Tyyne ilmoittautuu mukaan

Heippa kaikki palstalaiset, nyt on pakko tunnustaa, että Tyyneä jännittää ja paljon . Olen tässä yrittänyt pakkailla pientä laukkuani mutta tuntuu, että järki ei sano yhtään mitään mitä mukaan pitäisi ottaa. Huomenna töiden jälkeen on matka Helsinkiin ja sieltä yölaivalla Tallinnaan. Kääk! Tämä tuli niin äkkiä . Kirjoittelen sitten leikkauksen jälkeen kuulumisiani. Tsemppiä kaikille toivottaa Tyyne.

Kaikki menee hyvin !!!

Kiitos Sunnuntai, rohkaisu tuli todella tarpeeseen .

Onnea matkaan!

Onnea matkaan ja toivon että kaikki menee hyvin.

Onnea matkaan Tyyne

Suurkiitos kaikille teille ihanille kohtalotovereilleni tsempistä. Kello on nyt yksi yöllä, joten uni ei oikein ota tullakseen. No, ehkä saa sitten laivalla ensi yönä nukuttua .

Onnea leikkaukseen ja kuulumisia kun kykenet

Kuinka on mennyt leikkaus ja pääsiäinen? Kerrothan kuulumisia kun jaksat?

Heippa kaikki,
olen nyt kotona, ensimmäinen yö omassa sängyssä; nukuin kuin tukki. Tietysti matka Tallinnasta laivalla Helsinkiin oli aika raskas ja sen jälkeen vielä kolmen tunnin matka autolla.
Vähän leikkauksesta; pelkäsin etukäteen eniten gastroskopiaa mutta se menikin ihan helposti, ensin alkuun yritin "auttaa" nielemällä letkua ja se sai aikaan vain oksennusrefleksin, lääkäri neuvoi vain hengittämään rauhallisesti ja olemaan nielemättä, sen jälkeen koe meni suht helposti ja nopeasti. Siinä muuten suu ja nielu puudutetaan jollain suihkeella. Eli mielestäni gastroskopiaa ei tarvitse mitenkään pelätä; paras kun yrittää olla niin rento kuin mahdollista ja hengittää toimenpiteen ajan tasaisesti, se on tosi nopeasti ohi.
Heti gastroskopian jälkeen kirurgi totesi, että minulla on niin paha refluksitauti, että mikään muu leikkaus ei tule kysymykseenkään kuin vatsalaukun ohitusleikkaus, siis sleeve oli täysin poissuljettu vaihtoehto.
Leikkaus alkoi 1.4. klo 8.40 ja kesti vajaan pari tuntia. Leikkauspäivän ja sitä seuraavan päivän olin todella kipeä. Heti kuitenkin kirurgi kehotti jalkeille, kävin omatoimisesti vessassa ja yritin muutenkin muutaman askeleen omassa huoneessani ottaa. Kipulääkettä toki sai, ja suosittelen, että pyydät sitä rohkesti jos tarvetta.
Olin siis Tallinnassa; kaikki toimi todella hyvin. Leikkaava lääkäri Rein Adamson oli mukava ja erittäin pätevän oloinen lääkäri. Olen saamaani hoitoon erittäin tyytyväinen! Kokemukseni mukaan ei tarvitse epäröidä lähteä Viroon leikattavaksi. Eduksi tietenkin olisi osata edes jonkin verran englantia koska ainuttakaan suomea puhuvaa hoitajaa ei ollut mutta englannilla tuli hyvin toimeen ja kaikki tuli ymmärretyksi. Kyllä ihminen kummasti osaa kun on pakko .
Paraneminen alkoi näiden kahden ensimmäisen päivän jälkeen nopeasti. Olin muuten viimeisen yön Tallinnassa hotellissa siskoni perheen kanssa. En yksinkertaisesti jaksanut enää olla yksin siinä huoneessa sairaalassa, ja kun vointi alkoi olla hyvä niin aika kävi pitkäksi. Ennen laivan lähtoä olin jopa niin hyvässä kunnossa, että piti päästä vähän shoppailemaan . Eihan sitä nyt voi Tallinnasta palata ilman tuomisia (itselle!) ja toki miesystävälle konjakkipullo ja koiralleni lelu.
Niiden kahden leikkauksen jälkeisen päivän aikana kävi mielessä, että mitä ihmettä olen itselleni mennyt tekemään mutta se ajatus lähti saman tien kun kivut hellittivät. Tämän reissun aikana painoa putosi 3 kg (siis kuudessa päivässä) . Eihän se tietenkään tällä vauhdilla jatkossa lähde mutta ei ole tarviskaan; kunhan suunta on alaspäin.
Jos haluat jotain kysyä niin vastaan kyllä mielelläni. Tsemppiä kaikille joilla vielä leikkaus edessä; kyllä se siitä iloksi muuttuu . T.Tyyne

Moikka Tyyne!!!Ihanaa kun kaikki meni hyvin!!! :)Nyt uusi elämä sinulla🌞

Hienoa. Kiitos kuulumisista. Mulla toinen viikko menossa Eneilyä. Hyvin on mennyt mutta mämmin verran olen lipsunut. Teen Eneilyn ruoalla. 8kg on määrä 4 viikossa lähteä. Nyt on 3 kg pois. Sain lapsenlapset viikoksi joten elämä on säännöllinen ainakin 1 viikon ja tulee oltua paljon ulkona. 2ja 5 vuotiaat pitävät mummin liikkeessä. Hienoa että leikkaus on osaltasi nyt ohi ja alkaa uusi aikakausi elämässäsi. Minä vielä sisäistän asiaa ja on iso kynnys kertoa siitä muille kuin läheisille. Mutta tällä tiellä ollaan ja aion onnistua. Hyvää jatkoa sinulle.

Kiitoksia Sunnuntai ja hellu,
sullahan hellu menee eneily hienosti; toinen vko menossa ja 3 kg pois: se on hyvin! Ja lapsenlapsetkin tulevat sopivaan saumaan; ei ehdi koko ajan miettiä ruokaa/nälkää ja liikuntaa saa varmasti tarpeeksi. Onnistut muuten aivan varmasti, sen aistii viesteistäsi, että olet tosissasi. Mutta: unohda häpeä! Oma elämäsi ja terveytesi ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin "mitä muut ajattelevat"! Ja pääsääntöisesti muut ajattelevat lähes tulkoon vain itseään.
En tiedä mistä johtuu mutta jotenkin nyt kun leikkaus on ohi niin on "tyhjä olo". No, kunhan pääsen kuntoon niin alan suunnitella itselleni kuntoiluohjelmaa, jopa personal trainer on käynyt mielessäni...mutta tuskin. Kuntosali nimittäin kiinnostaisi kovasti mutta siihen tarvitsen kyllä pätevän asiantuntijan neuvoja, ettei mene ojasta allikkoon.
Tsemppiä teille kummallekin: Sunnuntaille pian koittavaan leikkaukseen, ja hellulle kun olet rohkeasti ottanut askeleen kohti hoikempaa/terveempää elämää, alku se siinä vaikein on, sitten se lähtee rullaamaan omalla painollaan

Ihanaa kuulla Tyyne, että kaikki meni hyvin! Onnea uuteen elämään
Suurkiitokset muuten gastroskopian kertomisesta, se tällä hetkellä hirvittää minua kaikista eniten koko projektissa..
Tyhjä olo tulee varmaan siitä, kun on pitkään miettinyt leikkausta ja tähdännyt leikkaukseen, niin sitten kun se onkin ohi ei olekaan enää sen miettimistä. Mulle kävi näin omien häiden jälkeen aikoinaan. Suunnittelin vuoden ajan suunnilleen 24/7 häitäni ja kun ne oli ohi, mulle tuli hetkeksi aikaa jonkinlainen 'häidenjälkeinenmasennus'
Kyllä se menee varmasti ohi, tsemppiä

Kiitos Annniina,
ajattelin itsekin, että kyse on jostain tuollaisesta..."leikkauksenjälkeinenmasennus". Pitää löytää jotain uutta ajateltavaa/suunniteltavaa tilalle, ja siitä syystä mietin tuota kuntoiluhommaa...toivottavasti ei jää suunniteluasteelle .
Gastroskopiaa ajatellen; pidä huoli, että vatsa on tyhjä; ei ruokaa ja juomaa, koitat rentoutua ja hengität tasaisesti; yritä vaikka keskittää ajatuksesi hengitykseen...sisään...ulos... Selviät kyllä kokeesta, minäkin pelkäsin aivan turhaan!

Miten vointi on?Mua nyt ruve jännitämä, mutta hyvä helpotus oon että sulla meni hyvin Millaista kipua leikkauksen jälkeen oon? Oletko väsynyt,tai onko enämän energia kuin aiemmin?

Huhuhh 20 päivä vielä jäänyt 😇

Moi Sunnuntai,
uskon kyllä, että jännittää, niin jännitti minuakin . Kipuja oli leikkauspäivänä ja sitä seuraavana mutta sen jälkeen alkoi nopeasti toipumaan. Pyydä kipulääkettä tarpeen mukaan!
Mut leikattiin keskiviikkona aamulla ja sunnuntaina olin jo shoppailemassa Tallinnassa . Nopeasti kyllä väsyy kun vähänkin pidempään kävelee tai tekee jotain muuta mutta johtuu varmasti vähäisestä ravinnon saannista. Tietysti tuollainen iso leikkaus on muutenkin elimistölle suuri rasitus. Pitää vaan leikkauksen jälkeen levätä usein ja juoda riittävästi vettä. Tsemppiä sulle, koita kestää odottaa vielä 20 päivää .

Tänään on kyllä sellainen fiilis, että jos on mahdollista niin voisin mennä heti leikkauksen.Välillä pelottaa paljon.Mutta henkisesti olen valmis😉ensiviikolla alkaa dieetti...🙊

Onnea tyyne hyvin sujuneesta leikkauksesta! Miten olet voinut? Minut siis leikattiin reilu 4viikkoa sitten..ohitus ja nyt olen matkalla ekaan jälkitarkastukseen leikkaavan kirurgin luo,sen jälkeen vielä ravitsemusterapeutin tapaaminen ja ruokapäiväkirjan palautus joka piti kolmelta päivältä pitää. Minua jännittää. Paino on pudonnut 12kg ja yhteensä viime elokuulta 27kg. Olin siis enellä 8vkoa ennen kuin lähete lähti leikkaukseen joulukuussa. Olo on hyvä ja energinen...tänään on sitten vielä iltavuoroon meno ja kyllä siellä töissä useamman silmät suureni kun eilen palasin töihin kuukauden saikun plus pääsiäisvapaiden jälkeen.

Kiitos pajunkissa . Leikkauksesta tasan viikko ja olo todella hyvä; olin äsken kaupassa ja äidin luona kahvilla. Mulla on tässä vielä lomaa jäljellä 8 päivää ja uskon, että sen jälkeen olen täysin työkunnossa.
Painonpudotuksesi on todella mahtava; 27 kg yhteensä, onnea! Ei ihme, että työkaverit olivat kuin puulla päähän lyötyjä . Tuli mieleeni, että onkohan moni paljon kiloja pudottanut kokenut muiden kateutta laihtumisesta!? Olihan se ennen niin mukava tuntea itsensä hoikaksi/paremmaksi lihavan kaverin rinnalla. Sorry, tämä saattaa kuulostaa vähän ilkeältä...mutta kunhan tuli mieleeni tällainenkin ajatus... . Olin itse yksityisellä leikkauksessa, joten jälkikontrolli tapahtuu työterveyshuollossa.
Tsemppiä sulle jatkoon, tässähän ehtii vielä ennen kesää tapahtua paljon

Samaa tyyne mietin minäkin..olen aina ollut lihava..lapsesta asti ja minulla ollut aina ystäviä ja pidetty työyhteisöissä tms...olen ollut se turvallinen lihava jonka varjoon ei ole tarvinnut koskaan jäädä. Kirurgin ja ravitsemusterapeutin tapaamiset meni hyvin..hieman pitäisi saada kaloreita lisää..eli tuohon 1200kcal/vrk mutta kaippa siihen jonain päivänä vielä pääsee. Nyt huitelen siinä 800-1000/vrk.

Heippa kaikki,

auttakaa mua viisaat. Sain sairaalasta ruokailuohjeet ja niissä neuvottiin syömään alussa kaksi viikkoa 400-600 kcal / päivä. Olen syönyt tuon 600 kcal; nälän tunne ei ole ongelma vaan jaksaminen/heikotus. Ulkoilen koirani kanssa päivässä n. 1 1/2 - 2 tuntia, kiloklubin laskurin mukaan kulutan tuossa ajassa n. 250 kcal. Leikkauksesta on nyt aikaa 12 päivää, pitäisiköhän kalorimäärää hieman nostaa, jotta jaksan kävellä lenkin jälkeen raput ylös (asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ilman hissiä ). Olen onnistunut ainakin tähän mennessä syömään niin, että minkäänlaista ongelmaa ei ole ollut: syön ja juon erittäin hitaasti kuulostellen vatsaani.

Kovin vähältä kuulostaa. Eikös perusaineenvaihduntakin vaadi energiaa ja varsinkin proteiinia. Rahka on hyvä proteiinin ja kaikin lähde. Voisitko käydä vaikka terveyskeskuksen ravintoterapeutin luona tai kysyä asiaa lääkäriltäsi. Tampereella on 23.4 vertaistapaaminen jos vain sinnekin ehtisit? Niitä on myös helppoja proteiinijuomia jotka antaa vitamiinit ja proteiinit juotavassa muodossa. Tsemppiä Tyyne.

Moi hellu,

olenkin pääsääntöisesti syönyt proteiinipitoisia ruokia. Olisi kyllä pitänyt kyseenalaistaa tuo kalorimäärä siellä sairaalassa mutta olin niin pää pyörällä siellä, että en tiennyt "onko kymppi paljon vai vähän" . Taidan käyttää maalaisjärkeä ja syödä sen verran enemmän, että jaksan liikkua ilman heikotusta raputkin ylös. Mulla on tapaaminen sovittu työterveyshuollossa ensi viikon keskiviikkona, kyselen sitten paremmin asiasta. Ja onhan sekin tunnettu tosiasia, että ihminen ei laihdu liian vähällä ravinnolla. Joka täällä mainitsi, että vasta sitten alkoi paino laskea kun lisäsi syömisiään.

Vielä...haluasin todellakin osallistua näihin vertaistapahtumiin mutta en ole vielä selvittänyt onko Satakunnassa missään sellaisia. Tottahan toki voisin tulla Tampereellekin mutta se on aika vaikeaa kun on töissä "virka-ajan". Siitä olisi kyllä suuresti tukea kun tuttavapiirissä ei ole yhtään lihavuusleikkauksessa ollutta, jonka kanssa voisi käydä läpi kokemuksia ja mieltä askarruttavia juttuja.