Vastaleikelty Sanna Cee liittyy kerhoon

Hei,
Olen lueskellut tätä foorumia sairaslomani ajan aina, kun uusia haasteita on ilmennyt, ja saanut täältä valtavasti vertaistukea ja uskonvahvistusta. Kiitos kaikille siitä!

Olen 36-vuotias helsinkiläisnainen, ikäni ylipainosta kärsinyt, pullukasta punkeroksi vähitellen "kehittynyt" ja viimeisen 15 vuoden aikana kuin salaa itseltäni uskomattomiin mittoihin paisunut. Pudotin pari vuotta sitten ENE-ryhmässä reilut 20 kiloa ja sain sen sitten nopeasti takaisin korkojen kanssa. Olin jo varma, että olen loppuelämäni ajan hyllyvän lihani vanki.
Pari vuotta sitten sain viimein aikaiseksi viedä leikkausprojektin niin pitkälle, että istuin HUSin erikoislääkärikonsultaatiossa, mutta pupu meni pöksyyn kalkkiviivoilla; pätkätyöläisenä pitkä sairausloma hirvitti ja niin omat kuin perheenkin pelot olivat liikaa minulle. Runsas vuosi myöhemmin olin valmis, ja perhe myös. Odotusaika oli hyväksi (paitsi että paino ehti nousta entisestään); nyt sekä mies että lapsi ovat tukeneet minua täysillä ja oma motivaatio ei olisi voinut olla parempi. Olen kertonut asiasta avoimesti myös ystävilleni ja lähimmille työtovereilleni ja kaikki ovat olleet uskomattoman ihanasti kannustamassa tässä projektissa.

Sain työterveydestä lähetteen leikkaukseen - painoindeksi oli 50, bonuksena astma ja kolme kertaa leikattu polvi, nurkan takana häilymässä sukurasitteet verenpaineesta kolesteroliongelmiin ja diabetekseen (vaikka toistaiseksi veriarvoni ovat olleet erinomaiset). Pääsin leikkaukseen hämmästyttävän nopeasti.

Tammikuun lopussa minulle tehtiin sleeveleikkaus Peijaksessa ja sen jälkeen paino on pudonnut ihan mukavasti, mutta tuskien taivalta tämä on ollut...Kivut ovat näihin päiviin asti olleet kovat, enkä ole oikein saanut nukuttuakaan niiden takia kuin vasta muutaman yön kunnolla. Vatsa toimii ylikierroksilla, eikä syöminen oikein suju. Inhoan kaikkia maitotuotteita, mikä tekee ruokailusta vähintäänkin haastavaa. Onneksi on aikaa vielä opetella ennen työhön paluuta. Toivon ja uskon, että tämä vielä muuttuu iloksi pikkuhiljaa ja tiedän, että leikkaus oli ainoa mahdollisuuteni normaalielämään.

Tsemppiii sulle uuteen elämään ja tervetuloo tänne foorumille!

Tää on kyl tosi ihana paikka ei näitä tietoja saa kuin muilta leikatuilta on tää sen verran uus juttu Suomessa.Mulle tehtiin GBP ja oon tosi tyytyväinen.... kaikkee voin syödä, mutta murto-osan entiseen verrattuna!

Nyt oottelen nilkka leikkausta! siis jonosta jonoon!

Näin leikkauksen jälkeen etenkin tuntuu siltä, että lääkärien, hoitajien ja ravitsemusterapeuttien ohjeet on vähän haparoivia ja ristiriitaisia. Ihan kaikkea ei viitsisi selvittää yritys ja kivulias erehdys -periaatteella...
Lykkyä tykö nilkkaleikkaukseen!

Moi Sanna Cee!

Pidät nyt vain huolta itsestäs ja muistat keskittyä koko sairausloman syömiseen, joumiseen ja lääkkeitten ottamiseen. Mä en voi sairaalan jälkeen sietää mitään sosekeittoja ja tein itseni kanssa sellaisen kompromissin, että syön sitä, mikä maittaa ja pureskelen vain hyvin. Eli syön sitä, mitä muutkin mutta vain murto-osan. Jos inhoat maitotuotteita, niin tuskin niitä väkisinkään voit syödä. Ota proteiini pussista sitten ja kalkki pilleristä. Ja juusto varmaan kuitenkin maistuu? Tsemppiä, jos muuten sun kivut on kovat, niin soita kirurgille, että kirjottaa sulle hiukan vahvempaa kipulääkettä tai esim. Litagin -reseptin jos ilma vaivaa.

Onnea matkaan ja paljon Tsemppiä!