Leikkaus Tallinnassa, nyt kotona ja kaikki hyvin

Minä siis matkasin viikko sitten maanantaina Tallinnaan operoitavaksi. Suomalainen firma oli järjestänyt kaiken, autonkuljettaja oli terminaalissa vastassa ja vei sairaalaan. Sain yksityishuoneen joka oli koruton mutta tosi siisti. Oma wc oli mutta suihkuun piti mennä käytävän kautta. Lääkäri Andre Tudrikov tuli välittömästi tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi, mutta samalla sain pettymyksekseni kuulla että leikkaus tehdään vasta keskiviikkona koska kaikkia kokeita ei ehdittäisi tehdä maanantaina. Lääkäri oli tavattoman ystävällinen ja lämmin, puhui hyvää englantia. Sekä oikeia silmänilo täti-ihmiselle . Iltapäivän aikana oli ohjelmassa verikokeita, röntgen ja ultra sekä erinäisiä papereiden täyttämisiä. Tiistaina sitten elämäni tähtihetki eli gastroskopia. Onneksi sain sitä ennen rauhoittavaa, oli aikamoinen kokemus mutta onneksi nopeasti ohi. Loppupäivän sitten kulutin aikaa lueskellen, piipahdin kaupungillakin. Nukutuslääkäri kävi juttusillani varmistaen ettei ole mitään nukutukseen vaikuttavaa sairautta.

Leikkaukseen lähdin keskiviikkoaamuna klo 8.30 joten pitkään ei tarvinnut jännittää. Leikkaus kesti tunnin ja sujui ilman komplikaatioita. Heräämöstä minut vietiin teholle, suoneen tuli antibioottia, kipulääkettä sekä nestettä. Kone mittaili verenpainetta aluksi vartin välein. Kipuja ei juuri tuntunut päänsärkyä lukuunottamatta, sekin helpotti kun sain petidiinipiikin. Loppupäivä sujui torkkuessa, jaksoin kuitenkin ilmoitella ystävilleni ja perheelle että ohi on ja kaikki hyvin. Illalla sain nousta hetkesti istumaan ja juoda hiljalleen puoli lasia vettä. Henkilökunta tuolla teholla oli tosi ihanaa, lisälääkitystä tuli kipuun heti kun vähänkin valitti ja osa puhui jopa aika hyvää suomea! Tohtori Ihana kävi moikkaamassa ja kyselemässä vointia.

Aamulla sain alkaa hissukseen liikkumaan, ruokaa en vielä saanut, vettä ja kamomillateetä vaan. Kivut olivat edelleen tosi vähäisiä, ja kipulääkettä tuli säännöllisesti. Päivällä sitten siirryin takaisin omaan huoneeseen ja sitten alkoikin tylsistyminen. Juttukaveria ei ollut ja vieraita ei tietenkään käynyt kun matka oli vähän hankala mutta koittihan se ilta taaskin. Sain unillääkkeen ja nukuin kohtalaisen hyvin.

Seuraavana aamuna alkoi sitten syömisen opettelu. Kauravelliä, viiliä, juotavaa jugurttia, lihalientä. Hyvin meni alas ja pysyi sisällä, joskin tosi hitaasti ja pieninä erinä piti tuota syötävää ottaa sillä ähkytäysi tuli jo parin lusikallisen jälkeen. Lämpö oli hiukan koholla mutta koska hoitajat eivät siitä huolestuneet niin en minäkään. Viimeiset tipat tippuivat aamulla ja sain sitten kipulääkettä suun kautta. Lempparilääkärini oli lähtenyt Suomeen joten sijaislääkäri kävi toteamassa että pääsen lauantaina kotiin. Antoi myös ohjeet soft foodista ja vitamiineista. Sain ne myös myöhemmin kirjallisina epikriisinä mutta viron kielellä joten se ei paljoa auttanut. Onneksi kuitenkin vitamiinit ja annostukset tulivat selväksi.

Lauantaina sitten tuli autonkuljettaja ja vei minut terminaaliin. Olipa ihana päästä ihmisten ilmoille! Istuin vaan ja katselin ihmisvilinää ympärilläni. Merimatka meni hyvin, se kestikin vaan 2 tuntia. Jaksoin jopa ostella vähän tuliaisia, välillä kävin hytissä lepäilemässä. Mies ja tytär olivat terminaalissa vastassa ja melkein itkin ilosta.

Jotenkin toipuminen lähti ihan uuteen vauhtiin kun pääsin kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Olen yrittänyt syödä jotain pientä, juoksevaa ja pehmeää parin tunnin välein ja siinä väliaikoina lipitellä vettä. Yllättävän työlästä on saada mahtumaan tuota nestettä riittävästi. Ruokalistallani on ollut kauravelliä ja mehukeittoa, vauvan sosetta ja munakokkeliakin yritin syödä saadakseni proteiinia, mutta se ei oikein mennyt alas, liian kiinteää kai vielä tässä vaiheessa.

Nyt teen lähtöä apteekkiin ja vähän kauppaankin, olo on sen verran hyvä että tekee mieli vähän ihmisten ilmoille. Pitää varmaan nyt alkuun ostaa jotain proteiinijauhetta ettei ihan kaikki lihakset häivy. Ja sitten se vitamiiniarsenaali.

Eli jos julkisella puolella takkuaa niin voin kyllä suositella lämpimästi tuota Tallinnan vaihtoehtoa. Minä pääsin leikkaukseen kahden viikon kuluttua ensimmäisestä konsultaatiosta. Puitteet sairaalassa eivät olleet kaksiset mutta hoidon taso vähintäänkin sama kuin Suomessa. En pidä tuota 7600 euron hintaakaan liian suurena sijoituksena terveyteen ja hyvinvointiin, vaikka jouduin sen rahoittamaankin pankkilainalla. Paljon suurempia lainoja otetaan silmää räpäyttämättä esim auton vaihtoon.

Kiloja putosi kahden viikon enellä 5 ja Tallinnaan jäi 2 kg, kolmessa viikossa siis 7 kg pudotusta. Olen erittäin tyytyväinen, nyt vaan jatkoa odotellessa!

paljon onnea onnistuneesta leikkauksesta. Kuulostaa hyvältä tuo Tallinnan toiminta.

Onnitteluni onnistuneesta leikkauksesta

Onnittelut hyvin sujuneesta operaatiosta, melko luksusta tallinnassa.

Paljon kiitoksia onnitteluista!

Kieltämättä hoito ja kohtelu oli koko ajan hyvää, voisin jopa sanoa että parempaa kuin Suomen päässä. Kiukkuisia tai kiireisiä hoitajia ei juuri näkynyt, ja jos kelloa soitti niin puolessa minuutissa oli hoitaja paikalla. Viihdykettä ei sairaalassa juuri ollut, ei mitään telkkareita potilashuoneissa tms. Tuntui että siellä oli tarkoitus vaan sairastaa ja toipua eikä muuta. Mutta todella tyytyväinen olen.

Onnittelut minultakin hyvin sujuneesta leikkauksesta! Ihanaa kuulla, että olet saanut hyvää hoitoa ja olet tyytyväinen ratkaisuusi. Aikas hurja mimmi olet kun olet reissannut sieltä ison operaation jälkeen ihan yksikseen takaisin koti-Suomeen!

Kiitokset sinullekin Bulla! Vähän kyllä etukäteen mietitytti tuo paluumatka leikkauksen jälkeen, mutta onneksi olin niin hyvässä kunnossa että se sujui ongelmitta. Nyt kun leikkauksesta on viikko alan hiljalleen uskoa että tästä selvittiin ilman komplikaatioita. Edellisen kerran kun minuun on reikiä tehty, sain pahan infektion ja olin pitkään sairaalassa tiputuksessa ja nyt olen koko ajan ihan kuin tarkkaillut itseäni ja joka vihlaisua.

Ruokailu ja juominen alkavat sujua jonkunlaisella rutiinilla. Kaloreita en ole laskenut, huolehtinut vaan siitä että parin tunnin välein menee jotain suusta alas. Veden juontia olen tarkkaillut kannulla jääkaapissa ja kyllä se 1 1/2 litraa just menee päivän aikana alas. Proteiinia ei nyt alkuvaiheessa hirveästi tule muualta kuin maitotuotteista joten ostin apteekista proteiinijauhetta jota sekoittelen ruokiin.

Minkäänlaista mielitekoa tai nälkää ei ole. Olen uskomattoman energinen ja unen tarve on selvästi vähentynyt. Aikaani nyt saikulla olen kuluttanut leipomalla ja tekemällä ruokaa muille! Itse en tietenkään leipomuksiin koske ja pitäydyn edelleen pehmeissä ja juoksevissa eväissä. Luulisi että tämä on itsensä kiusaamista mutta kun ei todellakaan tee mieli edes maistaa mitään ja olen aina tykännyt leipomisesta niin miksikä sitä ei ilostuttaisi muita.

Perjantaina saan onneksi tikit pois. Haavojen laastarointi kyllästyttää ja teipin mukana meinaa väkisin lähteä riekaleita pehmeää vatsanahkaa. Ja se taas tietää lisää laastaria...