvoa.

Ruokahalu on kadonnut ihan kokonaan, joten nyt mennään pakko syötöillä. Uskon sen kuitenkin edes osittain palaavan, kunhan pääsee tästä liemiruuasta eroon:)

Ihanaa Helka että olet jo jaksanut käydä sienestämässä, itse teen vasta pieniä lenkkejä koiran kanssa. Olo alkaa kyllä ihan selvästi kohentumaan ja sen mukana tuo mielialakin...

Tsemppiä kaikille niille jotka ovast menossa leikkaukseen, se on iso päätös, isompi kuin ennen leikkausta tajuaakaan, mutta jos ottaa terveydellisen kannan huomioon, taisi minun kohdalla olla ainoa vaihtoehto.

...täytyy pitää huoli siitä, että tulee tarpeeksi juotua vettä ja tarpeeksi syötyä liemiruokia - hörppy / lusikallinen kerrallaan, mutta tarpeeksi. kiitos evästyksistä!
Huomenna menen GBP-leikkaukseen, josta olen nyt käyttänyt nimitystä diabetesleikkaus - minusta se on paljon motivoivampi nimi...