Leikkaus onnellisesti ohi..

Ma: viimeinen työpäivä ja kovat kannustukset työkavereilta.. kotona sitten rentouttava ja pitkä kuuma suihku. Tavaroiden kasaaminen (ja suurimman osan unohtaminen D'oh!) ja sitten serkun kyytimänä kaverin luo Turkuun. "Viimeisenä" ehtoollisena tulikin sitten naotiskeltua köyhiä ritareita..

Ti: leikkauspäivän aamu, ylös klo6:00 ja kaverin kyydillä Tyksiin, ovi tosin aukesi vasta klo 6:45 mutta olimpahan ajoissa ovenkahvassa roikkumassa
minua ennen olisi pitänyt olla yksi leikkaus, mutta se olikin peruuntunut, joten olin aamun jonossa ensimmäisenä ja valmistelut aloitettiin samointein, eli vaatteet vaihtoon, korut pois ja rauhoittava lääke kitusiin, kamppailua tuki sukkien kanssa, pieni odottelu ja sitten tuikattiin "napapiikki" eli se veren ohennus piikki, joka estää veritulppien yms syntymiset. Hatarien muistikuvien turvin menee sitten selostus tästä eteenpäin.. eli minut kärrättiin sängyllä ensin heräämön puolelle odottelemaan hetkeä tulevaa, mutta kun sitten iski vessa hätä..
pääsin sitten kuitenkin hoippuroimaan omin jaloin vielä vessaan ja sitten olikin sama käppäillä suoraan leikkausaliin, mistä tietenkin tuli leukailua, että harvemmin sinne potilaat seisovin jaloin tulee..
siihen vain sitten leikkauspöydälle makoilemaan ja tiettyhän minulle esiteltiin ne kaikki eri henkilöt, että kuka tekee mitäkin ja miksi (tässä vaiheessa enää hymyilin ja nyökyttelin, ihan kuin välittäisin asiasta enää) sitten seurasin mielenkiinnolla ensimmäisen tipa paikalleen laittoa, joku yritti tunkea happimaskin naamalleni, mutta se onneksi otettiin pois, kun siitä ei edes tullu ilmaa ja viimeinen mitä kuulin oli, tämä saattaa hieman nipistää..

joitakin tunteja myöhemmin aloin havahtuilemaan heräämön puolella, mutta kun katseen kohdistaminen ei oikein luonnistunu, niin otin vielä aika monet tirsat, kunnes minulta tultiin utelemaan, että onko kipuja ja haluanko kipu pumpun vai suussa hajoavan pillerin.. minä halusin nukkua vielä vähän, kun oli niin hyvä olo..

jossakin vaiheessa, minut sitten kärrättiin takaisin osastolle, missä minulle kerrottiin, että mistä löytyy hälytin ja kipupumpun painike ja kysyttiin, että haluanko jo kännykän, että voin ilmoitella, että kaikki on menny hyvin.. no katseen kohdistaminen oli vielä vaikeaa, eli toinen silmä kiinni ja viestiä näpyttelemään, havahtuminen, tarkennus kännykän suuntaan, toinen silmä kiinni ja viestiä näpyttelemään.. meni varmaan reilut puoli tuntia ihan perus viestin kirjottamiseen, mutta onneksi sain sen sitten lähtemään kimppa viestinä, niin ei tarvinnu moneen kertaan näpytellä samoja tekstejä..

ja se kipupumppu oli aivan loistava keksintö.. tiettyyn rajaan asti.. aina, kun siitä otti annoksen, niin hetken kuluttua oli unessa ja wicked dreams valloillaan.. siis ihan järjettömiä juttuja ja asioita, joilla ei ollu päätä ei häntää..kirjaimellisesti.. lopetinkin sitten kipupumpun käytön torstai aamuna, kun totesin keskenäni, että nyt alkaa mennä jo liiallisuuksiin..

ja tiettyhän sitä piti jo samana päivänä päästä jaloilleen..maailman keinumisen uhallakin, mutta sen vessa reissun jälkeen (jep, ei katetria), kun jäin hetkeksi sängynreunalle istumaan, niin sitten tuli niin kova väsy, että piti kutsua hoitajat jelppimään takaisin kylelleen, kun ittellä alkoi koordinaatio pettämään suunnan ja tyylin suhteen pahasti.. @.x

ke: normi päivä.. eli kateellista kuikuilua kahvikärryn suuntaan.. ja aamupesut.. niin, miten ajetaan oikea kätinen henkilö hulluksi..?? no, laitetaan tippa oikeaan käsivarteen ja vasempaan kämmenselkään.. eli, oikean kyljen kautta ei voi nousta ylös, kun siinä vaiheessa, kun yrittää viedä käsivarren kropan alle, niin letkut meinaa irrota.. ei hyvä.. no entäs sitten vasemman kyljen kautta..?? oikealla kädellä tuetaan massua ja vasen käsi.. niin, se tippa on siinä rystysten takana.. great.. eli ylös nouseminen oli yhtä reuhtomista, kun piti varoa molemmissa käsissä olevia tippoja..

To: käsivarressa sijainnut tippa meni sitten yöllä tukkoon.. tutkailin vajaan puolen tunnin ajan käsivarteen nousevaa harjannetta ja soitin sitten hoitajan hätiin, kun en todellakaan halunnut käteeni enää mitään vesi kellukkata, joka siinä todennäköisesti olisi aamun mennessä ollut. hoitaja muutti tipan vasempaan käteen ja otti myös kanyylin pois oikeasta kädestä..!! *FREEDOM..!!*

todellinen juhla hetki koitti sitten aamulla, kun pääsi kokonaan irti tipasta ja suihkuun ilman, että sulhanen kulkee mukana..
tätä hyvän olon tunnetta riittikin sitten melkein kolme tuntia, kunnes tippa laitettiin takaisin (pahuksen pahus) *tässä vaiheessa ei siis enää laitettu kipu pumppua, kun sanoin, että sitä ei tartte enää laittaa* se tippa otettiin minulta kuitenkin pois noin 1,5h myöhemmin, kun se oli mennyt tukkoon ja ruikutin asiasta hoitajille.. pääsin siis eroon toisestakin kanyylista ja sulhokin vietiin pois kokonaan.. kerrankin pääsi vääntäytymään peti paikalle siten, että ei tarvinnut koko ajan varoa letkuja..

kiinteää ruokaa, eli mannavelliä, jotain suolaista soppaa, kiisseliä ja mehu keittoja tarjoiltiin jo torstaina ihan syötäväksi asti, eli enää ei tarvinnut kateellisena kuikuilla sinne kahvi kärryn suuntaan, kun kaikkea sai ottaa hieman ja maltilla..

Pe: kotiutumis päivä.. vatsa päätti aloittaa toimintansa, eli ei ainakaan ummetusta ole ollunna.. puolenpäivän jälkeen oli koprassa sairasloma todistus, lääke reseptit ja taksilappu. taksissa meinasi uni tulla väkisellä, mutta koska tiestössä nyt sattuu olemaan pientä routavauriota, niin se hyssytys piti sitten hereillä..

nyt: pientä kipua tuntuu vielä tikkien kohdalla, eikä yskimistäkään viitti yrittää, kun sitten juilii jonnekkin kylkiluitten alle. tikkien poisto on parin päivän kuluttua, sen verran on tullut tikkien kohdalta sormella hiveltyä, että kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mikään ei vuoda, mistään ei tule tulehdus eritteitä, eli niiltä osin kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Maanantaina pitäisi suoriutua kauppa reissulle ja viemään töihin sairasloma lappunen ja tehdä pieniä ruoka ostoksia.. omaan sänkyyni pääsen todennäköisesti nukkumaan joskus ensikuun puolella, kun ei vielä tee mieli mennä kokeilemaan, että miten se ylös nousu tai nukkumaan meno luonnistuu tuolla parvisängyssä, mutta jo se, että omalta sohvalta saa "omalla" tyylillään nousta ylös, on vienyt kipuja jo pois.. ^^ eli, kunhan nuo kivut tuosta hellittää ja ilmat lämpenee, niin sitten pääsee aloittamaan ne rauhalliset käppäily reissut ulkona.. ^^

Kiitos kattavasta selostuksesta. Onnea uuden opetteluun ja voimia toipumiseen.

Hei Inkku ja kiitos "matkakertomuksestasi".
Sitä oli kiva lukea, koska minulla on reilun 6 vk:n päässä oma matkani!

Inkku, onnea hyvin menneestä operaatiosta!

Hienoa, että jaksoit kirjoittaa noin kattavan selostuksen, kun tosiaan meitä leikkausta odottavia on aika monta. Meitä tietenkin kiinnostaa jokainen pienikin tiedonmurunen asiasta.

Paranemisia

Hionon kertomuksen olet Inkku kirjuuttannu
Pikaista toipumista

Toipumisia täältäkin toivotellaan.
Sulla on kyllä ihan selkeesti kirjallisia lahjoja, tuo oli hyvin ja tarpeeksi seikkaperäiseti kirjoitettu

Toipumisia Inkku, olispa kiva saada epirkriisitkin näin mukavin adjektiivein kirjattuna
Hauskasti ja hyvin kirjoitettu!

heh.. kiitos.. ^^ ja sattu kyllä niin hyvä huone kaverikin siellä osastolla ollessa, että sai kirjaimellisesti kylkiä pidellä, kun yritti olla nauramatta.. X) no, ei kärsi tosin vieläkään kuin hieman hihitellä, mut kyllä se tästä..

Kiitos Inkku, hienosti kirjoitetusta selonteostasi!
Zemppiä toipumiseen ja perässä hiihdellään ...toivottavasti ainakin

Kiitos mukavasta kertomuksesta.

kiitos kaikille.. nyt tuli jo tänään tehtyä kauppareissu ja täytyy myöntää, nuo "kaljakärryt" on sitten näppärät, kun ei saa nostella paljoa.. ei muuta, kuin iso vessapaperi paketti kärrynpäälle, nauhoilla kiinni, ja siihen päälle ostoskori, niin on helppo kerätä ja kuljetella ostokset siinä, helppo nostella kassalle (+mainittava siitä vessapaperista kassa) ja sitten vain ostoskassi taas siihen paperisäkin päälle, rullaillaan auton kupeelle ja puntataan ensin ostokset kyytiin ja sitten wc paperit ja kärry..

juu, ja piti sitten seuraavassa liikkeessä pyytää myyjältä apua, kun ostin 3x5l tuulilasinpesunestettä.. onneksi myyjä ymmärsi, että en todellakaan vitsaile nostamisien suhteen, vaan toi pesunesteet autolle ja täytti vieläpä auton pissapojan, vaikka olikin tullut ilman takkia ulos..

mutta, kuten kauppareissut yleensäkkin, alkoi päivä vaan venymään ja venymään, niin viimesestä liikkeestä lähtiessä kävely oli enää raahustamista ja oon kyllä toooosi ilonen, että oon taas kotona.. mutta positiivista oli se, että kipuja ei ollut paljoakaan.. ainoastaan normaalia kropan valitusta ja uikutusta liittyen siihen, että ei ole viikkoon kävellyt 50m pitempiä matkoja..

Hyviä vointeja edelleen. Naroin niin, että vesi valui silmistä

Mainitsit tuosta viimeisestä ehtoollisesta kun olen itse ajatellut että voisin syödä kunnon iltapalan (leivän, jugurtin ja teetä) leikkausta edeltävänä päivänä niin onko se ihan kamala juttu? Oon kuitenki ollu niin reipas ja pudottanut enellä 8kG/4 vkoa ja viä tämä viikko aikaa et tähtään -10kg.. Miten muut on tehnyt?

Kysyppä Aurinko Vaasta kun käyt verikokeissa ja muissa että kuinka leikkaava lääkäri haluu
Sulla reilu viikko leikkaukseen, ota mukaan positiivista energiaa rutkasti

ohjeistuksena sain silloin, että puolenyön jälkeen ei saa enää syödä ei juoda mitään..

silloin sen päivän aikana, "nautin" ihan normaalisti 4x4dl nutriletin suklaa juomaa + reilut 8x2dl maito kahvia.. ja silloin iltasella klo18-20 välillä tuli natusteltua noita köyhiä ritareita (nom nom nom ^^) ei ainakaan ittelle tullu mitään huonoa oloa, janoa tms. että olis ollu polvet löysänä H hetkellä.. mutta, ihmiset on yksilöllisiä ja energian poltto vaihtelee myös sen mukaan..

tikeistä pääsin eroon eilen ja yllättäen niitä löytyikin 9kpl.. siis heetkinen.. omien laskujeni mukaan reikiä on kyllä vain 6kpl.. noh.. ilmeisesti on veitsi sitten "lipsahtanut" parissa kohtaa ja on pitänyt parsia useammalla ompeleella kiinni.. no, nyt on kuitenkin nahkoissa jännittäviä ristinmuotoisia merkkejä ja tikkien poistaja viisastelikin, että nyt olis helppo pelata ristinollaa.. en suostunut

mutta, elo maistuu, tikit ei enää kiristä jo on todella mieltä ylentävää, kun voi jo melkein kumartua sitomaan kengät nauhat ja sukatkin sujahtaa jalkaan jo huomattavati paremmin kuin pari päivää sitten.. ainut vaan, tuossa vasemmassa kyljessä edelleen oleva juili kohta, joka jaksaa muistutella itsestään, mutta ilmeisesti se on vielä leikkaus turvotusta..

lyhyt kävelylenkki keväisessä auringonpaisteessa teki todella hyvää.. pitää vain ensi kerralla tehdä sama kierros vain siten, että tulee naamalle enemmän aurinkoa, kun se lämpö tuntuu niin pahuksen hyvälle.. ^^

No höh kyllä tuon verran olis voinu toisen päivää pelillä keventää.

Ainut mitä kadun koko hommassa on se etten syönyt kunnon voileipää ennen leikkausta, nyt ei vieläkään mene alas!

Oli ihana lukea tarinasi... Loisto tyyppi olet. Zemppivä paranemiseen.

haluan.. hampurilaisen.. kyllä vain.. sellainen maistuisi nyt niin helekkarin hyvälle..

tuossa kun on nyt useitten vuosien aikana tullut maisteltua useammankin kaltaista sapuskan tynkää, niin itselle suoritetun pikaisen kyssärin lopputulos oli se, että kaikki ne ruuat, mitä sairaalassa on tarjottu siellä ollessa + 2 ensimmäisen kotona vietetyn vuorokauden aikana syödyt ainekset ei maistu. Jo pelkka mielikuva saa aikaan huonon olon ja kuvotuksen tunteen.. sen sijaan.. perunaporkkana sose, jota on nyt tullut viikko mussutettua raejuustolla höystettuna uppoaisi vieläkin, mutta ihan eniten tekisi tosiaan mieli hampurilaista ja etenkin sitä Hesen mainostamaa uutuus hampurilaista.. toisena suosikkina olisi tietenkin kotitekoinen lihamureke tai kotitekoiset lihapullat.. valmis versioitten ajattelu nostaa taas kuvotuksen tunteen nielun paikkeille..

dumping oireita ei ole ainakaan vielä päässyt tulemaan, kun olen yrittänyt muistaa naotiskella ateriat hitaasti mutta varmasti.. pari kertaa tosin olen ajatuksissani syönyt himpun verran liian ahneesti, ja silloin on pientä kiputilaa ollut mahan ala-osassa, eli siellä on tullut sitten tungosta, vesi menee jo himpun verran isompina kulauksina, mutta senkin pitää olla huoneen lämpöistä, eli ei suoraa hanasta laskettua, sillä silloin alkaa kupliminen ja kurnutus..

vasemmassa kyljessä on edelleen tunnettavissa kananmunan tylpän pään mallinen kipeä kohouma, joten kyljellään nukkuminen ei onnistu vielä, kun sellaista asentoa ei tahdo löytyä, missä tuo pokkula ei kiusaisi..

Kipulääkkeen jätin pois eilen ihan koe mielessä, kun aamuisin oli niin hakala saada hengitys pelaamaan normaalisti, kun tuntui, että keuhkoken pohjalla on jotain epämääräistä, niinkuin silloin, kun on ollut pitkään flunssassa, ja syvään hengittäessä tulee sellainen epämiellyttävä tunne.. no, eilen en sitten nukkumaan mennessä ottanut kipulääkettä ja tänä aamuna sitä tunnetta ei sitten ollut, syvään hengittäminen onnistui ilman epämiellyttävää tunnetta.. ^^

mutta.. edelleen tekee mieli sitä hampurilaista..

onnea tiellesi hyvin matkasi kohti pienenmpää masua alkoi , kunika paljon sait sairaslomaa oletko tyytyväinen sairasloman pituuteen ?

3viikkoa tuli saikkua ja se taitaa olla mulle ihan riittävästi.. eli töihin taas 18.4

saikun määrään olen ihan tyytyväinen, kun nyt on tosiaan mennyt ensimmäinen viikko syömään ja liikkumaan opetellessa (kun on kylki kipeä, niin liikkuminen on opettelua), ensiviikolla pitänee keskittyä enempi tuohon katujen mittailuun ja käsipainojen pyörittelyyn, että jaksaa sitten töissä taas painaa entisen malliin..

ihan tekee hyvää tämä "luvallinen huiliminen" kun tähän asti olen ollut joko töissä tai työtön.. nyt voin hyvällä omalla tunnolla olla toipilas ja minun ei tarvitse koko ajan olla "suorittamassa" jotain.. paitsi, kämppää pitäis vissiin hieman tomuttaa, kun on tota pölyä päässy kertymään..

Inkku- käy ostamassa se hampurilainen. Huomaat, ettet kovin paljosta jää paitsi... Ja syöt siitä niin säälittävän vähän, että ens kerralla ei kannate edes ostaa

hampurilainen maistui taivaalliselta.. ^^ tosin, reilut 20min meni pupertamiseen, eikä tarvinnu edes haaveilla ranskiksista tai limusta, mutta vettä olisin voinu juodakkin..

ei tullut edes huonoa oloa, kun muisti pureskella huolella ja natusti vain pieniä paloja kerrallaan, mutta saas nyt nähdä, että milloin iskee seuraavan kerran hampurilaisen tuska.. se oli mukavaa vaihtelua tuohon keiton syömiseen.. mutta se täytyy myöntää, että kylläisyyden tunne oli kyllä sitten monta tuntia, eli ihan joutui vyötä löysyttämään ja istuma asentoa usein vaihtamaan.. muutoin menikin päivä sitten katuja mittaillessa, kun tein samalla kirppiskierroksen, eli nyt väsyttää ja koivet on ihan poikki.. tässä kyllä taas huomasi, että miten voi jo tuommoinen viikon pakkolepo viedä huonoon kuntoon, eli ensiviikolla kävelyn määrää pitää lisätä, niin lähtee taas jaloissa veri kiertämään entiseen malliin..

sen verran on tullut tuossa tehtyä nyt havaintoja tästä uuden massun toimimisesta, että jos unohdan juoda vettä, niin silloin vatsaa alkaa nipistelemään ja on hankalaa istuillaan, makuullaa jne jne.. ainut mikä helpottaa, on hieman kumara seisonta asento, kunnes älyän juoda vettä.. ja sitten, jos unohdan syödä (jep, ensin olin pitkään opiskelija ja sitten työtön, niin skippasin päivän aterioita, kun ei vaan ollut varaa syödä), niin samantyyppinen kipuilu alkaa taas ja se jatkuu vielä tovin syönnin jälkeenkin, eli säännollisyyttä pitäis löytyä nyt tuohon syönti ja juonti hommaan..

eli se normaali mahan kurina yms nälän tunnetta ei tule.. tulee vaan epämiellyttävä nipistely..

pitääkin muistaa nyt nukkumaan mennessä juoda riittävästi vettä, että ei tarvitse taas yöllä havahtua ja miettiä, että mikä unohtu..