Pimpulan pampulainen matka!

Moikka moi vaan!

Olen tässä muutaman kerran kommentoinut ja kirjoittanut tänne ja nyt ajattelin että onhan sitä itsekin tultava "kaapista ulos" ja kerrottava edes jotain itsestään
No niin siis kaikki alkoi joulukuisena yönä vuonna 1969... hahahaa, ei tosiaan, en nyt ihan sieltä aloita vaikka ihan pulska Kympin Tyttö olinkin
Olen siis 41-vuotias Tamperelainen Savolainen ja painon kanssa olen kamppaillut koko ikäni siten että BMI on ollut 16,28 - 50,87... siis merkittävästä alipainosta, sairaalloiseen lihavuuteen. Tällä hetkellä BMI 49,02 ja sitä luokkaa se on nyt ollut tässä viimeisten vuosi(kymmenen) ajan...
Läpi olen käynyt kaikki mahdolliset laihdutuskeinot, niin lääketieteelliset pillerit ja ostos-tv:n ihmelaihduttajat samoin myös ruokavaliot ja laihdutusryhmät painonvartijoista sairaalan ryhmän kautta kurvaten extravaganzaan ja sitä rataa. On sitä kaiken maailman läskienliikuttajiakin testattu eli siis niitä ihmeellisiä vempaimia joka saa läskin silmissä muuttumaan lihaksiksi ilman että teet muuta kuin kiinnität sähköanturit mahaan, reiteen, pakaraan tai ihan mihin vaan! Oh my gooood, kerrassaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, narrataan kyllä joskus

Ok, no olen toki laihtunutkin ja paljon, mutta tämä perusongelma eli karmea hölmö perhanan jojottelu alkoi ottamaan päähän lopullisesti nyt noin kuukausi sitten, joten marssin lähimpään Mehiläiseen ja sain ajan sisätautilääkärille, siitä alkoi tämä tarina, jonka alkulehtiä nyt kirjoittelen ja kääntelen.

Kävin sisätautilääkärin lähetteellä labroissa, jotka on kaikki aivan priimat ja sitten hän sanoi tekevänsä minusta lähetteen Tayssiin. Tayssista tulla tupsahtikin kirje vajaa viikko sitten, jossa on aika ravitsemusterapeutille 15.6 ja sitten sisätautilääkärille 7.7. Ennen sitä käyn vielä lisälabroissa (hirvee litania niitä onkin) ja sokerirasitustestiin on varattava aika, sekä toki täytän ruokapäiväkirjan kolmelta päivältä ja vastaan audit kyselyyn sekä ruokailutapakyselyyn.
Näin on siis homma nytkähtänyt käyntiin!

En suhtaudu ihan kevyesti minäkään tähän leikkaushommaan ja se on minulle aikamoisten harkintojen ja mietintöjen tulos että olen näinkin pitkällä... sillä en ole koskaan ulkopuolisten taholta juurikaan saanut kärsiä läskieni takia, minulla on aviomies joka rakastaa minua kaikkine kiloineni, työssä en ole koskaan ollut syrjitty, vaan pikemminkin päinvastoin. Rakastan esiintymistä ja esillä oloa, olen siis kliseisesti sanottu hyvin vahva ihminen.
MUTTA...
olen vahva muiden edessä, itseni kanssa en enää oikein pärjää...
Vaikka olenkin terve kuin pukki VIELÄ jos sairaalloista lihavuutta ei lasketa, niin tulevaisuus pelottaa ja kun nyt olen huomannut että sitä laihtuu ja lihoo niinkuin silirimpsis vaan, aattelin että se ois saatava päätökseen.

Pelottaa hieman se totaalinen elämänmuutos joka laikkauksen jälkeen tapahtuu, jos siis leikkaukseen päädyn, mutta toisaalta puntarissa painaa omien kilojen lisäksi pelko kaikista lihavuuteen yhdistettävistä sairauksista, jotka alkaisivat pesiytyä minuun pikku hiljaa jos tahti ei muutu.

Että semmosta...

Yövuorossa töistä tätä kirjotan ja työt painaa päälle, joten lopetan tähän.

Kuunnellaan ja ollaan kuulolla

Tervetuloa Pimpula!
Teillä Tampereella onkin vireä vertaistukiryhmä, josta saa erittäin paljon tukea omaan polkuun! Oletko tietoinen näistä ihmisistä?

Kiitos Elämä edessä!

Kyllä minä täältä luin kerran siitä ryhmästä, mutta en kai ollut silloin vielä valmis tapaamaan ketään, jospa nyt. Pian ainakin

Hienoa! Oletkin minua noin kuukauden edellä tutkimuksissa
Sokrurasitus tehdään mulle 1.6.
On ollut kyllä todella nopeaa toimintaa täällä tampereella, lähetteestä viikko niin tuli paksu kirje taysista.

Tervetuloa mukaan

Tervetuloa

Tervetuloa pimpula pampula

Tervetuloa minunkin puolestani tähän Tamperelaisten moninaistuvaan (ei voi sanoa kasvavaan ) joukkoon.

Vertaistukea saa ryhmässä ja tietysti täällä kirjoitellessa ja vaikka laittamalla yksäreitä

Rohkeesti vaan kaikkiin varmasti voi kontaktia ottaa, jos vaan haluaa, ja kysellä mikä mielen päällä painaa

Tervetuloa mukaan ja kaapissahan vaan ummehtuu, pareen on niitä tunteita tuuletella. Tsemppiä etiäpäin, tiälä on mukavan laatuista porukkaa

Morjens Pimpula. Meitä on sitten ainakin jo kolme täältä palstalta jotka aika peräkkäin marssivat TAYSiin

Minä en asu Tampereella mutta lähellä kuitenkin ja olen 18.7. menossa ravitsemusterapeutille ja 30.8. lääkärille. Posti tuli vajaan viikon päästä siitä kun kävin omalääkärillä. Tosi nopeaa!

Tuetaan toinen toisiamme

Hohoo!

Tässä on jo toista viikkoa eneilty... se on nääs leikkuu kohta. 17.10!!!!!!!!!!!!
Ihan päätä huimaa!
Mutta kun on päättänyt siihen mennä niin se on menoa nyt.

BMI 46 tällä haavaa.

Pusumoiskikset

jei