MatamiMimmi esittäytyy

Vautsi,hieno homma,jos leikkaavat sut jo tän vuoden puolella :-)Mulla on menossa menispäkesänopeestiohi-vaihe tän leikkausajan oottamisen kans :-D

Nopsaan se aika kuluu. Mulla oli viime vuonna just sama tilanne, eli kävin kirurgilla kesäkuun alussa ja leikattiin joulukuun alussa. Ja nyt jo reilu puoli vuotta leikkuusta. Kannattaa rauhassa odotella, niinkuin moni on jo sanonutkin, on hyvä että pääkin pääsee mukaan, eli ehdit hommaa prosessoimaan tarpeeksi.

Ravintoterapeutin luona käyty tänään. Kesä ollut ja mennyt, ja tätä päivää on odotettu. Mitään estettä leikkaukselle ei ravintoterapeutti nähnyt, ja jälleen odotetaan. 15.10 katsoo lääkäri tämän päiväisen asiat, ja sitten taas tulee jotain. En tiedä mitä. Ehkä kutsu kirralle, ehkä ei... ehkä pitää laihduttaa itsenäisesti tai sitten ei. Saas nähdä.

Pitää palata lukemaan ja tsemppaamaan täältä taas, oli paino päässyt nousemaan. Mutta lohdutuksen sana itselle. Ystävän kanssa kiinalaisessa syömässä ennen ravintoterapeutille menoa....

Hola!!!
Viikko Teneriffalla takana allinclusive-reissulla ehkä viimeinen sellainen.... Sillä aikaa oli tullut odotettu kirje OYS, ja minulla on sinne Gas.... jotain, eli tähystykseen aika 12.12. Samassa kuoressa sain jo ohjeita kuinka leikkauksen jälkeen toimitaan jne. Eli se aika lähestyyyyyyyy, toivon mukaan piaaaaaan....

Minulla on monenlaista asiaa mielen päällä, tänään pomolle ilmoitin, että tämmöiseen olen menossa, ja että tietävät varautua tulevaan pitkään sairaslomaan. Pomo antoi täyden tuen asialle. Kerroin, että vain muutama tietää, enkä ole vielä valmis kertomaan koko työyhteisölle. Pomo oli todella kannustava ja positiivinen asian suhteen. Kyllä tää tästä. Itsenäisyyspäivän tienoilla tietää onko mein toinen koira kantavana, ja loppiaisen tienoilla syntyy koiravauvoja, jos hyvin käy. Katsotaanpahan vain, niin leikkaus osuu tietenkin just sinne kriittisillle hetkille... Ei voi mitään.

Ukko on yhä elämässäni, mutta asiat vain vaikeutuu. Olen ollut kohta 2 vurokautta kotona, eikä hän ole sanonut minulle kuin muutaman sanan, eikä yhtään kokonaista lausetta. Tänään olisin ollut menossa käymään yhdessä ystäväpariskunnan luona, niin ei häntä kiinnostanut. Kävin sitten yksin, ja sillä aikaa herra itseriittoisuus on häipynuyt taas, eikä vastannut puhelimeen. onpa yllätys. Alkaa piisata. Huomasi tuolla maailmalla, että kohteliaita ihmisiä vielä löytyy, ja onnellisia pariskuntia on, miksi pitäis elää tämmöistä ikuista pahaa mieltä. Ei miksikään. Koitan työstää asian pian itselleni selväksi. Haluan jo eteen ppäin..

Ja mitä odotan ensi syksylle.... Olemme menossa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, muutamaksi kuukaudeksi espanjaan tyttären kanssa. Mieskin oli mukaan lähdössä, mutta ei tee mitään suunnitteluita senkään suhteen, niin olkoonpa. Mut me tehdään Pomo ehdotti palkattoman sijaan vuorotteluvapaata, ja on siis siinäkin myötämielinen. AI että elämä ois ihanaa normaalipainoisena onnellisena ihmisenä. Onnea nakuttaa vain puoliso piienemmäksi koko ajan....

Mutta. ei kai tässä. Odotellaan

Hienoja suunnitelmia ja paljon odotettavaa. Varmasti osaat tehdä miehenkin suhteen oikean päätöksen kun olet asiaa tarpeeksi miettinyt. Niin kuitenkin on, ettei elämää kannata tuhlata, se on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt..

Äläs sano että ehkä viimeinen, itse olen lähdössä kuukauden päästä samanlaiselle reissulle. Teneriffalle allinclusive matkalle viikoksi! Oliko mukava reissu?

Tuohon miesasiaan kommentoin sen verran että vaikka olisit laiha niin ei se parisuhdetta pelasta jos siellä muut asiat kaihertaa, kyllähän sä sen varmasti tiesitkin. Älä jää huonoon parisuhteeseen, elämä on liian lyhyt kärsittäväksi huonossa parisuhteessa. Tsemppiä Mimmi <3

Mehän ollaan samassa tilanteessa melkeen mulla oli Preoperatiivinen käynti viikko sitten ja 9.12 on vielä viimeinen ravintoterpan tapaaminen (ryhmätapaaminen) jossa käydään vielä läpi leikkauksen jälkeistä ruokapuolta yms. Niin ja siis Oysissa minäkin.

Toivottavasti saataisiin pian leikkaus ajat! !☺

Unirytmit hukassa. Reissu oli mahtava sinne aurinkoon, ja ai että mä odotan tulevaa. Mutta ei niin hyvää että ei kärrykaupalla paskaa. Noooh... Kerrotaan.

Ensinnäkin koira, rakas pieni weimarini. Kaikki suju hyvin, ja koira oli erittäin raskaana. Alkuviikosta sille alkoi tulla syömättömyyttä, ja yhtenä yönä jonkin verran vuotoa. Nukuimme vierashuoneessa yhden hengen sängyssä, minä ja 70 kiloa koiria ahdasta oli. Netistä sain lukea että nämä kaikki ovat normaalia puilivälissä kantoaikaa. Mutta sitten tuli keskiviikko iltapäivä. Koira alkoi juoda paljon, ja juosta pissillä. Tyttö soitteli töihin, et koira ukisee ja vikisee ja pissii pitkin lattiaa. Epäilin virtsatulehdusta, soitin ell. Sovimme että aamulla lääkäriin elei tianne pahene. 02 aikaan havahduin jälleen kun olin nukahtamaisillani, kun koira ukisi. Silloin tajusin, että kipukohtaukset tulee puolen tunnin välein. Voi perkele. Soitin keskellä yötä päivystävälle, ja todettiin, et se synnyttää.. Siis abortoi pennut. Seuraavaksi aamuksi lääkäriin, ja minä töihin. Piti hommata äiti käyttämään koiraa lääkärissä. Niin, minähän sitten pistin 04 aikaan korvatulpat että kykenin nukkumaan 3 tuntia...

Lääkärissä todettiin, että mitään pentuja ei enää ollut. sai lääkettä ja kehotuksen pieneläinklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Ei muuta kuin aikaa varaamaan seuraavalle päivälle. Olihan mulla sopivasti muutenkin aika OYS. Niin, ja untahan tuli sitten sinäkin yönä ruhtinaalliset 4 tuntia. Aamulla nappasin koirat autoon ja lähdin ajelemaan sairaalaan. (siitä hetken kuluttua). Pitkän päivän jälkeen oli aika klo 16 jälkeen koiralla. Todettiin, että ärhäkkä kohtutulehdus, ja kohdunpoisto ainoa keino pelastaa kkoira. Ei muuta kuin leikkuriin.. EN mä ois joululahjoja halunnutkaan ostaa tänä vuonna... koira piti saada ulos 18.30 jälkeen, joopa... klo 20 nostin autoon ja kotimatkalle, 21.15 olin todella tokkuraisen koiran kanssa kotona...

Se siittä jalostuskoiran urasta, ja ihanista harmaista pennuista

Mutta OYS. Minua ei ennättänyt jännittää hirveästi, enkä osannut kysyä oikeita kysymyksiä, kun huoli koirasta oli niin suuri. Kaikki kuitenkin toistaiseksi vaikuttaa olevan ok, ja leikkausaikaa odotellaan. Koitan selvitellä vielä aikatauluja, pelottaa ettei ennätä toipua ennen Espanjan reissua.

Fysiotrapian vastaanotolla oli toinenkin nainen. Hän mainitsi kuinka oli lähtenyt ajelemaan samaan aikaan kuin minä. Minähän tietenkin nauroin, että naapuristakos lähdit kun samaan aikaan olet lähtenyt. Hän mainitsi ilman suunnan josta ajellut, ja totesin, että niin sitä minäkin tulin. Kävi selville, että hän on naapurikunnasta, noin 40 kilometrin päästä. Hauskaa. Enempää en hänestä tiedä kuin sukunimen, ja hieman harmittaa kun ei tajunnut mitän kysyä. Olisi voinut tavata joskus. Ehkä tapaamme sattumalta, tai ehkä hänkin on lukemassa tätä palstaa ja tunnistaa itsensä.

Mitenkä usein on kontrollikäyntejä, labroja tms leikkauksen jälkeen, vai onko niitä? Kiinnostaa jotta voin suunnitella espanjaa rauhassa

Ja tonniKEIJU, joskus voisi tavata ja vaihtaa kokemuksia. Kun kerran samoilta nurkilta

Ja HyeeNa, mihinkä päin menette? Ja en minä ajatellutkaan että se elämä muuttuisi laihtumisen jälkeen jos en itse muuta sitä mitta tarkoitin, että kun nytkin huomasi saavansa huomiota (no okei, nehään tekee työtään ja hettää pientä flirttiä), niin voihan se olla että sitä tohtii sitten itsekin pistää pilkettä silmäkulmaan ja huomata että elämässä on vielä vaika ja mitä... ( ja mä odotan että saan laittaa vaatevarastoni uusiksi, ja haluaisin niin johonkin muodonmuutos ohjelmaan jossa sais uuden tyylin jne

Joulu oli ja meni, eneilyruuat odottelevat eneilyn alkua. Ehkä tammikuun puoleen väliin mennessä saa tietää ajankohdan eneilyn aloittamiselle ja itse leikkaukselle. Tuntuu, että kyllä tässä voisi jo aloittaa. Mutta sitten, jos aloittaisinkin jo (jotta saisin edes vähän jo painoa pois jotta tuo hiton talvitakki mahtuis kunnolla kiinni )niin entä onko siitä haittaa jos painoa sattuu tippumaan enemmän kuin se vaaditut 5 kiloa?? Sanooko ne et ei mitään leikkausta onnistuuhan tuo... joo onnistuu, mut ei pysy... Plaah... Tai pitääkö se ene-kuuri olla juuri päällä kun leikkaukseen menee...

Näin käsitin. Mutta pitääköhän mun soitella sinne sairaalallle ja ´tarkistaa asia... uutta takkia EN osta, en tätä kokoluokkaa, enkä suurempaa. Piste.

Anteeksi sekava kirjoitus, ajatukset harhailee ja yritän päästä hieman surusta yli. Mummon siunaus oli aamulla, ja uurnan lasku vasta 10.1. muistotilaisuuksineen. On ollut hieman raskas joulu, enkä tarkoita nyt musiikkia..

Ahistaa puristaa turvottaa ja vituttaa- Siinäpä kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi.. Odotan kuin kuuta nousevaa OYSin kirjettä, jotta tulisis se aika. Maanantaina ovat alkaneet aikoja jakaa. Tiedän, että maaliskuuhun mennessä aika olisi.

Ene-pussukat odottavat ottajaansa. Vitutus-maksimus koko elämää kohtaan niin huipussaan, että taidan aloittaa eneilyn jo. Ainakin vaikka lyhyt kuuri, jos ei vielä aikaa leikkaukseen tule. Tää turvotus sormissakin aivan valtavaa. Tiedän, syömisestä ja juomisesta. Ajatuksella "kohta se loppuu". Just taas myös vuosisadan riita ukon kans, ja vois vaikka vetäistä perseet. No, ei se käy, vapaat on lusittu, ja viikonloppu työputki alkaa huomenna. Kyllä tää tästä taas.

Mut toi turvotus. Sormet hyvä että taipuu nyrkkiin. Jos neulalla pistäis varmaan neste vain tuijais ulos Ja sukanvarret painuu nilkkaan. Tunnen itseni niin huonoksi tänään. Mikään ei onnistu, mikään ei mene putkeen, mikään ei innosta, ja kukaan ei välitä. Oon niin lihava ja ruma ja kiivas luonteeltani ja ärsyttävä ja täydellisyyteen pyrkivä. VOI KETTU!!!!! Ja rahatkaan ei riitä ja laskuja vain tulee ja minä maksan kaiken ja huolehdin kaiken ja hommaan kaiken ja ja ja. Itse täydellisyys saakeli. Mä voisin haluta vajota vaikka maan alle tai jotain. Vaihtaa kokonaan uuteen elämään. Vaihtaa uuteen identiteettiin, maanosaan, maailmaan, kehoon. Haluiaisin olla ihan joku muu. Ihan kokonaan.

Kiitos ja anteeksi.

Kyllä mä tiedän että tämä tunne taas häipyy ja tajuan kuinka idiootti itse olen. Mutta tänään tuntuu tältä.

Hei MatamiMimmi

Itsellä menossa 3 ENE päivä ja taitaa olla se pahin kaikista. Mielitekoja ei ole mutta olo on todella väsynyt. Tuntuu kuin jalat tärisisi kokoajan. Suihkussa käyminenkin teki tiukkaa, tuntui että pyörtyy just eikä melkein.
No tiedän että parin päivän päästä olo helpottaa ja sitten se energinen olo alkaa. Kun vain pääsee siihen ketoosiin.
Leikkaus on 9.2. ja välissä olisi viikon työmatka Intiaan. Pelottaa että mitä pöpöjä sieltä tulee mukana ja toivon ettei leikkaus siirry sen takia.

tsemppiä sinulle odotukseen ja eneilyyn.
Leena

Moro. Tämä näyttää olevan "mun blogi" samalla, ei liene väliä

Nyt mulla on kuitenkin leikkauspäivä tiedossa se on 9.3, eli heti meidän alueen hiihtoloman jälkeen onpa mukava tietää, vaikka olisin toivonut ajan olevan aikaisemmin...

Myös syksyn suunnitelmien MENOlipou ostettu Espanjaan koko perheelle SE päivä on 31.7

Mimmi, minä käytän omaa topiciani myös blogina. Silloin muutkin näkee helpommin mitä mulle kuuluu ja voi sinne vastailla, näkee myös ite edistymiset ja takapakit sieltä lukemalla. Onnea leikkausajasta! Siitä se lähtee loppujännärit!
Vai että MENOlippu espanjaan? Aikamoinen!

Juu, 3kk tarkoitus olla. Pomo ei vielä tiedä SEN päivää

Eka ene-päivä. Nälkä. Ei mulla muuta. Plaah....

tekis mieli syödä jotain koko ajan. Kurkkua ja tomaattia hain purtavaksi. Saapahan nähdä miten töissä onnistuu... viikonloppuna 12 tuntia per päivä töitä....

3. enepäivä, ja ensimmäinen työpäivä. Tai ilta saa nähdä kuinka matamin käy. Aloitin tuon TickerFactoryn siis samana päivänä kuin eneilyn. Ei minun ole joka päivä tarkoitus puntarilla käydä, mutta pitihän se katsoa joko nesteen on lähteny liikenteeseen
Samalla kokeilin kuinka tuon "laskurin" päivitys sujuu

Olen pysynyt hyvin ruodussa. Tosin mielitekoja on kauheesti, varsinkin iltaisin. Asiaa ei auta että ukko syö vieressä jotain hapankorppua tms  Mutta MINÄ kestän. PAKKO kestää.

Yksi leikattu tuttava löytyi sattumalta facen palstoilta, ja hän kertoi painon pudonneen huimat 40kg puolessa vuodessa. Minähän tietenkin laskelmoin, että hitsin pimpulat, mähän saan espanjasta tuoda tosiaankin sitten uuden vaatevaraston itselleni kun syksyllä tullaan takaisin.  LÄhtöhän sinne on 168 pv:n kuluttua... mulla toinenn laskuri kännykässä, joka laskee sitä lähtöhetkeä

Tyttö vain "märisee", kun hänellä jää joku ihmeen stadionikeikka elokuun alussa väliin. VOI KYYNEL sanon minä. Sitten hoksaa lisää; kuninkuusraveihinkaan ei pääse. Tokaisin jo siinä vaiheessa että jääppä sitten kotiin. Joskus tuntuu teinin kans et vaikka kuinka parhaas teet, mikään ei kelpaa...

MUOKS** Otin tänään kuvat, otsikolla ENNEN....

Huh. Selvisin viikonlopun 12 tunnin työpäivistä. Jos en hyvin niin kohtuudella. Söin ruoka-aikoina salaattia ja pistin sekaan raejuustoa, tai muutaman fetajuuston palasen. Ehkei niin sallittua, mutta niin tein.

Täänään huomasin, että kappas, ei tullut ruokailun jälkeen sitä hillitöntä välikuolemaakaan Pikkuisenko olen tyytyväinen Ja ei ole sitä syömisen haluakaan niin kovin. Ilmeisesti kun tajusin, että voinhan mä syödä osan "oikeaakin" ruokaa, kuten iltapala näkkäri ja paljon kurkkua päälle ja lisäksi teetä. Eivät ihmetelleet miks syön eritavalla tms.

OON mä vaan niin ylpee itsestäni Ja joo, monta monta päivää on vielä ennen leikkausta....

Helppoa kuin heinänteko, just nyt sellanen fiilis

Mä oon ottanu nyt käytäntöön, et nuorison kans "syön oikeasti". Mulla on iso lautasellinen salaattia, tänään lisukkeeksi ongin noin 5 kanasuikalepalaa ja muutaman porkkanan riisin seasta, muutaman fetajuustopalan salaatin lisäksi ruokailussa. TÄysi olo, mieli hyvä, ja tieto ettei siinä paljon ollut kaloreita. Iltapalalla otin vain salaattia ja teetä kun toiset söi leipää ja mutakakkua, kun nuoret intoutuivat leipomaan. Kun teki mieli jotain makeaa välissä, otin nutriletin mokkajuoman, ja sillä kuittasin suklaan himon

Mä oon niin ylpee itsestäni

Hip hei
Ulkomailla koulutuksessa vkl, siis ihan Haaparannassa saakka Ja hyvin meni, pystyin syömään tarjottua ruokaa ravintolassa. Raakasti rajasin vain mitä syön ja mitä en. Olen niin ylpeä itsestäni!

Niin ylpeä, että työkaverini puisteli mun puseroa tänään todeten, että tuo roikkuu sun päällä IHANAA! Vaikka vasta 6kg lähtenyt, JOKU sen eron huomaa Mutta vajaa kaks viikkoa JA KUUS KILOA pikkusen ku oonki ylpee ittestäni!!!!! Saapa nähä mitä se puntari aamulla sitte sanoo ku siihen nousen..... varmaan tullu yön aikana kaks kiloo takas,

Tänään kävin OYS tutkimuksissa, osallistun vapaaehtoisena lihavuusleikkauksen vaikutukseen nivelrikkojen hoidossa, tai jotain sinne päin.

Minua hoiti siellä sellainen Mikkoleppilampinuorempi Ihan näpsäkkä lääkärin alku Oli ilo silmälle katsella kun se tökki mua ja teki kiputestejä Tai ilo silloin kun ei tarvinu hammasta purra...

Nyt on polvet kuvattu eestä ja takaa ja viipaleina ja magneetilla, ja kämmenet kuvattu, ja inbody mittaus ja kävelytestiä ja puristusvoimatestiä ja verikoetta ja ja ja. Vaikka mitä.

Ja leikkaus sen kuin lähestyy, vaan vielä on aikaa... jaksaa jaksaa...

Mä olen niin ylpee!!!! Käytiin työpaikan kans hesellä syömässä. Ai että miten mä tykkään kerrosateriasta tai juustopekoniateriasta Mutta. Minä olen enellä. Minut leikataan 6 yön päästä. EN SYÖNYT!!!!!!!

Mä otin kanasalaatin, ja söin siitä kun muut mussutti hampurilaisaterioita

Hienoa! )

Hoo-hetki lähenee. Hui hui
Vielä 3 yötä hetkeen on!!

Ja vaikuttaa että Espanjasta asuntokin on jo lähes varmistunut . Vielä odotan parista hintoja ja sitten vain varaan

Aaaaaaaaaa

Tai ei sittenkään aivan. kipeä olen, mutta unikaasut lienee hävinny.

Olen OYS, klo 15.30 minut leikattiin. 2 tuntia oli leikkaus kestänyt. Puoli 9 aikaan osastolle. Sit oon nukkunut enkä jaksanut mitään. Nyt heräsin huonetoverin tippa systeemin loppumiseen, itse se ei herännyt.

Mutta mä olen iloinen!!!! Mä heräsin leikkauksesta. Ja nyt on mun uusi elämä alkanut. Lisäisin kuvan aamun fiiliksissä ja elämäni ekasta selfiestä jos osaisin

Mahtavaa!! Tästä se seikkailu alkaa! Tulehan päivittelemään kuulumisia aina kun kerkeät ja voit