Mievaan kertoo tarinansa

Hei vaan kaikki!

Aluksi mie kerron vähän itestäni, ni tiiätte millanen tapaus oon:

- 23-vuotias naisihminen, syntysin Etelä-Karjalasta, mutta tällä hetkellä asustelen Satakunnassa Porin kupeessa. Painoa tällä hetkellä suurin piirtein 125kg ja pituutta 177cm. Tammikuun 1. päivänä tänä vuonna kiloja oli 147, omin avuin olen siis jo saanut työtä tehtyä..

- Koko elämäni ajan olen ollut ylipainoinen, ihan pienenä lapsena olen jo käynyt kaiken maailman "pienet pyöreet"-ryhmät, koulun terveydenhoitajien vastaanotot, ravitsemusterapeutit sun muut. Vaan ei mikään ole auttanut, aina on paino vähän ollut noususuunnassa. Jo 11-vuotiaana muistan painaneeni yli 100 kiloa, olin tuolloin kyllä aika pitkä ikäisekseni. Jotain 165cm..

- Keväällä 2007 moninaisten lääkärikäyntien jälkeen etsittiin syytä erittäin korkealle verenpaineelleni (1655/115) sekä romahtaneille, ennen niin hyville, hemoglobiiniarvoilleni.. Tällöin huomattiin ultraäänellä, että vatsaontelossani oli todella suuri, hyvälaatuinen kysta. Siitä sitten mentiinkin kiireen vilkkaa jo seuraavalla viikolla leikkuriin, ja vatsastani poistettiin 10kg kokoinen kysta. Leikkauksen jälkeen painoin muistaakseni 125kg - eli tänään (12.12.13) olen samoissa mitoissa kuin 16-vuotiaana   

- Sittemmin parisuhteen sun muitten sohvaherkkuttelujen myötä on painoa tullut, välillä olen sitä poiskin saanut. Liikunta ei ole ikinä miuta kiinnostanut, olen oppinut alakoulussa jo vihaamaan sitä..

Vajaat 3v sitten miulla todettiin II-tyypin diabetes, kohonnut verenpaine onkin ollut jo kymmenisen vuotta... Lääkkeillä ja ruokavaliomuutoksilla olen saanut alun kankeuden pidettyä sokeriarvot "ihan hyvinä", mutta painoa en ole ennen tätä kuluvaa vuotta saanut radikaalisti pudotettua. Verempainekin on tasoittunut laihtumisen myötä, mutta vielä syön lääkkeitä siihenkin.

Diabeteksen takia olen käynyt puolivuosittain Satakunnan keskussairaalan sisäpolilla ja aina käydessäni olen nostanut esiin toiveeni mahalaukun ohitusleikkauksesta. Tähän päivään asti miuta hoitaneet lääkärit ovat evänneet toiveeni ihan ehdoitta. Viime vuoden joulukuussa lääkäri tosin sanoi, että JOS saisin kunnolla painoa pois ensin, niin katsellaan sitten..

Tänään se sitten tapahtui! Oli uusi puolivuotisaika, ja nostin taas tämän lemppariaiheeni esiin - ja kas ihmettä! Lääkäri lupasi kirjoittaa lähetteen kirurgille tms. ja nyt sitten vain odotellaan :)Hän oli kuulemma vain halunnut varmistua siitä, että olen tosissani menossa leikkaukseen ja ymmärrän, että toimenpide on radikaali ja pysyvä. Jono leikkuupöydälle on kuulemma puolisen vuotta. Ei mikään paha mielestäni.

Ajattelin tähän ketjuuni kirjoitella omat kuulumiseni aina kun jotain uutta on, niin pysyy sitten itselläkin tallessa. Satakunnan alueelta olisi kiva kuulla myös kokemuksia, itse kun en tunne ketään täällä päin Suomessa leikattua / leikkaukseen menossa olevaa.

Onnea matkallesi, toivotaan, että kaikki menee sujuvasti ja pääset kohtuullisessa ajassa eteenpäin

Tervetuloa joukkoon mukaan ja tsemppiä odotukseen...   

Tervetuloa =)

Heippa Mievaan   

Ollaan saman sisätautipolin asiakkaita. Kävin siellä toistamiseen tämän viikon tiistaina (ensimmäisen kerran lokakuun alussa) ja nyt lääkäri lupasi laittaa lähetteen kirurgille. Yhtään en tiedä, millä aikataululla asiat etenee, mutta puolen vuoden jonosta puhuttiin. Tarkoitetaankohan sitä puolta vuotta siitä eteenpäin, jos kirurgi laittaa asian eteenpäin???? Ja kesällä ei leikata, mikä on ihan ymmärrettävääkin. Mutta siis meillä on lähetteet lähteneet samoihin aikoihin. Itse sain ensimmäisellä käynnillä lokakuussa aika tylyä kohtelua... Tämä toinen lääkäri oli asiallinen ja keskusteleva   

Moikka, Mievaan! Mukava, että tulit porukkaan!  

Tötterö: Tuossa lueskelinkin pikapikaa viestejäsi, ja tiedänkin tuon "tylyn" tyypin. Pari kertaa olen hänen juttusilla joutunut käymään - onneksi sitten vaihtui lääkäri. Ja vaihtui vielä uudemmankin kerran. Nämä pari muuta vanhempaa naisihmistä ovat olleet ihan mukavia ja melko ymmärtäväisiäkin. Miulle tää lääkäri sanoi torstaina, että kesän kynnyksellä pääsisin leikkaukseen, en sitten tiedä onko näin. Ja sanoi sitten, että ymmärtää kyllä jos en juuri ennen kesää leikkaukseen halua   No ihan varmasti haluan heti kun mahdollista, olkoot kesä tai ei..

Toi kyseinen sisätautilääkäri on tainnut tulla aikas monelle tutuks negatiivisella asenteellaan. Yks hänen käsittelyssään ollut. Mut hyvä et asiat kummiskin etenevät ja eikäs liian pian. >Tää on vaan mun mielipide.

Juu, ikävää, että yhden lääkärin mielipide on niin ehdoton.   Mutta meillä, Mievaan, nyt homma kuintenkin etenee, joten tiedä, vaikka oltaisiin samoihin aikoihin itse asiassa kiinni  En mä kyllä tiedä, millaisilla systeemeillä asiat arvioidaan ja laitetaan järjestykseen, jos ei mitään varsinaisia esteitä tutkimuksissa tule leikkaukseen.

Kenenkäs juttusilla muuten kävit, kun lähetteen sait?  

Mulla ei itsellä ollut ylös kirjoitettuna lääkärin nimeä. Olisko ollut Taina.... Sukunimi tais olla kaksiosainen.

Tainalla kävin minäkin, ja sukunimikin oli kaksiosainen :)Eiköhän asioitten luulisi sitten suht samanaikaisesti etenevän, jos ei mutkia matkoihimme tule.

Maaliskuun puolivälissä pääsen käymään kirurgian poliklinikalla, tänään tuli lappu postissa.
Nyt sais aika vaan kulkea sitten hyvinkin nopsaan  

Moi!
Vasta parikymppinen ja kakkostyypin diabetes.
Kuulostaapa tutulle. Siitä onneksi on mahikset parantua!
Pärjäätkö ruokavaliolla vai pitääkö ottaa nappeja tai piikittää?
Silloin kun mulla 21-vuotiaana todettiin db2 niin jouduin alottaa suoraan piikeillä koska maksa ei olis lääkkeitä kestänyt. Mut leikattiin Helmikuussa 2013, insuliinit jäi pois ennen pääsiäistä.
Tsemppiä!

Onhan tuota käytössä ollut jos vaikka ja mitä.. Aluksi kokeiltiin pelkkiä tabletteja eikä saatu arvoja niillä tarpeeksi matalaksi, niin annottiin erityiskorvausoikeutta Victozaan, jota sitten käytin yhdessä tablettien kanssa ihan menestyksekkäästi. Ennen erityiskorvausoikeuden saamista jouduin hetken aikaa piikittämään insuliinia...

Victozan menettäessä erityiskorvausoikeutensa vaihdoin vastaavaan valmisteeseen, kerran viikossa pistettävään Bydureoniin - ja hyvin tuo tuntuu auttavan yhdessä tablettien kanssa. Viimeksi oli pitkäaikaissokeri 5.6   

En osaa sanoa, olisinko laihtunut yhtään ilman näitä piikkuapureitani, Victozalla varsinkin kun tuntui olevan ruokahalua vähentäviä vaikutuksia. Ruokavalioni yritän toki pitää mahdollisimman hiilarivapaana, siinä enemmän tai vähemmän onnistuen sitten.

Mun tk lääkäri oli nihkee leikkauksen suhteen ja ehdotti victozaa myös, mutta kieltäydyin siitä. Ei myöskään antanut lähetettä eteenpäin. Minäpä olinkin kiero ja kysäisin suoraan sisätautilääkäriltä lähetteen kun sinne oli toinen lääkäri laittanut lähetteen. Alunperin mun piti jutella sisätautilääkärille tablettihoidon mahdollisesta aloituksesta, mutta kiilasin tablettien eteen ja pamautin lääkärille että haluan leikkaukseen ja sit ku se asia on puhuttu niin voidaan puhua niistä tableteista. :3 Hähää
Tuo db2 on kyllä katala. Paljonko piikitit insuliinia silloin kun sitä piti vielä käyttää? Mulla oli parhaimmillaan sen 210 yksikköä levemiriä..
Leikkauksen jälkeen mulla on enemmän ollu liian matalien kuin liian korkeiden sokrujen kans. Pari kertaa meinannu lähtee jalat alta ku sokerit on romahtanu.

Eipä tuota insuliinia tarvinnut paljoa käyttää, oliskohan maksimit ollut jossain 40 yksikössä. Just kun sain hilattua annoksen muka-sopivaksi, sainkin ostaa victozaa jo halvempaan hintaan.

Aterianjälkeiset sokerit ei itsellä lääkityksen alaisena ole olleet ikinä mitään korkeita, vaan ongelma ovat olleet nuo aamusokerit, etenkin jos olen nukkunut piiiiiiiiitkääääään. Silloin ne vasta korkealla ovatkin olleet   Sinänsä outo ihminen olen, että 6h paaston jälkeen sokeri on matalampi kuin vaikkapa 10h paaston jälkeen...

Kovasti olen toiveikas että lääkityksestä saisin luopua joskus sitten leikkauksen jälkeen   

Vuoden vaihtuessa tuli taas hylättyä kaikensortin turhat hiilihydraatit, jotta saisin ainakin nuo joulun tienoilla kertyneet höttökilot lähtemään veks. Kaloreita lasken myös, taas kerran. Keskiviikkona latailin puhelimeen jonkunlainen urheilusovelluksen, ja sen innoittamana yritän nyt jaksaa lenkkeillä sen 3krt/vko. Kunto kun on mitä on, niin ihan kävelylenkeistä on puhe. Johonkin väliin pyrin hölkkäämään muutaman lyhtypylvään välin hengästyäkseni kunnolla   

Keskiviikkona kävin lenkillä, perjantainakin. Tänäänkin aion mennä, kunhan tuo hämärä kietoo kunnolla punkeron lenkkeilijän suojiinsa...

Mie ostin itselleni uuden työpaikan kunniaksi tuon Polarin Loopin, aktiivisuusmittarin, ja se kyllä motivoi ihan eri tavalla. Illalla kun huomaa, että jaa, sitä saisi päivän aktiivisuudet täyyteen jos kävisi puolentunnin kävelyllä, niin sitä jopa tulee lähdettyä.

Tosin minulla se mittaa myös sykenmittarin kanssa hikijumpat yms. eli ajaa monta asiaa. Mutta kiva motivaattori kuitenkin

Jee! 1.1. jätin siis kaikki turhat hiilarihötöt pois ja lisäksi olen nyt käynyt joka toinen päivä käpsyttelemässä n. 4km lenkin iltasella. Tänään vaaka näytti -4.9kg   

Heippa Mievaan   

Me tässä edetään aikalailla ritirinnan, kun kirurgian ajatkin on ihan samoihin aikohin!! Sulla on kova tsemppi näköjään muutenkin. Voisitko ihan pikkasen laittaa tota painonpudotusmotivaatioo tännekin päin tulemaan, pliis???   

No helou!

Tsemppiä lisää roimasti kun viime kesänä ostetut farkut lähinnä soi jalassa, eikä nyt tässä vaiheessa enää huvittaisi ostaa ainakaan ISOMPIA housuja yhtään paria   Niin ja viime kesänä ostettua uimapukua olisi myös ihan kiva käyttää... Hiilarittomuus kyllä toimii kohdallani, ensimmäisen viikon kyllä särki pää ihan jatkuvasti, eikä meinannut illalla uni tulla mitenkään. Kun sitä ylimääräistä virtaa sitten löytyikin jostain   

Nyt on kyllä lenkit jääneet tekemättä - niin innokas en ole, että tuohon pakkaseen menisin huvikseni. Etenkin kun en tosiaan omista kunnollisia ulkoiluvaatteitakaan... Ja jotenkin olen nyt saanut nilkkanikin murjottua ja se kiukuttelee lähes jatkuvasti. Tarkoitus olisi kyllä käydä tohtorisedälle sitä näyttämässä, kun on ihan uusi vaiva tämä.

Nyt kun kiloja on karissut, niin yksi isoimmista ilon aiheista on se, että voin ostaa kunnollisia liikuntavaatteita. Varsinkin ulos tulee lähdettyä paljon helpommin, kun on sopivat vaatteet ja varusteet! Ja niitä saa ihan kohtuuhintaan ja tarjouksista, mikä ennen ei todellakaan ollut mahdollista.

Eilen kävin esim. luistelemassa 8 vuoden tauon jälkeen! Eikä edes koskenut jalkoihin,vaikka sitä pelkäsin.

Tämän aamun saldona -5.6kg. Lenkillä en ole siis käynyt, ja syömisrytmikin on ollut hakusessa kaikenmoisten reissujen takia. Joten olen oikeinkin tyytyväinen pudotukseen   

Tänään onkin sitten vuorossa tämän kuukauden ensimmäinen Syö mitä haluat-päivä - vaan kylläpäs tulikin tänkkapå mitä kauppalappuun sitä rustailisikaan. Nuo kaikki hötöt kun jätti pois, niin tuntui ettei jäljelle jää "miään". Ja tänään en kokenut himoitsevani edes kovin montaa höttöä   

Noooo, kauppalistalle päätyi Salt & Vinegar-sipsit sekä kaupan pakastepizza (syystä, että en vaan tänään jaksa tehdä mitään ruokaa..) Suklaata löytyy kyllä ihan kotoa, niin sitä ei tarvinnut kaupasta kirmata hakemaan. Ennen oli hurmioitunut pastan ja perunalisäkkeiden ystävä, vaan eipä nyt kyllä tee niitä yhtään mieli.

Yksi täytepitko on pakastimessa, pohdiskelen juurikin otankos sen sulamaan vai en. Nyt jos en sitä syö, niin joutuu pullapoloinen värjöttelemään pakastimessa ensi kuun puolelle..