Herttaa esittäytyy:)

Hei!

Olen nuori nainen Tampereen lähistöltä, leikkauspäivä on 2.4.2014. (jännittää!!) Minulla leikkaus tosin on vähän erilainen kuin muilla, koska painoni on TODELLA korkea. Minulle tehdään ensin pienempi leikkaus, jossa mahalaukustani otetaan noin 2/3 pois, mutta esim. ohutsuoleen ei vielä kosketa ollenkaan. Huomenna aika ensin TAYS:iin spirometriaan (mikäköhän sekin on?) ja myöhemmin Kangasalle ultraääneen. Vähän pelottaa tuo ultraääni, että jos se maksa ei olekaan vielä tarpeeksi pienentynyt. Perjantaina ensin Kangasalla verikokeet ja heliko puhallus (taas, mikä ihmeen heliko puhallus?) ja vielä myöhemmin perjantaina TAYS:issa ensin hoitaja, sitten lääkäri ja vielä lopuksi anestesialääkäri.

Eneilyn aloitin hiihtolomalla, helmikuun lopussa. Ehdin eneilemään siis noin 5 viikkoa, vaikka aluksi tarkoitus oli 6-8 viikkoa. Leikkausaika tuli todella yllättäen, sillä luulin ettei se tulisi vielä moneen kuukauteen. Leikkausta olen pohtinut yhdessä vanhempieni ja lääkäreiden kanssa jo varmaankin 6-7 vuotta, mutta vasta viimevuoden puolella asia lähti kunnolla käyntiin. Leikkauspäätöstä hidasti paljolti se, että jouduin käymään kaksi kertaa läpi nuorisopsykologian käynnit, sillä minulla epäiltiin syömishäiriötä, mutta ei sellaista ikinä löydetty, ja kun se päätös kerrottiin TAYS:iin, alkoikin tapahtua melko nopeasti. Pian tuli aika kirurgille, josta innostuin todella paljon. Asia oli pari kuukautta paikallaan, mutta helmikuun lopussa ravitsemusterapeutti soitti, että leikataan jo 2.4.

Nyt odottelen täälä innolla leikkaukseen pääsyä Voisin myös lukea teidän muidenkin leikkaustarinoita, ja käytännön vinkit kelpaavat aina!

Sinullahan on leikkaus ihan just käsillä. Onnea matkaan!!!   

Hei ja tervetuloa   
Spirometriassa tutkitaan keuhkojen toimintaa eli siinä puhalletaan vaan sellaseen putkeen.Tulos kertoo keuhkojen toimivuudesta. Heliko taas on bakteeri joka asuu suolistossa. Jos tämä todetaan, se tarvitsee hoitaa ennen leikkuuta antibiootilla... tosin sun leikkuu on niin lähellä, etten ole varma ehitäänkö sitä häätää ennakkoon...

Tsemppiä lopputaipaleelle   

Olen ollut AINA lihava, ihan pienestä asti. Olen ollut tutkittavana jopa Cambridgen yliopistossa, koska tapaukseni on todella outo. Olen aina syönyt melko terveellistä kotiruokaa (okei salaatti ei nyt ehkä kuulu ihan lemppareihin), enkä lapsena syönyt ikinä herkkuja. Silloin tällöin äiti saattoi ostaa pienen sipsipussin tai tikkarin, mutta ei muuta. Silti olen paisunut puolivuotiaasta asti. Lihoin vaihtelevasti 5-20kg vuodessa helposti. Joka vuosi kävin/käyn monia kertoja TAYS:issa erinäisissä painokontrolleissa. Mitään sairautta ei ikinä ole lihomiseni taustalle löydetty, ja vähitellen olen ymmärtänyt, että ehkä kaikki tämä sitten johtuukin vain huonoista syömistavoistani, vaikka mielestäni olen syönyt aina melko terveellisesti rasvattomia ruokia lautasmallin mukaan. Joka kerta painokontrollissa oli uusi pettymys vastassa, taas oli tullut lisää kiloja.

Oikein pelottaa paljastaa ikäni ja painoni kun mietin, mitä te siihen vastaatte.Ikäni on vain vaivaiset 17, kesällä täytän 18. Aikaisemmin leikkausta ei ole voitu tehdä ikäni vuoksi, ja nytkin taidan olla nuorin Suomessa leikattu (ehkä). Pahimmillaan painoni oli tammi-helmikuussa 2014, silloin se oli 200kg!! Nyt se on onneksi jo laskenut, kaksi viikkoa sitten se oli 189.7kg ja nykyistä lukemaa en tiedä, mutta luulisi sen alaspäin tulleen, kun kerran ene-dietillä olen. Pituus on vaivaiset 163cm, joten painoindeksini on valtavat 75.

Viimeiset 1.5 vuotta painoni on pysynyt melko tasaisissa lukemissa (minulle tasaisissa), eikä vaihtelua ole ollut kuin +/-15kg. Viimeisin jättimäinen painonnousuni oli kesällä 2012. Se kesä oli todella pettymys. Ensimmäistä kertaa minulla oli mahdollisuus päästä pitkin kesää kauppaan, kun kerran oli rahaakin töistä. Sillon tuli syötyä viikoittain sipsejä, karkkia, suklaata, jäätelöä, pizzaa, hampurilaisia, kaikkea mahdollista. Niitä kiloja tässä vieläkin pudottelen.

Olen ollut erinäisillä dieteillä koko ikäni. Taisin olla 12-13 vuoden ikäluokkaa kun aloitin painonvartijoissa. Se auttoi, mutta pian se jo loppuikin. Sitten oli pieni tauko, ennen kuin aloitin liikuntaryhmän fysioterapeutin johdolla Kangasalan terveyskeskuksessa. Sitä jatkoin muutaman vuoden. Kuntosali auttoi sen verran, että paino ei enää noussut. Samoihin aikoihin kuntosaliryhmän kanssa aloitin terveyskeskuksessa myös uuden painonpudotusryhmän, mutta se oli melko turha. Tai no ei nyt turha, mutta siitä ei ollut hyötyä eikä haittaa. 2012 alussa aloitin rt:n ehdotuksesta ene-dietin nutrileteilla, jota rt valvoi. Dietin aikana laihduin mahtavat 12kg, mutta nepä tulivat silloin seuraavana kesänä takaisin. Nyt tämän leikkausta edeltävän eneilyn aikana olen tiputtanut noin 6-7kg, mikä on kyllä hyvä tulos, mutta leikkausta edeltävästä 6-8%:n pudotuksesta puuttuu kyllä vielä kahden viikon takaisen painon mukaan sellainen 4-5kg.. No, täytyy toivoa että saan painoa pudotettua riittävästi ennen leikkausta  

Kiitos tsempistä, Tötterö ja Pellukka!

Jokainen on tullut omaa tietään lihavuuteen. Sinullakin, Herttaa, se on yksilöllinen. Kaikkea on yritetty, kun tekstiäsi lukee. Olet yrittänyt itse ja sitten taas syönyt. Niin on ollut meillä kaikilla. Sinunkin kohdallasi asiantuntijat ovat pohtineet ja tutkineet tilannetta ja nyt leikkaus nähdään vaihtoehtona. Elämä jatkuvalla dieetillä, onnistuen ja epäonnistuen, on raskasta. Toivon sydämestäni, että leikkaus on sinulle ja meille kaikille muillekin vielä leikkaamattomille väline uuteen, terveelliseen ja kevyempään elämään.

 sitä samaa minäkin toivon:)

Hei Herttaa!!   

Olen vasta uusi itsekin tällä foorumilla, mutta tervetuloa mukaan!   Leikkauksesi on jo aivan kohta!!
Tsemppiä kovasti paljon eneilyyn ja leikkaukseen!!!   

Ps. Olen menossa sleeve-leikkaukseen 8.4. , joten samoissa aikatauluissa mennään!   

t. Pirtsakka

Kiitos Pirtsakka :)Toivon myös sinulle paljon tsemppiä tulevaan leikkaukseen!  

Heippa Herttaa,

Sinulle siis tehdään ensin Sleeve-leikkaus (tai ainakin hyvin lähelle) eli vatslaukusta jää jäljelle vain hihamainen putki. Sleeven hyväpuoli on se, että suolistoon ei kosketa, ja toisaalta kun tilanteesi on hankala, niin sleeve leikkaus voidaan myöhemmin muuttaa ohitusleikkaukseksi jossa siis ohitetaan osa ohut suolesta.

Minulle on siis tehty tuo sleeve, ja silläkin on mahdollisuus saada oikein hyviä tuloksia. Tsemppiä jatkoon ja kysele mitä mieleen tulee, kyllä täällä aina joku osaa jotain vastata

Hienoa Hertta että olet päässyt tähän systeemiin mukaan. Eikä sitä olla ohitettu ikäsi takia. Toisenkautta on hyvä ettei pohjalla kummiskaan ole mitään vakavaa sairautta ja tämä toimenpide pystytään tekemään. Isot toimenpiteet joudut käymään läpi. Olet nuori ja kaikki menee kyllä hyvin. Ja pääset nauttimaan vielä hoikasta olemuksesta ja välttämään lisäsairaudet. Olen oikein iloinen puolestasi. Olet vuoden tyttärentytärtäni vanhempi. Positiivisesti kun ajatellaan niin kesää kohden olet jo hoikempi ja sen myötä löytyy paljon uusia kivoja asioita. Oikein hyvää kevättä sinulle ja isot tsemppi halit.    

Tervetuloa palstalle ja tsemppiä leikkaukseen!

Olet rohkea nuori nainen ja uskon ja toivon että saat leikkauksesta apua. Sinulla on elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet elää se hoikempana ja ennen kaikkea pysyä terveenä. Itse läksin leikkaukseen koska olin kyllästynyt jatkuvaan jojoiluun - toivon että saavutan tavoitteeni ja pysyn siinä. Mutta työtä se tulee teettämään, leikkaus ei auta ellei sitoudu syömään terveellisesti ja kaikin puolin järkevästi loppuelämän. Mutta mitään kurjuutta tämä leikkauksen jälkeinen elämä ja ruokailu ei ole, vaan herkuttelukin on sallittua. Määrät ja laatu muuttuu vaan.

Täältä saat vertaistukea, joten kerrohan kuulumisia ja kysele jos joku mieltä askarruttaa!

Kiitos Helmiäinen! Ja muillekkin paljon kiitoksia ja toivon teille kaikille tsemppia joko tulevaan leikkaukseen tai muuten vaan elämään!

Sellainen minua kyllä vielä myös askarruttaa, että mitä sairaalassa tapahtuu leikkauspäivänä ennen leikkausta? Siis kuinka paljon leikkausta aiemmin sinne mennään, ja miten asiat etenevät sairaalaan saapumisesta leikkaukseen?  

Mä voin tähän kirjottaa lyhyesti eli mulla luki kutsussa saapua paikalle klo 7.30. Ensimmäisenä vaihdettiin sairaalan vaatteet ja hoitaja siinä puhdisti navan. Ja viimenen käynti vaakaa ilostuttamassa. Tämän jälkeen saapui kirurgi, joka tarkisti leikkausalueen, ennakkoon otetut labrat ja kyseli viimeset kuulumiset. Hoitaja antoi esilääkkeet. Sitten tuokio odotusta, jonka jälkeen wc:ssä käynnin jälkeen leikkaussaliin. Nukkumatti tulee siinä vaiheessa morjestamaan ja kokoajan ainakin mulle ne kerto, mitä kukakin tekee ja miksi. Mun leikkaus alkoi 9.33 joten parisen tuntia siinä meni ennen leikkuuta.   

Minut leikattiin yli 200 kilsan päässä kotoa, joten yövyin sairaalassa ennen leikkausta. Aamulla piti käydä suihkussa, kirurgi tarkisti leikkausalueen ja varmisti että yhä haluan leikkaukseen   Tukisukat vedettiin hoitajan kanssa jalkaan, sain esilääkityksen ja sitten mut rullattiin sängyllä leikkaussaliin. Kanyyli oli VAIVOIN aseteltu jo edellisenä päivänä, sitä vielä salissakin asenneltiin. Mulla on siis suonet tosi piilossa ja karkailevat koko ajan...

Salissa kipusin leikkaus"sängylle", muutama sana vaihdettiin henkilökunnan kanssa ja sitten nukutus. Seuraavat mielikuvat sitten heräämössä, jossa sain hyvin kipu- ja pahoinvointilääkettä. Sieltä taas rullattiin sängyllä takaisin osastolle, jossa ilta meni nukkuessa ja levätessä.

Leikkauksen kestosta en tarkkaan tiedä, aamupäivällä 11 maissa läksin leikkaussaliin ja takaisin tulin 18 maissa. Heräämössä vierähti muutama tunti.

Kiitos infosta Pellukka ja Helmiäinen!   Mua kyllä vähän pelottaa toi kanyyli, koska mulla on myös tosi ''ujot'' suonet. Noista sairaalan sängyistä vielä haluisin kysyä, että kuinkakohan tukevat ne teidän mielestä oli? Kun itellä tätä painoa on todella paljon, niin olen huomannut, että minua jännittää/pelottaa jopa leikkausta enemmän juuri ne sängyt :DMitä itse olen niitä sänkyjä nähnyt, niin ne vaikuttavat todella heiveröisiltä tähän melkein 200 kiloon verrattuna, jamietinkin usein, että mitäköhän mahtaa tapahtua kun menen sängylle.. Ja vaikka se sänky nyt juuri ja juuri painoni kestäisikin, niin en ainakaan uskaltaisi liikahtaa siinä yhtään. Sekin kyllä vähän mietityttää, että miten ihmeessä se henkilökunta saa siirrettyä mut siitä leikkauspöydältä heräämöön

Hei ja tervetuloa!
Kyllä se sänky kestää ja henkilökuntaa on sen verran että yks "pikkuflikka" saadaan siirrettyä. Luottavaisin mielin vaan leikkaukseen joka sinulla onkin ihan juuri, itse tuota leikkuupäivää odottelen malttamattomana.

Kiitos kannustavasta viestistäsi Tuhatkeiju! :)Tsemppiä sinulle tulevaan leikkaukseen

Tänään kävin ensin aamupäivällä TAYS:issa siinä spirometriassa, eli siinä piti puhaltaa aluksi eri tekniikoilla, jotta saataisiin vertailuarvo. Sitten otin muutaman annoksen jonkin näköistä astmalääkettä tai vastaavaa, odotin 15 minuuttia ja sitten piti taas puhaltaa mittariin samanlailla kuin alusakin. Kokonaisuudessaan siinä kesti noin 30-40min.
Sitten iltapäivällä kävin vielä Kangasalan terveyskeskuksessa ultraäänessä, joka oli hyvin nopea käynti, lääkäri lähinnä vain vilkaisi, että kaikki on kunnossa, ja kaikki näytti olevan kunnossa

Muuten se sänkyyn siirtyminen leikkauspöydältä käy usein ihan itse... siitä ei vaan yleensä muista mitään kun on niin huuruissa vielä  Muutenkin nuo käytännön asiat kannattaa jättää hoitohenkilökunnan murheiksi, kyllä heille on tullut eteen ihan minkälaisia potilaita vaan.

Joo, mullekin taisi lääkäri sanoa, että heti leikkauksen jälkeen herätellään, mutta siitä ei sitten jää mitään muistikuvia.

Kiitos tiedosta meevin ja Helmiäinen!

Nyt vaan odotellaan huomisia TAYS:in käyntejä, vähän kyllä pelottaa kun ravitsemusterapeutti sanoi että painon pitäisi leikkaukseen mennessä olla 181-185kg ja vasta mennään 187 kilossa eikä ole enää viikkoakaan leikkaukseen ja että kirurgi on kuulemma melko tarkka painosta. No, jos paino ei ole tippunut riittävästi niin toivotaan että kirurgi suostuu siirtämään aikaa muutamalla viikolla että ei leikkaus kokonaan peruuntuisi.

Tsemppiä vaan viimosille päiville, Herttaa! Kyllä se pari kiloa vielä sieltä voi hurahtaa!

Tervehdys Herttaa ja tervetuloa palstoille.

Ajattelin tuossa lukiessani, että onko tuo sinun painonpudotustavoite asetettu 6-8 viikon Ene-dietin mukaan? Jos leikkaus on aikaistunut yli viikolla, niin tavoiteessakin on varmasti pientä liikkumisen varaa. Toivotaan, että asiat sujuvat suopeissa merkeissä ja että pääset leikkaukseesi sovittuna ajankohtana.

Ja älä huoli. Hoitopaikasta taatusti löytyy asiansa osaavaa henkilökuntaa ja kanyylit hoituvat asian mukaisesti. Minullakin suonet olleet usein kadoksissa, mutta anestesialääkäri viimeistään sen suonen kyllä löytää. Ja kyllä ne sängytkin kestää. Mutta jos asia todella vaivaa, niin kysy asiasta huomisella käynnilläsi. Esitä ne mieltä painavat kysymykset, niin on helpompi mennä sitten toimenpiteeseen. Ei kysyvä tieltä eksy...

Ja isot tsempit loppuenelle!!

Oli se paino yllättäen sen tarvittavat pari kiloa laskenut, nyt paino 184.4kg

Päivän monet sairaalakäynnit menivät kyllä aika sujuvasti :)Verikokeiden, sydänfilmin ja heliko puhalluksen jälkeen siirryin TAYS:iin, jossa ensimmäisenä kävin hoitajalla. Hoitaja oli todella mukava, ja kertoi paljon käytännön asioita leikkauksesta :)Hoitajalta sain tukisukat, jotka minun pitää laittaa jo aamulla kotona ennen leikkausta jalkaan, koska leikkaukseni on päivän ensimmäinen, 7-7.30 aikaan. Hoitajalta sain myös jotai mahahappolääkettä, omeprazolia, joka täytyy ottaa leikkausaamuna kotona, ja sitä joudun syömään myös seuraavat 3 kuukautta leikkauksen jälkeen.

Seuraavaksi oli lääkäri, joka kertasia vielä leikkauksen vaarat ja kertoi enemmän itse leikkauksesta, mutta lähinnä hän puhui vain niitä asioita, joita minä jo tiesinkin. Lääkäri myös soitti käynnin aikana minut leikkaavalle kirurgille, ja kertoi tälle nykyisen painoni ja bmi:ni, joka sitten päätti että voidaan näillä mitoilla leikata. Nyt kun paino ei ole aiakaan enään ratkaiseva tekijä leikkauksen suhteen, niin nyt odotellaan vain heliko puhalluksen tulosta. Jos tulos o negatiivinen, niin pääsen leikkaukseen 2.4., mutta jos tulos on ositiivinen, niin bakteeri häädetään ja sitten katsotaan leikkausta uudelleen. Nyt täytyy enää vain toivoa, että tulos on negatiivinen

Lääkärin jälkeen minulla oli vielä tapaaminen anestesialääkärin kanssa, jonka kanssa kerrattiin sitten enemmän juuri nukutusta, ja muuta siihen liittyvää. Vaikka leikkaukseni tehdään tähystyksellä, voi vielä olla mahdollista, että leikkauksessa tapahtuu jotai odottamatonta ja leikkaus täytyykin tehdä avoleikkauksena. Tässä tilanteessa saisin kuulemma jo leikkauksessa epiduraalipuudutuksen, ettei kipu olisi liian kova herätessäni. Tietenkin itse leikkauksessa voi vielä käydä niin, että maksa onkin liian iso, eikä mahalaukkua päästä leikkaamaan. Tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto olisi kuulemma lopettaa leikkaus siihen. Toivottavasti niin ei käy näiden kaikkien valmistelujen jälkeen..

Jotenkin olen aina luullut, että leikkaus tehdään makuuasennossa, mutta tänään kuulin että se tehdäänkin melkein istuma-asenossa . Luulin myös, että pääsisin sairaalasta pois vain yhden yön jälkeen, mutta ainakin hoitaja puhui kahdesta yöstä.. Tänään kyllä jotenkin konkretisoitui koko leikkausasia, ja jännitys kasvoi kyllä yhtäkkiä ihan pilviin . Enään alle 5 päivää!!

Ps. Hoitaja vakuutti, että se sänky kyllä kestää, niin ei tarvitse enää sitä jännittää ainakaan niin paljon, ja käyntien jälkeen äiti vielä vakuutti, että jos muut eivät sitä kanyylia minulle saa, niin anestesialääkäri on kuulemma ainakin niin taitava, että saa minullekin sen kanyylin helposti:)

Hyvin olit tietoa saanut! Tuosta kanyylista, mullekin anestesialääkäri sanoi leikkaussalissa, että hän laittaa sen nukutuksen jälkeen jos on tarvis. Mulla oli se siis jo edellisenä iltana laitettu, mutta  veti vähän huonosti. En tiedä laitettiinko se uudestaan vai ei. Lääkärit käy kaikkien kanssa leikkauksen riskit ja mahdollisuuden avoleikkaukseen läpi, kuuluu kuvioon. Toivotaan nyt että kaikki sujuu hyvin ja leikkaus voidaan sulle tehdä.

Itse olin kolme yötä sairaalassa, kaksi yötä taitaa olla aika keskiverto määrä.

Sanon tässä vaiheessa sulle ohjeen leikkauksen jälkeiseen olotilaan -heti leikkauksen jälkeen mulla oli välillä olo, että mitä hittoa sitä on mennyt tekemään. Kadutti koko leikkaus ja itkettikin. Muistin siinä vaiheessa, että samanlainen fiilis on todella monella muullakin. Se menee ohi sitä mukaa kun olo kohenee ja syöminen ja juominen alkaa sujua. Ja kun pääsee sairaalasta kotiin lepäämään.

Mietin paljon ennen leikkausta, että miltähän se elämä tuntuu leikkauksen jälkeen. Että tunteekohan se koko ajan kun maha on leikattu? No nyt voin sanoa, että en edes muista koko leikkausta! Tuntuu siis ihan entiseltä, paitsi 44 kiloa keveämmältä