Liian paksu äidiksi?

Kiitos tsemppauksesta ja vinkeistä! Kyllä tässä jotain keksitään, johonkiin leikkuupöydälle on pakko päästä.

Hei!Mulla ainakin voin olla melkeen sata varma että ylipaino vaikutti lapsettomuuteen...meillä tehtiin felicitas klinikalla melkeen 10 koeputkihedelmöitystä ilman mitään tulosta.Ottivat kyllä meidät asiakkaaksi vaikka olinkin reilusti ylipainoinen.Mutta ei ne hoidot tehonneet,sitten n 3 vuotta oltiin adoptiojonossa ja odotettiin sitä hetkeä jolloin lapsi tulisi ja laihdutin siinä samalla 50kg ja elämä mullistui yhtenä toukokuisena päivänä kun testin tein!!Nyt täällä juoksentelee 2-vuotias Onni poika täyttä päätä.paino hiipui raskauden aikana ylös päin ja vielä sen jälkeenkin ja samassa ollaan TAAS!!Nyt saa luvan olla VIIMEINEN kerta,toivon niin pääseväni leikkaukseen ja oisi ihana saada toinenkin lapsi mutta se jää nähtäväksi onko meidän lapsiluku tässä!

Tulin viime keväänä yllättäen raskaaksi laihdutettuani vaivaiset 8 kg (joka oli vain pisara tässä kilomeressä). Olimme toivoneet ja odottaneet lasta jo yli 10 vuotta, uskohan siinä oli jo mennyt... Mitään muuta syytä lapsettomuuteen ei varmasti ollut, kuin ylipainoni. Uskon vahvasti, että munasoluni saivat laihtumisesta uutta potkua. Samoin siitä, että jätin siinä vaiheessa ruokavaliostani kaikki lisäaineet pois, myös makeutusaineet (ja valkoiset jauhot, perunan ja sokerin). Tein siis kaikki ruoat itse, paitsi ruisleivän. Poikamme syntyi viime marraskuussa, 11 vuotta sen jälkeen, kun vauvantekopuuhiin ryhdyimme. Pelkäsin jo, että vuodet vierivät ja aika loppuu, eikä minulle äitiyden onnea koskaan suoda. Toista lasta en varmasti uskaltaisi enää näin ylipainoisena edes yrittää, henkihän siinä touhussa meinasi lähteä sekä äidiltä, että lapselta. Odottelen leikkaukseen pääsyä ja mietin mahdollista kakkosvauvaa vasta sitten, kun olen päässyt painoni kanssa ihan toisenlaisiin lukemiin. Paino tippuu nyt imettämisen myötä melkein itsestään, mutta tiedän, ettei se onni ole pysyvää, joten haluan ehdottomasti turvata leikkauksella sen, ettei paino enää nouse. Toivon sinulle koko sydämestäni onnea lapsentekoon ja että saat jotenkin järjestettyä asiat niin, että pääset leikkaukseen ja saat sen jälkeen nauttia turvallisesta raskaudesta ja viettää terveitä vuosia äitinä. Elämä on ihmeitä täynnä ja joskus onni potkaisee, kun sitä vähiten osaisi odottaa.

haluan ehdottomasti turvata leikkauksella sen, ettei paino enää nouse

Toivottavasti tämä ei nyt kuulosta ikävältä pilkunviilaukselta, mutta pakko on mainita (kaikille leikkausta miettiville): laihdutusleikkaus ei takaa painon alhaalla/normilukemissa pysymistä. Leikkauksen jälkeen jokainen laihtuu enemmän tai vähemmän, koska fyysisesti ei ole mahdollista syödä isoja annoksia. Ohitusleikkauksen kohdalla ohutsuolesta imeytyvä kalorimäärä pienenee vuodeksi-pariksi, minkä jälkeen keho adaptoituu lyhentyneeseen suoleen (kasvattamalla tiheämpää suolinukkaa) ja ruuasta imeytyy jälleen kaikki syödyt kalorit. Mahan pienentynyt koko tietysti auttaa myöhemminkin, mutta ne desin annokset tulevat suurentumaan, ja parin desin annoksissa energiatiheää evästä usein nautittuna on täysin mahdollista lihoa ennalleen, tai ylikin. Laihdutusleikkaus on siis hyvä tuki elämänmuutokselle, ei lopullinen elämänmuutos itsessään. Mielestäni suurin työ täytyy tehdä henkisesti (esim. tunnesyömisen käsittely), keho kyllä seuraa perässä.

Juu, ihan totta turiset, Fisu. Mutta ainakin omalla kohdallani uskon muutoksen olevan pysyvää, sillä kun paino putoaa reilusti, voi ottaa hieman puoliteholle jääneen liikunnan taas vahvemmin mukaan kuvioihin ja se yhdessä terveempien ruokailutottumusten kanssa varmaan auttaa painonhallinnassa. Niin kuin alkoholisti voi myöntää ongelmansa ja lopettaa ylettömän juomisen, voi syöppö lopettaa ylensyömisen, varsinkin jos hakee ja saa siihen ammattiapua. Ehkä laihtumisen myötä se hukassa ollut selkärankakin löytyy - ja vahvistuu.

Eikähän tähän rumbaan edes lähtisi, ellei olisi aika vankka usko siihen, että tämä viimein onnistuu. Tottakai itsensä saa lihotettua aina, jos jättää piittaamatta mistään ja henkensä kaupallakin mässyttää itsensä vielä pulleaksi. Jos yhtään on järkeä päässä, ei sitä tee. Leikkaushoitoa ei turhaan sanota viimeiseksi vaihtoehdoksi; jos tämän vielä mokaa, on toivo aikalailla mennyttä. Itse ajattelen leikkauksen olevan mahtava tilaisuus muuttaa elämää terveempään suuntaan ja aion myös elää sen mukaan, että saan siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti

Kiitos teille kannustuksesta!

Hyviä uutisia sen verran kerrottavana, että rahoitus järjestyi ja leikkausaikaa yritetään saada touko/kesäkuunvaihteeseen! Iik!!
17.4. on ravitsemusterapeutin aika ja 24.4. gastroskopia, sekä anestesialääkärin tapaaminen.
Näinkö nopeasti tämä nyt etenee, hui! Tässähän rupeaa ihan jännittämään!!

Onnea matkaan! Mahtavaa!

Kiitos Metsänpeikko!

Nyt on gastroskopia tehty, anestesialääkäri ja kirugi tavattu, verikokeet otettu sekä ravitsemusterapeutilla käyty. Kaikki on mennyt tosi hyvin, tähystyksessä ei näkynyt mitään kiinnikkeitä tms. jotka voisi leikkausta vaikeuttaa Verikoetulokset tulee ensi viikolla ja samalla alkaa ene. Leikkauspäiväkin on jo löytynyt, se on 30.5.!

Kaikki lääkärit ym. on suhtautuneet tosi ihanasti ja kannustavasti ja olen heille pystynyt kertomaan, että leikkaus jännittää, vaikka päätös ei olekaan hetken mielijohteesta tehty.

Kävin lukaisemassa blogiasi. Minuakin jännittää leikkaukseen meneminen hirveästi, mutta toisaalta on hirmu levollinen olo siitä, että viimein sain päätöksen tehtyä ja ajoittain tunnen itseni jopa vahvaksi. Tuntuu, ettei paino enää vie minua, vaan minä sitä, ehkä ymmärrät mitä tarkoitan... Siitä minun piti mainita jo aiemmin, että ehkä vuosien ja vuosien lihavuus jättää minuuteen haavan, jota voi laihtumisella parannella, mutta arpi jää, ainaki pieni. Ihan sama homma lapsettomuuden kanssa. Olen ollut hämmästynyt siitä, ettei lapsen saaminen poistanutkaan kokonaan sitä surua, jonka lapsettomuus jätti, vaan olen edelleen hyvin herkkä kaikelle, mikä aiheeseen liittyy. En koskaan aio möläytellä lapsettomille tutuilleni tai sukulaisilleni typeriä "koskas teille tulee"-kysymyksiä, koska tiedän hyvin omasta kokemuksesta, miten raskasta on selitellä muille, miksei vauvaa kuulu. Nekin, jotka ehkä sanovat, että vielä ei ole vauvan aika ovat saattaneet yrittää lasta jo kauan, mutta eivät vain halua jakaa kaikille yritysten ja pettymysten painavaa taakkaa.

Parasta ilmeisesti vain odotella operaatiota ja edetä vaihe kerrallaan, vaikka jännittääkin. Toivottavasti laihtuminen auttaa sinua vauvahaaveiden toteutumisessa, mutta se on ainakin melko varmaa, että elämänlaatu paranee joka tapauksessa. Kevyempänä on helpompi keskittyä harrastamaan asioita, joista voi nauttia ja löytää ilonaiheita raskautta toivoessa ja odotellessa. Ihanaa, että sait leikkausajan noinkin pian. Minä jänskäilen seuraavaksi gastroskopiaa, joka on ensi viikolla. Hauskaa vappua sinulle!

Onnittelut sallan, olet siellä hyvissä käsissä, minut on leikattu samassa paikassa n10kk sitten. voit olla rauhallisella mielellä

Kiitos tsemppauksesta Metsänpeikko ja Maiski!
Metsänpeikko: Uskon, että tämä lapsettomuusasia tulee aina olemaan minulle arka paikka, vaikka joskus lapsia saisimmekin. Muistijälki näistä asioista jää.

Ene on aloitettu ja jännittyneen odotan kuun loppua!

eipä tuo ylipaino aina ole se suurin syy lapsettomuuteen, Itse ennen leikkausta BMI yli 50 jo vuosia ja raskaaksi olisin tullut pelkästä katseesta :)Joillakin näin...kaksi lasta olen tehnyt, jotka jo teini-ikäisiä

Juu näinhän se on. Mutta painonpudotus kuitenkin on tuon PCOS:n ensisijainen hoitokeino. Eikä lapsettomuushoitoihin ole asiaa tällä painolla.

Tämä on vain arvelua, mutta uskon, että minulla hedelmöittymisen sai aikaan se, että aloitin karppauksen noin kuukautta ennen, kuin lopultakin tärppäsi. Luin silloin reilu vuosi sitten tämän ihmeen tapahduttua netistä paljonkin tekstejä, kun etsin vastausta sille, miksi tosiaan 11 vuoden yrittämisen jälkeen viimein tärppäsi. Painonpudotuskin ehkä vähän jeesasi, mutta ennen kaikkea karppiruokavalion tuoma insuliinitasapainon kohentuminen, koska ylipainoisillahan voi usein olla insuliinin liikaeritystä ja tuo ruokavaliohan pisti sen kuriin... En oikein usko sattumaan tässä asiassa, että karppauskokeiluni ja tiinehtyminen olisivat muuten vain osuneet elämässäni tasan samalle jaksolle. Siis jos oikein muistelen, niin insuliinin liikatuotanto nostaa testosteronitasoja ja siten vaikuttaa mm. munasarjoihin ja ovuloimiseen.

Juu minäkin tiedän monia, joilla karppauksen aloittamisen jälkeen tärppäsi. Ikävä kyllä en itse kuulunut niihin.

Tänään enen aloituksesta tasan viikko ja vaaka oli aamulla ystävällinen:-3,5kg!!
Kolme ja puoli kiloa viikossa! Ihan superhieno olo! Tottakai alussa lähtee nesteitä, mutta silti, mahtava fiilis!

Miten on Sallanilla mennyt leikkauksen jälkeinen elämä? Joko olet kotiutunut?