Vesinokkaeläimen elo leikkauksen jälkeen

Kaksi kuukautta leikkuusta tuli täyteen tiistaina ja silloin oli myös jälkitarkastus kirurgin luona. Kaikki on edelleen mennyt tosi loistavasti Painoa on lähtenyt leikkuusta 10 kiloa, ja eneilyn aloituksesta 20, melko lailla tasan

Upeaa kuulla Vesinokkaeläin  olet hieno esimerkki mitä leikkaus parhaimmillaan tuo  

Kiitos! Kyllä tässä itselle tulee koko ajan semmoinen olo että tavatessani ylilihavia tuttaviani joiden tiedän vuosikausia olleen samassa jojoilemisen suossa (lihoo, laihtuu, lihoo, laihtuu) kuin itsekin, tulee olo että haluaisi johdattaa ne valoon Mutta toistaiseksi olen pitänyt erittäin matalaa profiilia asiasta. Siitä että minut on leikattu, tietää tasan 5 läheisintä ihmistä sairaalan lisäksi.. Esimerkiksi appivanhempani eivät tiedä asiasta, eikä veljeni perheineen..

Sama täällä, joskun tekis ihan vieraallekin ihmiselle mieli sanoa...hiljaa olen kuitenkin ollut  

Kyllähän se varmaan tulkittaisiin aika väärin jos sanoisin että oletko miettinyt lihavuusleikkausta. Suhtautuminen asiaan kun on vielä tällä hetkellä yhteiskunnassa (ja jo ihan terveydenhuollon ammattilaistenkin keskuudessa) mikä on. Ja kyllä, minustakin olisi parempi jos pystyisi luonnollisin keinoin pysymään normaalipainossa ja jos on päässyt lihomaan, laihtua sinne normaalipainoon omin voimin mutta kun se vaan on niin älyttömän pieni prosentti ihmisistä jotka siihen pystyy

Mä olen huomannut et jos näen sairaalloisen lihavia rupean miettimään et tietääkö he et on olemassa vaihtoehto
Mitään en sano
Se olis loukkaavaa. Leikkaus on vielä tabu meillä ja ihan täysin turhaa. Siksi olen ottanut käyttöön sen, että mä en suostu häpeämään. Kertonut olen kaikille ketä tunnen läheltä ja vain työkavereista muutama tietää. Sitten kun saan leikkausajan kerron lopuille. Haluan olla varma et tosiaan leikataan ja sitten en salaa mitään. Selän takana paskan puhumista vihaan kaikkein eniten. Siksi aion olla avoin.

Niinpä. Jokainen tyylillään. Erilaisia näkemyksiä. Mä halusin välttää just sillä sen paskanjauhamisen että en kerro leikkauksesta vaan aloitin lapsensaannin jälkeen näkyvän elämäntaparemontin, eli aloin urheilemaan paljon, dieettasin "julkisesti" hehkuttaen hyviä tuloksiani somessakin jne. Ainut mistä en kertonut oli yksi osa tätä muutosta, eli se leikkaus..

Jokainen tosiaan tyylillään.Tulee surulliseksi,kun lukee kommenteja mitä joku joka kertoo olleensa leikkauksessa julkisesti saa osakseen  voi,kun ihmisten asenteita voisi muuttaa... Hoidetaanhan alkoholistejakin.Miksei sitten ihminen joka on tehnyt kaikkensa vuosien aikana painon eteen ei saisi saada apua,kun kaikki muut keinot on kokeiltu.Ehkä joskus tämäkin asia on meillä sellainen ettei sitä tarttis salata ja jokainen sairaalloisen lihava uskaltais hakea apua,jos sitä haluaa ilman häpen tunnetta...mustahan tulis hyvä luennoitsija  

Mä oon huomannu ittessäni ton saman ku Emmy. Eli tekis mieli mennä nykimään erittäin ylipainoisia ihmisiä hihasta ja kertoa, että arvaa mitä, sä voit saada elämän

Minähän siis kävin yksityisellä Tallinnassa jonka jälkeen poistuin vuodeksi maasta ja tulin takaisin laihtuneena. Olen kertonut avoimesti kaikille jotka ovat kysyneet miten onnistuin laihtumaan, mutta oma-aloitteisesti vain läheisille. Ja ennen leikkausta asiasta tiesi vain puoliso ja äiti.

Tänään 3 kuukautta leikkauksesta. En useimmiten edes muista että minulle on mitään sellaista tehty- tunnen että syön täysin normaalisti, vältän sokeria ja otan ruokaa aina vähän kerrallaan ja sitten jos mahtuu niin vähän n varaa ottaa lisää

Olen ollut mökkeilemässä parisen viikkoa niin en ole vaa'allakaan oikein käynyt mutta tänään piti vartavasten käydä. Vain semmoinen vanhanaikaisempi versio oli tarjolla, mutta ilouutista sekin tarjoili, tässä ollaan siirrytty jo kaksinumeroisiin jeee! Se vaaka näytti 97 kiloa. Ruokavalio on mökkeillessä ollut kyllä kaikkea muuta kuin terveellinen, makkaraa, pullahöttöleipää, sidukkaa silloin tällöin..

Mukavaa kesänjatkoa kaikille foorumilaisille.

Tänään 4 kk leikkauksesta, viimeiseen kuukauteen ei ole tapahtunut painon kanssa juuri mitään, mutta en ole huolissani, vaatteet suurenee suurenemistaan ja nämä jumiajat kuuluu asiaan, se on tiedossa. Kesästä olen nauttinut hyvän ruoan ja juoman kanssa kumminkin, vähän liiankin kanssa ja liikunta ei ole ollut niin runsasta kuin se on kotioloissa. Ollaan siis oltu kutakuinkin koko kesä reissun päällä, olen viihtynyt kesäkuun alun jälkeen kokonaisen viikon kotona
Eli kyllä se siitä taas tippuu. Siinä himppasen alle sadan kilon pyöritään, tämän aamun paino 97,2

Mulla meni kans silleen että ekan 6kk aikana putos paino, sitten paino pysyi seuraavat 6kk lähes samassa, mutta silloin pieneni vaatekoko 44 --> 38. Eli mittanauha / vaatteet on joskus parempi kuin vaaka.

Tuohon yllä toukokuussa käytyyn keskusteluun sanoisin, että mulle oli jälkikäteen arvioituna iso asia, kun leikattu mies oma-aloitteisesti alkoi minulle kertomaan leikkauksestaan uimahallin saunassa. Se keskustelu oli yksi (mutta ei toki ainoa) iso syy, miksi olen itse nyt tässä putkessa.

Niinpä ibid.. Tätäkin olen miettinyt siinä että ehkä minä oikeasti alan jossain vaiheessa ottamaan tätä esille ihmisten kanssa joilla on sairaalloisesti ylipainoa.

Niin, mitäs mulle kuuluu. Ei mitään ihmeellistä oikeesti. Kesälomareissulta on nyt palattu, koko kesä meni huikennellessa ympäri Suomen. Paino on niukin naukin kaksinumeroisissa, semmonen aika pitkä jumivaihe tässä ollut. Ei se ahdista vieläkään.
Olen palannut urheilukuvioihini, eilen kävin Bodypumpissa, lenkkeilen koirien kanssa jne. Uimahallille aattelin ostaa taasen 10 kerran kortin että voisin käydä vielä kerran-pari viikossa vesijuoksemassa.

Ruoka menee kaikki. Sokeria vältän aika tarkasti mutta muulta osin syön kaikkea. Pyrin tekemään perheelle laadukasta hyvää ruokaa päivälliseksi joka päivä tuoreista kotimaisista raaka-aineksista. Nyt kun on satokausi, syön tosi paljon nyt kasviksia ja vihanneksia ja marjoja normaaliin verrattuna.

Hienosti sulla on paino tippunut  Olen kanssa miettinyt tuota ruokapuolta leikkauksen jälkeen.Se vähän mikä menee alas pitää olla ravinnollisesti laadukasta ja monipuolista.sain ravitsemisterapeutilta listan syömisestä ja juomisesta operaation jälkeen ja raavin päätäni,että miten ihmeessä ehdin syödä ja juoda työpäivinä noin paljon  Onneksi hän sanoi,että kiirus päivinä voi olla vaikka nestelinjalla töissä.Maitoa välipalaksi ym. Hotkia ruokaa,kun ei enää saa niin opettelua riittää.Onneksi on se kuukausi saikkua aikaa oppia uusille tavoille   Mä edellen mietin,kun näen sairaalloisen lihavia,että toivottavasti saisivat avun siihen.Mä olen kiitollinen miehelleni,että otti viime marraskuussa tämän puheeksi ja uskalsin lähteä tälle tielle.Mitään en kadu  Kaikkea hyvää Valopää taipaleellesi 

Ihan alkuun et saakaan. Muistat vaan hamstrata kaapit täyteen kaikkea runsasproteiinista ja syödä niitä joka välissä.

Itteenikin pitäs oikeestaan ottaa tässä nyt parin päivän kalori-ja protskumäärien seuranta niin yietäis missä mennään..

5 kk tuli leikkuusta, 27,8 kg kokonaispudotusta, leikkausaamusta 16,8. Hölkkäsin männäviikolla ekaa kertaa 15 minuuttia putkeen, ihan mahtava saavutus

Oho, mites en tänne muistanu hehkuttaa kolmekymppisiä? No ne oli viikko sitte, eli aamupaino 95,9 ja pudotusta tämän vuoden aikana 30 kiloa, leikkausaamusta 19 kiloa.

Kaikki sujuu edelleen loistavasti. Vähän on ollut huippaamisongelmaa, mutta se johtunee matalasta verenpaineesta. mulla oli sitä pulmaa isokokoisempanakin. Ärsyttävää vaan kun olen aika kova sienestämään, ja sienimettällä kun tulee kyykittyä ja noustua ylös niin vähän väliä päässä pyörii.
Vaatekaappini tyhjensin juuri ja vein kirpparille myyntiin. Ihan järkyttävän paljon vaatetta, vaikka jo pari kassia esim. housuja möin aiemmin. Mitään juuri ei kaappiin jäänyt kuin t-paitoja ja legginsejä, kaapit ammottaa tyhjyyttään. No, täytyy sanoa että onneksi olen lapsen kanssa kotosalla, täällä pärjää legginseissäkin Rahatilanne kun on heikko että juuri mitään ei ole varaa shoppailla. Koko on muuttunut esim. housuissa koosta 54/56 kokoon 48. Vielä se ois tavoitteena että pääsis pois lindexien ja henkkamaukkojen läskimallistoista sinne tavallisten naisten puolelle Kilomäärillä ei ole niin suurta merkitystä, tavoitteeni olen jo saavuttanut kun pääsin kaksinumeroisiin

Mahtava saavutus,onnea  Tuo aika,kun ei tarvitse enää katsoa kauppojen isojen tyttöjen puolelta vaatteita on täälläkin tähtäimessä sitten joskus.Kalliiksi tulee,kun vaatekaapin joutuu uusimaan mut ehkä sitten voi ostaa vaatteita mistä TYKKÄÄ eikä mihin mahtuu

Joo nimenomaan. Sinänsä kaksipiippuinen juttu siis ollut tämä että olen ollut hoitovapaalla koko tämän leikkausrumban ja laihtumisajan. Toisaalta olen saanut täysiä keskittyä ruoanlaittoon paremmin, nukkua päikkäreitä päivisin samaan aikaan lapsen kanssa, lenkkeillä ja harrastaa liikuntaa enemmän kuin mitä olisin töissä ollessa ikinä ehtinyt jne. Mutta sitten kääntöpuolena tämä että koko vaatekaappi menee täysin uusiksi mutta rahaa ei niitä uusia ole ostaa sitten ollenkaan

Minäkin miettiny, kun meillä kaks työssäkäyvää mut velkaa ja laskuja riittää ja sitten pitäisi uusia kahden ihmisen vaatekaappi kokonaan. . Tähän asti ostettu vaan tytölle ja itse kuljettu lumpuissa. Ostettu se mikä on pakko.se on pakko sitten lähteä kaupoille vaan..

Puoli vuotta tuli tuossa taannoin jo täyteen leikkauksesta. Paino tippuu yhä nähdäkseni hyvin. Juon vettä liian vähän, mikä tuntuu olevan ihan kaikilla tutuillanikin sama ongelma.Miten voi olla niin vaikeaa juoda tarpeeksi? Liikunnan suhteen olen vähän laiskistunut, vesijuoksemaan en ole ehtinyt, jumpissa olen käynyt vain sen 1-2 krt viikko. Lenkkeily ei ole hotsittanut kun on ollu syksyistä ja ankeaa ja muksukaan ei oikein tahdo enää viihtyä kovin pitkiä aikoja kärryissä hereillä ollessaan. Ja päikkärit taas olen tahtonut säilyttää itselläni joko asioidenhoitamisaikana tai sitten niinkuin niin sangen monena päivänä- nukun silloin itsekin. Olen oppinut nauttimaan päiväunista.

Vaatteistani jo kerroinkin, ihan järkkyä miten tyhjäksi menee ihmisen vaatekaappi. ja viimeksi tänään kirosin ettei mulla ole ainuttakaan takkia just tälle +8-10 asteen keleille. Mulla on erittäin hyvä talvitakkitilanne koska kaukaa viisaana olin säästänyt vuosien takaa hyviä ehjiä takkeja jotka ovat just nyt täydellisen kokoisia. Mutta ne on siis toppaa ja untuvaa ja sillai.. Kuumat on vielä tällä kelillä.

Kroppa on alkanut ärsyttää. Ei niinkään maha, se roikko on jotenkin hillitty. Mutta käsivarsien allit. PUUH! ja tissit on kuin jotkut nahkalaput ja roikkuu mahassa asti. Mutta kyllä mä silti mielummin noita lärpäkkeitä kattelen kuin olen se jatkuvassa terveysriskissä elävä 120-130 kiloinen..

Päikkärit on mulle ollut aina se must juttu .Naurankin kaikille,kun meillä lapsi ei nuku niitä mutta vanhemmat kyllä.Saikulla ollessa on ihana pujahtaa keskellä päivää lämpimän peiton alle.Ahkeran ulkokuoreni alla asuu laiskuutta ja unta rakastava nainen .
Kokeilin viime vikolla anopin antamaa "vanhaa" talvitakkia jonka sain viime vuonna,kun oli aivan liian iso hänelle. Silloin n20kg isompana kinnasi mahasta mut nyt oli loistavan kokoinen . Miehelle lahjoittamat mustat toppahousut tuli takas mun kaappiin,kun nekin oli taas sopivat . Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän nyt itselle,kun kaikki lähtee (toivon mukaan) vaihtoon myöhemmin kuitenkin... Pitäis löytää joku halpa mekko mitä vois pitää pikkujouluissa.Olen menossa työpaikan pikkujouluihin kuun vika päivä,kun on järjestetty tänä vuonna mua kiinnostava paikka ja esitys.Sitten,jos miehen kanssa päästäis kahdestaan viettämään laatuaikaa marraskuussa niin olis kiva olla jotain muuta päällä kuin lumppuja

Vesinokkaeläin mä liityn allit-kerhoon kanssa . ne on nyt jo valtavat ja laihdutuksen myötä niillä voi kohta jo lentää . Koitan olla katsomatta niitä ja iloita kapenevasta kropasta .Olen samaa mieltä.Katson kanssa roikkuvia,hyllyviä lärpäkkeitäni kuin olen se nainen mikä olin vielä tammikuussa.Paino silloin n.118kg. Huomasin muuten eilen,että ihanaa solisluut näkyy

Hyvää syksyä sinulle

7 kk leikkauksesta. Elämä tosi normaaleissa kuoseissaan, mitä nyt olin tuossa kotikotona käymässä ja jatkuvan hiilarinpuputuksen seurauksena paino nousi pari kiloa. YÖH. Sai sen toki nopsaan pois kun palasi normaaliin arkeen ja omille ruuille.

Otin nyt tavoitteeksi vuoden loppuun että sillon ollaan kasilla alkavissa numeroissa. eli sillonhan on 9 kk leikkauksesta.

Aloitin pienen himmailun jälkeen nyt tiukemman kuntokuurin. Koko ajanhan olen toki liikkunut mutta jotenkin vähän vähäisemmäksi meni tuossa jossain vaiheessa kun lenkille ei oikein napeksinut lähteä, sen pari kertaa viikossa vaan jumpissa tai salilla. Nyt käyn jumpissa, lenkillä ja vesijuoksemassa oikeastaan joka päivä.

Proteiinin määrään yritän kiinnittää nyt paremmin huomiota ja vähennän leivän puputusta ja pidän sen pelkässä ruisleivässä. Leipä on aina ollut mun heikko kohtani, niin se näköjään on myös leikattuna. Aamuisin olen alkanut juomaan rahkani lisäksi semmoista smoothieta johon laitan avokadoa, selleriä, sitruunamehua ja vähän marjoja/banaanin/hunajaa. Kuulostaa eksoottiseselta mutta toimii! Ja saa avokadosta niitä hyviä rasvoja jne.

Vaatekaapista lähtee koko ajan isoksi vaatteita eli vaikka paino näyttäisi pysyvän paikoillaan kyllä kroppa muuntuu. Mä en valitettavasti oo oppinut mittailemaan itteeni, katson sen vaan suuntaa-antavasti vaatteista miten lähtee senttejä. Suosittelen kyllä muille mittailua..

Leipä on munkin heikko kohta. Kaikenmaailman patongit,itse tehty töissä ja sämpylät uppois liiankin helposti siks niitä yritän välttää. Ruisleivän lisäks olen syönyt karjalanpiirakoita. Liikunta määräsi on kadehdittava. Mulla olis paljon parannettavaa. Kävely ei pelkästään riitä. Karkkia olen syönyt ja meinannu mopo karata käsistä. Sen kanssa pitää olla tosi varuillaan. Yritän noita skyr-rahkoja pitää herkutteluhetkiin. Jääkaapin sisältö on muuttunut niin et suurin osa on kaikenlaisia maitovalmisteita. Omalle lehmälle olis tarvetta heh. Kaikkea hyvää kohti tavoitettasi!