tarzanella esittttäytyy kaikille

Tarzanella esittäytyy
Hei! Minä olen siis tarzanella ja ihan uusi näillä palstoilla. Olen 54-vuotias naisihminen Tuusulasta. Ylipainoinen olen ollut suurimman osan elämästäni, teini-iästä asti, ja olen pyrkinyt eroon kiloistani vaikka millä keinoin. Olen ollut Painonvartjoissa, Keventäjissa, Miljoonan kilon keikalla ja olen kokeillut dieettejä kaalisopasta elämäsi kuntoon-ohjelmaan ja mitä vielä. Olen onnistunutkin pudottamaan painoa joitain kertoja jopa useita kymmeniä kiloja, mutta jostain syystä ne ovat melkein kaikki tulleet takaisin. Viimeiset kymmenen kiloa, jotka olen saanut pois sitkeällä ruokailutottumusten rukkaamisella ja diabeteshoitajani sinnikkäällä kannustuksella, ovat pysyneet poissa. Mutta kun se ei riitä. Pudotettavaa olis vielä ainakin 40 kiloa. Vaivoina ovat diabetes, verenpainetauti, ajoittain kipeät polvet. Syksyllä aloin puhua lääkärilleni leikkaushoidosta ja hän pisti lähetteen Hyvinkäälle, jossa kävin 18.12.09. Peijaksessa kirurgin juttusilla kävin 31.12. ja leikkauspäiväksi on suunniteltu 9.2.10. Vauhti siis on huimaa! Olen innoissani, peloissani , epäluuloinen ja luottavainenkin. Siis melkoinen tunnemyrsky vallitsee! Mahalaukun tähystykseen odotan nyt aikaa ja toivon, että jonon hoputtaminen tuo tulosta, vaikkakin juuri se toimenpide mua hirvittää. Torstaina olen menossa ravintoterapeutin juttusille ja siellä varmaan saan ohjeita pussitteluun, jota oletettavasti on edessä ainakin jonkun aikaa. Eniten odotan , että pääsen liikkumaan monipuolisesti ja vaikka kokeilemaan jotain uutta. Tai vanhaa: olis ihana kokeilla ratsastusta monien vuosien tauon jälkeen. Eläinsuojelullisista syistä en ole sitä vuosiin kokeillut. Painoindeksini on 45, joten tarvetta pysyvään painonpudotukseen kyllä on. Ja kertokaa, minkämoista vauhtia paino alakaa pudota? Ja entäs ne nahkat, lepattaako ne? Tsemppiä kaikille tarzanella

Wau! Vähän olet nopeasti päässyt leikkaukseen. Itsekin olen tuusulalainen ja olen vasta menossa siihen laihdutusryhmään Hyvinkäällä. Vaikka siis itsekin olen laihduttanut useat kerran vaikka missä seurassa ja siis itsenäisestikin sen 55 kg, joka tullut korkojen kanssa takaisin

Minulle sanottiin Hyvinkäällä, että leikkaukseen saatan päästä ensi kesänä tai syksyllä?! Mun painoindeksi on kuitenkin jo 55,6..mutta kiva että sinä ole tpäässyt noin nopeasti leikkaukseen, vähän kade olen ;D

Iloista uutta elämää Sinulle ja tervetuloa foorumiin.

Itse odottelen vielä kutsua kirurgille Päijät-Hämeen keskussairaalaan täällä Lahdessa. Samalla väylällä ollaan

Hei Tarzanella!Onnittelen sinua päätöksestäsi mennä leikkaukseen.Olen sinua vuotta vanhempi ja minut leikattiin Peijaksessa 1.09.09.Koko prosessi lähetteen lähtemisestä työterv.lääkäriltä kesti vähän toista vuotta.Olisin päässyt leikkaukseen jo 12.5 mutta sairastumiseni siirsi sitten leikkauspäivän syksyyn.Keväällä olin Peijaksen painoryhmässä yli 3kk josta ajasta laihdutettiin nutrileteilla 10 vkoa.Sain silloin jo tiputettua n.16 kg ja nyt leikkauksen jälkeen on pudonnut lähes toinen mokoma lisää. Olo on tietenkin huimasti parantunut, jaksaa paljon ,paljon enemmän.Verenpaine lääkitys lopetettiin jo kuukauden päästä leikkauksesta , yölliset vessassa ravaamiset loppuneet lähes tyystin ,samoin kuorsaamiset.Minullakin on polvissa kulumaa ja kaikenlaista kremppaa, jalkakivutkin ovat helpottaneet ja helpottuvat vielä lisää painon vielä alentuessa. On ollut ihana ostaa monta numeroa pienempiä vaatteita ja nyt niitä alkaa saada jo muualtakin kuin Lorellasta.Syön 6 pientä ateriaa päivässä, n. 2dl kerralla ja juon vettä tai muuta nestettä n.2l päivässä.Proteiinin tarpeesta pitää huolehtia , 60gr ainakin pvässä ettei lihakset katoa painon alentuessa. Kummasti sitä on vaan tottunut entisenä suursyöjänä pieniin annoksiin.Voin syödä mitä vain ,mutta kun annokset ovat niin pieniä mielellään sitä valitsee täysipainoista ja hyvää ravintoa.Kannustan sinua valitsemallasi tiellä, kyllä kannattaa.Kaikkea hyvää! Ja minulle tehtiin sleeveleikkaus omasta toivomuksestani.

Hei ja kiitos vastauksista!
Taitavat olla aika yksilöllisiä nämä meidän leikkaukseenpääsyajat. Juttelin yhden tutun sairaanhoitajan kanssa ja hän sanoi, että tosi monenkirjavaa on se miten nopeesti pääsee. On kuulemma niin yksilöstä kiinni ja riippuu niin monesta tekijästä. Nythän mua jännittää eniten se saanko sen tähystysajan niin, että ei sen takia tarvitse ruveta leikkausta siirtämään. Kirurgi kyllä sanoi, että jos saan ajan vasta leikkauspäivän jälkeen, pitää soittaa Peijakseen ja se tehdään sitten siellä. Nyt kun 31.12. kävin siellä sairaalassa, oli siellä meitä odotushuoneessa neljä kappaletta odottelemassa kirurgin puheille pääsyä. Kerätäänköhän sinne joku ryhmä aina kerrallaan? Nyt mulla on kaamee flunssa ja olen pötkötellyt pari päivää, niin että kuntoilut on jääneet väliin, mutta eiköhän tämä hiljalleen helpota. Ei ole onneksi ruokakaan niin maistunut, auttaahan se tätä asiaa Torstaina menen ravintoterapeutin puheille. Mitähän siellä tapahtuu? Ehkä selvitetään se pussittelu, koska olen ymmärtänyt, että jonkun aikaa olis tarkoitus niillä pusseilla elellä tässä ennen leikkausta. Mun sappileikkaushaavaani se lekuri hiukan ihmetteli, mutta sanoi sitten , että tähystämällä on tarkoitus yrittää. Miten teihin ollaan suhtauduttu kun olette kertoneet menevänne/ jo olleenne leikkauksessa? Mä olen huomannut hiukan kaksijakoista suhtautumista. Semmosta kuin: "Maksaako sen yhteiskunta?" " Eikö muut keinot pitäis yrittää ensin?" Ja toisaalta , että "Hienoo, onneksi uskallat" ja " Hyvä päätös!" Onhan sitäkin kuultu, että " ai, pääset biginikuntoon kesäksi, kyllä käy katteeks" Minä sille ihmiselle sanoin, että onhan niitä semmosiakin bigineitä, jotka mahtuis mulle nytkin. Tuskin vaan pistän bigineitä päälleni sen enempää kuin tähänkään asti.

Moi Tarzanella!

Mulle ei onneksi kukaan oo sanonu tosta maksupuolesta mitään, mutta pistin tonne yhelle keskustelupalstalle jossa mollattiin meitä leikkaukseen menijöitä just tästä aiheesta!

Älähdin pitkän sepustuksen jälkeen, että meen hyvillä mielin leikkaukseen yhteiskunnan varoilla....saanpahan vastinetta MAKSAMILLENI VEROVAROILLE!

Siis nauti äläkä mieti kuka maksaa....aina on turhempiakin rahareikiä yhteiskunnalla! Se vain harmittaa kun kaikki ei näin pääse vaan joutuu syystä tai toisesta maksamaan itte!

ps. Biginit ovat ylimainostettua.......oon ollu joskus pieni ja silloinkin tykkäsin miljoona kertaa ennemmin olla kokouikareissa ...on paljon timmimpi olo ja niin aion tulevaisuudessa olla!

Tsemppii kaikille!

T: Tepa 43 kaikki jo onnellisesti takanapäin!

Hmh, onpa siinä ajatus, että "yhteiskunnan varoilla" maksetaan homma. Johan se on monesti sanottu että leikkaus maksaa itsensä takaisin yhteiskunnalle seitsemässä vuodessa ja sitä paitsi, tuhoaahan ihmiset elimistöään myös tupakalla ja alkoholilla ja jos vaikka millä extreme-urheilulajeilla, et kas ku ei niistä vinguta joka nurkalla. Tehdään ihmeessä sopimus, että jos itse olis aiheuttanut vaivasi suoraan tai välillisesti niin et ole oikeutettu hoitoon. Johan säästyis verovaroja!

Juupa, juu!
Yhteiskunnanpa varoilla tietenkin, siis meidän omilla varoilla, että se siitä. On hienoa huomata kuinka täällä palstoilla kannustetaan toisiamme. Minäkin olen miettinyt, että mitä kaikki ihmiset sanoo, kun olen laihtunut ja entä jos en laihdukaan, vaan möhlin koko homman ihan poskelleen. Kaikkia kummallisia ajatuksia ajelehtii päässä varsinkin öisin, jos uni ei ota tullaksee. Mutta täältä kun lukee ihmisten kirjotuksia, huomaa, ettei ole yksin ajatuksiensa kanssa ja taas tulee paremmalle mielelle ja alkaa uskoa itteensä ja onnistumiseensa, Sillä eikös se niin ole, että itte se työ= oikeanlainen syöminen on tehtävä. Joten ollaan iloisia, jos tämä tilaisuus ollaan saatu eikä anneta muiden ihmisten sanomisien tai ajattelemisien häiritä Tuosta liikunnan harrastamisesta ja etenkin uimahallissa käymisestä piti sanomani, että on siellä niin monen näköstä kulkijaa, että ei varmaan kukaan kerkiä toistensa kiinteitä tai roikkuvia läskejä kovin kauaa ihmettelemään. Minä käyn Tuusulan uimahallissa vesijumpassa ja juoksemassa ja kyllä tietenkin joskus olen joutunut tilanteeseen, että joku, useimmiten nuori nainen huomaamattaan tuijottaa mun vellovia muotojani. Silloin on tehnyt mieli sanoa, että kato nyt oikein tarkkaan, jotta muistat kun meet mäkkäriin tai sipsipussille. En kuitenkaan ole mitään sanonut, mutta uima-altaassa olen sitten joskus juossut niiden tyttösien ohi ja näyttänyt, ettei se mummo ihan pahvia ole, vaikka laardit lepattaakin . Mua itteäni se on ilahduttanut eikä heille ole siitä mitään harmia koitunut. Muutenkin ainakin mun olis parempi olla miettimättä niin kovasti toisten mielipiteitä. Mä olen vähän semmonen toisiin tukeutuja. Ollaan ilosia ja opetellaan uudenlainen syömiskulttuuri ja nautitaan siitä, että kohta ehkä pystytään johonkin semmoseen, mitä ei pitkään aikaan ole voinut tehdä. Annetaan auringon paistaa!

Hei Tarzanella, kiva kun tulit mukaan. Ma olen sua 3 vuotta vanhempi ja mulla oli kamalia pelkoja gastroskopiaa kohtaan. Se ei ollut mitenkaan kamalaa, laakari laittoi puuduttavaa sprayta kurkkuun, eika yhtaan yokottanyt ja koko homma kesti pari minuuttia. Eli ei ollenkaan paha juttu.
Seuraavat pelot oli naita kompikaatioita kohtaan. Pelkasin hulluna erilaisia vuotoja. Niita ei tullut.
Seuraavaksi pelkasin sita syomisen opettelua ja mahdollista pahoinvointia ja oksentelua. Ei tullut ongelmia, tanaan tuli 3 viikkoa leikkauksesta ja syominen sujuu varsin mallikkaasti.
Nyt pelkaan, ettei se paino putoakaan, kun 3 viikossa on pudonnut vain 7 kiloa. Toivon, etta pelkaan turhaan.
Taidan olla oikea murehtimisen kuningatar.
Sulla on hyvalla mallilla tuo leikkaukseen paasy, onnea sulle matkaan.

Kiitos Tantta ja muut kannustuksesta!
Se tähystys muakin pelottaa, kun olen tosi oksennusherkkä, mutta selviäähän siitä monet muutkin miksi en siis minä. Mäkin olen seemonen etukäteen murehtija: kerran kun ukkoni myöhästyi pikkujoulureisullaan kotiintulosta, mielessäni järjestelin jo hautajaisetkin valmiiksi. Mutta onneksi kokemuksia siitä, että kaikki menee hyvin, on kertynyt. Voin ajatella aina, että kyllä kaikki taas sujuu. En mä oikeesti ehkä pelkää, mut jännitän aivan sikana ja olen kuitenkin tosi innoissani. Iloisaa tammikuuta vaan kaikille muillekin: ei hukuta lumeen eikä jäädytä kalikoiksi!

Mä eilen kävin tähystyksessä ja ei se alkuun vallankaan hääviä ollut, ehkä olis helpottannu jos olisin puudutuksen kurkkuun vaatinut. Ei se onneks satu sillälailla, inhottavaa toki on tuskin muuta nyt voi oottaakkaan. Mä oon kans tosi oksennus herkkä ja aamulla oli vielä tosi huono olokin ja pariin kertaan meinasin ennen tuonne menoa oksentaa joten lähtötilannekkin oli oikein oiva
Mutta se on onneks nopeeta ohi ja käsittääkseni kuolleisuuskin kyseisessä tutkimuksessa on melkosen pieni Mulla sattu näyttö olemaan niin että pääsin itekkin ihailemaan vatsalaukkuani ja oli kyllä niiltä osin vallan jännä kokemus.

Hei!Juu, kaikkihan sitä tähystystä varmaan jännittää.Minä ainakin jännitin hullun lailla ja ajattelin jo ,että tähän tämä prosessi sitten kokonaan pysähty, koska en uskalla siihen mennä. Niin paljon kuuntelin muiden kauhujuttuja siitä ja vielä täältä netistäkin luin miten kuola valui suuupielistä ja silmät olivat punaiset kuin särjellä toimenpiteen jälkeen.Minulle kyseinen toimenpide tehtiin viime vuoden helmikuussa.Lääkäri laittoi puudutesuihkeen kurkkuuni omasta toivomuksestani ja sitten kävin vasemmalle kyljelleni makaamaan .Pieni yökkäyksen tunne ja letku oli jo pitkällä menossa vatsaa kohti.Hengittelin rauhallisesti ja otin kiintopisteeksi huoneen nurkassa olleen laatikon ja siinä olleen tekstin.Lääkäri otti muutaman koepalankin ,ei tuntunut missään ja kohta hän jo veti letkua ulos ja toimenpide oli ohi. Kesti enintään 5 min koepalojen ottoineen.Olin ihan typertynyt kun kävelin ulos ovesta,että tätäkö minä hulluna jännitin ja valvoin jopa öitä.Joten , kaikki on niin yksilöllistä ja opin ,ettei ainakaan muiden kokemuksia kannata kamalasti miettiä.Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille!

Joo se tähystys on nii nopee homma et siinä on ihmeissään jälkeenpäin. Oli ollut ihan paniikissa etukäteen ja sit kaikki paikanpäällä onkin hurjan rauhallisia ja jotenki mutkattomia, niin et ku homma vaan etenee ni ei ehdi itsekään siinä kauhistella et hui hirveys tätä. Mullaki auttoi kiintopiste (johto joka meni seinään ja sit mietin miten se siellä seinän sisällä menee ja minne) ja se etten ajatellut itse tilannetta ollenkaan. Koska jos ajattelin et kurkussani on letku tuli heti yökkäyksen tunne. Mut joo, ei tosiaan ollut pahinta. Pahinta mun mielestä yksittäisistä toimenpiteistä oli leikkauksen jälkeisenä päivänä otettava sauman tiiviyskuva. Se litku mitä piti juoda oli kertakaikkiaan ihan hirveää ja se et piti mennä siihen lavetille ku on varma et putoaa ja kuolee. Mut se hoitajapoika joka siinä avusti oli ihan huippu. Vaikka se näyttiki jotenki siltä et olis eka päivää töissä ja jännittäis iteki ihan hirveesti ni sit ku sanoin et tää leidi tarvii kyllä nyt vähän kätöstä avuksi tähän, ni sehän ojensi auttavan ja yllättävän vahvan ja varman kätensä. Osas todellakin avustaa.

Tosta leikkauksen jälkeen otettavasta kuvasta.................

Mä join semmosen sinisen mauttoman litkun ja se oli siinä .ne tarkkaili treeni pussia ja pissa pussia ja kun ne ei värjaantynyt niin seuraavana päivänä toinen mukillinen ja kun sekin ei ilmestynyt sinne pussiin se väri niin se oli siinä.....eli mua ei kuvattu ollenkaan!

Voi kateus oikeesti. Mulle jäi varmaan ikuiset traumat siitä kuvauksesta. Kävin myös myöhemmin magneettikuvassa ku tuli sitä oksentelua ja olin aika järkyttynyt ku ne kärräs mulle kannullisen vettä jossa oli sitä varjoainetta että siitähän alkaa rouva sitten lipittämään. Reilun vuorokauden oksentamisen ja pahoinvoinnin ja syömättömyyden/juomattomuuden jälkeen ei ihan hirveästi ilahduttanut se. Mutta onneksi se maistui ihan vaan kevyesti anikselle ja sit ku piti vähän juoda lisää itse kuvaus paikalla ni sei maistunu oikeastaan yhtään miltään. Sitten lykättiinki varjoaine suoneen ja koneeseen. Se varjoaine tuntui lämpimänä aaltona ja vähän niinku olis tullu pissat lavetille. Mut ei sentäs, onneks!

Hei taas!
Olen nyt aloittanut eneilyn ja PALELTAA. Muuten ei tunu mitenkään erityisen vaikeelta, mutta on pirun kylmä. Vaan elköhän tämän kestä, kun on kerran päättänyt tähän prosessiin ryhtyä ja viedä sen loppuun saakka. Oikeestaan kivaa, kun tuntuu, että nyt itse tekee asian eteen jotain. Tiedän kyllä, että jossain vaiheessa alkaa noi pussieväät tökkiä, mutta kolme ja puol viikkoo on lyhyt aika. Sen verran mun pitäis tätä tehokuuria oitää ja sitten vähitellen siirtyä tavalliselle , kevyelle ruualle viikkoo ennen leikkausta. Flunssan kun sais pois Kiitos muuten kun jaoitte kokemuksenne tähystyksestä mun kanssani. Siellä siis voi pyytää jonkun puudutuksen? Siitä mä en tiennytkään ja aionkin sen pyytää, kunhan ensin saan ajan siihen toimenpiteeseen.
Mitenkäs te muuten jaksoitte liikkua eneilyn ajan? Mä sain lahjaksi sukset ja olen odottanut, että pääsisin niitä testaamaan, mutta toi pakkanen vähän jarruttaa. ei huvita flunssaisena lähteä tulipalopakkasella hiihtämään varsinkin kun kunto on tosi huono. Oletteko kovia liikumaan? Mitä muutosta leikkaus toi liikuntatottumuksiin vai toiko mitään? Kuinka pian pääsitte liikkumaan leikkauksen jälkeen?

Mun kohdalla tahystyksen tehnyt laakari ei edes kysynyt haluanko puudutusta kurkkuun vai en, se vaan ilmoitti sita laittavansa ja suihkutti sen puudutusaineen sprayna kurkkuun. Mua ei todellakaan yokottanyt yhtaan ja koko homma oli ohi tosi nopeesti. Toivottavasti sulle kay samoin.
Ma en eneillyt kun taalla ei sellaista edellytetty, yritin muuten vaan olla vahan vahemmalla ravinnolla ja sain 11 kiloa pois ennen leikkausta. Kirurgi oli siita kovin iloinen.
Ma olen puolitoista vuotta kaynyt kuntosalilla, yleensa 2-3 viikossa. Mulla on trainari, joka mua kiduttaa. Hikiosuuden (1 tunti) jalkeen menen uimaan ja saunaan. Nyt on tietysti tullut katko tahan liikuntaan, kun kirurgi sanoi, etta 4 viikkoa pitaa odottaa, mutta ens tiistaina tulee 4 viikkoa leikkauksesta, joten keskiviikkona aion palata salille. Varmaan on outoa ja kipeytyy lihakset ens alkuun.
Ma en usko, etta leikkaus tuo ainakaan nain aluksi mitaan muutosta mun liikuntatottumuksiin. Katsellaan sitten kevaan tullen, josko jotain vois lisata ohjelmaan.

Moi Tantta!

Mä ihmettelen tota sun MINI GASTRIC BYPASS...mitä se tarkoittaa? Mulle tehtiin GBP mutta mitä tuo MINI siinä edessä tarkoittaa?

Tiedosta kiitollinen!

Moikka Tepa43,
Se on vahan erilainen leikkaus. Vatsalaukusta tehtiin pitkulainen pussukka ja se jaljelle jaanyt vatsalaukun osa on vatsassa edelleen.
Vaittaavat, etta tama on kirurgille helpompi tapa tehda ja potilaalle turvallisempi kun on vain yksi suoliliitos. Mene ja tieda mika parempi on. Netista loytyy paljon tietoa ihan haulla Mini Gastric Bypass. Tasta ei ole viela paljon pitkaaikaista tutkimustietoa , mutta luotan tahan kun taman voi peruuttaa jos jostain syysta haluaa tai terveydentila niin vaatii, uusi leikkaus vaan.

Kiitti Tantta!

Aina viisastuu kun kysyy!

Moikks
Mä olen käsittänyt että siinä ihan tavallisessa ohitusleikkauksessa jäää myöskin se ylimääräinen mahalaukku sinne mahaan???ja olenkin miettinyt että eikö se voi jotenkin ns,tulehtua tai aiheuttaa tulehduksia kun sinne jätetään sellanen pussukka lojumaan

En kylla mistaan ole loytanyt mitaan viitteita siita, etta jotain ongelmia voisi aiheutua siita jaljelle jaaneesta mahalaukusta. Kirurgi selitti, etta se osa mahalaukkua on edelleen toiminnassa, etta sinne erittyy sappinestetta, joka sitten ohutsuolessa yhdistyy uudesta, pienesta mahalaukusta tulevaan ruokamassaan.
Mika naista kaikista tietaa, toivotaan, etta meidan kaikkien mahat toimii hyvin tulevaisuudessa, oli ne sitten pussukoita, putkiloita, tai mita hyvansa.

Mä ymmärsin samoin lääkärin puheet kuin Tanttakin...............sen vielä lisään että nyt jos sattuu oksentamaan niin nuo mahanesteet ei pääse ylös! Eli oksennus ei ole semmosta kitkerää kun ennen!

En ole päässyt vielä onneksi testaamaan tätä, vaikkä yökkinyt olenkin!

Siis toivokaamme, että kaikki mahat toimii niinkuin niiden on tarkoituskin!

Kivaaa kevättä kaikille!

moi tyttö , ja terve tuloa joukkoon pulskaan

Mulla välillä vähän sirittää vissiin, mut joskus ku alan ajattelemaan, että mun sisällä on vielä se vatsalaukun loppuosa ni alkaa ällöttää. Vaikka tiedän että se on tarpeellinen just noiden sappinesteiden takia, eikä mikään turha härpäke siellä lepattamassa ni silti. Sit aattelen et onkohan se vielä sellainen iso (luultavasti viiden litran..) pussi mikä siellä lilluu, vai"surkastuuko" se vähitellen pienemmäksi. Oikeesti ei ehkä kannata pohtia näitä asioita ollenkaan..