Annniinan haaveita

Näitä on niin kiva lukea, saa voimia omaan olotilaan ja odotteluun, ja hitsin hyviä vinkkejä tulevaan ruokailuun
Kaikki ovat omia yksilöitä, näin mullekin jo projektin alkumetreillä kerrottiin, sulla menee hienosti!

Ite tavoittelen sellaista 30-40 kg kokonaispudotusta, 30 olen jo tyytyväinen, 40 olisi jo upeeta!
Hiljaa hyvä tulee!

Emmiliini, oot ihan höppänä,,, ei ole typeriä kysymyksiä! Eikös me sen takia olla täällä että saadaan vertaistukea ja vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin  Kerppinen, hienoa jos näistä mun jorinoista on apua
Mulla tuo painotavoite on ajateltu niin, että siihen mahtuu jumituksia ja kilo kuukaudessa pitkällä aikavälillä olisi hyvinkin realistinen. Mikäli tavoitan ne etuajassa niin sitten siirretään tavoitetta
Mutta kylläpä mä tilasinkin hienot saikkusäät, nautitaan kesästä!!

Huhheijaa, olipas ankein äitienpäivä ikinä! Aamukahvia kakkuineen ja leipineen ei tullut sänkyyn ja lounaalla muiden nauttiessa grillattua pihviä ja salaatteja, meikäläinen lusikoi teelusikalla pinaattisoppaa, aurinkoisella terassilla tosin minäkin
Noh, ensi keväänä sitten

Hyvää äitienpäivää!
tuliko muuten mimmosta ohjetta, kauanko noita sosemaisia ruokia nautiskellaan? Näkkäriä taisitkin jo maistella? Onko leipä koska tulossa kuvioihin? Niin ja kuinka pitkän sairasloman sait? Kyllä nyt on lykästäny kun tämmöset kelit olet saanut!

Kyllä oli täälläkin surkea äitienpäivä, ei ole toista samanlaista ollut koskaan ja tuskin tuleekaan
Kakut ja muut herkut jäivät aamulla muiden syötäväksi, päivälle kokkailin sen päiväset tarjoilut muille ja itse sheikkasin siinä vierellä nutrilettiä. Aurinkoiselle terassille pääsin minäkin sentään tuon lipomaan.
Kyllä me tää kestetään, mä odotan jo niin innolla että saisi jotain (ihan mitä vaan) muuta kuin nutrilettiä tai vihanneksia suuhun

Emmiliini: Sosemaisia ja pehmeitä ruokia syödään ensimmäinen kuukausi. Pehmeä leipä kuuluu aikaan vasta sen jälkeen tai mä en ainakaan uskalla ettei vaan juutu jonnekin  Näkkäri ja hapankorppu on sallittuja sitten kotona, mäkin ihmettelin sitä ravintoterpalle niitä mutta ne saa kuulemma (näköjään) suussa jauhettua niin hienojakoiseksi  soseeksi että ne on tosiaan heti sallittuja. Kasvimargariiniahan siihen pitää laittaa se 2 teelusikkaa ja 2 juustoa päälle

Oon saanut terpalta jossain vaiheessa sellaisen A4-nidotun 5-sivuisen ohjeen jonka otsikko on 'Ruokavalio mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen' ja se on mun raamattu tällä hetkellä. Siellä on viimeisellä sivulla 'esimerkki leikkauksen jälkeisestä ruokailusta' ja sitä mä noudatan aika lailla.

Mä sain kolme viikkoa saikkua. En voisi kuvitellakaan meneväni huomenna töihin kahden viikon jälkeen! Täytyy katsoa viikon päästä voinko jo mennä vai tarviiko hakea lisää saikkua. Jos oliskin sellainen yksinäinen työ jossain lukittavassa omassa huoneessa niin oisi varmaan ihan fine. Mulla ei todellakaan

Kerppinen, otetaan sitten ensi keväänä äitienpäivästä kaikki irti

p.s. Miten musta tuntuu että jollain Annniinalla on nyt koko ajan jotain asiaa
Liikaa aikaa?

Hah, se on hyvä että on asiaa, nämä jutut on tosi tärkeitä
Ensi vuonna todellakin otetaan juu ilo irti, niin vapusta, helatorstaista kuin äitienpäivästäkin!
Miten tähän eneilyjaksoon nyt osuikin kauheen paljon noita "ylimääräisiä" juhlapyhiä...
No, sissinä ne on nyt selätetty - voittajafiilis!

Ai sä sait 3 viikkoa saikkua, mä luulin että kaksi riittäisi ja näin olen töissäkin jo alustavasti varoitellut.
Mutta parempi tietysti ottaa ajan kanssa, että ehtii toipua kunnolla.
Olitko muuten kuinka kauan sairaalassa?
Esikäynnillä heittelivät, että voi olla jopa viikko, minimissään 2 pv. Tässäkin asiassa luulin että pari vuorokautta riittäisi
Hätähousu mikä hätähousu

Kolmesta viikosta on mullekin puhuttu tuolla Tayssissa. Semmosen mä töihin sanoin ainakin, saan kuulemma aikasemminkin mennä jos haluan, voi olla etten halua Pitää kattoa mimmoset ohjeet on tayssin terpalla, se kuulemma poikkee osastolla. Puhelimitse oon ainakin saanu hiukan eri ohjeita kuin mitä täällä hämeessä.. Mutta kai ne sävelet siittä selviää Nii ja sairaalassa olosta on puhuttu että 2-3 vrk.

Tänään -10kg/6 viikkoa
Tuossa on siis ENE mukana!
Viikkopudotus tänään oli -1,5kg. Mä oon niin onnellinen, sillä onhan tää nyt hitsi vieköön ihan erilaista kuin ennen. Ennen vanhaan sain tosissaan tehdä töitä ja olla nälissäni, mielitekoja vastaan taistellen, että sain viikossa tuollaisia määriä miinusta. Nyt paino vaan sulaa pois vaikka syön ja juon koko ajan.
Luin jostain että jollain leikatuilla on sellainen olo ettei tunne mitään iloa kun paino putoaa (kun sen eteen ei ole tarvinnut kärsiä?) En voi ymmärtää, mä niin oon huippuonnellinen  

Olin kaksi yötä sairaalassa, kun toivuin hyvin ja kaasutilanne oli ok

Mahtavaa!!  
Tuota olotilaa mäkin niin odotan, ettei kaikki aika mene murehtemiseen mitä ja kuinka paljon syö, nähdä nälkää, koska aloittaa taas joku dietti, kun koko ikänsä on saanut kytätä tavalla taikka toisella näitä.
Mä pudotin aikoinani Reductil lääkkeillä lähes 20 kg ja siinä tuli vähän samanlainen tunne, nälkä ei tuntunut ja vireystila nousi huimasti, paino putosi kuin itsestään. Harmikseen tuo lääke vedettiin sitten markkinoilta, toimi mulla tosi hyvin, siks odotan tätä leikkausta niin paljon, kun luulen että toimii tavallaan samalla tavalla!
Oon niin iloinen sun puolesta perässä tullaan!

Moi Annniina! Olipas kiva tull lueskelemaan pitkästä aikaa sun sivuja ja todeta itsekin miten hienosti sulla on lähtenyt rullaamaan leikkuun jälkeen! Hieno juttu!

Kiitos Kerppis ja Hyeena Mäkin kokeilin aikoinaan Reductilia mutta etenkin Acomplialla sain todella hyvin painon putoamaan. Sitten ilmeisesti joku Acomplian käyttäjä teki viimeiset temput ja Acomplia vedettiin myös pois markkinoilta.

Tänään puin ekaa kertaa viikkoihin mun lempifarkut jalkaan ja nehän oli jo ihan löysät. Tosin eihän 10 kg sitä tarkoita että ne pois jalasta tippuisivat, mutta tulin kyllä niiiiin hyvälle tuulelle

Jeps, nyt lähden lämmittelemään mannapuuroa

p.s. vasta tänään nypin viimeisiä pätkiä sulavista tikeistä pois, mietin jo onko ne sittenkin poistettavia..

Ooo, parasta kun vaatteet alkaa kummasti löystyä, kohta ne sulla sit putoo jo oikeesti päältä😊
Oliko kaikki itsestään sulavia, ettei tarvi lähtee niitä erikseen poistattaan?
Ootko päässyt jo kävelylenkkejä kokeileen, onnistuuko hyvin?
Entä kuinka oot pystynyt nukkuun, pitääkö nukkua vaan selällään? Kauhun paikka, kun pn tottunu aina kyljellään nukkuun.
Kyselykausi iski päälle 😀

Kyllä ne tikit onneksi oli lopulta sulavia, niin kuin pitikin. Eilen vasta nypin ne viimeiset riekaleet jotka lähti siis lähes itsestään, ilman kipuja.
No mä en ihan kauheasti ole kävellyt, ihan pieniä lenkkejä, mutta kohta tosissaan pitää. Meinaa nimittäin hengästyttää jo noin pienestä eli kunto on rapistunut nolliin. Jos alottaisi vaikka kuntopyörällä nostamaan kuntoa.
Mä nukuin jo sairaalassa sen toisen yön kyljelläni. Ekana yönä ei edes pystyisi kun on pumppusukat niitten sairaalasukkien päällä ja susta lähtee sitten sen tuhannen letkua ja mittaria. Happiviiksetkin sain kun se happisaturaatiomasiina piippaili pitkin yötä ja yöhoitsupoika ei vissiin saanut oikein nukuttua Eli siis täysin kyljellään oon nukkunut siitä lähtien. Kunhan säkin muistat että kääntyilet varovasti niin, että ensin nostat polvet koukkuun ja sitten lähdet äheltämään toiselle kyljelle ja kyynärpäällä sekä toisella kädellä tukien.. ne neuvoo siellä valvomossa kyllä

Mullakin oli ne pumppusukat Hitokseen ärsyttävän hiostavat ja ne vei mun omatoimisuuden! Torstaina mä vitkuttelin ja vetkuttelin niiden laiton kanssa sain siis olla päivän ilman. Ekana yönä ne ärsytti, tokana yönä mä olin niin tajukankaalla että havahduin joskus puol kasin aikaan kun labratäti tuli, pomppasin miltei kattoon!

No ihan Superia kun noin nopeeta jo pystyy kyljellään pötkötteleen. Juu arvelinkin että tuohon nousemiseen on joku oma tekniikka, väkisinkin massua kiristelee, pitää tehdä niinkuin neuvovat niin eiköhän se siitä.
Ja voihan pumppusukat, niitä odottaessa😊
Kunto varmaan putoo, mä oon koittanut sitä vähän tässä etukäteen nostaa ja mennyt paljon pidempiä lenkkejä koiran kanssa, kun jokin aika sitten. Toivotaan ettei nyt ihan pohjamutiin laskis, tai koira vie emäntää 😀
Mites, kävikö teillä vieraita sairaalassa?

Hehe, mun pumppusukat meni yöllä rikki ja ne piippaili rasittavasti aina 15 min välein. Oli hauskaa huonekaverin kanssa siellä kun ei kumpikaan saanut nukuttua osittain niiden, osittain kipujen takia. Mut ai että ne oli kivat! Mä oisin pitäny niitä vielä kotonakin jos ois ollu mahollista..
Ai sä sait sulavat tikit? Mulla oli niitit jotka piti käydä poistamassa. Niitä tikinpäitä saattaa sitten vielä puskea sieltä ihon alta pitempäänkin, niitä aina tupsahtelee sieltä täältä.

Kerppis, mä en halunnut vieraita sairaalaan ja ekana päivänä musta ei olisi ollut mihinkään seurusteluun. Toka päiväkin oli sellaista opettelua, tippapullon kanssa hiihtelyä pitkin käytäviä ja jääkaapille hakemaan välipaloja. Lisäksi meillä ainakin kävi labran väkeä, lääkäreitä, fyssari, ravintoterppa ja lisäksi hoitsut koko ajan jotain asiaa hoitamassa ettei aika tullut pitkäksi. Mulle sattui vielä tosi mukava mun jälkeen leikattu huonekaveri, jonka kanssa juttua riitti.

Mulla kyllä kävi vieraita ihan leikkauspäivästä lähtien, tykkäsinkin että joku kävi vaikka olinkin ajoittain väsynyt. Väkee oli riittämiin ihan sairaalankin puolesta mutta kyllä se perheen ja ystävien käynti oli tärkeä ainakin itselleni Päiväsalissakin poikkesin ja kävelin käytävillä kaikkien tiellä, vaikka aina sainkin kannustavia heittoja ohimennen Mulla oli tippa vaan leikkauspäivänä puoleen yöhön, ihanaa kun ei tarvinu sulhasta vaivata sen enempiä

Mä täällä pohdin kanssa, että onkohan sinne kovin viisasta vieraita kutsua, kun aikamoista hässäkkää siellä varmaan on suurimman osan aikaa.
Mielellään sitä omaa perhettä kuitenkin heti näkisi kun mahdollista, mutta pitääpä kattoa sitten tilanteen mukaan

Hei,

Meillä tehtiin sellainen päätös, ettei kukaan tule katsomaan. Kun matkaa on 150 km, ja poissa 1-2 päivää.
Tietty jos jotain olis sattunut, niin sitten. Mutta hyvin kävi ja seuraavana päivänä kotiin.
"Turhaan" olisivat käyneet katsomassa, tokkuraista miestä.

-Petri

Hei. Mä en halunnut myöskään että mies tulee 100 km päästä kun leikkauspäivänä kuitenkin ihan tokkurasssa. Seuraava päivä totuttelua ja sängystä nousua,hoitajien käyntejä, labroja sun muuta. Sitten jo kotiutua kolmantena päivänä. Tilasin taksin hakemaan. Hyvässä kunnossa jo olin kotio päästessä. Outoa kuinka nopeasti tämä 3 kk on mennyt. Nyt vaan täytyis saada jollain tavalla tuo jämähtänyt painonlasku uusille urille. Voi kun tulis lämpöiset kelit pääsis uimaan. Hyvää jatkoa uuden pikkumasun kanssa.

Voih, niin se vaan saikku meni ja töissä ollaan  Ehkäpä tämä huono olo johtuu lähinnä aikaisesta herätyksestä,,,
Ihana uutinen on että kahvi ei enää maistu oksennukselta, jippii! Mutta nyt vasta kummallinen paha olo on alkanut aamuisin vaivata, olen siirtänyt vitamiinien ottamista vähän myöhemmäksi, jospa se oisi se syy.
Sen voin jo nyt sanoa, etten sosekeittoihin koske enää kepilläkään kun näistä eroon pääsen

Mun herkku (juustonäkkärin jälkeen) on tällä hetkellä: 1 dl rasvaton Valion rasvaton rahkajuoma, 1 dl Bonne mangosose
Noissa Bonne-soseissa on vain hedelmää/marjaa eikä ole lisättyä sokeria ja mikä parasta ei niitä kammottavia makeutusaineitakaan  

Kiitos Hellu, tämä on näköjään melko pitkäaikaista opettelua Tsemppiä jumin taittamiseen! Muista, että mennään portaittain alaspäin, jumi on kuulemma ihan must  
Aurinkoa kaikille  

Anniina, mun täytyy ikäväkseni todeta, että ne ei ihan välttämättä lopu ne pahoinvoinnit. Yli kolme vuotta leikkauksesta ja edelleen aamupalan jälkeen tulee huono olo. Ihan sama mitä sinne suuhunsa laittaa, ainoo mikä auttaa tohon ongelmaan on se et ei syö useempaan tuntiin mitään kun on herännyt mutta se taas vie ojasta allikkoon.