Ati alkutaipaleella

Hei. Täälä uusi foorumilainen...lihava sellainen. Olen miettinyt leikkausta jo vuosia. Kerran kävin yksityislääkärillä, joka tehnyt leikkauksia suomessa jo pitkään ja hän pelotteli minua sillä, että kun minulta on sappikivet leikattu 70-luvulla, maha kokonaan auki tekniikalla, niin mahdollist kiinikkeet voivat estää tähystysleikkauksen.
Nyt olen kuitenkin tilanteessa jossa paino 137/pituus vain 163 eli indeksi 51. Olen lähes liikuntakyvytön, toiseen polveen laitettiin keinonivel kaksi vuotta sitten ja se on jotenkin virheasennossa ja jalka "romahti" nilkasta ja jalkapöydästä niin että kävelen leikatulla jalalla jalan sisäsyrjällä ja se kipeytyy rasituksessa...vähäisessäkin. Toisessa polvessa luu hinkkaa luuta. Se on Coxsaan leikkausjonossa mutta pitäisi laihtua 105 kiloon ennen sitä....ja oikeasti olen vain lihonut.
Ikää minulla on 57-vuotta. Soitin eilen Oulun diagonialaitoksen laihdutusklinikalle, koska tuli niin mitta täyteen kipua jaloissa ja itseäni.
Sieltä kerrottiin että yksityispuolen leikkaukset Oulussa tehdään terveystalossa. Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi, että välittää numeroni sinne sairaanhoitajalle. Eilisen ja tämän päivän olen odotellut soittoa, ei ole vielä kuulunut.
Leikkaus pelottaa ja mietityttää tuon sappiarven takia, ja myös tuttapiirissä on leikattuja joille tullut komplikaatioita leikkauksen jälkeen.
Olen kuitenkin ihan toivottomassa tilanteessa. Laihduttamisesta tiedän teoriassa kaiken, vaikka unissa ja takaperin. Laihduttanut olen elämäni aikana varmaan 2 kertaa painoni.
Onko täällä ketään jolla olisi samanlainen sappikivileikkaus vuosia ennen laihdutusleikkausta tai muita vatsan aluen vanhoja arpia. Toki tiedän että kiinnikkeiden muodostuminen leikkausarpeen on yksilöllistä. Pelottaa mutta vaihtoehdot vähissä.....

Eilen soittelin Terveystaloon, ja näillä näkymin lähden Helsinkiin info-tilaisuuteen 11.11 ja samalle reissulle yritetään järjestää ravitsemusterapeutin ja kirurgin tapaaminen.
Jos leikkaukselle ei ilmene estettä, se tapahtuisi tammikuussa, tai ehkä jo ennen joulua.
Jännittä, pelottaakin, mutta samalla helpottavaa kun olen lähtenyt ottamaan näitä askeleita, enkä vaan enää päässäni pyöritä näitä asioita.

Hei taas!
Tässä olen lueskellut näitä tarinoita ja paljon tietoa tulee tätä kautta. Mahtava juttu!
Semmoseen asiaan kiinnitin huomiota, että monet on ennen leikkausta pystyneet pudottamaan isojakin kilomääriä.
Itselle tuo tuntuu todella vaikealta. Ennen niitä kiloja sain pois, tosin ne on aina tulleet lisien kanssa takaisin.
Nyt kun keskustelin puhelimessa hoitajan kanssa , hän kehoitti heti aloittaamaan useiden pienten aterioitten syönnin. Eilen sitten aloittelin, mutta illalla taas sitten repsahdin kaikkea muuta kuin pieneen ateriaan ja kamalan syyllisyyden kanssa.
Onko teille muille tuottanut vaikeuksia saada vaaditut kilot pois ennen leikkausta?
Tuntuu että oon niin paljon jojotellut, että ovat todella lujassa..Ja ilmeisesti kilojen pois saannilla ennen leikkausta on iso merkitys komplikaatioiden kannalta. Kertokaa miten olette onnistuneet.   

Itse lisäsin proteiineja ja kasviksia. Jätin höttöhiilarit pois. Jouduin sit jättämään kokonaan gluteiinittoman viljan pois. Mut aatele kun tulee kohnuri ja mässäily olotila, et tää on viimoinen kertta kun laihdutan. Ja tule tänne lukemaan viestejä niin se varmasti motivoi. Mua ainakis motivoitti. Ja täältä saat aivan varmasti porukalta tukea kun kerrot kun on vaikiaa. Täällä on mahtavaa porukkaa. Ja kaikki olemme käyneet samat ongelmat lävitse tavalla taikka toisella. Tsemppiä, onnistut kyllä  

Moi Ati ja tsemppiä! Toivottavasti leikkaus olisi sinulle mahdollinen.

Minä olen myös ikuinen jojoilija, ja lähtönumeroni ovat hyvin lähellä sinun lukujasi, painoindeksini oli varmaan hiukan korkeampi kuin sinulla. Olin ihan toivoton painoni kanssa keväällä. Tieto leikkauksesta toi valoa tunneliin!
Tein justiinsa samoin kuin Eija-Stiina: vaihdoin ekaksi vaalean leivän kuivaan varrasleipään, ja johon alkoi pöhötys laskea. Viimeiset viikot kyllä pystyy olemaan pussikuurilla, kun tietää että viimeistä kertaa laihdutetaan.

Kerron sinulle mielelläni vaikka yksityisviestillä Terveystalosta, jossa minut on juuri leikattu. Laita vaan vapaasti kysymyksiä tulemaan.

Heissan! Täälä ollaan vähän sekavissakin ajatuksissa. Olin eilen ja tänään lääkärin ja ravitsemusterapeutin luona sekä infotilaisuudessa.
Aamullisella lääkärikäynnillä hän heitti, että mahdollinen leikkauspäivä olisi jo 4.12. Tuliaisena minullaon tähystys ja verikoe lähete.
Toki olen mielessäni leikkauspäätöksen tehnyt. mutta kuvittelin sen menevän ensivuoden puolelle.
Toki voin itse päätökselläni siirtää sitä....mutta mitä sekään hyödyttää.
Toki tuo tähystyskin voi tuoda yllätyksiä...ainahan se on mahdollista.
Se mikä mietityttää on kun lääkärikin päässään laski, että ehdin nutrata neljä viikkoa, mutta oman kalenterini mukaan vaan kyllä kolme. Indeksini on kuitenkin 54...eli mahtava luku. Kiinnikkeistä lääkäri oli sitä mieltä, että jos niin sattuisi jotta niitä olisi todella paljon leikkaus vaihtuisi vaan sleeveksi. Eli tälläisissa tunnelmissa palasin Helsingin reissussta. Leikkaus tapahtuisi tod.näk. Oulun Terveystalossa. Ei voi sanoa ettei jännittäisi. Miten isoilla indekseillä itse olette menneet leikkaukseen?

Moi Ati,

Mulla oli painoindeksi n 47 leikkauspäivänä. Ennen eneä bmi oli n 50, eli kymmenisen kiloa putosi enellä. Ene kannattaa siis ottaa tosissaan! Paino putoaa hienosti, kunhan vain noudatat ohjeita.
 
Minä luulin vielä keväällä, että en koskaan enää pysty ja jaksa laihduttaa, mutta niin vain onnistui, kun ajattelin tekeväni leikkauksesta  helpomman. Minulta oli leikkauksesssa löytynyt jonkin verran sektiosta peräisin olevia kiinnikkeitä, mutta ohitus pystyttiin tekemään.

Kirurgi on ammattilainen arvoimaan sitä, miten ja milloin leikkaus sinulle soveltuu. Itse ainakin luotin vankkumatta Oulun Terveystalon kirurgiin ja hänen kokemukseensa. Lääkäreidenkin tavoitteena on sinulle turvallinen leikkaus.

Ja sinun tehtäväsi on arvioida, onko sinulle oikeampi ajankohta joulu- vai tammikuu. Kerrot ylempänä, että olet miettinyt asiaa jo pidempään. Henkinen valmistauminen elämänmuutokseen ja muuttuvaan ruokailuun onkin vähintään yhtä tärkeää kuin hyvin mennyt ene.

Nyt kun minun leikkauksestani kulunut kuukausi, olen todella tyytyväinen painonpudotukseen (8 kg leikkauksen jälkeem) ja vointiini. Mutta pakko on sanoa, että mikään laihdutusautomaatti tämä leikkaus ei ainakaan minulle ole. Ruokailuun pitää kiinnittää oikein tosissaan huomiota, eikä mielitekojen perään voi lähteä vieläkään seikkailemaan. Proteiinienkin saanti pitää varmistaa oikein ajatuksen kanssa. Paahtoleipää en uskalla kotiin ostaa, koska epäilisin repsahtavani. Tässä tuntuu olevan paljon yksilöllisiä eroja: joku ei voi syödä juuri mitään,  ja jollekin toiselle menisi ruokaa lähes entiseen tapaan.  Pysyvään painonlaskuun näyttäisi olevan täällä olevien kirjoitusten mukaan vain yksi tie: työ. Siis syömisen jatkuva kontrollointi. Kysy itseltäsi, oletko siihen valmis - ei projektina vaan pysyvästi.


Kuuntele itseäsi, sekä sydäntä että päätä! Yksityissairaalassa sinä olet asiakas, ja voit vapaasti valita myös tammikuun, jos se tuntuu paremmalle. Minä lykkäsin minulle ehdotettua aikaa kuukaudella, lähinnä työkiireiden takia, eikä se ollut sairaalalle mikään ongelma.

Jos valitset joulukuun, kannattaa aloittaa eneily vaikka jo huomenna. Tsemppiä! Kyllä sinä pystyt siihen, koska me muutkin olemme pystyneet! Ihan samojen tunteidenja ongelmien kanssa täällä porukka painiskelee.


Minulle voi lähettää myös yksityisviestiä.

Sen verran lisään tuohon ylläoleviin kirjoituksiin, että palstalaisista suurimmalle osalle on tosiaan tehty ohitusleikkaus kun se on eniten tehty leikkaus Suomessa. Jos sinulle kuitenkin päädytään tekemään sleeve kiinnikkeiden takia, niin älä missään nimessä säikähdä sitä. Sleevellä on mahdollista saada vähintään yhtä hyviä tuloksia kuin ohituksella (eikä tarvitse miettiä vitamiinien imeytymisiä). Itselle on tehty sleeve ja melkein 40kiloa on jo häipynyt ja 2. tyypin diabetes lääkkeet jäi leikkuupöydälle.

Loppupeleissä sinä kuitenkin teet kaikki päätökset, niin ajankohdan kuin muunkin suhteen ja sinä olet se jonka on oltava tyytyväinen päätöksiin. Eli ota aikalisä jos siltä tuntuu, tai mene leikkuulle. Kyllä ne leikkaa vaikka ENEä olisi vain 3 viikkoakin. Tsemppiä

Hei!
Kiitos teille vastauksista ja myötäelämisestä  
Hoitaja Oulusta soitteli tänään ja yhdessä päädyimme siihen että ensivuoden puolella leikataan. Kerkiän rauhassa käydä nielemässä letkut ja eneilyt ja yrittää saada painoa alas ennen leikkausta. Luotan lääkäiin siinä että jos kesken leikkauksen muuttuu sleeveksi, niin se turvallisuuden vuoksi näin tehtävä.
Itsellekin tuli mielenrauha asiasta  
Eli matka jatkuu.....

Hienoa, että sait rauhan mielellesi. On tosi tärkeää pitää oma mieli tässä mukana, koska vain se auttaa pitämään loppuelämän terveelliset elämäntavat. Anna itsellesi aikaa, hengähdä ja tee kaikki ihan omaa terveyttäsi varten. Olet sen arvoinen.

Minullakin oli kauan sitten tehty sappikivileikkaus avoleikkauksena. Leikannut kirurgi sanoi, että leikkausaika vähän piteni siitä tulleiden kiinnikkeiden takia, mutta muuten ne eivät tuottaneet ongelmaa. Kyllä kokeneet kirurgit osaavat tehdä sen, mitä on tarvis. Tärkeintä on oma turvallisuutesi, ja siitä he eivät tingi.

Hienoa, onnea päätöksestäsi ja iloista valmistautumista leikkaukseen!

Ati huutaa heissan!
Olin eilen tähystyksessä, ei niin paha kuin pelkäsin, mutta löydöksenä oli koko corpus täynnä, siis TÄYNNÄ polyypppeja. Silmämääräisesti näyttivät hyvälaatuisilta, mutta koepalojahan niistä toki otettiin. Myös pieni palleatyrä löytyi. Onko totta, kun en huomannut lääkäriltä tarkistaa, että tähystystä ei voi tehdä leikkauksen jälkeen, ja mitenkä sinne vanhaan mahaan sitte pääsee katsomaan, jos siellä on jotain seurattavaa. Näissä mietteissä Ati

Ohitusleikkauksessa on tosiaan tuo, että vanhaan mahaan ei pääse kurkkimaan leikkuun jälkeen, kun sinne ei mene mitään tietä. Eli periaatteessa jos sinne on pakko nähdä niin se täytyy leikata auki jollain konstilla. Sleeve leikkausessahan ei tätä ongelmaa ole, koska se osa mahalaukkua jota ei tarvita nakataan roskiin, tai siis polttouuniin, joten se ei jää vatsaan toimettomana lillumaan.