Herttaa esittäytyy:)

Kiva, että sulla on Herttaa ollut sujuvat sairaalakäynnit ja sait vastauksia kysymyksiisi   Nyt saa melkein alkaa laskea jo tunteja leikkaukseen. Kun itsekin pian pääsisi tuohon vaiheeseen. Jotenkin osaan kuvitella tuon, mistä Helmiäinen puhuu. Siis sen tunnemylläkän leikkauksen jälkeen. Alavireisyys ja itkuisuus. Siinä kuitenkin kovan odotuksen jälkeen konkretisoituu iso elämänmuutos. Kyllä sellaisessa jonkin sortin tunnelataus vaan on ja me naisethan osataan tirautella usein melko vaivatta sellaisen jännityksen, odotuksen ja uuden asian äärellä    Ja 44 kiloa Helmiäinen... WAU!

Samaa sanoisin kuin Helmiäinenkin. Muistan sen harmin, mikä ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä päivinä oli. Mulla meni selkä jumiin ja oli pakko kävellä hiissata koko ajan. Selälleen ei voinut kuvitella käyvänsäkään... Mutta kun kotia pääsi, niin olo kyllä parani kummasti. Ja päivä kerrallaan aina vain parempaan päin.

Nykyään en tahdo muistaa edes koko leikkausta. Tavat on jo niin pinttyneitä, että ruokavalinnat tulee tehtyä oikein jo automaattisesti. Joskus vielä huomaa syöneensä liikaa tai sopimattomasti ja kyllä minulla ainakin elimistö siitä vielä huomauttaa. Viimeeksi söin porkkanaraastetta yötä vasten ja olo oli kuin olisin syönyt mahan täyteen leukaa myöten. Oli vaikeaa käydä nukkumaan niin "täydellä" vatsalla.

Mutta kyllä se on kannattanut. 50 kiloa hävinnyt, eikä ole tarkoitus antaa niiden palata. Leikkaus kyllä kannattaa!

Olen itsekin miettinyt juuri tuota, että mikäköhän se tunne sitten leikkauksen jälkeen on, kun sitä on kuitenkin kohta 5 vuotta jo odoteltu :)Olen varautunut siihen, että se saattaa tulla melko shokkina leikkauksen jälkeen, että nyt se on ihan oikeasti tapahtunut :DJa silloin ehkä tajuaa kunnolla sen, että se on oikeasti koko loppuelämän diili

Mulle ei ole tullut ollenkaan mieleen, että ajatukset voivat heittää leikkauksen jälkeen hetkeksi härän pyllyä!!   Nyt ehdin onneksi miettiä tätä asiaa valmiimmaksi ennen leikkausta ja varautuakin tähän!!   Olen kyllä miettinyt asian jo silloin tarkkaan, että lopunelämän muutos tässä sitten tehdään...

Eikä ne ajatukset välttämättä mitään heitäkään...mulle ei ole koko prosessin aikana tullut mieleen että jospa en tai miksi tähän lähdinkään. Tyytyväinen olen ollut koko ajan. VAikka paino onkin viime aikoina aika samoissa pysynyt...sais mielellään taas alkaa putoamaan, mutta pitää vissiin alkaa taas syömisiä tarkkailemaan. Yhteensä kuitenkin lähtenyt n.20kg ja leikkuusta kymmenisen (aikaa tulee just 4kk) BMI keikkuu tuolla 31-32 vaiheilla, eli tähänkin tulokseen vois jo olla tyytyväinen jo ei enempää lähde.

Tervetuloa mukaan Herttaa =)

Minullakin oli leikkauksen jälkeen ihan samanlaiset ajatukset leikkauksen tarpeellisuudesta. Eikä ne ajatukset vieläkään ole menneet pois. Ennen leikkausta plussat ja miinukset kävi kyllä mielessä, mutta vasta leikkauksen jälkeen asiat konkretisoitu mitä tämä elämä oikeasti on. Odotan sitä päivää kun ei tarvitse kelloa kytätä, hiukset ei lähde päästä ja leikkaus ei muistuta olemassa olostaan =)

Ehkä leikkaukseen menijöille viesti on: kaikenlaiset tunteet on leikkauksen jälkeen mahdollisia eikä niitä tartte säikähtää. Pikkumaha opettaa ja omat rutiinit löytyy uuteen elämään. Toisilla nopeammin, toisilla hitaammin.

Minä en ole leikkaustani katunut, mutta ne ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen oli pirulliset. Silloin sitä mietti, että mitä helvattia sitä itselleen on tehnyt ja vielä maksanut siitä itsenä kipeäksi.... No se meni onneksi nopeasti sit ohitse.

Ja kyllähän ne ajatukset ajatukset seilailee pitkin ja poikin. Ne pitää vain käydä lävitse. Tässä vaiheessa en juurikaan tahdo muistaa koko asiaa. Elämä soljuu omaa tuttua uomaansa eteenpäin.

Jaan minäkin muistikuvani leikkauksen jälkeisistä tunteista (ja tunnevaihteluista):
- minulle tuli samanlainen tyhjyyden tunne kuin lapsuuden jouluaattona, lahjojen jaon jälkeen; tässäkö se nyt sitten oli. Kun odottaa ja lataa ja jännittää kaiken yhteen leikkauspäivään, niin tulikin jonkinlainen henkinen krapula.  
- tunsin myös pelkoa, että  leikkaus olisi juuri minun kohdallani epäonnistunut - eka jumi tuli n. 2 vkon kohdalla ja kesti muistaakseni melkein 2 vkoa. Olin melkosen hädissäni.
Minulle ei tullut kuitenkaan tuota katumuksen tunnetta, josta muutama muu tässä ketjussa kirjoittaa.
Olisiko yhteisenä nimittäjänä näissä leikkauksen jälkitunnelmisssa kuitenkin jonkinlainen ailahtelu? Syynä kehon stressireaktio, hormonit tai jotain?

Hyvin kuvaat tilannetta Tuplanainen! Vaikka en itse ole asiaa vielä läpikäynyt, niin jotain tollasta oletan fiilisten olevan. Ailahtelua ja sitä, kun iso, yhteen asiaan sidottu energia purkautuu. Etappi on saavutettu ja kaikki siihen ladattu raukeaa ja täytyykin alkaa konkretiassa elämään uutta elämää ja kehittää siihen ihan uusi energia. Eikä se ailahtelu huono asia ole. Se on varmaan ihan normaalia uuden hakemista uudessa tilanteessa.

Tsemppiä huomiselle <3

Onnea leikkausreissuun Herttaa!

Kiitos Pellukka ja Tötterö! :)Huomenna sitten nähdään että miten leikkaus onnistui :)Tällä hetkellä jännitys on kyllä jo aika huipussaan kun huomenna aamulla 7 pitää olla TAYS:ssa. Olen lähinnä pakannut laukun sairaalaan valmiiksi, pakkasin mukaan vähän kaikkea tylsyyden varalle :DTukisukat pitäisi saada vielä aamulla ennen lähtöä jalkaan, mutta ainakin hoitaja sanoi että jos ne laittaa oikein, niin ne menevät melko helposti jalkaan :)Vielä en ole ostanut mitään jääkaappiin, mutta ajattelin kokeilla leikkauksen jälkeen pilttejä ja jugurttia (Vaikka leipääkin alkaa jo olla ikävä )

Jee, paljon onnea matkaan huomiselle!

Proteiinipitoisia juomia ja rahkoja kaappiin, ja vaikka valmiita (sose)keittoja. Ainakin ohitusleikatuilla sokeri, mm. maustetun jugurtin makeus, voi aiheuttaa dumpingin. Varmaan sleevatut voisi kommentoida, kuinka tarkkana kavennusleikkauksen jälkeen pitää olla sokerin kanssa - tekeekö yhtä ällön olon kuin ohitetuille?

Tsemppiä, tsemppiä huomiseen!! <3

Voin ihan samaistua jännitykseesi...sitä on jo täälläkin perhosia vatsanpohjassa!!  

Kiitos tsempistä Tuplanainen ja Pirtsakka! :DRahkat tulivat minullakin mieleen :)Täytyy sitten sairaalassa kysellä ravitsemusterapeutilta lisää ja kotona katsoa että mikä sopii parhaiten

  Aurinkoista huomista päivää, tsemppiä, ja kovasti rohkeutta   

Tulehan kertoilemaan kun kykenet, kuinka kaikki sujuu!!

Hertalle onnea ja ole pitkämielinen itsellesi tunteillesi. Kaikki asiat hiljaa lutviutuvat ja tapaavat järjestyä. Eikä se ole mikään ihme jos ison leikkauksen jälkeen on tunteita - oliskohan se oudompi ettei niitä tunteita ole.
Kyllä sinä vielä iloitset kaikesta, kaikkea hyvää elämääsi
toivotellen,

Leikkaus onkin sinulla jo ohi kun tämän luet, mutta ihan hirveästi tsemppiä toipumiseen, ja toivottavasti kaikki meni hyvin!
Ensimmäiset päivät oli kyllä sellainen olo kuin olisi selkäänsä saanut, mutta nyt jo alkaa pikkuhiljaa elämä voittaa, ja omasta leikkauksestani on vasta reilu viikko. Tampereella leikattiin minutkin, joten ainakin tiedän kokemuksesta, että olet hyvissä käsissä.

Tarinasi kuulosti melko tutulta, minäkin olen ihan vauvasta asti ollut lihava vaikka en koskaan katsonut syöväni mitenkään eri tavalla kuin muutkaan. Korkeimmillaan painoa minulla oli "vain" 148kg, mutta toivoisin että olisin itsekin päässyt leikkaukseen jo sinun ikäisenäsi. Silloin moisesta ei kukaan maininnutkaan.

Kertoile ihmeessä miten jakselet ja kaikkea hyvää sinulle!

Tervetuloa joukkoon

Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin!
Kovasti odotan kuulumisiasi.
Itse enellä ja leikkaus TAYSsissa 7.5.

Olen ollut nämä päivät sen verran innoissani tästä leikkauksesta, etten ole edes tänne ehtinyt tulla päivittämään mitään .

Leikkauspäivänä menin seitsemäksi TAYS:iin leiko-osastolle, jossa vaihdoin ensin leikkausvaatteet päälle, juttelin hoitajan kanssa ja otn jonkinlaisen esilääkkeen, ja sitten odottelin parikymmentä minuuttia odotustilassa. Yritin katsella tv:tä ja lukea lehtiä mutta jännitys oli siinä vaiheessa kyllä todella korkealla! Leikkaussaliin siirryin hoitajan johdolla, jossa minut sitten aseteltiin sopivaan asentoon. Ensimmäiset neljä ihmistä jaksoivat esittäytyä, mutta muut sitten vain tulivat ja menivät. Leikkaushenkilökunta oli todella mukava, ja se jäi positiivisesti mieleen Vaikka pelkoni kyllä toteutui, tippakatetri (katedri?) jouduttiin laittamaan kolme kertaa, ja se kyllä sattui ihan mukavasti.. Itse nukutuksesta minulla ei enää olekaan mitään muistikuvaa:D Heräämössä sain kuulla että leikkaus onnistui hyvin, ja huomasin, että se oli mennyt myös todella nopeasti, sillä itse leikkaus alkoi noin kahdeksan aikoihin, ja heräsin jo 11 jälkeen. Heräämössä olin hyvin uninen ja tokkurassa, heräsin aina välillä, mutta en oikein jaksanut pitää silmiä auki, vaan nukahdin aina udestaan Jo heräämössä piti nousta seisomaan, ja se sujui kyllä hyvin, mutta sen jälkeen tuli todella kuvottava olo, mutta oksennusta ei kuitenkaan tullut (sama kuvottava olo tistui vielä illalla osastolla). Noin kahden aikoihin pääsin osastolle. Tässä kohtaa mainitsen vielä, että sänky oli onneksi melko kestävä, eikä tarvinnut koko ajan pelätä sen romahtamista . Kuitenkin myöhemmin se alkoi paukkua ja naksua, ja siinä vaiheessa en enää kunnolla uskaltanut sillä olla..).

Osastolla sitten aloitin jo aika pian kävelyn fysioterapeutin opastuksella. Sain myös puhallella johonkin ihme vesipulloon   Myöhemmin silloin keskiviikkoiltana sairaalassa kävi sitten perhe katsomassa . Keskiviikon elin tipalla, mutta torstaiaamuna aloin jo syödä varovasti. Söin velliä ja vähän mehukeittoa, en syönyt kovinkaan paljoa, koska pelkäsin, että tikit repeävät tai jotain muuta vastaavaa jos syön heti sen desin . Pitkin päivää join aina välillä mehua, vettä ja jotain suklaaproteiinipirtelöä, mutta paljon en kyllä nesteitä silloin alas saanut. Perjantaina oli jo parempi päivä, kun oli saanut illalla tipan pois ja aamulla sai käydä suihkussa Pelkäsin kyllä mennä suihkuun, koska pelkäsin, että haavat olisivat kipeät, mutta eivät ne olleet yhtään Olen pärjännyt kyllä melko pienillä kivuilla muutenkin leikkauksen jälkeen, ja olen pärjännyt oikein hyvin muutamalla särkylääkkeellä päivässä

Sairaalasta pääsin perjantaina yhden jälkeen, kun kirurgi, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti olivat käyneet juttelemassa. Olin vähän pettynyt ravitsemusterapeuttiin, koska hän antoi melko vähän mitään ohjeita, varsinkaan näille alkuviikoille. Aluksi istuminen sattui vähän, mutta enää se ei satu juuri ollenkaan. Kipua tuottaa oikeastaan vain istumaan meno, ja sieltä nouseminen, sillä silloin maha aina vähän kirpaisee. Nukkuminen tässä on oikeastaan se kaikkein pahin asia, koska selällään nukkuminen on minulle täyttä h**vettiä, koska nukun aina mahallani:D Mutta eiköhän siitäkin selvitä

Syöminen ja juominen on nyt alkanut mennä jo aika sujuvasti, ja olen yrittänyt lisätä juomista joka päivä, nyt mennään noin litrassa per päivä, eli parannettavaa on vielä. Kotona olen lähinnä syönyt erilaisia jugurtteja, jotain proteiinijugurttijuomia, pilttiä ja mehukeittoja. Pari kertaa olen jo kokeillut palaa juustoa ja myös sellaista tortillan tapaista leipää maistoin, eikä niistä ainakaan minulle mitään ongelmia ole tullut, kunhan on vain muistanut pureskella tarpeeksi. Juonut olen lähinnä light-mehua, mutta limsaa on kyllä jo kova ikävä, se on pakko myöntää Mutta no, jos nyt vappuun jaksaisin niiden limsojen kanssa odottaa

Liikuntaa pitäisi kyllä lisätä, aluksi kävin koiran kanssa vain pihassa pienellä ''lenkillä'', mutta tänään lähdin ensimmäisen kerran jo vähän pidemmälle. Kipuja ei todella ole enää paljoa, kahdella 1g särkylääkkeellä nykyisin kuljen, ja ne riittävät oikein hyvin, kohta siirryn varmaankin vain yhteen tablettiin päivässä. Olen jo pystynyt touhuilemaan kotona oikein hyvin, tänäänkin olen siivonnut jo vaikka kuinka paljon, mutta imurointia en ole viitsinyt aloittaa, sillä siinä joutuu nostelemaan niin paljon tavaroita. Kouluun ajattelin palata voinnista riippuen joko nyt perjantaina, tai sitten ensi viikon maanantaina

Olipas tässä nyt pitkä tarina, mutta onpahan nyt kerrottu

Hienoa kuulla, kuinka leikkauksesi on mennyt! Uuden elämän alku   

Ihana kuulla, että leikkaus sujui näpsästi ja vointisi on hyvä. Onnea uudelle masulle !  

Kiva kuulla, että kaikki mennyt hyvin, onnea pikkumasusta!   
Itsellä pikkumasuaika koittaa 4 viikon päästä

Hienoa, että kaikki on sujunut noin hienosti. Minä tuossa jo aloin laskeskelemaan päiviä, kun sinusta ei alkanut kuulua leikkauksen jälkeen... Nyt vain hissukseen eteenpäin, kuuntele elimistöä, miltä tuntuu. Oma rytmi löytyy parhaiten kokeilemalla!