PELOTTAA

Olen kärvistellyt sairaalloisen ylipainon kanssa lähes koko aikuisikäni. Nyt 46 vuoden iässä toivon totisesti olevani lopullisella huipulla lukemien näyttäessä 170kg ja BMI:n ollessa 54 ja risat. Arjessahan kokoni tarkoittaa sitä, että en pysty, jaksa, mahdu, uskalla tai voi tehdä asioita, joita haluaisin tai , jotka normaalisti elämään kuulusivat. Vaatteitakaan ei enää kaupasta löydy. Kroppani, varsinkin selkä ja jalat, huutaa kärsimystään.

Takana on useita laihdutusyrityksiä niin ryhmissä kuin yksinkin. Joskus jopa onnistuneet: -64kg vuodessa painonvartijoissa. Kaikki kilot ovat kuitenkin aina tulleet takaisin korkojen kera. Olin jopa hyksin lihavuustutkimusyksikön lääketutkimuksessa mukana. Aluksi paino laski, mutta alkoi lopulta taas nousta. Työterveyslääkäri totesi minulla olevan syömishäiriön (BED). Sain siihen lääkehoitoa ja terapiaa 3v ajan, josta 1,5v vuotta Hyksissä syömishäiriöpoliklinikan asiakkaana. Nyt syömishäiriö on voitettu, mutta kilot on ja pysyy.

Sain lähetteen myös unitutkimuksiin Hyksiin. Tutkimukset tehtiin allergiasairalassa 6/2010 ja tuloksena oli vaikea uniapnea. Nyt jonotan lokakuulle laitehoitoa asiaan. Minulla on edessä naisellista itsetuntoa ylentäviä öitä paineilmalaitteen ja maskin kera hamaan tulevaisuuteen. Uni-lääkäri suhtautui lihavuuteeni perinteisen syyllistävästi, vaikka hänellä oli käytettävissään kaikki dokumentit lihavuuteni hoitoyrityksistä. Hän totesi että:" paineilmalaitteen avulla jaksat jatkossa satsata itseesi edes vähän" Niin laihduttamaan vaan. Tavoittena 90-100kg:n pudotus. Sehän onnistuu helposti.Kas kun en ole aikaisemmin asiaa tajunnut! Hän kyseenalaisti syömishäiriöpoliklinikalta saadut neuvot painon hallintaan ja käski minun laihduttaa.Ja lisäksi lääkäri totesi että lihavuusleikkaus on liian lopullinen eikä ne edes näin lihavia kuulema leikkaa. Itkuhan siinä minulle tuli! Ei tajunnut se lääkäri, että oli mennä 3 vuoden kova työ hukkaan hänen vastaanotollaan 40min aikana. Onneksi sentään kirjoitti lähetteen hyksiin endrologiselle(oikeinkirjoitus?) poliklinikalle, jossa otettaisiin kantaa lihavuuteni hoitoon. Aika on 23.9.2010.

Pelottaa, josko taas joudun syyllistämis-sateeseen tuollakin poliklinikalla. Toivon, että saisin lähetteen lihavuusleikkaukseen. Vaikka leikkaus osaltaan pelottaakin olen valmis ja motivoitunut sen läpi käymään sekä elämään siitä seuraavien asioiden kanssa. Katson, että leikkaus on mahdollisuus saada normaali elämäni ja terveyteni takaisin. Toivottavasti lääkärit olisivat samaa mieltä kanssani.

Hei Loviisa ja tervetuloa,

Itsekin olen uusi jäsen täällä, mutta samoista lukemista olen lähtenyt pudottamaan painoa. Älä vaan anna vatipäisten lääkäreiden lannistaa itseäsi.
Ei lääkäritkään o kaiken tietäviä joka asiassa.
Ja mitä tuohon uniapneamaskiin tulee, ei se o vaikea tottua, kunhan löytää oikeenlaisen maskin mikä sopii ittelle, minä olin kauhuissani kun sen sain kun oon niin herkkä, vieläkin olen sama "sukka suoraan" huuteleva lapsi mitä tuntoaistiin tulee. Se masiina ihan oikeasti lisää virkeyttä ja jaksamista :) Ainoo vaan että pidä huoli et saat sellaisen missä on vesisäiliö, se helpottaa kun kosteutettua ilmaa hengittää.
Muista vain että itse olet se arvoikkain ja varmasti tiedät mitä olet itse kokeillut ja tehnyt painonhallinnan eteen ei joku lääkäri jonka kerran näet.
Onnea tapaamiseesi tuonne poliklinikalle @->-

Loviisa, olet oikealla tiellä. Tervetuloa joukkoon!

PK-seutulaiset, leikkausta odottavat ja leikatut suunnittelevat tapaamista syyskuun puoleen väliin, olet tervetullut! Seuraile palstaa.

Moi Loviisa ole vaan luottavainen leikkauksen suhteen et sinä ole liian lihava leikattavaksi ja ei ne siellä syyllistä kerro vaan tarinasi, tietysti leikkaus on iso ja radikaali muutos ihmiselle mutta se kannattaa, itselläni on painoa lähtenyt koko projektin aikana n-119kg ja katson että olen saanut täyden avun leikkauksesta, elän todennäköisesti nyt pitempään ja jaksan tehdä nykyjään aika paljon (LEIKKAUS KYLLÄ KANNATTAA) mutta sitä pitää harkita tarkkaan.

Voi sua Loviisa-ressukkaa. Ma olen sun kanssa samaa kaliiberia, tai olin ennen leikkausta. Ma painoin 170 kg kun menin ekan kerran kirurgia tapaamaan ja leikkaukseen menin 159kiloisena. Olen 175cm pitka.
Eika mitaan ongelmia tullut missaan vaiheessa. Leikkauksesta on nyt karvan verrran yli 8kk. Paino on pudonnut kaiken kaikkiaan 54 kiloa, nyt on pysynyt samana melkein kuukauden, mutta uskon ja toivon, etta viela tippuu.
Eli, kun mulla on mennyt kaikki nain hyvin, miksei menisi sullakin, olen ihan vakuuttunut, etta saat sen lahetteen.
Ne syyllistamiset voit antaa menna toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos. Tarkeinta on se, etta se lahete ja sita myoten leikkaus sinut pelastaa. Onnea matkaan!