MatamiMimmi esittäytyy

Olen lueskellut jonkin aikaa tätä palstaa, ja ajatukseni "liittyä kerhoon" vahvistuu päivä päivältä.
Ensimmäisen askeleen olen ottanut, ja varannut ajan terveydenhoitajalle, joka on erikoistunut diabeteksen ja verenpaineen hoitoon, ja jonka tiedän ystävältäni kysyneen olisiko hän harkinnut lihavuusleikkausta.

Olen 40 vuotias nainen, ja minun verenpaineeni on ollut hoidon alla jo 24 vuotiaasta saakka, vaikka silloin olinkin vielä ihan normaalipainoinen. Raskauskiloja minulla, niin aina naureskellen mollaan itseäni, kun huumorilla jaksaa paremmin kuin totisena. Tosin, tyttäreni pääsee ripille kesällä, etten nyt oikeesti voi enää edes raskausaikaa syyttää...

OLen pudottanut painoa vuosikausia, milloin painonvartijoilla, milloin kaalisoppadietillä, milloin milläkin. Myös fitfarmin kuuria kokeillut, ja saihan sillä putoamaan, mutta motivaatio karkasi. AIna ne pudotetut ovat tulleet takaisin. Muutaman extrakilon kanssa. Vuosia painoin 97 kg, mutta nyt varkain paino karkasi toiselle sadalle, ja päätin, että nyt riittää..

Painoindeksini on 39,6, ja terveydenhoitaja sanoi heti, että edellytykset leikkaukselle on. Pelottaa vain, että tuskastun odottamaan koko rulianssin kestoa. Mietin jo viroon leikattavaksi menemistäkin, mutta rahavarat eivät salli sitä. Remonttilaina pitää maksaa... Ainahan voisi mummolta pyytää ennakkoperintöä....  

Jotain kuitenkin täytyy tehdä. En jaksa enää liikkua niin kuin nuorempana. Silloin juoksin aerobikeissä monta kertaa viikossa. Nyt olis kaikkea uutta mukavaa tarjolla, mitä ei 20 vuotta sitten ollut, mutten mä jaksa mennä, kun en kehtaa... Ratsastusta olen harrastanut lapsesta saakka, koska vanehmmillani on hevostila, jossa itsekin työskentelin kunnes jouduin vaihtamaan alaa allergian takia. Hevosia on yhä, että ilmaiseksi pääsis sitäkin mahtavaa harrastusta jatkamaan mutta ei kestä nousta niiden selkään edes kovin enää.  

Kaksi ihanaa koiraa minulla on tässä, ja niiden kanssa käveleskelen. ystävien tai puoliosn kanssa lenkillä ei jaksa pysyä heidän vauhdissaan edes mukana...

Toivottavasti saan elämälleni uuden suunnan, ja jaksan uskoa hoikempaan huomiseen... Tavoite tällä matamilla on päästä mimmin mittoihin   

Heippa MatamiMimmi!  Kiva, kun tulit porukkaan. Odottaminen tuntuu pitkältä silloin, kun se on edessä. Itsellä projekti käynnistyi viime elokuussa ja nyt odottelen aikaa kirurgille. En osaa sanoa, kuinka pitkään sinun alueellasi saa ootella, mutta nyt kun olen tässä projektissa edennyt, niin äkkiä aika menee. Ja kuten varmaan olet lueskellutkin, niin tyytyväisiä täällä ovat sekä julkisen, hitaamman reitin että yksityisen puolen nopeamman reitin läpikäyneet. Itse mielummin odotan kuin otan lainaa. Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa. Mutta suunta ja toiveet on kaikilla samat.   

Pidä ajatuksesta kiinni MatamiMimmi!!!
Itse olen kulkenut piiiiitkän polun PHKS. Lähete sairaalaan lähti jo 10/2011. Tässä on ollut siis aikaa totutella, kypsytellä ja varmistua päätöksestä. Minulla leikkaus edessä parin viikon päästä ja nyt eneilyä takana viikko. Kertaakaan ei ole tullut mieleenkään, että pitäisikö sittenkään. Keskustele terveydenhoitajan kanssa millainen elämänmuutos olisi edessä. Uskon, että tein parhaimman päätöksen pyytäessäni leikkaukseen.

Kiitos kannustuksesta.

Min olen kahden vaiheilla, alanko jo ennen ensimmist terkkarikynti jo kokeilla painonpudotusta, tutuilla menetelmillä. Olishan se kaikki eteenpin, mutta sit ajattelen, ett se torppaa kokonaan ajatuksen leikkaukseen pääsystä, jos sattuis että painoindeksi olisi tippunut hieman. Ei siihen terkkariaikaan toki ole kuin 3 viikkoa...     en malta en malta... Oispa lottovoittaja suuremmalle summalle ku 8 euroa niin en odottelisi kovin kauaa...  

Ymmärrän, että muutokset on tapahduttava oman pään sisällä. Olen tietoisesti koittanut pienentää kuitenkin ruoka-annoksia, ja näitä sheikkejä ja keittoja (Oriflamen, sattuneesta syystä   ) ottanut välipalaksi, ettei menis mässäilyksi vallan.

Päivät menee ihan jees, mut illat, ja vkl kun olen töissä, onkin hieman hankalampia. Minulle kuuluu "esimerkkiruokailu", ja pitää koittaa syödä aina kaikkea, ja sitä on tarjolla    iltapalalla teetä ja leipää, se kai se vaikein paikka. Lihavana on jotenki vaikee olla ja koittaa syödä terveellisesti, kun sitten ihmetellään et mikä ihmeen sekotus sulla on tossa kupissa...

Tänään kauppareissulla "isolla kylällä" käytiin syömässä, rullakebabia. No, kerrankin järki tuli mukaan, vaikka mikään ei ois estäny mättämästä kokonaan. Söin vain noin 1/4, ja sit pakkasin lopun folioon, olkoon siinä tyttärelle illaksi    Minulla siis on sisua jättää syömättä, vaikka se on maksettu    Voi kun aika menisi, ja pääsisin juttelemaan edes jo.

Voi miten tuttua on tuo malttamattomuus....   
Sanoin aikanaan lähettävälle lääkärille siis marraskuussa 2011, että olemme lähdössä Thaimaahan kuukaudeksi ensi vuoden alussa, että voitko laittaa lähetteeseen maininnan, että eivät lähetä aikaa sille ajalle....no huh huh....lähetteen jälkeen ensimmäisen kerran kuulu jostain jotain syyskuussa 2012 ja se oli sisätautilääkäri. Pikkasen huvitti jälkikäteen kun pienessä mielessäni olin ajatellut tämän pikkasen nopeammin menevän.
Nyt tässä on mennyt vuosi jos toinenkin. Sanoin kavereille, että jos olisin tämän tiennyt lähetteen lähtiessä olisin varmasti kävellyt pankkiin ja lainan hakuun. Nyt en periksi enää anna...nyt voi sanoa jo, että vajaa kaksi viikkoa niin odotus palkitaan. JEI!!   
Toivottavasti alueellasi on lyhyemmät jonot. Sisätautilääkäri pahoitteli aikoinaan jonon pituutta ja totesi, että koskaan PHKS ei ole ollut näin kurjaa tilannetta ja toivotaan, että saadaan lisää leikkaavia lääkäreitä taloon.
Kärsivällisyyttä odotteluun....sitä tarvitaan!!!

Onkohan siellä lahdessa eri jono meille keskisuomalaisille, mulla meni koko prosessiin vuosi ja kirurgin tapaamisesta 2kk...  

Huomenta!!
Siis mitä IHMETTÄ Meevin?? Aika mielenkiintoista täydyn todeta. Onneksi leikkausaika tiedossa....olisin muuten saanut hepulin. Sen hepulin olisi kuullut muutkin. Aina ei voi voittaa...

Tsemppiä vaan! Mut leikattiin 19.8.2013 ja nyt on -29,5kg pois ja näistä pari kiloa pudotin ennen leikkausta. Olen niin tyytyväinen, kyllä kannatti.

No niin, sain aikaiseksi varata jopa lääkäriajan pelkän terkkariajan lisäksi. Ne onkin nyt sit peräkkäisinä päivinä    Onnistuin huonosta lääkäritilanteesta huolimatta saamaan "omalle lääkärille", joka tuntee mun historia jo tyttären odotusajoilta saakka, ja tietää mm verenpaineeni ja sen hoitohistorian. En tiiä onko vikatikki vaiko eikö...

Vastaanototon hoitaja (sattuu olemaan mun pikkuserkku tai pikku-pikkuserkku    ) kysyi mitä laitetaan ajan syyksi. Sanoin, että laita verenpaine ja muut liikalihavuuden tuomat ongelmat. Se puuskahti että eihän hän nyt noin voi kirjoittaa      Ja totesi, että sukuvika, samat ongelmat hänelläkin. Tosin, eipä hällä tuota ylipainoa ainakaan NIIIN paljon ole   

No. Jokatapauksessa. Aika varattu. Ja tk:n puolelle, ei yksityiselle, ei työterveyteen, eikä Viroon    . Kuinka te olette ottaneet asian puheeksi sen ENSIkerran lääkärille?? Ajattelin kirjoittaa valmiiksi laihdutushistoriani, kaikki painonvartijoilla saavuttamani tulokset ja kaikki muutkin, ja kuinka ne on aina tulleet takaisin muutaman (kymmenen) lisäkilon kanssa.... Mitä muuta? Liikkumisongelmat, se, ettei jaksa käydä lenkillä laihtuakseen, se ettei jaksa portaita kulkea hengästymättä..... Mitä ihmettä mä "keksin" tosielämästäni kertoa, että se puoltaisi jatkoon pääsyä......

  AUTTAKKEEE   

Hei Matamimimmi. Hyvä on irjoittaakin laihdutushistoria valmiiksi, tarkkaan miettien. Minä sen kanssa vaan menin vastaanotolle ja sanoin, että alan jo olla epätoivoinen tämän painon kanssa ja olen ajatellut leikkausta. Sainkin lähetteen heti ekalla kerralla ja siitäkin eteenpäin menin aina eka kerralla joka paikasta, koko hommaan meni eka käynnistä leikkuuseen aika tasan vuosi.
Nyt alkaa leikkuusta olla kolme kuukautta ja kovin olen tyytyväinen.

  Mahtavan "helposti" sulla edennyt. Jospa mullakin    Tosin tämä samainen lääkäri on monesti sanonut: sun pitää vaan yrittää laihduttaa.... Voi vee jos se sanoo nytkin... No, olenhan mä toki yrittänytkin... Ja jos ei tuolta onnistu, sitten jotain muuta kautta   

Hyvin olet valmistautunut, laihdutushistoria, oma motivaatio ja riittävä ylipaino on kaiken a ja o. Mulla myös meni koko matka leikkakseen erittäin helposti. Työterveyslääkäri oli mulle leikkausta itse jo ehdottanut vuotta aikaisemmin, joten oli myönteinen asialle. Kun itse olin asialle kypsä, homma sujui kuin rasvattu, eikä missään vaiheessa tarvinnut ketään suostutella leikkausprosessin aikana.

Oletko ollut ene-ryhmässä tai laihduttanut ravitsemusterapetin tms. "valvonnassa"? Voihan se olla, että lääkäri ohjaa sellaiseen vielä ennen leikkausta, eli varmaan on paljon lekurista kiinni. Tuo " yritä laihduttaa" ei kyllä paljon lämmitä! Hyvä että sulla on vaihtoehdot auki moneen suuntaan, kyllä se leikkaus sieltä ajallaan tulee! Tsemppiä.

En ole vielä missään ryhmässä tms laihduttanut, mutta se terkkarikäynti on sellaisen alku siis tk:n ryhmiä jos ajattelee. Ryhmät ei varmaan mulle sovellu aikataulujen takia kun teen pääsääntöisesti iltatultä, mut terkkari tietää tämänkin, ja henk.koht ohjauksesta olemme puhuneet

Moi
Olen keskustellut tästä leikkaushaaveestani muutamien kanssa. Ja kuulin, että OYSistä ois tullu joku radio-ohjelma, jossa kerrottu et leikkauksia vois tehä enemmänki... Ja kuulin myös, et oman "terveyspiirin" alueella on laitettukin ihmisiä leikkaukseen, että ainakin osa lääkäreistä katsoo suotuisasti asiaan. No, sepä jää nähtäväksi...  

Mulla on alustava leikkuaika 3.6 ja jos se toteutuu niin koko prosessiin on mennyt alle vuosi. 25.6.13 hain yksityiseltä lähetteen sisätaudeille konsultaatioon lihavuusleikkausta varten ja siitä se sit lähti. Mut leikataan siis Päijät-hämeen keskussairaalassa. Tsemppiä!

Hienoa! Pääset kuntoon ennen kesän helteitä   Mulla prosessi käynnistyi elokuussa työterveyshuollon lähetteestä ja tänään on aika kirurgille. Saa nähdä, miten homma etenee....

Tsemppiä

Jännittää!!! Istun aulassa ja odotan myöhässä olevaa lääkäriaikaa jossa pitäis pamauttaa toive ja halu ilmoille!! Jostainhan se lähtee, ja se lähtee nyt. Jos ei ole suostuvainen, sitten mietitään muuta...

Tsemppiä MatamiMimmi!!!!

JESSSSSSSSSSSS

Kerro toki vähän lisää!   

Kuulostaa hyvältä   

Nyt olen kotona ruokaa laittamassa, piti kuitenkin jessit heittää heti kännykällä   
Aika oli tunnin myöhässä, ja meinasin jänistää. Kaikki hienot alustuspuheet unohdin, ja heitin kissan pöydälle heti: "Päivää, mulla liian korkee verenoapine lääkkeestä huolimatta, ja mä haluan laihutusleikkaukseen. Piste." Lääkäri katsoo hieman, on tovin hiljaa, ja aloittaa juttelut.

Eilen kävin terveydenhoitajan vastaanotolla (heh, sekin yksi seikkailu, odotin väärässä aulassa, ja kumpikin tahoillamme ihmettelimme kun ei huudeta sisään, ja ei näy asiakasta   ) juttelimme ruokailusta, laihduttamisesta, ruokailutottumusten muuttamisesta pienin askelin jne jne jne. Paino oli 101. Se oli 2 kiloa vähemmän kuin viimeksi puntaroidessani, mutta toki 5 kiloa vähemmän kuin pelkäsin sen olevan   

Molemmille läväytin laihdutus-lihomislistan eteen, samoin syyt miksi haluan leikkaukseen. Kumpikaan ei tyrmännyt. EI TÄMÄ LÄÄKÄRIKÄÄN!!!!!   Olen ihmeissäni. Minulle määrättiin jo eilen kaikki mahdolliset verikokeet, jotka liittyy sekä verenpaineeseen, että mahdolliseen leikkaukseen, sokerirasituksineen päivineen. Nyt etenee homma niin, että käyn verikokeet, käyn seuraavan puntarikäynnin terkkarilla, ja hommaan soittoajan 7.4 samaiselle lääkärille. Hän katsoo verikokeiden tulokset, ja SEN JÄLKEEN LAITTAA LÄHETTEEN ETEENPÄIN. Hän kysyi, malttaisinko odottaa 3 viikkoa vielä ennen kuin lähetettä eteenpäin, ja selitti, että verikokeita ja sydänfilmejä jne otetaan jokatapauksessa ennen kuin mitään tapahtuu, ja ymmärsin, että koska niille on jo aikaa varattuna, se osaltaan on hyvä juttu ja SAATTAA nopeuttaa....                

Oi jessus!!!!! Sit hän toki kysy tykkäänkö makkarasta. No tottahan toki mä grillimakkarasta tykkään    se voi kuulema olla este.... no, sanoin topakasti, että no minäpä jätän sen pois, ja keksin vaihtoehdon. Sanoin, että alan pitämään hieman kirjaa kuinka ruokailutottumuksiani muutan....  

No. Se eka askel on otettuna. Ja ei tarvinut ees vängätä ja perustella kauheesti. Mutta se saanko mä lähettettä eteenpäin, on toinen juttu. Lääkäri varoitteli, että saattavat katsoa etten ole leikkauksen tarpeessa, ja saattaa tulla parikin kertaa lähete takaisin, eli siis antoi ymmärtää, että ensimmäiseen kielteiseen ei pysähdytä   

Nyt sitte etiä päin. SE EKA ASKEL ON SIIS OTETTU!!!!!!

^ Miksi grillimakkara pitäisi jättää kokonaan pois?  Lihahan on siinä jauhettua. Kyllä se mulle maistuu ja alas menee iloiseen edelleen näin leikkauksen jälkeenkin.. ilman kuorta tuon syön ja hitaasti.

Pippuripihvi täytynee unohtaa, jos ei sitä todellakin kypsäksi ja mureaksi paistettua jostain löydy..mutta sitten se ei enää olekaan kunnon pippuripihvi.