Orkidean matka! 1v. urakan aloituksesta, -59kg ja liityn samalla alle 100kiloistenkerhoon! :D

Heippa kaikki,

Olen 27v. tyttönen Tampereelta. Olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Jo synnytyksessä kätilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt lapsella niin isoja reisiä... Ja siitä se painon kanssa kamppailu alkoi! Tällä hetkellä painan n. 155kg ja pituutta löytyy n.168cm. Laihduttaa olen yrittäny kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla. Välillä olen onnistunutkin tiputtamaan 5-20kg, mutta valitettavasti kilot ovat tulleet aina takaisin korkojen kanssa. Se taitaa olla aika tuttua monelle täällä olevalle...

Vuonna 2006 sain idean, että hakeudun lihavuusleikkaukseen. Painoin silloin 141kg. Menin yksityiselle lääkärille, joka otti heti asian vakavasti ja laittoin lähetteen TAYSiin, jonne minut kutsuttiin hyvinkin pian. Kävin erilaisissa tutkimuksissa ja todettiin, että paperini voitaisiin lähettää Kuopioon, missä leikkaus mahdollisesti tultaisiin tekemään. Tampereella ei silloin vielä kyseisiä leikkauksia tehty. Pääsin Kuopioon haastatteluun, missä tapasin kirurgin ja ravitsemusterapeutin. Siellä kaikki meni hyvin ja sain postista kirjeen, jossa ilmoitettiin, että olen leikkausjonossa. Leikkauspäivämääränkin sain ja silloin olin todella onnellinen! Mutta eteeni ilmaantui esteitä... v. 2007 minulle tuli suuren työtaakan takia burn out ja jouduin aloittamaan vahvan masennuslääkityksen. Ehkä tämä lääkityksen tulo ei olisi vielä leikkausta peruuttanut, mutta kyseiset pillerit nostivat painoa 15kg. Tässä vaiheessa onneksi sain lääkärin vaihtamaan lääkeeni toiseen. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin niin lähellä suunniteltua leikkauspäivämäärää, etten olisi kyennyt laihduttamaan kaikki niitä tulleita kiloja pois. Leikkaus pistettiin jäihin! Minulle varattiin vuoden päähän soittoaika, jolloin katsottaisiin sen hetkinen tilanne ja pohdittaisiin mahdollisuutta asettua uudelleen leikkausjonoon. Vuosi kului ja tuli soittoajan vuoro. Tällä välillä minulla oli todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hoitava psykiatrini oli sitä mieltä, etten ehkä henkisesti kestäisi leikkausta ja sen jälkeistä elämää. Kuopiosta minulle ilmotettiin, etteivät he halua ottaa riskiä leikata minua ja että he ottaisit minut kokonaan pois listoiltaan. Tajusin kyllä itsekin, että olin aika epätasapainossa, mutta "lopullinen" leikkauksesta luopuminen oli suuri kolaus. Voin kertoa, ettei sekään tehnyt henkiselle hyvinvoinnille hyvää!

Vuosien varrella on leikkaus aina välillä ollut mielessäni ja olen pohtinut olisiko siihen osallistuminen sittenkin mahdollista. Ylipainosta johtuvia sairauksia minulle ei ole astman lisäksi, mutta pelko niiden tulemisesta on olemassa, sillä suvussani on vahvasti reumaa, sydänsairauksia ja sokeritautia. Viimeinen pisara oli kuitenkin, kun katselin äitini syntymäpäiviltä otettuja kuvia... OLENKO MINÄ TUO EPÄMÄÄRÄINEN JA HYVIN ISO MÖHKÄLE!?!?!? Silloin päätin, että yritän päästä leikkaukseen uudelleen!

Tänään minulla oli työterveyslääkärille aika. Hän otti asiani asiallisesti ja pyysi minulta kaikkia Kuopiosta tulleita papereita, sekä minun pitää hankkia puoltavat lausunnot terapeutiltani, sekä hoitavalta lääkäriltäni. Ne uskon kyllä saavani, koska olen ollut tasapainossa jo jonkin aikaa ja lääkitykseni on pysynyt samana. Olen myös keskustellu aiheesta molempien kanssa aikaisemmin ja he ovat oleet myönteisiä asian suhteen. Työterveyslääkärini on ensi viikon lomalla, mutta lupasi laittaa lähetteen eteenpäin heti seuraavalla viikolla, jos olen hankkinut kaikki tarvittavat paperit. Elän siis jännittäviä aikoja!!

Tässä minun piiiiitkä tarinani!

<3 Orkidea

Tervetuloa.

Tervetuloa mukaan ja pidetään peukkoja että kaikki kääntyy hyvään suuntaan..

Tervetuloa Orkidea mukaan! Jännätään yhdessä, miten meidän käy

Tervetuloa

Kiitos =) Olen lukenut paljon näiden sivustojen kirjoituksia ja ihana huomata, että kaikki ovat niin kannustavia ja puhaltavat yhteen hiileen! Onneksi löysin tänne! On varmasti mahtavaa jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, jotka takuulla ymmärtävät, mitä itse juuri sillä hetkellä kokee!

Sun: Todellakin jännätään yhdessä!!

Kaikille muillekin paljon voimia kohti parempaa ja kevyempää elämää!

Siis tämä on aivan ihana paikka, samassa veneessä ollaan tai jotkut on olleet

Tervetuloa mukaan Orkidea! Minäkin jännään samassa matkaasi. Itselläni prosessi vielä hyvin muistissa, joten jos on mitään missä voin auttaa niin kysy vaan yksityisesti tai julkisesta Sen voin heti kertoa, että matkallasi Hasaan kohtaat todella mukavia ja asiantuntevia ihmisiä. Itse jännitin kovasti, miten minuun suhtaudutaan, mutta asia otettiin tosissaan ja prosessi eteni sujuvasti. Hoitopolku on suunniteltu juuri meitä varten ja siinä mukana olevat henkilökunta on itse kiiinnostunut juuri näistä leikkauksista mielestäni.

Hei Orkidea ja tervetuloa palstalle!
Sinulla ja minulla on paljon yhteistä= paino/pituus, minä vain olin vielä painavampi ja lyhyempi. Minustakin kätilö oli sanonut äidilleni tismalleen samat sanat reisistäni!! Haluan kannustaa sinua ja valaa toivoa, että pääset leikkaukseen. Samantyyppisiä tapauksia psyykisen tasapainon suhteen täälläkin on kerrottu ja usea on kuin onkin loppujen lopuksi saanut onnellisen lopun= leikkauksen ja uuden elämän!!! Tsemppiä!!!!

Tsemppiä kovasti!!!
Toivottavasti pääset leikkaukseen, onhan näillä painoasioilla kuitenkin suuri merkitys henkiseen hyvinvointiin. Ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta uskoisin että hoikempana kestettäisiin vastoinkäymiset paremmin.

Kiitos kaikki ihanat ihmiset! =)

Toukka79: Tosi huojentavaa kuulla, että hoitohenkilökunta on mukavaa ja asiansa osaavaa. Jotenkin sitä aina ajattelee, että kun on ylipainoinen, niin muut kohtelee kuin toisen luokan kansalaista. Vaikka silloin Kuopiossa käydessäni kaikki oli oikein sydämellisiä ja välittäviä, mutta ajattelin, että minulla on vaan käyny hyvä tuuri. Ja SUURI KIITOS, että voin ottaa sinuun yhteyttä, jos ja kun tarvetta tulee!! <3

Elämä edessä: Meillä tosiaankin on paljon yhteistä! Olemme jopa kuulleet samat ensimmäiset sanat. Toivon todellakin, että saan tästä onnellisen lopun! Olen valmis tekemään paljon töitä sen eteen!!! Kiitos tsempistä!

Paksuleidi: Olen kanssasi samaa mieltä, että laihtuminen tekisi hyvää pääkopalleni. Muutenkin jaksaminen varmasti lisääntyisi, eikä olisi koko ajan lamaantunut olo. Kiitos myös sinulle tsempistä!

Lämpimästi tervetuloa mukaan Orkidea! Hienoa, että et ole luovuttanut ja päätit vielä yrittää leikkaukseen pääsyä . Pitkä polku sinulla on edessäsi, mutta sen jo varmaan tiedätkin.

Sinulla on noita vastoinkäymisiä riittänyt, mutta mites se menikään, että paistaa se päivä joskus risukasaankin - myös sinulla on oikeus onneen ja parempaan terveyteen ja elämään! Tsemppiä ja onnea!

Kiitos Bulla65,

Tiedän, että edessä on vielä pitkä tie, mutta toivottavasti ei kauhean kivinen! Totta kai haluaisin, että asiat sujuisivat tosi nopeasti, mutta tiedän, ettei se mene niin! Halu leikkaukseen on suuri ja motivaatiota on kyllä vaikka kuinka!! Luin sinun kertomuksesi ja siitä sai paljon vinkkejä! Olit kuvannu hyvin, miten kaikki tapahtuu siinä H-hetkeä ennen ja jälkeen, jotenkin osasin kuvitella, että tuo kaikki tapahtuisi minulle. Ja ehkä niin käykin! Minulla on nyt niin hyvä tunne tästä projektista, että teen kaikkeni, että se onnistuu!

Tsemppiä sinullekin!

Moikka Orkidea!Yhtäläisyyksiä löytyy meidänkin väliltä..Ite oon 27v. "neito" ja matkan alussa painoin n.160kg ja pituutta on 162cm.Nyt paino on jossain 143kg tienoilla.Minulla todettiin kaksisuuntainen 2005 ja lääkityksen sain sillon ja tuskin siitä koskaan eroon pääsenkään.Mikä ei minua kyllä haittaa yhtään.

Takana on useita pitkiä masennuskausia(jopa vuoden kerrallaan) ja alle kymmenen maanista jaksoa.Sairaalahoidossa olen myös ollut.
Eli tällä taustalla minua tutkittiin tarkasti ja minuun suhtauduttiin todella negatiivisesti tässä leikkaukseenhakeutumis prosessissa.Lopulta sain kuitenkin myöntävän päätöksen kun pysyin lujana enkä antanut kaiken sen negatiivisuuden päästä ihoni alle.Välillä syynääminen ärsytti tosi paljon,mutta loppupelistä kaikki haluaa vaan varmistaa,että oikeasti pää kestää koetuksen.

Tällä sekavalla tekstillä haluan siis sanoa,että älä anna periks vaikka sinut laitettaisiin lujille ja muista olla myös itsellesi täysin rehellinen tuntemuksistasi,että olet varmasti valmiina kaikkeen.

Onnea matkaan!!

Kiitos Katka!

Onpa ihana kuulla, että tämä sairaus ei (ainakaan kaikissa tapauksissa) ole este leikkaukselle. Sen jälkeen, kun tein päätöksen hakeutua tähän projektiin, minulla on ollut todella positiivinen olo. Nyt olen valmis taistelemaan ja tekemään kovasti töitä, että pääsen tavoitteeseeni.

Terapeuttini lupasi kirjoittaa minulle puoltavan lausunnon! JEEE! Yritän huomenna saada minua hoitavan lääkärin mielenterveyskeskuksesta kiinni, jotta voin pyytää häneltä lausuntoa lähetteen mukaan. Pitäkää peukkuja, että hän on leikkauksen kannalla!! Vähän kyllä jännittää!!

Tsemppiä sinullekin!

Sain minua hoitavan mielenterveyskeskuksen lääkärin kiinni! Jipii! Välillä kun se ei ole helppoa!! Onneksi se tapahtui näin nopeasti, että asiat edes vähän liikkuisi eteenpäin. Olen miettinyt tämän asian niin tarkasti ja olen varma, että haluan ja tarvitsen tämän leikkauksen. Lääkärini oli kuuntelu kannalla. Hän antoi minun rauhassa kertoa ja perustella asiani. Tai ehkä en vaan antanut hänen kestäyttää minua! Hän totesi, että meidän pitää tavata asian tiimoilta, mutta menee keäskuun loppuun tai heinäkuun alkuun. Sanoin, että työterveyslääkärini piti asiaa "kiireellisenä" ja haluaisi tehdä lähetteen jo ensi viikolla. Yllättäen sainkin ajan jo huomiseksi!! Puhelun loppuun tämä mielenterveyskeskuksen lääkäri vielä totesi, että on kanssani ihan samaa mieltä, että leikkaus olisi minulle hyväksi ja että vaikutan varmalta päätökseni suhteen. Ja päätti keskustelu sanoilla: "Huomenna tehdään yhdessä perusteellinen puoltava lausunto!!!" Hän siis näytti vihreää valoa asialle!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!! Nyt ainakin minua hoitavat henkilöt ovat tukenani ja asiata täysin samaa mieltä! Tämä on tietenkin pieni askel, mutta tämä matka on täynnä pieniä askelia... Ja kaikki pitää läpäistä kunnialla! "Onneksi" olen käynyt tämän hakua prosessin jo kerran läpi, niin tiedän suurin piirtein mikä rumba minua odottaa.

Olen iloinen!

Hienoa Orkidea, kun pidit pintasi ja sait asiaasi eteenpäin! Niin sitä pitää!! Hyvä tyttö!!!

Hienoa
Mä kirjoitin omalle lääkärille että hankin lähetteen yksityiseltä tai otan pankkilainan ja painun viroon Ja lähete lähti

Kiitos kannustuksesta Elämä edessä ja Aurora!

Olen päättänyt olla tiukka ja määrätietoinen, enkä aina vaan se kiltti tyttö, joka nöyrtyy kohtaloonsa! Ja se näköjään kannattaa! Niin kuin sinullakin kannatti Aurora!

Tämä on kyllä hieno sivusto! Olen jo monta iltaa istunut koneella ja lukenut kirjoituksia. Tuntuu, että jokaiseen hetkeen ja tunteeseen löytyy aina joku, joka on kokenut saman aikaisemmin ja osaa lohduttaa ja neuvoa. Tämä on sitä oikeaa vertaistukea!! <3 Uskon, että tämä odottelukin sujuu nopeammin, kun sen voi jakaa ihmisten kanssa ja lukea kokemuksia, jotka oikeasti tietävät mitä ylipainoisen elämä on. Suuri kiitos siitä kaikille! <3

JEEEE!! Tänään sain kirjeen, että lähetteeni on menny perille ja minulle varataan aika Tampereelle Hatanpäälle mahan tähystykseen ja leikkausarvioon. Tarkottaako tämä, että hyppäsin muutaman askeleen yli, kun noihin pääsen suoraan? Minuthan on jo kerran aikaisemmin hyväksytty leikkaukseen, joten he ehkä katsoivat etten tarvitse alkuhaastatteluja??

Soitin poliklinikalle ja kyselin vähän lisätietoja. Yleisesti täällä mahantähystykseen jono on noin 2-3kk, mutta kesän takia se taitaa venyä vielä pidemmäksi. :/ Ilmotin kyllä, että pääsen lyhyelläkin varoitusajalla menemään peruutusajoille. Pidetään peukkuja, että joku peruuttaa aikansa ja vielä mahdollisemman nopeasti!

Jos nyt ymmärsin sairaanhoitajan puheet oikein, tällä hetkellä leikkausjono on noin 6kk. Tai hän sanoin, että jos olen ihan alkutaipaleella tässä asiassa, leikkaukseen voi mennä noin se 6kk??? Eli olisin tuon ajan päästä jo leikkauspöydällä?? Se olisi hienoa!! Mutta luulen, että hän tarkoitti, että sitten jonoon päästyäni odotus on noin puoli vuotta. Se kuulostaa realistisemmalta? No mutta askel kerrallaan...

Asia on lähteny eteenpäin! Nyt tuli hyvä mieli!
Aurinkoista päivää kaikille!

Siitä on nyt yli 4kk, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut...

Asiat on edennyt oikein mukavasti!
Minulla oli gastroskopia ja kirurgin tapaaminen viime keskiviikkona eli 2.11. Tuo mahan tähystys on kyllä niin ikävä toimenpide, yök! Mutta muuten tapaaminen meni hyvin! Kirurgi Pipsa oli oikein ihanan tuntuinen ja hänen kanssa käytiin tapaustani läpi. Hän oli sitä mieltä, että olen oikein sopiva leikkaukseen! JEEEEEEEEEEEEE!!! Hän sanoi, että kun olen päässyt jo tähän pisteeseen, niin jonoa ei paljon ole, joten leikkaus voisi tapahtua heti alkuvuodesta. Vatsa vielä ultrataan ja katsotaan onko sappikiviä, jotka kuulemma voidaan leikata samalla. Niin vielä ravitsemusterapeutin luokse tulee kutsu, jonka kanssa sovitaan sitten ENE-dietistä.

Voiko tosiaan olla niin, että minä pääse näin nopeasti leikkauspöydälle!?!?!? Reilusti alle vuodessa toimenpiteeseen! Olen ihan ihmeissäni, mutta ei nuolaista ennen kun tipahtaa! Minä niin vaan toivon ja rukoilen, että kaikki tulee sujumaan yhtä sulavasti, kun tähänkin asti!

Tietenkin on vielä edessä armoton painonpudotus ja se ei kyllä ole helppoa, mutta nyt on onneksi kunnolla motivaatiota!

Mukavaa päivää kaikille!

Mulla oli gastro 5.10 ja Pipsa soitteli sillon jonohotajalle ja kyseli leikkauspäivää, sain vain viikon 48, ja nyt on vatsanultrat ja ja muiden lekureiden tapaamiset 17.11 ja leikkaus 28.11 Himppasen välillä jännittää

Mä olen kesästä pudotellut painoa 28kg ja edelleen eneilen, tuohon loppuun asti.

Vau! Hienosti Aurora olet pudottanut painoa! Sinullahan on leikkaus sitten jo ensi viikolla! Uskon todella, että välillä jännittää!

Minulla on 29.11. ultra ja ravitsemusterapeutin kanssa puhuttiin puhelimessa noin puolitoista viikkoa sitten ja sovittiin ENEn aloittamisesta. Noin 8kiloa pitäis vielä pudottaa ja sitten saan tietää leikkauspäivän. =)

Oikein paljon stemppiä loppuajan eneilyyn ja tietenkin paljon onnea leikkaukseen!

Peressä tullaan!

Terve Orkidealle!

Täällä toinen 27-vuotias neiti (=itse asiassa rouva nykyään) jonottaa HASA:an . Kirurgin tapaaminen oli 27.11 eli pari viikkoa olen jäljessä sinua. Odotan nyt aikaa ultraan. Gastron onneksi vältin kun tehty pari kertaa aiemmin.

Nopeasti sulle ravitsemusterapeutti soitteli. Ihan rupesi jo jännittämään. Alkuvuodesta alkaa molemmilla uusi elämä

Ja Auroralle jaksamisia loppurutistukseen, piikit vähenee kammasta
Ajattelin ostaa ylimääräisen joulukalenterin (ei suklaakalenteria) ja kaivaa sen esille kun viimeinen ENE alkaa. Pysyy kärryillä

Heippa Mili!

Kylläpä ollaan samassa aikataulussa! Hauskaa!
Odotan niin innolla, että tulisi jo alkuvuosi ja pääsisin leikkauspöydälle!

Tämä eneily ei kyllä ole kauhean mukavaa, mutta asenteella pitää vaan mennä läpi! Sinulla näyttääkin olevan jo 4 viikon jakso eneilyä takana, joten teidät mistä puhun!

Tuo joulukalenteri on hauska idea! Taidan sitten, kun minun aikani tulee, matkia sinua!