Tänään pääsy sairaalasta kotiin

Laitan nyt pikaisesti että leikkaus on takana päin vaikka pientä ongelmaa olikin 16.3 mutta nyt tänään kotiutettuna sekä väsyneenä
kirjoitin äkisti tänne.
Palailen kun jaksan..

Tsemppiä kaikille jotka odottavat leikkuri aikaansa!

Niin ja "veli-mahalle" paljon tsemejä!

Hyvä että leikkaus on takanapäin ja kotiuduttukin jo. Paljon hyvää oloa ja paranemista !

Onnea kotiinpaluusta Douniainen!
Vai on ollut pientä ongelmaa, nyt heräsi kiinnostus oikein isosti ollaanhan me oltu samalla pöydällä!
Ottelen siis kertomustasi!

Jaksamista sulle!

Nyt vain toipumisia ja kiitos tsemppauksesta!

Leikkaus meni tiedostomattomasti koska tietenkin olin nukutettuna.

Mutta heräämössä minulla oli todella vaikea hengittää happi maskin avulla ja sanoinkin siitä hoitajille.

He huomasivat että yksi tähystyshaava oli vuotanut reilusta ja soittivat päivystävän lääkärin katsomaan minun mahaani.
Tässä tilassa jo pelästyin ja pahemman kerran ja pelkäsin pahinta.
Lääkäri tuli ja irroitti ilman puudutusta mahastani (yhden reiän) metalliset nipsut ja pyysi hoitajalta neulan sekä lankaa.
Sitten repeämis aukko tikattiin umpeen ja kipu oli aivan hirveä.
Jälkikäteen kotona olenkin miettinyt että miksiköhän sitä ei puudutettu vaan toimittiin ilman puudutusta?
Sitä en tiedä ikinä.

Onneksi he vaihtoivat happiviikset minulle josta oli hieman helpompi saada happea ja tietenkin sain verta.

Tämä oli ongelma siis siellä heräämössä.

Sitten tuli toinen kun minulla meni monta kertaa osastolla tippa kudokseen ja lääkäri ei antanut lupaa minun olla ilman nesteytystä joten minua ns;rei-itettiin täyteen sanan kuvannollisesti.
Lopuksi he yrittivät laittaa tipan molempiin valtimoihin ja voi jessus miltä se taas tuntuikaan.. =(
Olen aina pelännyt lääkäreitä, kokeita,sairaaloita ja minulla on todella huono kipukynnys mutta ikinä en vihamiehillekkään halua tunnetta kun valtimoon yritetään saada tippa.

Siellä sairaalassa kaiken tämän jälkeen mietin että ;
"tätäkö minä oikeasti halusin?"

Olin niin rikki ja kun perheeni ja lapset soittivat miten voin yritin tietenkin olla iloinen ja reipas vaikka olo oli ihan muuta eli tunne että en selviä.

Hassua on että osastolla sain ihan samaa kipulääkettä kun täällä kotona ja sängystä nousu ei tuntunut miltään mutta täällä kotona nousu on todella kivulias ja pelkkä asennon vaihto ottaa jo koville.

Kävin tänään terveyskeskuksessa kun lähtiessäni sairaalasta todettiin anemia sekä tulehdusarvot olivat koholla.
Nyt tulehdusarvot ovat ihan vähän laskusuunnassa ja rauta-arvot ihan vähän tullut ylöspäin, mutta tuo kipu minua ihmettää.

Ruoka ei maistu eli nälkää ei ole mutta olen silti yrittänyt syödä , toki ehkä noin 3krt/vrk.
Janoa olen tuntenut mutta juomaa yritän ottaa suullisia vähän väliä etten kuivuisi mitä ne sairaalassakin painottivat mutta tuntuu että sitäkin saa alas vain yhden kulauksen kerrallaan ja pienen sellaisen.

Se että täällä on ollut kirjoituksia ettei välttämättä kaikki ruuat sovi.
Niin olenkin yrittänyt kokeilla erinlaisia ja mitään vatsaväänteitä ainakaan vielä ei ole tullut ja toivonkin ettei tulekkaan.
Mutta sehän on niin tapauskohtaista.

Se mikä minulle on tullut leikkauksen jälkeen on jatkuva röyhtääminen, joka ei ehkä ole niin naisellista.
Eli kun otan kulauksen vaikka vettä niin saan monta kertaa röyhiä.
Lääkäri sanoi että on ihan nopmaalia mutten täällä ole asiaan törmännyt mielestäni.

Eilen illalla tuli tunne että treeniaukossa on puukko sisällä mutta tänään ei onneksi ole tuntunut siltä ja se putki poistettiin jo PE, mutta se vuotaa vieläkin verta.
Syytä en tiedä ja vähän sekin askarruttaa mutta kun perjantaina poistautan tikit niin pitää kysellä.

Tällähetkellä tikkien ympärillä on hieman punaista muttei kuulemma vielä ole ns;tulehtuneet.
Jos punertuu enemmän niin lääkärille heti mars kuulemma joten sekin puoli vähän jännittää että mitäköhän tapahtuu.

Tikkien poistoa ajatellen en tiedä onkohan metalliset nipsut kamalampi kuin lankaisen, sillä langasta on vain kokemusta.

Eli tällaista nyt kuuluu ja en todellakaan halua pelotella tekstilläni ketään vaan rehellisesti kertoa miten minulla meni.

Nyt alkaa uuden elämäni alku askelien harjoitus kunhan saisin ensin itseni kuntoon kun olo on kun rekan alle jääneellä.

Terveisiä kaikille ja tsemppiä odottajille.

Niin juu ja yritin lopettaa tupakan polton ennen leikkausta ja hairahduksia tuli aivan liikaakin mutta pääti sinä aamuna että kun astun sairaalaan sisälle en enää polta, eli vedin viimeiset henkoset ennen ulko ovea ja nyt on ollut laastari käsivarressa ja ei edes tee mieli vaikka mieheni polttaakin.
Joten aijon jatkaa tätä savutonta elämää kun pääsin siihen nyt kiinni.

Heippa Douniainen
Kyllä sua on oikein koeteltu, mutta toivottavasti kaikki hankaluudet on takana päin. Itse kyllä tiedän kanssa miltä valtimokanyylin laitto tuntuu. Tosin mulla se kohta puudutettiin mutta ne "sähköiskut" siis tuntemukset eivät olleet kivoja.
Röyhtäilyt kuuluu asiaan. Ainakin mulla oli ja on edelleen jonkun verran sitä vaivaa. En tiedä riippuuko vatsansuojalääkkeestä tai mistä, mutta nekin rauhottus ajan kanssa.
Tikkien punoitusta oli itsellänikin tosin itsellä oli lankaa ja sille olen allerginen. Tuli tossa kahdessa leikkauksessa huomattua sekin. Haavat tekivät vähän kiusaa. Vuosivat vähän ja umpeutuminen kesti vähän kauempaa. Ja arpikudos on aika rumaa. Mutta kaiken kanssa oppii kyllä elämään. Tsemppiä toipumiseen.

Hyvä kun jaksat kirjoittaa tapahtumista, pitäähän huonommatkin asiat tiedostaa kaikkien. Toipumista sinne Douniainen !

Tsemppiiiiii!

Mulla oli ainoot ikävät muistot Porissa just heräämössä.... olin siellä kahtenapäivänä ja molempiin päiviin osu kaks samaa tympeetä hoitajaa, mutta se siitä..........

Niistä metalli hakasista ja niiden poistosta.... ne lähti tosi helposti ja nopeesti irti, hoitsulla on semmonen jännä pikkupihti millä se nipsauttaa ne pois..........ainut kohta missä vähän nipisti oli napa muissa en ees tuntenut, että ne lähti!

Tsemppiii toipumiseen...... enskuussa nää sun ikävät jutut on vain hatara muisto! :) Itse ainain oon niin onnellinen, kun kävin tän rääkin läpi!

Aattelin laittaa tänne kuvan mutta en osannutkaans eli täytyypä linkittää tuo aijaan kautta,

Leikattiiko sullta sappirakko kun on noin monta reikää, siis yhtä paljon kun mulla!
...........kovin on tutun näköistä jälkee!

Tsemppiiiiiiiiiiiii hyvin se alkaa sujuu......

No ei mut aattelin ett leikkuriin menijöille olis kiva jos näkee kuvia.

Aikoinani niitä meinaan itse yritin metsästää.

Mites muuten Tepa43; muistatkos kuinka kauan kesti ett tuo juominen ja syöminen ei tökkisi enää vai tökkiikö se vieläkin?

Mulla kun ei ole nälkä ja ei yhtään tekis mieli syödä ja toisaalta on välillä jano mut ei uskalla juoda mitään tyyliin 1,5l vettä ett se lähtis kerralla pois.

Aika ongelmallista juu.

Sulla hyvän näköinen massu, kovasti ovat puukolla pistelleet mutta onneksi haavat pian paranee ja leikkauksesta vain muisto jäljellä niin minullakin vaikka leikkauksen jäljiltä kaksi 15cm arpea sekä 5 tähystimen reikää ja nyt uutena arpena tuossa oikean tissin alapuolella sappi haava, oli mun masun kuva avattarena mutta otin pois ettei heikommat peru leikkausta sen nähtyään.

En muista tökkikö miten kauan, mutta soin kuin hiiri heti alussa pieniä murusia kerrallaan ja kuulostelin miltä tuntuu!
pikku ryyppyjä usein.... juon päivässä sen 2l...tuntuu siltä että ryyppäis kokoajan kun menee niin vähän kerrallaan. Sama juttu täällä ei nälkää on niin helppo olla syömättä täytyy pakottaa ittensä syömään ruuat maistuu ihan hyvälle ja jos innostuu syömään liian nopeesti niin heti tulee hiki ja vähän paha olo...menee kyl aika nopeesti ohi kun vaan älyy lopettaa syömisen vähäksi aikaa!
Mutta en valita hyvä että heti reakoi niin oppii olemaan syömättä liikaa!
Makeet ja voimakkaan makeen hajuiset ruuat tekee helposti pahanolon!
Tykkään, että nyt on hyvin asiat!

TSEMPPIIIIIIIIII

Hienoa = )).

Onnee Douniainen;) ja koita parannella vaan kyllä se iloksi muuttuu vaikka lujille ottaa. Kesä on kulman takana. Luin pelonsekaisen kunnioituksen tunteella kirjoituksesi ja on hyvä että uskaltaa kertoa myös ns."huonoja" tiloja sillä silloin tietää jos itse kokee että ei ole ainut. Itselläni kanssa matala kipukynnys ja odottelen vasta lääkärille menoa joten pitäkee peukkuja että saan lähetteen.

Sinulle myös, Tsemppiä !!

Tänään oli tikkien otto pois ja täytyy kyllä sanoa että jännitti ja kovin..
Pahimman tuntuiset oli rintojen välistä poisto,.

Sain terkkarilta tänään ensimmäisen vitamiini-gogtail ruiskeen veffaan ja se ei ollut mitenkään kivan tuntuinen juttu.
Sitä en tiiä kuuluukos sen sattua ja kirvellä , mutta iljettävää se oli.

Aijonkin seuraavan kerran pyytää josko saisin sen käsivarteen.

Kipu on himpun verran hellittänyt, onneksi.
Eli sen kanssa voi jo ns; elää.

Asia joka vaivaa paljon on jatkuva J_A_N_O, se on aivan hirveää kun janottaa ja janottaa ...
Tuntuu että suuta kuivaa ja taas janottaa.
Olen yrittänyt naukkailla vähän väliä ja muutaman kerran yrittänyt sammuttaa janon tuskani juomalla enemmän joka on tietenkin kostautunut että olen oksentanut vettä! =(
Olen juonut vettä, mehua,piimää, mehukeittoja,limsaa (tuntuu kamalalta rinnassa ettei voi paljon ottaa), ja viimeinen kokeilu terveyskeskuslääkäriltä oli että vichy.
Sekin tökkii rinnasta happojen takia.
Kävin kysymässä josko saisin tipan , että janoni hyytyisi mutta
olen kuulemma hyvän voivan näköinen eli en saanut sitä.

Itse en enää tiedä mitäköhän sitä seuraavaksi yrittäis että saisin tuon jano tunteen poistettua.
Ehkä se on vaan huomenna koko päivän juotava eikä syötävä.

No siinäpä mulla visainen pähkinä jonka vastausta vielä mietin..

Muuta en osaa sanoa tuohon janoon mutta pidä pulloa koko ajan mukana ja ota ryyppyjä jatkuvasti ja jos yölläkin heräät niin ota pieniä hörppyjä aina kun muistat niin kyllä se jano siitä helpottaa, mulle ei leikkauksen jälkeen vesi sopinut ollenkaan vaan melkein heti muutin Ligiht limppareihin ja heti alkoi juoma maistua ja nyt pystyy jo juomaan päivässä ainakin 2l. Leikkauksesta kohta 5kk.

Terve Dounainen,
Minut leikattiin joulukuun alussa, nyt on kulunut 3,5kk, vasta viimeisen viikon ajan olen voinut ns paremmin ja olen voinut syödä jotain ns normaalimpaa ruokaa. Tähän saakka olen voinut pahoin ruoan hajuista ja mauistakin. Oikein kylmä maito ja Vitalinean juotava mansikkajugurtti ovat olleet kavereitani alusta saakka ja ainoat toleroimani "ruoat". Joo, painokin on hävinnyt liian nopeasti, mutta siihen jugurttiin olen lisännyt lisäprotskuja, niin ei kaikki lihakset ole hävinneet. Hapolliset juomat saavat minut heti tuntemaan kuolevani puristukseen rinnassa, samoin kovin kiinteät ruoat. Vasta siis tällä viikolla pystyn syömään hyvin pureskeltuna n puolikkaan esim. rieskasiivun, muute leivät tekevät tukkean olon heti kahden suupalan jälkeen. Ajattele vaan, että kyllä se siitä, itse annoin itselleni aikaa toipua kesään saakka, joten tee itsekin sellainen puolen vuoden lupa, voida huonosti ja parantua rauhassa :-) . Kaikkea hyvää sulle ja muille, jotka voivat leikkauksen jälkeen huonommin. Ei kaikki ole auvoista ja ihanaa, vaikka täällä sivuilla niin toitotetaankin, ilm ne jotka voivat huonommin, eivät uskalla kirjoittaa niistä tunteista. Välillä huonoina aikoina ajttelin, että oli vikatikki mennä leikkaukseen, nyt kun voin hiukan paremmin olen toista mieltä. Haluan voida yleisesti paremmin, haluan kipeiden tekoniveliä kaipaavien polvieni olevan vähemmän kipeitä, kun leikkaavat kunnallisesti vasta kuulema kun olen 60v, joten 9 v vielä odotteua!! Siispä kaikille, kaikkea hyvää jatkoon ja mukavaa kevään odottelua!

No eilen ei treeni aukosta ollut tullut enää mitään ja ajattelin illalla ett se onkin jo kunnossa ja uskalsin luopua sidoksesta joka oli siinä päällä.
Aamulla huomasin että yöpaidassani oli verta ja paljon sekä lakanassakin oli.
No ei auttanut muu kun laittaa taas sidos jotta se imisi veret, tosin en tiedä miksi sieltä nyt revahti noin paljon ja nytkin tuossa sidoksessa on jo sitä.

Täytyy tarkkailla sitä ja katsoa pitääkös mennä näyttämään taikka sitten ei.

Ummetuskin vaivaa osittain johon olen ottanut kotona nyt pehmentäjää muutamana päivänä.
Eilen tulos oli pienehkö ja olo helpottui hieman.
Tänään sain jonkin kohtauksen vessassa käydessä ja huusinkin miehelleni että jos multa menee taju niin soittaa ambulanssin.
Yhtäaikaa isohätä tuli, oksennuksen olo , koko vartaloni tärisi, olo etten saanut happea ja meinasin pyörtyä.
Olin vessassa 30min ja olin todella huonovointinen ja aivan hiestä märkä.
Kun yritin nousta niin jalkani oli tunnottomat ja ei kantaneet eli oli pakko istuutua uudelleen vielä hetkeksi.
Noin 5min päästä jalkani otti vähän jo vastaan ja mieheni talutti minut sänkyyni.
Sinne päästynä olin todella väsynyt ja nukuinkin monta tuntia.

Nyt herättyäni ajattelin että mikäköhän minulle tuli, jos oli ummetuksen tuomaan sekasortoa niin ikinä ei minulle ole noin käynyt ja nyt pelkäänkin että jos tuo tulee toistumaan?!

Olin jo itse välillä varma että olisin pyörtynyt siellä ja ambulanssi olisi tilattu...

Tällaista nyt tällä kertaa ja toivonkin kun tänne seuraavaks kirjoittelen ett olis jotakin kivempaa kerrottavaa teille.

Tsemppiiiii Douniainen!

Toivon sydämmestäni, että olosi helpottuu.....outoja on olosi!
Mulla tuli kotona toisena päivän ripulipäivä kaikki tuli vetenä ulos, mut onneksi se oli vain yksipäivä maha ei ollu kipee tuntu vaan että nyt tulee makee pieru mut tuli nestemäisenä..... juttelin lääkärille siitä niin hän tuumas, että jopa 3 päivän ripulit tämmösen ison suolisto leikkauksen jälkeen on ihan normaalia....MUT ummetuksesta ei ollu puhetta!
Soita osastolle ja kysy niiden mielipidettä siihen!!!!!!

PARANE PIAN!!!!!

Nyt on aikaa jo kulunut ja kipukin hellittänyt.
Juominen tuottaa vieläkin hankaluutta ja on vaikeaa että saa edes 1l päivässä juotua saatika sitten enemmän.

Ruokailu sujuu ja olenkin ihan alusta asti syönyt normaalia ruokaa vaan erittäin hyvin pureskellen niin kuin ravintoterapeutti sanoi ettei tarvitse sosetta puputtaa jos pureskelee hampailla.

Välillä muistan syödä tarpeeksi usein ja jos en niin silloin illalla tulee ihan järjettömän kamala nälkä ja maha pitää elämäänsä mikä on minulle niin yllätys ollut eli se nälän tunne.

Kertaakaan en onneksi ole joutunut ruokaa puklaamaan ylös, mutta välillä on tehnyt pahaa syönnin jälkeen eli lähellä on ollut kaiketi.

Muutoksia entiseen on etten siedä enää suklaata, mitään makkarasta tehtyä ruokaa,hapollisia limonaadeja, mikä on yllätys.
Niin ja kaikkea olen yrittänyt kokeilla.

Salaattia en ole uskaltanut kyllä vielä maistaa vaikka mieli tekisi.

Missään ei tunnu että -5kg on lähtenyt ja olenkin ajatellut että olen syönyt jotenkin väärin kun jollain on täällä lähtenyt isompia summia.

Välillä sitä tulee ajatelleeksi että en laihdu enää lisää ,mut kaikkea sitä vaan pikku päässä pyörii.

Olen saanut kuulla kyllä että kasvoni ovat pienentyneet vaikken itse sitä huomaakkaan..

HYvin sulla putoo, ei kannata tuijottaa sitä vaakaa niin kauheen totisena ....seuraa vaatteitten tuloa isoksi ja käytä mittanauhaa säännöllisin väliajoin...........niissä lukemat muuttuu!
Mulla oli nyt reisien vuoro kaventuu muut lukemat pysy suht ennallaan, mutta reisistä lähti 7cm viime mittauksesta!

TSEMPPIIIIIIIIII

Mihin toi muuten mahtaa perustu jos paino ei tipu mut vaatteet käy silti suuriksi??mulla on käynyt juuri niin..eli vaakassa en juuri muutosta näää mutta vaate koko on käynyt pienemmäksi...