polku leikkaukseen alussa, toivottavasti!

Moi!

Olen 35 v. sairaanhoitaja Pohjois-Suomesta. Painoindeksi yli 50. Verenpainelääkitys on ollut jo useamman vuoden. Olin menossa sappileikkaukseen, kunnes aloin itse puhua laihdutusleikkauksesta työterveyshuollossa. Työterveyslääkäri oli heti myötämielinen asialle ja kehotti itse miettimään asiaa. Soitin sitten Oys:n, jossa sappileikkaus oli tarkoitus tehdä. Kirurgi siellä oli sitä mieltä, että laihdutusleikkaus oli ehdottomasti tärkeämpi nyt, sillä sappivaivat ovat tällä hetkellä suhteellisen lieviä. Työterveyslääkäri laittoi sitten lähetteen Oulun diakonissalaitokselle kirurgille alustavaa arviota varten. Aika ODL:ssa on 27.8.2009. Saapa nähdä, sovellunko leikkaukseen ja saanko kotikaupungiltani lähetettä leikkaukseen.

Aikaisemmin olen laihduttanut usein ja aina laihtunutkin, mutta kiloja on silti kertynyt aina vain lisää ja lisää. Painonvartijat ja muutkin ryhmät on tullut tutuksi, liikkunut olen ylipainostani huolimatta, myös laihdutusklinikan asiakkaana olen ollut. Laihdutusklinikan ohjauksessa olin erittäin niukkaenergisellä ruokavaliolla ja kokeilin Reductilia. Lisäksi olen yrittänyt laihduttaa työterveyshoitajan ohjauksessa. Sairaanhoitajana minulla kyllä luulisi tietoa olevan, mutta silti aina olen epäonnistunut omalla kohdallani. Motivaatio leikkaukseen on korkea!

Sandra toivotan sinulle jaksamista,tästä se alkaa.Kovin tuntui tutulta tuo sinun laihdutushistoriasi,itselläni on ollut aivav samoin.Sitähän sanotaan että suutarinlapsilla ei ole kenkiä.itse olen myös sairaanhoitaja ja mielestäni se on tuonut valtavasti lisä painetta-kyllähän sinun pitäisi tietää kaikki lihavuuteen liittyvät vaarat ja niin edelleen,lukemattomia kertoja.Minulla on ollut erittäin huonoa tuuria päästä aikaisemmin leikkaukseen,mutta nyt minullakin on jo tutkimukset tämän kuun lopulla,samoihin ikoihin kuin sinulla, toivon että meitä kumpaakin onnistaa ja pääsemme leikkaukseen.
Haaveilen pienemmästä painosta ja olen erittäin motivoitunut leikkaukseen.
T.sannikki

Onnea, sitkeyttä ja voimia matkaan teille molemmille! Samassa "veneessä" ollaan...

Kiitos kannustuksestanne! Toivon niin kovasti saavani tätä massaa pienemmäksi! Jospa näin lamankin aikana saan lähetteen leikkaukseen, jos muuten siihen sovellun. Yksityisesti, omin kustannuksin, minulla ei ole nyt mahdollisuutta leikkaukseen mennä. Ja totisesti, ajoittain tieto on lisänny tuskaa tällä ylipainon saralla. Ja häpeää myös...

Ei kannata suotta tuntea häpeää, me kaikki olemme samoilla viivoilla, kun leikkaukseen menossa ollaan, tai ollaan oltu.
Hoitoalalta on paljon samassa tilanteessa, eli et ole yksin.

Kirjoitin aiemmin erittäin pitkän sepustuksen, mutta katsoin parhaaksi poistaa heti, ennenkuin lähetinkään sen ja tuon sen myöhemmin tänne korjattuna ja omana aiheenaaan, kun ei oikein sopinut sellaisenaan tähän.

Asia koskee tuota leikkaukseen pääsyn odotusaikaa ja sen hyötykäyttöä painonlaskun suhteen.
Aihe sopii kyllä tänne hyvin ja voi olla osalle sellainen kimmoke, että kyllä lihavuus lähtee ilman leikkaustakin. Vaatii kyllä pitkän ajan, mutta niin tuo leikkaukseen pääsykin vaatii, niin miksei käyttäisi sitä aikaa uuden elämän opetteluun , muuttamalla ruokavaliotaan jo siihen suuntaan, mitä se olisi leikkauksen jälkeen, mutta ei niin pieninä annoksina. Mutta laitan sen myöhemmin, jos vaan ehdin ja muistan.

Leikkoon hakeutuville, tsemppiä ja kovaa motivaatiota laihtumisen saralle jo ennen leikkausta.

Moikka Sandra.

Olet oikealla suunnalla menossa. Itsellä lopullinen taival alkoi viime syksynä työterveyshuollossa niin ikään ja nyt syyskuun alkupuolella on nykyisen elämän viimeinen päivä ja uuden alku. Itse olen nyt vajaan vuoden aikana saanut pudotettua kolmisenkymmentä kiloa ja lääkärit kirurgia myöten ovat vakuuttuneet päättäväisyydestäni. Ja se onkin tärkeintä.

Kun mietit näitä asioita, on oma päätös kaikkein tärkein. Siitä se lähtee. Tämä leikkaus ei ole itse autuus vaan se on ainoastaan 'viimeinen oljenkorsi' saada apua kun kaikki muut tiet saada painoa pysyvästi alas on koitettu. Tsemppiä sulle ja kyllä se siellä diakonissalaitoksella ihan hyvin menee...

Hei kaikille! Minäkin olen ylipainoinen sairaanhoitaja. Leikkaus kävi mielessä jo neljä vuotta sitten kun asuin Ruotsissa, mutta tällöin en ollut valmis siihen vielä henkisesti. Halusin yrittää vielä perinteisesti painonvartijoilla, atkinssilla, nutriletilla, kaalisopalla ja ties millä. Ja hienosti sainkin aina painoa laskemaan, kunnes se kaikki tuli aina korkojen kanssa takaisin. Viimeisenä oljenkortena hain toukokuussa terveyskeskuksesta lähetteen Tays:iin leikkausarviota varten. Nyt on ravitsemusterapeutilla ja sisätautilääkärillä käyty ja vihreää valoa leikkaukselle annettu. Nyt en enää millään malttaisi odottaa kirurgin tapaamista ja g-skopiaa. Leikkaus on toivottavasti vielä tämän vuoden puolella tai ensi vuoden alussa. Joskin sisätautilääkäri sanoi, että he pitävät ns. varjolistaa koko syksyn, jos varsinainen leikattava sairastuu, voidaan varjolistalta soittaa uusi leikattava lyhyelläkin varoitusajalla. Vähän harmittaa mennä "omaan" sairaalaan leikkaukseen, mutta voihan se olla tietysti hyväkin asia. Se nyt on selvää, että tieto leikkauksestani leviää kulovalkean lailla, joten eipä tarvitse keksiä selityksiä uudelle hoikistuneelle ulkomuodolle.

hei vaan!
ns.alan ammattilaisena voin myös todeta, että se häpeä on ollut todella suurta, sen on vain piilottanut esim huumorin taakse ja niin, että ei minuun satu jos toiset huomauttavat ylipainosta.olen kasvattanut ikäänkuin kilven ympärilleni ja , jos joku on sen läpi päässyt, mikä on harvinaista, niin meistä on tullut kaverit, ehkä hyvin sosiaalisen luonteenikin takia.
Tavallaan voi sanoa että koko tähän astinen elämä on ollut jotain varjoelämää, josta en ole voinut täysillä nauttia.Elämää toki rakastan ja siksi leikkaukseenkin hakeuduin, josko minäkin vielä saisin kevyemmän kehon, jota olisi helpompi kuljettaa mukana.
vielä en ole aloittanut mitään dieettiä,ainoastaan vähentänyt ruokamääriä ja kesän aikana on mennyt -5kg, johtuen varmaankin myös siitä, että loukkasin olkavarteni pahasti, meni poikki ja jouduin töölön sairaalaan leikattavaksi, siitä nyt viikko ja kaksi päivää.paino meni alaspäin, olin niin kipeä 5-viikkoa.Nyt kirjoittelen vas.kädellä ja jos on paljon virheitä tekstissä johtuu siitä että olen oikea kätinen ja se on nyt pipi..käsi.
mitenkähän tässä nyt sitten aloittaisi, korvaisiko kaksi ateriaa pusseilla,se minua jotenkin houkuttelisi ja muuten söisi kevyttä ruokaa ja salaattia.sais vielä tuon pullan syömisen kuriin,hih.
sannikki

Luin tuossa esittäytymistäni ja ajatelin jatkaa päivityksellä. Jouduin odotelemaan gastroskopiaa puoli vuotta, mutta sen jälkeen alkoikin tapahtua vauhdilla. Ravitsemusterapeutti soitti kahden viikon kuluttua skopiasta ja sanoi, että leikkausaika on tasan kuukauden kuluttua, joten ene alkakoon. Söin pari päivää perheen kanssa "viimeiset" ateriat ja aloitin enen. En ollut ehtinyt enellä olemaan kuin pari päivää kun ravintoterapeutti soitti uudelleen ja sanoi, että leikkausaikaa aikaistettiin kahdella viikolla. Minut leikataan ylihuomenna 9 päivän enen jälkeen .

Yritän pitää itseni kiireisenä, etten ajattelisi turhia. Varpaankynnet leikkasin, ettei tarvitse aralla mahalla kääntyä kaksin kerroin, mutta siinä minun valmistelut. Luottavaisin mielin kohti leikkausta!

17.5.2009 Lähete terveyskeskuslääkäriltä 105 kg
16.7.2009 Ravitsemussuunnittelija 115 kg
27.7.2009 Sisätautilääkäri 115 kg
8.1.2010 Gastroskopia ja kirurgin vastaanotto 125kg
29.1.2010 Ultraääni 122kg
5.2.2010 Esikäynti 119 kg
10.2.2010 Gastric bypass

Onnea leikkaukseen Haaho! Toipuile rauhassa, ja toivottavasti tavataan tampereen tapaamisissa!

Vautsi,ihanaa että pääsit noin nopeasti ja Onnea leikkaukseen.Kyllä kaikki hyvin menee, olet siellä hyvissä käsissä.Kerrohan kuulumisia sitten...
T:S

Tsemppiiiiiiiiiii KAIKILLE!
ja vielä onnen potkut HAAHOLLE............hyvin se menee!

Moi,

Onnea! Mukavaa kuulla että joskus näinkin päin, pääsee nopeammin kuin luuleekaan. Ilmoittelethan itsestästi kun olet kotiutunut!

Kotona ollaan! Eli keskiviikkona leikattiin ja nyt perjantaina pääsin jo kotiin. Maksa oli tarpeeksi pieni, eikä leikkauksessa ollut ongelmia. Melko nopeata se paraneminen on, leikkauspäivänä olin hiukan töttöröö kipulääkkeistä, mutta torstaina mentiin jo Panadoleilla. Tipat otettiin pois ja juoda ja syödä olisi pitänyt, mutta vaikeatahan se on, kun vatsa on koko ajan täynnä. Eniten kiusaa itsepintainen hartiasärky, joka johtuu leikkauksessa mahaan pumpatusta ilmasta sekä reisisärky. Kirurgi leikkaa jalkojen välistä ja lähentäjät on kyllä pahuksen kipeet.

En meinaa millään saada syötyä tai juotua oikeastaan mitään, tietyllä tavalla elimistöllä on nälkä, mutta mahalla ei. Kummallinen tunne. Eiköhän tämä tästä, kolme viikkoa sairauslomaa ja aikaa harjoitella.

Tsemppiiiiiiii Haaho!

Ota iisisti ja syö pieniäsuupaloja ja hitaasti ja juomat pikkuhörppyjä kerrallaan niin hyvin menee!

toipumisia Haaholle, itse viel kovan virus nuha kuumeen kourissa ja eneily tökkii sen takia.......
tsemppiä ja hyviä vointeja!!!

Loistavaa Haaho!

Toipumisia ja uuden elämän oppimista!

Hei kaikille tsemppaajille!

Kaikki menee kuin elokuvissa! Vointi on pahuksen hyvä eikä masu ole kipeä yhtään. Jatkuvaa syömistä ja juomista tämä on, mutta siihen on sairauslomalla aikaa. Eilen vetäsin jo puolikkaan laskiaispullankin (joskin siihen meni pari tuntia aikaa) ja hyvältä maistui. Ajattelin olevani kovinkin kipeä ison leikkauksen jälkeen mutta mitä vielä! Alkupahoinvoinnin karkoitti tehokkaasti kävely ulkona ja säännöllinen syöminen ja juominen. Tästä teille vasta leikkaukseen meneville rohkaisua. Ei tämä ole lainkaan niin kauheaa kun voisi luulla.