Tänään se alkaa

Ensimmäinen lääkäri tänään edessä. Painoa 130 ja rapiat, pituutta 170. Olen nainen, menestynyt kaikessa mihin olen ruvennut - paitsi tässä saatanan painoasiassa. Syömishäiriöhistoriaa on, mutta en tiedä vaikuttaako se enää.

Voi että, kun saisin lähetteen. Olen niin motivoitunut muutokseen. Kaikkeni olen yrittänyt, jopa kahteen kertaan, mutta tässä sitä silti ollaan. Pelkään, että sukurasitteeni ovat niin rankat, että en näe, kun lapseni kasvavat aikuisiksi. Kuolen johonkin sokeritautiin ennen sitä.

Pidetään peukkuja. Hoidan tämän yksityisellä.

Tervetuloa palstalle!

Kerrohan kuulumisia kun asiat etenee! Hienon päätöksen olet tehnyt.

Hyvä Survivalta!
Sinulle tuleekin sitten kaikki pikavauhtia, kun yksityisesti hoidat homman kotiin!
Sinullahan on tuota missinpituuttakin, siinä mielessä painosi ei vielä ole ehtinyt taivaisiin! Myö hitaammin etenevät venytetään pinnaa ja jonotetaan, jonotetaan, jonotetaan...

Voi että oli epämiellyttävä tapaaminen. Sain kyllä kunnolla kasata itseäni sen jälkeen. Lääkäri syytti minua valehtelusta (en VOI harrastaa 3 kertaa viikossa liikuntaa ja olla näin OBEESI) (sano kuule läski vaan), ihmetteli kovaan ääneen, että miten olen "päästänyt itseni tuohon kuntoon noin nuorena".

Mä olin oikeasti kerännyt rohkeutta mennäkseni tuonne vaikka kuinka kauan, olen ihan sydänverellä ja sitten vastaanotto oli tämä. Puoli tuntia meni tuon jälkeen itkiessä, toinen puoli tuntia raivotessa vastaantuleville vaahteranlehdille. Sain hänen armollisuudeltaan kuitenkin lähetteen gastrokirurgille, tosin olkiaan kohautellen. Kehtasi vielä rutistella omaa pikkuista vatsamakkaraansa ja sanoa, että näin läski sitä on, vaikka harrastaa hikiliikuntaa 3 kertaa viikossa.

Kyllä se itsekin tajusi pyytää anteeksi, kun sanoin, että hänen suhtautumisensa on kohtuuton ja että en minä täällä ole etsimässä helppoa ratkaisua. Vituttaa vaan mennä sinne lakki kourassa ja paljastaa koko elämän arin paikka ja toinen käskee syödä kukkakaalia juuston sijasta. Täytyypä vilkaista lääkäreiden opinto-opasta ja katsoa, onko niillä siellä kurssia "kuinka tulla jumalaksi, ellen jo ole sellainen". Minä luulin, että me juristit ollaan vittumaisia, mutta ehei...

(Anteeksi tämä kiroilu, mutta olen vain tosi tosi tosi pahalla mielellä). (Olen karsinut spontaaneista kirosanoista 2/3)

Voi ei...jopas oli lääkäri! Siis lääkäreissä ja lääkäreissä on näköjään todella paljon eroa ainakin mitä tähän lihavuusleikkausasiaan tulee. Minun koko prosessi lähti käyntiin siitä, että työterveyslääkärini otti puheeksi lihavuusleikkauksen ja kysyi, olenko koskaan ajatellut sitä vaihtoehtoa, että se voisi olla hyvä ratkaisu minulle. Minä sitten tyrmäämään ensin koko ajatuksen, "eikös se ole vaan "todella lihaville" tarkoitettu juttu...". Lupasin miettiä asiaa, mietin muutaman viikon ja otin asiasta selvää, varasin sitten taas ajan lääkärille ja sanoin, että haluaisin leikkaukseen. Yhdessä sitten rustattiin lähete ja tässä nyt sitten odotellaan jotakin tapahtuvaksi.

Olen mukana vuoden kestävässä avokuntoutuksessa tuon mbo-sairauteni vuoksi (yksittäisiä kuntoutuspäiviä vuoden aikana) ja siellä kun oli lääkärintarkastus kuntoutuksen alussa, lääkäri piti mua ihan idioottina kun olin kertonut rehellisesti aikeistani päästä lihavuusleikkaukseen. Viimeisinä sanoinaan ennen huoneesta poistumistani sanoi vielä, että "harkitse nyt todella tarkkaan, mihin olet ryhtymässä!" Hän ei nähnyt lihavuusleikkauksissa mitään hyvää "lihoavat kuitenkin suurin osa muutamassa vuodessa entisiin mittoihinsa ja riskit ovat muutenkin suuret".

Minä olen muuten aika samoissa mitoissa kuin sinä, pituutta mulla on 167 cm, painoa tänä aamuna 129,6 kg. Ikää mulla on 45. Minkä ikäinen sinä olet, jos saa udella? Silloin keväällä kun sain lähetteen leikkaukseen, painon 137 kg.

Älä masennu tästä, onneksi on olemassa muitakin lääkäreitä, toivotaan, että tälläkin tarinalla olisi onnellinen loppu :).

Hei,
kiitos vain lohduttavista sanoista. Ikäni on 35. Tuo äskeinen kokemus kyllä palautti kivasti maan pinnalle. Fakta on, että en kyllä tule puhumaan tästä julkisesti kenellekään muulle kuin puolisolleni.

Masennus vaihtui jo ärsytykseen ja kohta veikkaan, että naurattaa, mikäli vanhat merkit pitävät paikaansa.

No huh, huh mitä toimintaa! Saano kysyä miltä yksityiseltä toimijalta kävit tiedustelemassa leikkausta? Mä kävin itse Terveystalossa konsultaatiossa ja en mielestäni saanut ihan niin hyvää kohtelua kuin olisin odottanut, mikä on mielestäni hieman erikoista sillä kuvittelin olevani maksava asiakas... En viitsi tähän kirjoittaa yksityiskohtia mitä siellä tapahtui mutta vähän paha maku jäi suuhun... Jos haluat niin voin laittaa sepustuksen vaikka privana.

Ja olen itse tismalleen samanikäinen kuin sinä ja myöskin menestynyt elämässäni kaikilla muilla elämänsaroilla varsin mukavasti paitsi tätä painoasiaa en ole saanut hoidettua kuntoon, lukuisista ja taas lukuisista yrityksistä huolimatta...

Hei Survivalta!

Sinun kohtelusi todistaa taas kerran vanhan sananlaskun paikkansapitävyyden: "Sivistys on eri asia kuin oppineisuus!"

Kyllä tuollaisesta kohtelusta kannattaakin antaa suoraa palautetta! Olen kooltani huomattavasti isompi eikä kukaan lääkäri ole tohtinut ilkeillä lihavuudestani, vaikka asiasta onkin puhuttu - mutta ehkä tälläistä viittäkymppiä lähentelevää matamia suojaa jo ikäkin.

Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa taipaleellesi kohti leikkausta!

Täys MOUKKA se lääkäri !!!!!
Ei niin mitään käytöstapoja vaikka on lääkäri!!Mä en ole myöskään törmännyt tällä taipaleellani yhteenkään noin törkeään lääkäriin...yksi oli hiukan saman tapainen kuin sinä kerroit,mutta ei kuitenkaan läheskään noin törkeä...
mutta tämä mun tyly kokemukseni lääkäristä oli vähän samanlainen,ei uskonut että en mä mitenkään kaksin käsin ruokaa suuhuni ahmi...ja väitti että liikunnan puutteella ei ole mitään tekemistä lihomiseni kanssa(kerroin että auto-onnettomuuden jälkeen en ole pystynyt liikkumaan jalkani takia oikeestaan ollenkaan,tietty kotona pystyn kävelemään ja pikku matkoja).

Ette muuten usko kuinka lämmittää saada tuollaista lohtua :-). Yhden päivän kokemuksella, olette ihania!

Kirjoitin sulle privaa mutta teksti katosi taivaan tuuliin kun painoin epähuomiossa väärää nappulaa. Uusi yritys kun pääsen kotiin, tää työnteko häiritsee ikävästi tätä palstoilla hengailua!;.)

Kyl se tuntuu olevan kanssaihmisissä sitkeässä se asenne, ettei LÄSKIT muuta tee kuin ahmivat mahansa täyteen kaikkea paskaa, ja ihan vielä kaksinkäsin.

Toiset sanovat sen vaan tökerösti päin naamaa.

Halit sulle (( )) Ilkeitä ja epäasiallisia ihmisiä löytyy myös lääkäreistä=(

Tee ihmeessä valitus ko. lääkäristä ainakin kyseiseen toimipaikkaan. Epäasiallisesta käytöksestä ei valitettavasti hyödytä kenellekkään muulle höyrytä vaikka toki se helpottaa omaa oloa=D

Itse olen aina tehnyt valituksen, kun vastaan on tullut epäasiallista käytöstä. Oli syynä paino tai mikä tahansa. Jos ei muuta, niin ehkä auttaa jotakuta toista olemaan kärsimättä moisesta. Itse en niinkään kärsi, kun itseluottamus kohdillaan, mutta eihän se koskaan ole hauskaa.

Mä kävin Terveystalossa Anette Palssalla ( ravitsemusterapeutti) ja Jorma Mäkijärvellä ( kirurgi), ja suhtautuminen oli kerrassaan ammattimaista.

Leikkaava norjalaiskirurgi, jonka nimeä en muista, oli myös kerrassaan lämmin ihminen, jollaista on kyllä vaikea löytää yhdestäkään suomalaisesta kirurgista :)

Olipas ilkeä tapa toimia lääkärillä - ehdottomasti kannattanee palautetta laittaa. Minulla Lyltsyn tavoin T-Talo kokemus, samoista lekureista ja hoitajista ja olen saanut todella, todella asiallista ja kiitettävää hoitoa ja kohtelua.

Olen "nukkunut viikonlopun yli" ja sikäli paremmalla fiiliksellä. Mutta joo, huomenna toivottavasti kirurgin edustaja soittelee minulle. Sitä mä jaksan aina ihmetellä, minkälaista paariasakkia me lihavat ollaan. Että joo, sitä tekee pirusti töitä, kouluttautuu niin että kallon luut rutisee, tekee liudan hienoja mukuloita auttamaan toisten lapsia läksyissä koulussa, pitää yhden miehen rakastettuna ja villasukissa ja silti ulkomaailma näkee minut ensisijaisesti lihavana ja vasta toissijaisesti muuna. Lääkäri antoi vielä ymmärtää, että minun pitää olla tosi onnellinen, ettei mieheni ole lähtenyt lätkimään tämän painonnousun takia. Mies meinasi tikahtua, kun kerroin tuon.

Mitä sä noista kuspäisistä välität?!?

Juurihan sinä olet tekemässä jotain tuon painosi kanssa. Ja toivottavasti motiivisi on OMA TERVEYS eikä miehen pitäminen, kuten eräät luulevat......

Tuo on niin totta, että lihava on muille ensisijaisesti lihava ja sitten vasta jotain muuta... "Ai onko se SE LIHAVA tyyppi?" Aaaarrrggghhhh!!!! :S

Tuo on NIIN totta!! Lueskelin kerran omia potilastietojani vuosien varrelta, ja lähes kaikki epikriisit alkoi "Kyseessä (erittäin)obeesi sen ja sen ikäinen nainen" Sana erittäin, oli vasta viimevuosien teksteissä. Ja tosissaan, JOKA teksti alkoi näin, vaikka kerran esim. menin pikkurillini nyrjähdystä esittelemään teksti alkoi "kyseessä obeesi nainen....."

Mutta mua kyllä inhottaa myön se että jos jollekulle kuvaillaan mua esim "se vaalea rehevä nainen " tai " isokokoinen" tai pahin "runsas" .... **huoh** kyllä silloin olen paljon mieluummin ihan reilusti lihava. Tässä tarkoitan sitä että kadun miehet keskustelee keskenään. Totuushan nkuitenkin on että olen lihava, mutta olen toki paljon muutakin. :)

Uldelle, en mä muuten välittäisikään, mutta kun se eukko oli minun ja leikkauksen välissä :-). Kiva muuten tilittää tästä lihavuudesta. Jos jotakin hyvää puolta etsii, niin saapahan yleensä istua yksin julkisissa liikennevälineissä.

Kai se johtuu vaan siitä, että me ollaan aina "ensteks" lihavia ja sitten vasta jotakin muuta, koska se meidän lihavuus on jostakin syystä niin kovin selvästi esille tulevaa :D. Kyllähän me yleensäkin kuvaillaan paljon ihmisiä jonkun ulkonäössä olevan seikan mukaan, esim. "se kalju mies" tai "se pitkätukkainen nainen" tai "se parrakas kaveri". Meissä vaan tuo iso koko "hyökkää" ensteks päälle ja jää ihmisten mieleen, joten meitä kuvaillaan sanalla "lihava" tms. Ei kaikki pahalla sitä sano tai ajattele, vaikka tietysti monesti niissä kommenteissa kuuluu myös paheksuntaa ja halveksuntaakin.

Ai että mä odotan aikaa, etten olisi aina se porukan suurin...työpaikallakin olen ehdottomasti suurikokoisin, melkein kaikki ovat normaalipainoisia ja hoikkia ja mä ainut "obeesi". Muille tilataan työvaatteetkin standardikoossa, mutta mun pitää mennä aina sinne työvaatteet toimittavan yritykseen mitattavaksi, tekevät mulle työvaatteet mittatilauksena, mikä on tässä tapauksessa noloa, koska erotun aina joukosta työvaatetilauksia tehdessämme "Bullan täytyykin sitten mennä mitattavaksi liikkeeseen..." - liike ei suostu tekemään työasuja lähetettyjen mittojen perusteella, vaan haluavat itse mitata henkilön paikan päällä, jotta tulee varmasti oikein.

Mut tosiaan ajatukset pitkälti samoja kuin Survivallakin: olen tehnyt paljon hyviä asioita elämässäni monille ihmisille, auttanut, hoitanut, opastanut, tukenut, tehnyt vapaaehtoistyötä oman päivätyöni lisäksi ja silti saa aistia eri tahoilta niin kovin usein asennetta, jossa ajatellaan, että olen vain laiska ja saamaton luuseri, kun ei saa pidettyä edes painoaan alhaalla.

Onneksi on myös toisenlaisia ihmisiä, jotka tajuvat mistä on kyse. Mulla on yksi hyvä ystävä, joka on lääkäri - hoikka sellainen. Hän juuri totesi, että syö paljon paljon epäterveellisemmin kuin minä, usein kiireisten päivystysvuorojen välissä vain jotakin mikrossa lämmitettyjä valmispizzoja ja rasvaisia lhapiirakoita, kasvikset ovat aika vähissä...silti ei paino nouse ja terveys on hyvällä mallilla. Joten ei se todellakaan aina mene niin, että hoikkikset syövät terveellisesti ja me paksut epäterveellisesti. Koitetaan jaksaa yhdessä, ihanaa kun saadaan purkaa tunteitamme edes täällä!

Tänään keskustelin asiasta vastaavan sairaanhoitajan kanssa ja vastaanotto oli jo huomattavasti parempi! Tapaan tällä viikolla jo ravitsemusterapeutin. Apua, tosi jännittävää! Hitto tätä jännitysvatsaa. Olen kuin (falskaava) heliumpallo, paitsi että haisen pahemmalta. Mies (se jonka rinnalla pysymisestä saan olla kiitollinen) vihjailee jo, että se kumpi haisee, voisi nukkua koirankopissa. Mä olen sitä mieltä, että se kumpaa haju haisee, voisi mennä koiran viereen nukkumaan.