Ann liittyy joukkoon ja leikkauksen jälkeisiä kuulumisia

Kiitos Ann vastauksestasi!:) halusin vaan kysellä millä ajalla suunnilleen Terveystaloon pääsee leikattavaksi

Mä valitsin sit kuitenkin Eiran sairaalan koska halusin päästä GBP...Ja täällä Turussa Pulsissa ei valitettavasti tehdä kun vaan sleeve leikkauksia höh pöh... mut leikataan siis joulukuussa.:)

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!
Tänään on 2kk mun leikkauksesta ja elämä on aika ihanaa Ü Painoa on pudonnut jo ihan kivasti ja 15 kg alkaa olemaan jo sellainen määrä, jonka tuntee ja ainakin itse jo huomaa. Liikunta on liittynyt mukaan leikkauksen jälkeiseen elämään ja nyt alkaakin olemaan kasassa kaikki välineet kohti hoikempaa tulevaisuutta Ü Odotan malttamattomana...
Tällä hetkellä en voisi paljoa muuta toivoa, kaikki on enemmän kun hyvin Ü

Tsemppiä myös sinulle sannikaarina ja Nanalle hyvää leikkauksen odottelua!

Kuulostaapa upealta, Ann! Hienosti olet saanut painoa pudotettua, loistavaa!

Kiitokset Ann hyvistä tiedoista ja kertomuksistasi lääkäri-, ravitsemus- ym. käynneillä. Näistä olen saanut paljon infoa.

Kiitos joku80 ja sateenkaarenpäässä; on kiva kuulla, että jutuistani on ollut hyötyä. Sillä ajatuksella olenkin niitä yrittänyt raapustella Ü

Elämä tuntuu pitkästä aikaa tosiaan elämisen arvoiselta ja jokaiseen aamuun on ilo herätä Ü
Toivon vilpittömästi, että jokainen jolla leikkaus on vielä edessä saisi tuntea jossain vaiheessa projektiaan elämänhalun ja -ilon palaamiseen. Minulla se ainakin oli hautautunut johonkin mahamakkaroiden alle ja joskus sen kaivaminen esiin on näköjään aika pienestä kiinni.
Leikkauksen jo läpikäyneillä on varmasti näitä samoja ihania hetkiä itsensä kanssa Ü Ainakin toivon niin...

Se on sitten taas yksi kuukausi hurahtanut lisää ja nyt jo takana 3 kk leikkauksesta. Painonlaskuun olen tyytyväinen ja muutenkin olotila ja yleinen jaksamistaso ovat hyviä. Energiaa on tullut lisää painonlaskun ja liikunnan myötä, vaatekaappi rupeaa menemään uusiksi ja ruokaan kehittyy uusi suhde. Paljon siis tapahtuu ja pääasiassa vain positiivisia asioita Ü

Painoa pudonnut leikkauksen jälkeen yhteensä 20,6 kiloa ja BMI alle 40! JEEE! Eli päästy sairaanloisesta lihavuudesta vaikeaan lihavuuteen! Etappi se on sekin Ü Onhan tästä aikaa, kun on tullut painettua näin "vähän"... Tarkoittaa myös sitä, että kaapissa ei juurikaan odota pieneksi jääneitä vaatteita. Koosta 54/56 on tultu nyt n. kokooon 50 ja tieni käy vaatekaupan kautta harvase päivä Ü

Ruuan suhteen on tilanne mielestäni vähän rauhoittunut. Ruoka ei enää pyöri jatkuvasti mielessä, niin kun se pyöri heti leikkauksen jälkeen. Kirjaan kyllä edelleen kaikki syömiseni ylös ja lasken kalorit ja muut ravintoaineet, mutta se käy jo automaattisesti eikä aiheita suuria paineita eikä unettomia öitä. Pikkuhiljaa voisi kuvitella, että alkaa hamottamaan oikean suhtautumisen syömisen; sitä ei enää elä syödäkseen vai syö elääkseen. Päivässä syön n. 1300 kcal ja se tuntuu hyvältä ja erittäin riittävältä. En olisi ikinä uskonut, että ihminen jaksaa tällaisella ruokamäärällä ja vielä tehdä kovia treenejäkin kaupan päälle. Näin se vain on! En ole kaivannut hetkeäkään isoja herkkuannoksia tai loputtomia syöminkejä ja mielitekoja. Kaikki juhlat ja kolmen ruokalajin illalliset ovat sujuneet mukavasti ilman mitään kyselyjä. Syön mitä jaksan ja yleensäkään tekee mieli ja loput jätän lautaselle. Alkoholiakin pystyn nauttimaan edelleen ilman ongelmia. Tosin makeat siiderit, drinkit yms. olen jättänyt vähemmälle. Viinit ja muut kuivat juomat menevät hyvin, mutta huomaan juovani huomattavasti vähemmän kuin ennen. Ei yksinkertaisesti maistu tai sitten tulee vaan niin täysi olo. Saattaa olla, että musta saa vaan enää tylsää hurvitteluseuraa Ü

"nothing tastes as good as thin feels"
Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon täysin!

Valoa ja iloa kaikille syksyn pimeyteen Ü

Kiitos Ann kirjoituksestasi. Antaa tsemppiä meille muillekin.
Taidan ottaa saman systeemin vaikka pariksi viikoksi, että kirjaan syömiset ylös. Kun paino on nyt viikon ollut jumissa, käynyt jopa +400g ylempänäkin =(
Jospa tuo ruokapäiväkirja auttaisi tarkastelemaan asiaa ja pyydän sit teiltä tai ravitsemusterap. apua.

KIITOS ANN !
Luin koko tarinasi ja sain paljon tietoa, jota kaipaa jo tässä vaiheessa.
Minulla on nyt viikko leikkaukseen. Jostakin syystä en sitä jännitä. Tapasin jo viikko sitten anesteesia lääkärin ja kirurgin ja kaikki sovittiin; edellisenä iltana otettavat lääkkeetkin sain. Ajattelen, että haasteet alkaa leikkauksen jälkeen. ENEily on minulle helppoa ja olen sitä tehnyt aikaisemminkin.
Sinä olet kyllä hyvin systemaattinen. En ole koskaan oikein jaksanut laskea, en edes kaloreita, saatikka sitten tarkempaa analyysia syömisistäni.
Muistatko vielä, mitä varasit kotiin eli milla aloitit ihan ekoina päivinä ??

Hienoa Ann, että homma etenee myönteisesti.

Aloin itsekin pitää ruokapäiväkirjaa heti leikkauksen jälkeen. Kirjaan siihen myös olotilat ja tunnelmat syömisten jälkeen sekä illalla kirjaan muistiin juodun vesimäärän. Saan tietoa erilaisista ruoka-aineista ja niiden vaikutuksesta uudessa masussa *hymy*
En laske kaloreita enkä mitään muutakaan, mutta hyvä, että jokaisella on oma tapansa. Pidän huolen siitä, että olo on mahdollisimman hyvä. Ja pidän huolen myös siitä, että jokaisella aterialla ja välipalalla on proteiinia.

Tosi upeaa, että meillä on hyviä esimerkkejä täällä foorumilla.
Toivottavasti jaksat vielä tsempata meitä edelleen.

Tuo kirjaaminen on hyvä asia, antaa paljon tietoa. Esim. rasvan vähäisyys ruokavaliossa hidastaa painonputoamista. Tsemppiä laihis!

Onnea leikkaukseen aino! Heti leikkauksen jälkeen meillä annettiin lupa pehmeään ruokaan jo muutaman päivän päivän jälkeen ja aika paljonhan voi siis jo silloin syödä, olennaista on kunnon pureskelu. Mulla ainakin mieliteot ja makuaisti muuttuivat paljon ja syömistä sääteli paljon se mitä milläkin hetkellä edes saattoi ajatella syövänsä. Vaihtelua tuli olla aika paljon. Samat jutut ei maistunut kahta kertaa.

Paloma, tärkeintä on tosiaan tehdä miltä itsestään parhaalta tuntuu ja mika tsemppaa eteenpäin ja tuo niitä tuloksia. Kiitos ja tsemppiä myös sinullekin jatkoon Ü

Upea pudotus Ann! Paljonko sulla matkaa seuraavaan etappiin(onko 2-numeroinen luku seuraava etappi)?

Kiitos Poutapivi! Kaksinumeroiseen on vielä matkaa toiset 20 kg, mutta se on kyllä haaveissa helmikuun loppuun mennessä. Lähdetään silloin kahdeksi viikoksi lämpöön ja aurinkoon ja olisi sopiva hetki juhlistaa samalla satasen alitusta Ü Toivottaan siis, että menisi edelleen -5 kg kuukaudessa ainakin vielä vähän aikaa...
Sinulla alkaakin olemaan pudotukset loppusuoralla, varmasti hieno tunne! Tsemppiä kovasti loppurutistuksen Ü

Kiitos Ann. Mulla on paino pudonnut aika hurjaa vauhti täällä etelän helteessä. Reilu 5kg/ vajaassa 4vk. Vaatekauppassa tulee käytyä harvase päivä ja viime viikolla ostetut 46 housut sain käydä vaihtamassa 44 kokoon. Onneksi oli vielä iskemättöminä kassissa, kun on sen verran paljon tullut ostettua:)

Ei sun tavoitteesi mitenkään liioiteltu kuulosta. Tsemppiä!

Ajattelin vähän päivittää kuulumisia, miltä elämä maistuu 16 vk leikkauksen jälkeen eli 4kk takana....

Hyvältähän se Paino putoaa edelleen sen toivomani ~5kg/kk ja tähän tahtiin olen itse kovin tyytyväinen. Tänä aamuna vaaka näytti tasan -25 kg vähemmän kuin leikkausaamuna! Ei voi olla kuin onnellinen. Tämä leikkaus on parasta mitä olen itselleni tehnyt. En koe jääväni leikkauksen myötä mistään paitsi voin tehdä samoja asoita kuin ennenkin ja vielä moninkertaisesti enemmän
Päätin touteuttaa yhden pienen haaveeni ja kävin ostamassa ihkaoikeat taitoluistimet ja pitkästä aikaa pääsin taas jäälle. Olihan se kivaa! Jospa vielä vähän aikaa harjoittelen itsekseni ja kypsyttelen ajatusta aikuisten muodostelmaluisteluryhmästä. Onneksi myös aikuisille on tarjolla nykyään kaikenlaista ja pääsee siis toteuttsmaan lapsuuden toteuttamatta jääneitä haaveita
Muutenkin liikun edelleen säännöllisesti, aina niin paljon kun vaan ehdin. Zumbaa, kuntosalia, crosstraineria, tennistä ja nyt luistelua Vähän aina valiten fiiliksen mukaan. Ja liikunnastahan tulee ihan super hyvä olo!

Ruoka menee alas edelleen ja ikävä kyllä aika helposti. Syöminen siis vaatii suunnittelua ja seurantaa, loppuelämän ajan. Ravitsemusterapeutti kehoitti ottamaan vähän rennommin ja luopumaan syömisten kirjaamisesta, mutta en kokenut sitä hyväksi. Olin pari viikkoa ilman kirjaamista ja homma lähti mielestäni heti lapasesta. Olen kova tyttö huijaamaan itseäni Eli kalorilaskuri takaisin käyttöön! Jospa yritän vähän myöhemmin uudestaan...
Opettelua, opettelua, virheitä, opettelua, virheitä ja taas opettelua. Luotetaan siihen, että ollaan kehityskykyisiä yksilöitä ja kyllähän me opitaan vielä!

Iloista joulunodotusta kaikille ja paljon tsemppiä!

Hei tosi hieno kuulla Ann että sulla porskuttaa hyvin!

Olet tosi aktiivinen kun noita kaikkia jaksat/ehdit harrastaa, mulla on ollut vähän hakusessa tuo liikunnan lisääminen, leikkauksesta kohta 2kk.
Upea painonpudotus sulla, -25kg neljässä kuukaudessa on todella hieno saavutus.
Kirjoitit että syömiset voipi karata "lapasesta", miten se sulla tapahtuu?
Mulla tulee todella huono olo jos syön liikaa tai liian nopeasti.
Sen kanssa opettelen vieläkin.

Siitä syystä mulla ei taidakaan kaikkia kaloreita tulla täyteen ja se voipi olla yksi syy painonlaskun hidastumiseen.

Onnittelut Ann hienosta tuloksesta! Hurjaa vauhti on painosi pudonnut.

Isot onnittelut!!! Hyvä tatsi

Kiitos MRA123, Poutapilvi ja Wee2be

MRA123, minä aloittelin itsekin kunnon liikunnan vasta pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Itseään on syytä kuunnella ja aloittaa sitten kun olo on riittävän vahva ja energinen. Toipuminen on jokaisella kovin yksilöllistä ja mielestäni tärkeämpää on ensin saada syömiset hyvään jamaan ja ottaa sitten vasta rankemmat urheilut mukaan kuvioon

Minulla tuo syöminen ei ole tuottanut vaikeuksia missään vaiheessä leikkauksen jälkeen. Omaan ainoastaan "positiivisen ongelman" eli ruoka uppoo liiankin hyvin ja kaikki ruoka-aineet sopivat. Tämän takia homma saattaakin karata helposti lapasesta. Eli kun en kirjaa niin huomaan vanhojen tapojen nostavan päätään; ravaan jääkaapille tarpeettoman usein syömään turhia välipaloja ja ruuan laatu huononee. Ja nämähän tarkoittavat sitä, että kaloreita tulee myös lisää. Kovin on tiukassa vanhat tottumukset ja tavat

Sitkeästi tässä yritetään kuitenkin saada homma hallintaan ja luoda samalla niitä uusia ja parempia tapoja. Mieliteot ovat onneksi pysyneet aika hyvin poissa, joten helpottaa kovasti tätä prosessia

Entisiin mielitekoihin verrattuna, mikä on kompastuskivesi nyt? Olitko ennen sokerihiiri vai suolasieppo?

Urheiluintosi on ihailtavaa, itsestä tuntuu, etten vaan saa itseäni liikkeelle.. jotenkin heikohko olo iskee, jos liikaa edes normijuttuja touhuaa.. tai sattuu kävelemään/liikkumaan normia enemmän.. Opettelua, opettelua..

Hmmm... hyvä kysymys...
Ennen meni sujuvasti ainakin molemmat ja mieluiten vuorotellen suolaista ja makeaa herkkua
Nyt leikkauksen jälkeen makea maistuu edelleen usein liian makealta ja ällöttää eli kyllä suolainen on nykyään ykkösenä. Tosin moni vanha herkku ei enää maistu millekään; esim. hampurilainen. En enää ymmärrä mikä siinä ennen niin kiehtoi, pizza on joskus harvoin ihan hyvää, mutta auttamattoman liian rasvaista ja tekee huonoa oloa. Makeista syön nykyään silloin tällöin muutaman salmiakin. Tämäkin sinällään outoa, koska en aikaisemmin syönyt salmiakkia juuri nimeksikään....
Juustot on ehkä nykyään ainoita suolaisia herkkuja joita syön ja ne maistuu edelleen hyvälle. Niistäkin yritän valita vähän kevyempiä vaihtoehtoja ja ajavat saman asian. Mutta toisaalta juustothan ovat meille hyvä proteiinin lähde
Oikeastaan kun saa kunnon sisäfile pihvin niin se on nykyään suurinta herkkua ja muistaa säännöllisen syömisen niin hyvin pärjää. Onhan muutos vanhaan aika suuri!

Tuosta urheilusta vielä niin katsele rauhassa, kyllä se sieltä alkaa löytyä! Lajivalinta pitää olla myös mieleinen, jotta sitä olisi edes jokseenkin kivaa tehdä. Mulla oli myös leikkauksen jälkeen oikein mieleenjäänyt eka treenikerta En ollut edes kovinkaan raskaassa jumpassa, mutta kroppa meinas vähän vastustella... onneksi oli vessa lähellä Mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua paremmalta ja ihana tunne on kun huomaa kunnon nousevan kohisten ja tietysti painonlaskun myötä on koko ajan helpompi liikkua!

Hyvää itsenäisyyspäivää Wee2be ja muut kohtalotoverit

Aikaa menee hurjaa vauhtia eteenpäin... Minullakin on leikkauksesta on kulunut jo lähes 6kk! Aluksi meno tuntui toivottoman hitaalle ja isommat painonpudotuksetkin olivat vain haaveissa. Kas kummaa! Yhtäkkiä onkin puoli vuotta takana painoa ~32 kg vähemmän. Ei voi valittaa, ei

Syömisissä yritän tasapainoilla edelleen sopivien annoskokojen ja niukempien kalorimäärien kanssa. Kirjaan jonkun verran vieläkin syömisiäni ylös, mutta menee myös useita päiviä, että yritän pärjätä "näppituntumalla". Edelleen siis oikeiden elämäntapojen opettelua ja virheitä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Pitää kirjaimellisesti paikkansa! Päätin sitten ahtaa itseeni alkuviikosta ihanan ison korvapuustin Niinkuin arvata saattaa, ettei olisi kannattanut! Sain minäkin kokean ensimmäisen oikean kunnon dumpingin höystettynä kivulla, jonka aiheutti liian suuri ruokamäärä... Seuraavan tunnin aikana luulin vähintäänkin halkaisseeni "mahalaukkuni" ja ehkäpä jopa syöneeni sen viimeisen ateriani. Toisin kävi ja hengissä selvittiin Ehkä vähän tyhmempikin pää nyt muistaa, edes vähän aikaa....

Dumpingin ja ylensyönnin aiheuttamaa henkistä traumaa lukuunottamatta elämä on edelleen aika ihanaa Painonlaskuun olen huipputyytyväinen, enempää ei voisi toivoa. Mukaan mahtuu kaikesta huolimatta yksi nolla viikko ja joulukuussa vähän nihkeämpi jakso. Yli 30 kg pudotuksen seuraukset tosin näkyvät vyötäröllä, käsivarsissa ja sisäreisissä Mutta tähän olin osannut varautua, koska olin jo etukäteen ihan varma, että mulla ei nahka tule pysymään perässä. Haaveilen jo nyt tapaamisesta plastiikkakirurgin kanssa

Yritän nyt kuitenkin sillävälin antaa alleille kyytiä jumppasalilla (komeesti muuten lepattavatkin!) Harrastaminen on muutenkin nykyisin aivan ihanaa! Harmi, että elämässä on muitakin velvollisuuksia, voisin muuten vain harrastaa päivät pitkät... Zumbaa, tanssia, luistelua, tennistä, lenkkeilyä ja uutuutena ratsastusta. Taas yksi pieni haave toteutumassa

Uskon, että vuodesta 2011 on tulossa yksi parhaista tähän asti
Tsemppiä kaikille ja paljon positiivisia ja iloisia ajatuksia

Onnittelut Ann upeasta tuloksesta

Mahtavaa Ann! Mukavaa lukea täältä tarinoita miten ihmisten elämänlaatu on parantunut kaikille tasoilla:-)

Huisaa Ann!!

Kiva lukea että ratsastus kuuluu sun uusiin lemppareihin, mullakin "depyytti" piakkoin, että jännittää!

Oot varmaan jo ihan Pikkuinen Mahtava pudotus!!!