MITEN SUHTAUTUA????

Miten pitäisi suhtautua sukulaisiin ja varsinkin omaan äitiin joka jatkuvasti hokee että...älä mene leikkaukseen,kuolet siihen ja minne lapset sitten joutuvat jne....??? Hän ei ole tähän leikkaus juttuun edes perehtynyt,joitakin tv-ohjelmia lukuunottamatta ja hänellä on vaan koko ajan kovin negatiivinen tapa suhtautua asiaan.
Harmittaa vaan kun itse odotan todella kovasti että pääsisin leikkaukseen ja koen että elämäni voisi taas alkaa laihtumisen myötä,sillä jokainen meistä sairaan ylipainoisista tiedetään että monet asiat ja tekemiset on pois suljettuja elämästä..esim normaali painoisille laskettelu on ihan normaalia,mutta minä haaveilen siitä että pääsisin lasteni kanssa laskettelemaan ja pitämään yhteistä kivaa ym ym ...

Harmi kun äitisi on vastaan kun pelkää sitä!

Itsellä oli kans vaikeeta kun olis mieli tehny kailottaa kailkille mihin oon pääsemässä, mutta onneksi mies sai toppuuteltua ,ette ihan kaikille kerro ennen leikkausta, mutta nyt kun se on tehty niin oon kertonu kysyjille totuuden! On siinä joltain leuat loksahtanut mut ainakin silmien edessa ovat suhtautuneet hyvin!

Tsemppii ja jaksamista sulle!

Pätkääkään en kadu on todella upee olo!

Niin ja jotenkin kamalaa tässä on se kun jotenkin ja aika paljon pelkään itsekkin...en halua(eikä tietty kukaan muukaan)kuolla vielä kun näitä lapsiakin on 6 ja lapsen lapsia jo 3

Tärkeintä on kuitenkin, että tunnet itse tehneesi oikean päätöksen! Sinähän se niiden kilojen kanssa joudut elämään, ja myös leikkauksen pulmat kestämään. Minä tein päätökseni ihan itse, ja vasta kun olin itse ihan varma motivaatiostani kerroin miehelle, lapselle, vanhemmille ja parille ystävälle. Mies oli hyvin huolestunut riskeistä, mutta vaimonsa tuntien tiesi, ettei minun päätäni enää mikään käännä!

Toki tässäkin leikkauksessa on riskinsä, mutta ne eivät ole kohtuuttomat. Mutta älä anna kenenkään muun tehdä päätöstä puolestasi!

Muutaiskohan se aiti yhtaan kasitystaan jos hanelle antaisit jotain kirjallista, positiivista materiaalia leikkauksesta?
Netista loytyy paljon printattavaa.
Tirlittanin kanssa olen ihan samaa mielta, etta paatos on sinun eika kenenkaan muun. Mina kerroin miehelleni paatoksestani vasta kun oli jo kaynyt kirurgin juttusilla. Han sanoi, etta kroppa on minun ja paatos leikkauksesta siten myos minun ja etta mita sitten paatankin han tukee mua taysilla. Ja sen on myos tehnyt.
Ala anna kenenkaan pilata sita iloa, jonka jo paatos leikkauksesta suo.

Kiitos vastauksistanne
Niinhän minä olenkin tehnyt tai teen ..eli itse päätökseni ja sen olen tehnyt jo vuosi sitten HALUAN LEIKKAUKSEEN
Tuo oli tantta hyvä idea että vien äidilleni netistä printtaamia positiivisia juttuja tästä aiheesta,ja olenkin jo kertonut miten hyvänä asiana esim,te täällä palstalla(jo leikatut) olette kertoneet