LEIKKAUS OHI

Leikkaus tehty ti 6.9.11. Ohi on ja kotona taasen. Ei missään nimessä pieni ja ohi mennen läpikäyty juttu. Tietty se miten asiat kokee ja kipukynnys jne. ovat yksilöllisiä, mutta minulle kokemus oli rankka. Ylimääräistä jännitystä tuli leikkausaamuna, kun koko operaatio meinattiin perua kirurgin sairastumisen vuoksi. Onneksi saivat järjestettyä sairaalassa asian ja pääsin leikkaukseen.

Minua jännitti aivan kauheasti. Odotellessani heräämössä vuoroani tutisin kuin haavanlehti. Anestesialääkäri kävi laittamassa tippaa käteeni ja jutteli mukavia rauhoitellakseen. Leikkaussalissa lukuisa joukko ihmisiä esitteli itseään ja kertoi mitä on juuri minulle tekemässä. Kädet vyötettiin sivuille ja jalat haralleen. Kirurgi seisoisi jalkojeni välissä leikatessaan. Turvavyöt tarvittiin koska leikkausasento on istuva. Sitten happea maskista ja tujaus jotain rauhoittavaa. Sitten tipasta laitettiin jo nukutusainekin. Leikkaus kesti 1h15min. Seuraavan kerran tajusin herätessäni ikään kuin hyvästä unesta...kunnes tunsin KIVUT ja pahoinvoinnin. Toistelin vain koko ajan kipu, oksettaa, kipu....Kuulin jonkun sanovan, että emme saa sinua kivuttomaksi. Onneksi jostain löytyi kuitenkin aine, joka sai kivun terävimmän kärjen taittumaan ja pahoinvointilääkekin tehosi. Vietin ensimmäisen vuorokauden tehovalvonnassa uniapnean takia. Kipulääkettä meni 1-2h välein ja pahoinvointiin saman verran. Ylös ei nostettu, koska siellä ei saanut kävellä. Ja koska oli katetri ei tarvinnut vessaankaan nousta.

Vuodeosastolle pääsin seuraavana päivänä. Siellä oli rauhallisempaa ja pääsin yrittämään liikkumistakin. Yllätys oli se että istumaan nousu tai kävely ei sattunut yhtään. Minulla oli ongelmana vain pahoinvointi ja huimaus. Kovat kipulääkkeet tekivät oloni kurjaksi. Syömistä ja juomista alettiin heti opiskella. 150ml juotavaa kestää tunnin hörppiä. Saman verran menee vellin kanssa. Turha luulla että saa syötyä ruot lämpimänä ainakaan näin aluksi. Sain käytyä itse suihkussa, mutta voimat se vei täysin.Tapasin käytävällä samana päivänä leikatun kuin minä. Hän tepasteli kuin ei mitään vain päivä leikkauksen jälkeen! Minä olin lähinnä kävelevä aave.

Sairaanhoitajan sanoin: jos aika ennen leikkausta on ollut uurastusta ja voimia vaativaa niin leikkauksen jälkeen se varsinainen maratonrutistus vasta alkaakin. Ja näinhän se on, näin itsekin todettuna. Rankkaa on ollut leikkauksen jälkeen, mutta silti en leikkauspäätöstäni kadu. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.

Niin, ja kirurgilta tuli iso kiitos: " näkee, että olet motivoitunut leikkausasiaan ja panostanut ennakkoon painonpudotukseen ja valmistautumiseen. Maksa oli vetäytynyt tosi pieneksi ja oli aivan siisti. Leikkaus sujui ongelmitta ja pystyttiin tekemään suunnitelmien mukaan ohitusleikkaus." Eli kunnollinen tsemppaus painonpudotukseen ennen leikkausta on todellakin tärkeää.

Onnitteluni Loviisa
Mulla ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin sinulla..leikkaus saliin mennessä ja siihen ihmeelliselle pöydälle siirtyessäni tärisin kuin haavan lehti meinasin vielä siinä kohtaa vetästä pakin päälle No heräilin heräämössä kun mun nimeäni kutsuttiin,sain vaivoin kysyttyä menikö kaikki hyvin..johon sairaanhoitaja sanoi lääkäri saa kertoa..pikku hetken ehdin miettiä mitäköhän on tapahtunut kun taas vaivuin uneen...no nukuin 4 seuraavaa päivää välillä vähän heräten ja taas nukahtaen...sitten sain kuulla että leikkauksessa pernan kapseli oli jotenkin vahingoittunut ja vuotanut 1.5 litraa verta ja siitä johtui varmaan suuri väsymyksenikin,HB oli laskenut jonnekkin 70 tienoille...sain 2 pussia verta ja se auttoi aika hyvin..kotiin päästessäni HB oli 109.
No jonkun päivän ehdin olla kotona kun vasemman kylkeni kivut menivät niin sietämättömiksi että en päässyt itse edes sängystä ylös ilman apua..poikani vei mut päivystykseen ja lääkäri kuuunteli keuhkot ja sanoi että vasemmalla puolella oli huonommat hengitys äänet joten menin keuhkokuvaan...joka paljasti että vasemmassa keuhkossani oli runsaasti nestettä...
No siitä sitten lähdettiin ambulanssilla tyksiin ja tyksissä laittoivat sellasen KAMALAN katetrin mun kylkiluiden välistä keuhkoon joka poisti nestettä,sitä tulikin sieltä 1200ml...
Olin toisella reissullani siis 3 tai 4 päivää(en muista kuinka monta).Kotiin lähtö tilanteessa keuhkossa oli edelleen nestettä mutta kuitenkin sen verran vähemmän jo että pääsin kotiin antibioottien kera..Tiistaina on kontrolli kuva ja lääkäri ja jännittää onko sitä nestettä tullut taas sinne enemmän vai olisko kuivunut pois jo minä en osaaa tällä hetkellä vielä iloita kadotetuista kiloistani joita on jo 7 kg Nyt sitä ajattelee vaan että kumpa sais olla terve

Tsemppiä Loviisa ja Tigertyttö, kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu. Toisille leikkauksista tulee komplikaatioita, mutta kyllä niistä selvitään.

Voimia ja jaksamista teille molemmille.

Kiitos Inka ja rantapallo

Kiitos Loviisa kun kirjoitit kokemuksistasi! Itselläni on sama reissu edessä viikon päästä ja hyvä kuulla, että kaikilla ei homma ole läpihuutojuttu. Toivon että omalla kohdallani kaikki menee ok, olen tässä viimeisen vuoden aikana aloittanut säännöllisen liikunnan enkä ole enää ihan rapakuntoinen vaan oikeastaan aina hyväkuntoinen läski, toivottavasti sekin auttaa leikkauksesta toipumisessa.

Paljon tsemppiä toipumiseesi ja kirjoittele kuulumisia kun ehdit/jaksat.

Reilu viikko leikkauksesta ja elämä alkaa taas voittaa Kipulääkkeistä olen voinut lopettaa sen vahvemman kokonaan. Paratabseja menne 2xpvä ja niillä pärjää hyvin. Itseasiassa mietin että niitäkin voisi varmaankin vähentää jo yhteen. Piikittelykin on jo puolivälissä...onneksi. Itseeni pistämiseen en vaan totu. Ylösnousut, kyljellä nukkuminen ja nukkuessa kääntyminen alkavat jo sujua hienosti. Kävely on vielä vähän hidasta enkä jaksa kauaa, mutta siinäkin treeni ja säännöllisyys auttaa. Eilen oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että haluaisi jo tehdä vaikka mitä, mutta turhauttaa kun kroppa ei ihan vielä kaikkeen pysty ja jaksa. Malttia vaatii tällaiselta kärsimättömältä.

Tällä hetkellä isoin haaste on syöminen. Vielä pitäisi jaksaa viikko noilla liemi/nestemäisillä ja sitten saa siirtyä sosemaisiin ja hiukka karkeampaan. Mutta mitäs teet kun KAIKKI ruoka tökkii. Pitää houkutella itseään syömään ja tietty kellosta katsoa, että tulee kuitenkin syötyä säännöllisin väliajoin ja riittävän hitaasti. Makeat maut yököttää eniten(en olisi uskonut!) Pahimman kuvotuksen kourissa tein omavaltaisen päätöksen ja otin näkkileivän sekä siihen päälle maksamakkaraa hieman. Syödessäni möyhensin ne suussani aivan mössöksi tosi tarkkaan. Hyvin sujui, ei tullut kipuja ja mikä parasta kuvotus helpotti, kun sai "kunnollista" ruokaa. Nälkää en tunne sen enempää kuin sitäkään vielä onko vatsalaukku täynnä. Ruokamäärät menee mitaten. Painoa on tippunut viikossa 4kg. Ei näillä "herkuilla" lihomaan pääse