Kun kaikki ei ihan mene putkeen...päivitys 01.06

Tervehdys tutuille ja tuntemattomille!
Niinpä, minulle siis tehtiin Gbp 24.11.09 Eirassa. Kuten muutkin sielä olleet ovat kertoneet, hoivanpito sielä on ensiluokkaista ja hoitajat aivan ihania :D. Myös leikkaavat kirurgit ovat todella huippuluokkaa. Mutta, joskus sekään ei riitä kun on epäonnea matkassa tarpeeksi. Aina puhutaan niistä leikkauksen riskeistä ja komplikaatioista mutta taitaa useampi meistä ajatella etteihän ne nyt minua koske, mutta joskus sitä voittaa täyspotin.
Eli minun matkani lyhyesti, leikkaus oli siis tiistaina noin klo 16 ja meni odotusten mukaisesti, heräämössä olin tarkkailtavana hiemän pidempään verenpaineen laskun takia. Eipä siinä mittään, pääsin pystyyn ja olo tuntui kohtuulliselta joten pääsin vuodeosastolle n. 21.30. Aluksi olo oli ihan pirteä ja hyvä, kipuja vaan oli melkoisesti joihin annettiin lääkitystä. Mutta kun ilta piteni, eivät kivut hellittäneet enää edes kipulääkkeillä ja alettiin epäillä että jotain on vialla. Nukutuslääkäri tuli paikalle yöllä ja totesi vatsan oleva todella pinkeä ja sitten tulivatkin kirurgit kiireen vilkkaan paikalle hyviltä yöuniltaan. Ja eipä muuta kun takaisin leikkaussaliin n. 5.30 ja uudelleen nukkumatin vieraaksi. Vatsasta löytyi aluksi 1,2 L verihyytymä joka poistettiin ja leikkausen aikana veren hukka oli n. 3 L. Vuotokohtaa ei pystytty tarkasti määrittelemään mutta suurin epäilyn aihe oli yksi tähystysaukoista, varmuuden vuoksi kaikki saumat ommelleltiin uudelleen tuplasti. Onneksi tämä kaikki pystyttiin tekemään myös tähyksenä ettei tullut isoja uusia reikiä masuun. Sitten taasen heräämöön jossa oli hyvän tovin tiputuksessa (verta) ja tarkkailussa. Ja siitä osastolle jossa huokaisin helpotuksesta kun kivut olivat enään noin ratikan alle jääneen luokkaa.
Mutta siitä alkoikin toipuminen joka kesti hiemen pidempää kuin tavallisesti ja kotiuduin omasta tahdostani pe iltana. Kotona alkupäivät ovat menneet aika sumussa, voimat ihan loppu ja ruokakin on vasta nyt ruvennut menemää jotenkin alas. Mutta jokainen päivä on parempi, nythän jo jaksoin kirjoitella tännekin :cheers: .

Oikein paljon terveisiä ihanalle kämpiselleni Eirassa :lol!:

No HUH HUH!

Mutta mikä parasta...............SINÄ tepsuttelet jo kotona ja JOULU saa tulla!

Itse meen 15.12. "silputtavaksi"
En vielä pelkää vaan oon innoissani.Neljättäpäivää nutrittelen ja aamullla vaaka näytti -3,2kg ei satu pää eikä oo nälkä....taitaa mennä liian hyvin!

Mutta Tsemppiiiiiii SULLE!

T: Tepa 43

Paranemista Poppikselle alkutaipaleen hankaluuksista huolimatta! Eihän sitä kukaan varmaan liiemmin ajattele että ne vaikeudet osuisivat omalle kohdalle... Kaipa sekin on jonkunlaista "itsesuojeluvaistoa". Voi hyvin ja kirjoittele toipumisestasi

paranemisia Poppikselle,
toipuminen vie aikaa muista ottaa rauhallisesti

kuin sinä olen ollut minäkin. N. viikko leikkauksen jälkeen alaoin oireilemaan niin pahasti (oksentelua rajusti ja kuumetta) että Pulssista järjestettiin minut hoitoon Päksiin. No, erinäisten tutkimusten jälkeen löytyi saumasta vuotokohta, josta tihkui ruokamassaa jonnekin minne ei pitänyt. Nyt, kaksi sairaalakeikkaa ja kolme operaatiota myöhemmin odottelen vielä neljättä, ensi viikolla suoritettavaa korjausta. Olen aivan loppu, viimeiset seitsemän viikkoa on mennyt vuoroin tipassa, oksennellessa ja jatkuvalla antibioottokuurilla. Ainoastaan nestemäinen "ruoka" menee alas, ts. sairaalan ateriakorvikkeet. Olo on just kuin ratikan alle jääneenä koko ajan, tuntuu että tuskat ei helppaa ollenkaan. Saikkaria on vuoden loppuun ja todella odotan, että ensi viikolla leikkaus tuo helpotuksen olotilaan. Nyt vaan yritän vakuuttaa itseäni, että tämä oli kaiken arvoista?

Paljon enkeleitä ja muuta helpottamaan teidän oloa!

Ootte mielessä!

T: Tepa 43

Onnea meille vastoinkäymisiä kokeneet sillä kaikki ei aina mene niinkuin on ajateltu. mullekkin tuli vakavia komplikaatioita ohituksen jälkeen jota täytyi korjata kahdella leikkauksella vuorokaudensisään viikko leikkuusta mutta nyt kotona mutta voimattomana.

Voi kamalaa mitä teille on tapahtunutkaan Nyt alkoi TAAS pelottamaan ja miettimään että uskaltaakohan tohon leikkaukseen edes mennä

Toipumisia ja paranemisia Poppis,Nipazu ja ritu,kovasti mietteliääksi tämä pisti...itsellä on maanantaina sleeve edessä,nyt tosiaan rupesi jännittämään miten mahtaa käydä itselle ja tulenko jatkamaan tätä ketjua ensiviikolla. toivottavasti en...voikaahan hyvin ikävyyksistä huolimatta

Todella kurjaa on ollut teillä! Onneksi kaikki on LOPULTA kääntynyt parhain päin. Kyllä se iso leikkaus on, ohitus vielä isompi operatio kuin sleeve, mutta suurimmalla osalla kuitenkin on sujunut ilman komplikaatioita, joten ihan rauhallisin mielin voi leikkaukseen mennä! Hyvä on kuitenkin näistä pulmista kuulla...
Tsemppiä kaikille toipumiseen!

Hurjaa, Poppis! minä ainakin olin niitä "ei koske minua" tyyppejä, jotka ei tsekkaa mitään muuta kuin kuolleisuusprosentin ja lopulla ei oo muka väliä... Olin itse Eirassa 9.11. , niiden eka potilas muuten, ja kaikki meni silloin tip top.

Mutta hyvä että näistä negatiivisistakin kokemuksista puhutaan täällä, varsinkin leikkausta harkitsevat lukevat varmaan mielellään kaikenlaisia näkökulmia.

Kovasti voimia teille toipumiseen. Rupesi kyllä jännittämään huominen lähtö Viroon. Siellä kun on niin kaukana kotoa ja omista läheisistään jos jotain menee pieleen. Mä kans omasta mielestäni kuulun siihen ryhmään joilla ikinä ei mene mitään pieleen, mutta saas nyt nähdä miten tässä sit lopuksi käy. Leikkaus on maanantaina ja kotiin ajattelin tulla keskiviikkona. Toivon mukaan ehdin tänne asti ja jos jotain pitää mennä pieleen niin se tapahtuisi vasta täällä kotimaassa...

ISOOOOT PEUKUT SULLE MARJA!
Toivon sulle kaikkeee HYVÄÄÄÄÄ!

T: Tepa 43

Marjan pitäisi kohta olla kotona.....täällä odotellaan kuulumisia.

Pienen alun epäonnen jälkeen kaikki on mennyt loistavasti ja nyt Poppis on sitten vihdoinkin "normaali" eli siis normaalipainoinen! Painoa on pudonnut 34 kg ja Bmi on 24. Elämä on ihanaa! Vieläkin tuo paino putoaa sellaisen puoli kiloa viikossa vaikka en enää niin tarkkaan katso mitä suuhun panen, nimittäin ei tuo herkkuhimo ole mihinkään ainakaan hävinnyt, määrät vaan on pienentynyt. Ja muutenkin melkein kaikkea pystyn syömään, vaikkakin kyllä maha ilmoittaa aika äkkiä kivalla ripulilla jos jotain sopimatonta on tullut popsittua liikaa. Aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille!!!!

Ihanaa kuulla Poppis että loppu hyvin, kaikki hyvin! Onnittelut tavoitepainoon pääsystä, tosi mukavaa, että tulit jakamaan onnentunteesi meidän muiden kanssa :).

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olihan reissuja. = )).