Matka alkakoon

Löysin tämän palstan etsiessäni tietoa lihavuusleikkauksesta ja päätin itsekin rekistöröityä. Mahtavaa että tällainen palsta on olemassa, aiemmin olen pyörinyt jonkin verran ruotsalaisella viktop-sivustolla, mistä löytyykin mukavasti tietoa, ruotsinkielellä tosin. Jos jotakuta kiinnostaa, sivustolta löytyy myös runsaasti inspiroivia "Ennen ja jälkeen" -kuvia, vaikuttaisi muutenkin että länsinaapurissa asenteet leikkausta kohtaan ovat suvaitsevampia kuin täällä Suomessa, toivottavasti aikaa myöten myös täällä asenneilmapiiri muuttuu ja leikkauksesta voi puhua avoimemmin ilman häpeää ja syyllisyydentunteita.

Olen itse 35-vuotias sairaalloisen lihava nainen pk-seudulta. BMI huitelee tällä hetkellä jossain 47 tietämissä, eli ylipainoa on todella runsaasti. Oma painohistoriani on sellainen, että paino pysyi suhtellisen hyvin kurissa aina noin 25-vuotiaaksi, en siis ole ollut koko elämääni ylipainoinen. Lapsena olin normaalipainoinen, murrosiässä olin jossain vaiheessa vähän pyöreä (BMI ehkä noin 26-28) mutta noin parikymppisenä suorastaan laiha kun innostuin laihduttelemaan melkoisella kitukuurilla. 20-25-vuotiaana paino alkoi heittelehtimään enemmänkin noin 15kg välillä mutta yli satasen mentiin pysyvästi noin 25-vuotiaana eli noin 10v sitten. Sen jälkeen painoni on ollutkin kolminumeroinen ja noin vuosi sitten meni rikki 150kg raja. Pituutta minulla on 180cm, eli ylipainoa on noin 70kg.

Olen kärsinyt ylipainostani henkisesti valtavan paljon erityisesti viimeiset noin 5 vuotta, jona aikana painoa on tullut lisää yli 40kg. Syitä tähän painonnousuun ovat olleet mm. ero elämäni tähän asti suurimmasta rakkaudesta, muutto uudelle paikkakunnalle valmistumisen jälkeen, missä en tuntenut ketään ja sitä seurannut yksinäisyys. En kunnolla käsitellyt suruani eikä uudella paikkakunnalla ollut myöskään kavereita tukena, tämän seurauksena aloinkin syömään suruuni ja rypemään pahassa olossani, jonka seurauksena oli hallitsematon painonnousu. Nykyään minulla jo on laaja ystäväverkosto ja asiat muutenkin ok elämässä lukuunottamatta tätä ylipainoa. Valtavasta painostani huolimatta olen ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä, ellei sitten huonoa fyysistä kuntoa ja ajoittaista polvisärkyä lasketa. Toisaalta en ole myöskään vuosiin käynyt missään lääkärintutkimuksissakaan, eli mistä sitä tietää vaikka jotakin tautia tässä jo olisikin! Fyysinen huono kunto johtuu puolestaan suoraan näistä kiloista, kun painoa on näin paljon ei paljon innosta liikkua. Lyhyetkin kävelymatkat ja portaat pistävät puuskuttamaan, mikä ei sinänsä ole mikään ihme jos kantaa jatkuvasti mukanaan 70kg ylipainoa! Painon ollessa vielä satasen kieppeillä ja sen alle harrastin paljon liikuntaa, nyt tuo liikunnallinen ja hyväkuntoinen nainen on enää muisto vain. Säälittävää olla tällaisessa kunnossa tämän ikäisenä, kun pitäisi nauttia elämän parhaimmasta ajasta...:-(

Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen viime vuodet surrut näitä kilojani todella paljon. Ylipainon vuoksi olen jättänyt väliin mm. lukuisia matkoja ja juhlia, jättänyt hakematta mielenkiintoisia typaikkoja, vältellyt tapaamasta vanhoja kavereita jotka eivät ole nähneet minua näin lihavana, laiminlyönyt omaa terveyttäni ja ulkonäköäni jättämättä esim. käymättä kampaajalla tai ostamatta uusia vaatteita (miksi tuhlata ulkonäköön kun näyttää jokatapauksessa kamalalta?!). Pahinta on kuitenkin ollut se, että olen sulkenut itseni TÄYSIN parisuhde-elämän ulkopuolelle enkä ole ollut minkäänlaisessa romanttisessa kontaktissa miessukupuolen kanssa kohta viiteen vuoteen. Tämä asia onkin minulle todella kipeä ja mietinkin sitä päivittäin monta monituista kertaa. Ikää alkaa tulla ja haluaisin löytää kumppanin ja perustaa mahdollisesti myös perheen, mutta tässä painossa en yksinkertaisesti PYSTY siihen! Vihaan ulkoista habitustani niin paljon, että rankaisen itseäni jättäytymällä täysin kaiken romanttisen elämän ulkopuolelle... Olen aiemmin seurustellut ja käynyt paljon treffeillä, eli tämä viimeiset noin viisi vuotta ovat olleet totaalinen muutos ja siinä mielessä surullista aikaa minulle. Tätä läheisyyden kaipuuta ja tyhjyyttä eivät voi korvata edes ihanat ystäväni tai mielenkiintoinen työ, olen niin vihainen itselleni siitä että olen hukannut niin monta vuotta tämän ylipainon kanssa rypemiseen!

Nyt olen tässä kaikessa kilojen kanssa suremisessani ja kaikkien lukuisten ja vielä kerran lukuisten epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen siinä pisteessä, että leikkaus on viimeinen mahdollisuuteni parempaan ja onnellisempaan elämään. Kaikkea olen kokeillut; nutriletit, laihdutuslääkkeet ja painonvartijat on testattu usemman kerran, samoin VHH-dietti, kaalikeittokuurit ja kalorien laskemiset. Olen ihan umpikujassa tämän painoni kanssa. Vanhempani ovat todella huolissaan minusta ja ovat hienotunteisesti jo jonkin aikaa ehdottaneet, että hakeutuisin laihdutusleikkaukseen. Nyt kesälomalla teinkin päätöksen että menen leikkaukseen. Päätös ei ole tehty hetken mielijohteesta, vielä noin vuosi sitten en olisi vielä leikkaukseen hakeutunut, mutta nyt kun päätös on tehty, myös toivo on herännyt pitkästä aikaa että pääsisin viimein eroon näistä kiloistani.

Varasin tänään ajan tk-lääkärille 10. elokuuta. Keskustelen ensin millaiset mahdollisuudet minulla olisi päästä julkiselle puolelle leikkaukseen sekä kuinka pitkä on odotusaika. Olen kuitenkin varautunut myös siihen, että leikkaus tehdään yksityisellä puolella. Rahoitus tähän on jo kunnossa, minulla on omia säästöjä melkein koko leikkauksen hinnan verran ja vanhempani ovat luvanneet lainata loput. Yhteensähän leikkaus yksityisellä tulee tietääkseni maksamaan noin 15 000 eur kaikkine kokeineen ja vastaanottoineen? Se on todella paljon rahaa mutta jos pitäisi päättää haluanko terveellisemmän ja onnellisemman elämän vai esim. uuden auton, valinta on omalta kohdaltani varsin helppo. En myöskään halua tuhlata enää yhtään ylimääräistä vuotta elämästäni esim. odotteluun, se vuosi tai puolivuotta voi olla ratkaiseva esim. sen suhteen ehdinkö perustamaan perheen. Toivottavasti en kuullosta hätiköidyltä tämän päätökseni kanssa mutta tässä on kyseessä minulle todella suuria asioita. Olen jo liian kauan elänyt säästöliekillä ja antanut ylipainon rajoittaa elämääni kaikilla tavoilla, se on loppu nyt!

Tässä matkan alussa heräilee varmasti paljon kysymyksiä joihin täältä yritän löytyää vastauksia, pysin myös säännöllisesti päivittämään kuulumisiani ja fiiliksiäni. Matka siis alkakoon, on sellainen kutina että asiat muuttuvat tästä pelkästään parempaan suuntaan!:-)

Tervetuloa mukaan! Toivottavasti saat mukavan vastaanoton tk-lääkärin luona ja pääset alkuun asian kanssa.

Helka!

Ihan kuin olisin itsestäni lukenut. Tsemppiä meille molemmille tällä matkalla.
Aloittelija

Helka!

Tervetuloa joukkoon!Itse olen käynyt leikkauksen läpi kesäkuun lopussa ja sekuntiakaan en ole katunut.Ihanaa kun ei tarvitse enää laihduttaa!!!!Tää vaan tippuu tästä pikkuhiljaa.Vaatteet alkaa roikkumaan ja kaapista saa kaivaa vanhoja pieneksi jääneitä vaatteita (onneksi olen parhaat säästänyt). Nyt olen itse päässyt tonne sataan ja seuraavaksi on kaksinumeroinen luku!!!Voi sitä päivää!!En koskaan enää nää kolmenumeroista puntarissa.Jeee!
Liikuntakin maistuu jo himpun paremmalle ja jaksaakin paremmin=)

Toivottavasti saat apua ja varmasti saatkin puoltavan lausunnon lääkäriltä.Tosin itse odottelin toista vuotta ja olen lukenut et yksityiselle pääsee kolmessa kuukaudessa.Jos nyt olisin alotustilanteessa ja olisin tiennyt odotuksen pituuden niin olisin ehkä päätynyt yksityiseen, mutta onhan tuo paljon rahaa!!!

Tsemppiä matkallesi ja käyhän tiedottamassa välillä miten menee=)

Niin tuttuja ajatuksia Helka... Toivottavasti pääset leikkaukseen. Voimia! <3

Moi!

Toivottavasti saat asiallista kohtelua tk:ssa. Käypä hoito -suositusten mukaiset kriteerit leikkaukseen käsittääkseni sinulla täyttyvät, mutta kun meitä ylipainoisia ei aina kohdella kovin tasavertaisesti muiden terveysongelmista kärsivien kanssa....

Tsemppiä lääkärireissuun ja PIDÄ PUOLESI!!!!!

Ihanaa lukea täältä ihmisten tarinoita siitä miten vaatteet alkaa roikkua päällä ja muutenkin ainakin suuri enemmistö on voinut loistavasti leikkauksen jälkeen! Olen nyt niin helpottunut siitä, että olen omalta osaltani leikkauspäätöksen tehnyt. Jos en julkiselle puolelle pääse tai odotusaika on liian pitkä niin menen saman tien yksityiselle. Leikkaukseen siis menen jokatapauksessa, se on varma.

Osaisikohan joku sanoa miten pitkä prosessi julkiselle puolelle olisi tällä hetkellä odotettavissa HUS:n alueella? Entä tietääkö joku voiko tutkimuksia teetättää julkisella puolella ja itse leikkauksen yksityisellä, jotta edes jonkin verran voisi säästää kuluissa jos yksityiselle pitää mennä? Niin paljon risteilee mielessä kysymyksiä ja tiedonjano on valtava! En ole koskaan ollut sairaalahoidossa enkä missään leikkauksissa ja siksikin vähän pelottaa ajatus siitä että mahaani leikellään jne., mutta nämäkin mietteet lienevät ihan normaaleja.

Kaikkien näiden ylipainoisten vuosien jälkeen antaisin suunnilleen mitä tahansa siitä, että joskus vielä voisin viettää normaalipainoista elämää. Olen vuosien aikana haaveillut mm. erilaisista uusista harrastuksista ja matkoista, joita olisi ihana toteuttaa muttei tämän painoisena yksinkertaisesti pysty! Toivottavasti jo ensi vuonna voisin mennä melomaan tai karateen ja lähteä vaikka ruska-aikaan Lappiin vaeltamaan. Sille kaikelle osaa varmasti antaa niin paljon arvoa sitten kaikkien näiden lihavien ja sen vuoksi invalidisoituneiden vuosien jälkeen!

Hei Helka, tervetuloa joukkoon. Mut leikattiin Terveystalossa toukokuun puolessa välissä ja voin suositella. Hinta tutkimuksineen jää alle 13 k€. Yksityisellä puolella ei tehdä läheskään niin paljon tutkimuksia etukäteen. Tutkimuksia voi teettää esim. työterveydessä tai terveyskeskuksessa julkisella puolella.
Mulla meni leikkauspäätöksestä 2 kk leikkaukseen.

Tapailtiin 4 henkilön voimin ( 2 leikattua(yksityisellä), 2 ei) juhannuksen jälkeen Espoossa, uutta suunnitellaan syyskuulle, seuraile palstaa. Olet oikealla tiellä!

Oi, olisi tosi mukava tavata saman asian kanssa jo painineiden ja leikkauksen jo kokeneiden kanssa! Syyskuussa jo toivottavasti tiedän menenkö julkiselle vai yksityiselle leikkaukseen. Tällä hetkellä vaakakuppi on enemmän yksityisen puolella, koska minulla ei ole mitään sairauksia ja siksi saattaisin joutua odottamaan leikkausta melko kauan. Ja jos rahat leikkaukseen yksityisellä on käytettävissä niin miksi en käyttäisi niitä tähän itselleni todella tärkeään asiaan?

Jos yksityiselle menen niin se on todennäköisesti sitten Terveystalo. Onneksi ainakin sinä Lyltsy olet siellä jo ollut leikattavana niin voi kysellä kokemuksia tarkemmin. Mitä tutkimuksia Terveystalo vaati ennen leikkausta? Uskoisitko että jos kaikki tarvittavat tutkimukset tehdään siellä niin hinta tosiaan jää sen alle 13K?

Matkataan yhdessä kohti kevyempää oloa.
Minä menen yksityiselle puolelle lääkäriin arviointiin piakkoin ja toivon saavani sieltä lähetteen/suosituksen keskussairaalan sisätaudeille ja kirralle laihdutusleikkaukseen. Toimenpide julkisen puolen hommaa. Otan mukaan kaikki mahdolliset aiemmat sairauksiin liittyvät lappuset ja lääkitykset sekä lausunnot.

Tervetuloa Helka ja kiitos kun kírjoitit todellisista tuntemuksistasi, minä olen kärsinyt ja haaveillut kaikista kertomistasi asioista.
Tärkeintä on antaa itselleen anteeksi, että on hukannut niin monta vuotta elämästään, ainakin minun psyykkinen hyvinvointi lähti siitä nousuun ja sain voimaa lähteä hakemaan apua.

Menen viikon päästä Terveystaloon leikattavaksi eikä minulta vaadittu etukäteen muutakuin verikokeet jotka otatin terveysasemalla eli soitto omalle lääkärille ja hän antoi lähetteen. Veriryhmän määrityksenkin hain Punaiselta ristiltä jossa olen luovuttanut verta eli siinäkin säästöä.

Aluksi leikkaushinta tuntui aivan kauhean isolta mutta toisaalta voiko enään paremmin rahojaan käyttää kuin itseensä? Ei niitä mukaankaan täältä saa. Mietin, että mitä minä uudella autolla teen jos minulla ei ole terveyttä millä ajella sitä uutta autoa tms.

Lyltsy tuossa jo kertoikin, että minun on tarkoitus kutsua teitä sitten syyskuun loppupuolalla käymään. Ensin toivun kunnolla leikkauksesta ja painun Lappiin "nuolemaan haavojani", ensi vuonna voisit sitten lähteä kanssani vaikka vaeltamaan pienimuotoisesti eli siinä tavoitetta elämäntiellesi!!

Helka,

Tervetuloa palstalle!

Kuulostaa niiiiiiiin tutulta;

--"Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen viime vuodet surrut näitä kilojani todella paljon. Ylipainon vuoksi olen jättänyt väliin mm. lukuisia matkoja ja juhlia, jättänyt hakematta mielenkiintoisia typaikkoja, vältellyt tapaamasta vanhoja kavereita jotka eivät ole nähneet minua näin lihavana, laiminlyönyt omaa terveyttäni ja ulkonäköäni jättämättä esim. käymättä kampaajalla tai ostamatta uusia vaatteita (miksi tuhlata ulkonäköön kun näyttää jokatapauksessa kamalalta?!)."--

Ihan mun fiiliksiä tuossa kirjoittelet....

Odotan itse kunnalliselle puolelle leikkaukseen, oletettavasti vasta talvella pääsen operaatioon.... Mene ihmeessä yksityiselle jos kustannuspuoli on hoidossa. Uskon vahvasti että se kannattaa!! Vaikkei mua ole leikattukaan vielä niin olen sitä mieltä että olet tehnyt parhaan päätöksen elämässäsi päättäessäsi mennä leikkaukseen.

Sun tarina ja mietteesi monelta osalta kuulosti niin mun ajatuksilta...

Voe mahoton kun ei tarvitse itse kirjoitella kun kaikilla tuntuu olevan minun "elämänkerta" meneillään hehheh. tervetuloa vaan mukaan minunkin puolesta. tämä on mahtavaa kun täällä on niiin mukavia ihmisiä auttamassa matkan varrella. Itse menen huomenna 2.8. kirurgin juttusille ja huh kun jänskättää=) uusi elämä täältä minä tulen oletko valmis! Ai niin olen aloittanut pienentämään ruoka-annoksia jo nyt niin ei tunnu niin oudolta sitten leikkauksen jälkeen. Toisaalta näillä helteillä ei kyllä ruoka oikein ole maistunutkaan mutta vettä menee hirrrveesti. että näin meillä.

HUS:ssa meni minusta varsin nopeasti hommat vuosi sitten. Alunpitäen olisin päässyt 7,5 kk terkkarilekurissa käynnin jälkeen leikkaukseen (halusin itse siirtää). Nopeampaakin olisi päässyt, jos olisi yksityisesti teettänyt tähystyksen. Sitä odotin pisimpään n. 3kk, vastausta reilun 3vk ja sen jälkeen olisinkin saanut leikkaukseen ajan 2-3 viikossa.

Tänään soitin myös Terveystaloon ja juttelin koordinoivan sairaanhoitajan kanssa. Ovat vasta palanneet lomilta ja sovimme tapaamisen tarkemman ajankohdan ensi viikon alussa. Tässä muutaman päivän sisällä olen kertonut päätöksestäni mennä leikkaukseen muutamalle hyvälle ystävälleni ja kaikki ovat olleet tosi kannustavia. Nyt kun olen alkanut puhumaan kunnolla ääneen ylipainostani ja siihen liittyvistä tunteistani olen joka kerta purskahtanut itkuun. Ja en tosiaan ole mikään itkijätyyppi! Tähän painoon liittyvät tuntemukset ja niihin liittyvät reaktiot ovat tulleet itsellenikin yllätyksenä, kiloihin liittyvä suru ja henkinen kipu ovatkin itseasiassa vielä suurempia kuin itse ajattelinkaan. Ei ole kovin miellyttävää jos purskahtaa itkuun eikä voi lopettaa, jos on vaikkapa Vantaan IKEAssa, kuten allekirjoittanut tänään...

Voi sinua..

Tiijäks mulla tuli niin kyyneleet silmiin ku luin tuota sun esittelyä itsestäsi. Varmaan sen takia, että sitä osaa niin myötäelää ne tunteet etenkin siitä parisuhdepuolesta ja läheisyyden kaipuusta. Joskus tuntuu että kaikilla muilla on joku. Itse siis olen eronnut joitain vuosia sitten ja niin tahtoisi myös sen oikean elämään.. mutta niinhän se on ettei kukaan halua jakaa elämäänsä tällaisen kilomäärän kanssa... Ja rehellisesti sanottuna tuskinpa minäkään jaksaisin nähdä näiden läpi sitä ihmistä.. koska ihan oikeasti tämä rajoittaa kaikkea mitä parisuhteessa voi tehä. Juu, emme mene rannalle, emme kylpylään... lentokone?. Linja-auto... (mahtuuko ne vyöt kiinni)... emme siis matkustele... tämä naisystävä aina tunikoissa ...

Kelle kelpaa? Ei siis niinkään ees se itse ulkonäkö, vaan se kuinka paljon se rajoittaa kaiken tekemistä, tämä kilomäärä.

Nyt me emme enää hukkaa elämäämme! Hoidetaan homma alta, vuos pinnistellään painon kanssa ja se menee tosi nopeesti.. ens kesänä tähän aikaan ollaan ihan eri naisia.

Sitten emme jätä väliin yhtään juhlaa, ei yhtään matkaa, emme hakeudu viimeiselle riville piiloon kilojen kanssa. Sitten eletään näidenkin vuosien edestä, eikös joo?

Kävin tänään terveyskeskuksessa juttelemassa laihdutusleikkauksesta ja lääkäri oli todella ymmärtäväinen ja empaattinen. Tämä oma tunteellisuuteni liittyen tähän laihdutusleikkaukseen ja painooni yleensä on edelleen minulle yllätys, purskahdin melkein heti itkuun vastaanotolla kun aloin kertomaan tilanteestani. Ja en siis todellakaan ole mikään itkupilli, ei vaan voinut mitään! Lääkäri oli myös sitä mieltä, että emme enää odota tämän asian kanssa ja laitamme ns. pyörät pyörimään hetimiten. Eli toimitan hänelle heti kopiona "todistuaineiston" aiemmista laihdutusyrityksistäni (PV-kortit ja Reductil-lääkemääräykset) ja sain lähetteen labroihin, missä tutkitaan kaikki mahdollinen ja kartoitetaan terveydentila. Lääkäri lupasi hoputtaa asiaa ja uskoi että saamme selvyyden julkisen puolen tilanteesta (milloin ehkä mahdollista päästä leikkaukseen jne.) parin viikon aikana. Jos kuitenkin päätän mennä yksityiselle puolelle, kaikki kokeet voidaan suorittaa julkisella sektorilla, eli niistä ei sitten ainakaan tule ylimääräisiä kustannuksia.

Asiat on nyt sitten laitettu totisesti alulle ja hommat etenevät, mikä luo toivoa tulevaisuutta ajatellen!:-)

Hienoa Helka!! Mulla on koitos eessä ylihuomenna... arvaappa jänskättääkö. Jotenkin tuo paino kuitenkaan ei ole asia, jonka ottaa mielellään lääkärissä ja nyt mennään sen takii vartavasten. Mulla on takana niin karseita/ nöyryyttäviä lääkäri-sairaalakokemuksia juuri painon takia etten ole oikein tuota torstain lääkärikeikkaa ees ajatellut. Toivon, että kun meen ite suoraan lääkärille joka on se joka myös leikkaa niin sais todella äkkiä vauhtia tuohon hommaan.

Kiinnostavaa tietää mitä labra-kokeet paljastavat, onko mitään jo olemassa olevaa tai alkavaa vaivaa, joka liittyy ylipainoon. Verenpaineen lääkäri mittasi, se oli vähän koholla muttei mitenkään hälyyttävästi, saattoi johtua jännityksestäkin. Diabetesta ei lähisuvussa ole kellään, eli ainakaan perinnöllistä taipumusta pitäisi olla. Kolesteroli voi olla korkea, sitä vaivaa on ollut ainakin isällä. En tässä vaiheessa usko että mun leikkaus kaatuisi ainakaan johonkin terveydelliseen asiaan, mutta katsotaan nyt...

Nyt on sitten varattu aika Terveystaloonkin ensi viikon torstaiksi, tapaan sekä ravintoterapeutin että kirurgin samalla kertaa. Sanoivat että jos RT ja kirurgi näyttävät vihreää valoa, leikkaus voitaisiin tehdä aikaisintaan jo lokakuun alussa! Tuo tuntuu kyllä todella nopealta tahdilta mutta leikkaukseen toki voi mennä myös myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Elän siis tässä hyvin jännittäviä aikoja, tuki kaikilta ystäviltä ja läheisiltä on ollut todella kannustavaa ja kaikki ovat luvanneet tsempata ja elää mukana tässä suuressa muutoksessani.

Tänään sain viimein kiinni oman lääkärini ja tiedon siitä, että lähete Peijakseen on lähtenyt ja tulen saamaan kutsun leikkausarviointiin lähiaikoina. Olen saanut uskomattoman hyvää palvelua omalta lääkäriltäni, hän on todella ottanut asiani hoitaakseen, suuri kiitos siitä hänelle! Paljon on jo tässä vaiheessa otettu kokeita ja testejä, jopa sellaisia joita ei käsittääkseni leikkaukseen mentäessä tarvittaisi, lääkärin mukaan on tärkeää selvittää missä tilanteessa terveyteni kanssa mennään yleisesti ottaen. Minä kun olen vältellyt lääkärillä käyntiä jo vuosi ja vuosia, eli on todella helpottavaa tietää missä mennään. Mitään akuuttia ei labroista löytynyt, moni arvo on vähän kohollaan ja nekin johtuvat lääkärin mukaan todennäköisesti ylipainosta.

Prosessi on omalta osaltani jo alkanut, eli olen jo viimeiset pari viikkoa pitänyt ruokapäiväkirjaa ja opetellut syömään 5-6 krt päivässä. Olo on jo nyt paljon parempi ja mieli on hyvä, on todella vakaa usko siihen että terveys ja oma elämänlaatuni muuttuvat tästä vain parempaan suuntaan!;-)

Minä olen menossa Terveystaloon ja alustavasti on sovittu, et jo lokakuussa leikattais.. :) Tsemppiä sulle, minne päädytkin! T-talossa olen ollut kyllä äärimmäisen tyytyväinen kaikkeen saamaani tukeen ja apuun ja tietoon :)

Peukkuja pidän :)

Wee2be, kävin Terveystalossakin konsultaatiossa mutta jätettiin tilanne vielä avoimeksi kun mulla tosiaan vielä kesken prosessi sen suhteen tehdäänkö leikkaus julkisella vai yksityisellä. Haluan kartoittaa ennen päätöstä kaikki vaihtoehdot eli selvittää eka sen miten pitkään mun mahdollisesti pitäisi odottaa julkisella puolella leikkausta, sikäli mikäli mut sinne huolitaan... Jos en joudu hirveän kauan odottamaan julkiselle pääsyä niin menen sitten sinne, siinähän kuitenkin säästäisi sen 12 000 egeä. Jos kuitenkin odotusaika näyttäisi venyvän ihan hirveän pitkäksi niin sitten yksityiselle. Julkisen puolen lekuri on kyllä tehnyt todellakin kaikkensa että mun odotusaika olisi mahdollisimman lyhyt, kaikki labrat jne. siis jo tehty. Eiköhän tässä lähiviikkoina asia selviä, jokatapauksessa omalla kohdallani prosessi on jo lähtenyt käyntiin eli ei ole enää paluuta vanhoihin tapoihin ruokailujen suhteen. Kun olen nyt syönyt säännöllisesti sen 5-6 krt päivässä terveellistä sapuskaa niin paino putosi ekalla viikolla 3kg! Näin jos jatkais niin kyllähän se paino varmaan putoaisikin mutta niiiiiin monta kertaa olen aloittanut saman systeemin ja aina olen kuitenkin jossain vaiheessa luisunut vanhoihin tapoihin. En siis enää jaksa uskoa ja luottaa siihen että pystyisin omin voimin muuttaamaan pysyvästi elintapoja ja ruokailutottumuksia, siksi tarvitsenkin tueksi sen leikkauksen.