Minut leikattiin 13.8 2013 Lahdessa :)

Aloin hakeutua leikkaukseen joskus viime syksynä ehkä marraskuussa, minulla ei ole saatu sokeritasapainoa kohdalleen koskaan, diabetes ollut vuodesta 2001 ja verensokerit taivaissa kaiken aikaa. Insuliineihin siirryttyäni alkoikin nopea painon nousu, joka oli v. 2009 suurimmillaan 148 kg, silloin pistin itseeni insuliinia 480 yksikköä vuorokaudessa ja diabeteshoitajani käski lisätä ruokavaliooni 2 välipalaa lisää joka päivä, tässä vaiheessa vihelsin pelin poikki ja aloitin hiilihydraatittoman dieetin, sain painoa alas 34 kg kahdeksassa kuukaudessa jo silloin olin pyytänyt ensimmäisen kerran lääkäriltäni, että pääsisin leikkaukseen, mutta se tyssäsi siihen, että olin itse saanut laihdutettua "liikaa" painoa.
Nyt syksyllä paino oli siinä n. 130kg, yritin taas talvella sitä pudottaa ja sainkin jonkin verran pudotettua, mutta sitten taas se lähti nousuun. Leikkauksesta alettiin puhua tammikuussa, asia eteni pikku hiljaa sairaalabyrokratian kiemuroista johtuen. Ensin tutkittiin sydän, kestääkö se leikkauksen, se todettiin hyväksi, vaikka minulle on tehty ohitusleikkaus ja pari pallolaajennustakin. Seuraavaksi oli vatsalaukun tähystys, joka tehtiin 19.4, sen jälkeen laitettiin lähete Kouvolasta Lahteen ja sen kulku Itellan matkassa vei 12 päivää ( kävellenkin sen olisi vienyt nopeammin) ja Lahdessa se seisoi viikon pöydällä, ennen kuin se näkyi heidän järjestelmässään.
Sitten minulle tuli toukokuun lopussa postissa kirje, joka sisälsi reseptin helikobakteerin häätöä varten joten, kun minulle ehdotettiin leikkausta jo kesäkuun alussa, jouduin sen perumaan, se siirtyi johonkin määrittelemättömään ajankohtaan syksyyn.
Kesäkuun lopussa kuitenkin ravitsemusterapeuttini soitteli ja kertoi, että leikkaus tehtäisiin 13.8. No sovimme hänen kanssaan tapaamisen, jossa sitten sain ohjeet nutraukseen, painoa oli taas 136.6 kg ja painoindeksi 42. Terapeutti laskeskeli, että painoa pitää tiputtaa ennen leikkausta 11 kg (8%).
No sitten aloitin nutraamisen, jossa en antanut aluksi yhtään periksi, terapeuttti soitti parin viikon jälkeen ja kyseli edistymistäni, jolloin painoa oli pudonnut 8,8 kg, tämän jälkeen alkoi nutrilett tympiä ja lisäsin päivittäisiin ruokiin salaatin, söin salaattia kaksi kertaa päivässä, eikä se mitään, mutta laitoin sen salaatin sekaan keitettyä kanamunaa ja savulohta pieniä määriä ja koska laskeskelin, että ne nostavat päivittäistä kalorimäärää otin pari pussia nutrileteista pois, kun leikkauspäivä vihdoin koitti, tai oikeastaan edellinen päivä, oli painoa tippunut 13 kg viidessä viikossa, olin itseeni tyytyväinen, vaikka sitä salaattia olinkin retkahtanut syömään. Leikkaus tehtiin sitten aamulla 13.8, olin ensimmäinen leikattava kyseisenä päivänä, sängyllä leikkaussaliin ja siitä itse leikkauspöydälle, esivalmisteluiden jälkeen nukutus n. klo. 8.15 ja sitten minut herätettiin siinä leikkauspöydällä klo. 10.10, kun piti itse taas siirtyä omaan sänkyyn, siitä alkoi matka heräämöön, jossa aloin olla enemmän tajuissani noin kahdentoista aikaan, kipuja oli siinä vaiheessa aika paljon ja sain kipupiikin, joka aiheutti pahoinvointia, siihen lisäksi laitettiin pahoinvointipiikki, joka tasasi oloa hiukan, en oksentanut
Iltapäivällä kolmen aikoihin minut vietiin osastolle, jossa nousin aika pian jo istumaan ja kävin vessassa. Seuraavana aamuna olisin jo päässyt sairaalasta pois, mutta hoitajien vinkeistä vaarin ottaneena jäin kuitenkin vielä yhdeksi yöksi katsomaan tuleeko mitään ongelmia.
No sitten 15.8 lähdin sairaalasta vihdoin kotiin. Nyt olen ollut kotona kohta kaksi viikkoa ja aloitan työt keskiviikkona 28.8 eli kahden viikon sairausloman jälkeen. Ruokamäärät ovat olleet aika pieniä ja suurin "ongelma" onkin ollut tottua syömään pieniä annoksia, monesti olen syönyt ihan pikkuisen liikaa ja se tuntuu ähkynä heti, mutta on mennyt nopeasti ohi, paino on nyt tippunut siitä nutrauksen aloituksesta 16kg, eli on nyt 120.6 kg. Uskon, että paino alkaa laskea voimakkasti, kun menen töihin ja ateriat tulevat sen jälkeen säännöllisemmin, kuin nyt sairauslomalla. Leikkauksen jälkeen, kun minut tuotiin osastolle, ei mitään kipuja minulla ole ihmeemmin ollut, en tarvinnut sairaalassa Panadolia, enkä ole niitä kotona syönyt, tietysti haavat hiukan aristavat, mutta kun on käynyt joskus ohitusleikkauksessa ei voi edes puhua kivuista samana päivänä.
Työmaalla kävin työkavereita morjestamassa jo viime viikolla ja he eivät uskoneet, että minut oli jo leikattu, kun olin heidän mieestään niin pirteä ja hyvinvoivan näköinen. Sokerit tuntuvat vielä jonkun verran heittelevän, mutta eiköhän ne siitä laihtumisen myötä pikku hiljaa tasaannu.
Lopuksi suuret kiitokset hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta Lahteen osastolle 43-44 potilaalta 7-2, jos joku sieltä sattuisi tätäkin purkausta lukemaan

Kiitos kirjeestäsi, mukavaa kun kirjoitit. Toivottavasti voit hyvin jatkossakin ja kirjoittele vaan tänne, aina joku vastailee.
Minä olen vielä odotteluvaiheessa,viikon päästä olen jo käynyt 2.9. ma. sisätautilääkärillä ja ravintoterapautilla, ehkä olen viisaampi sitten. Eneilin tässä 3 viikkoa ja sain painoa pois -3 kg,
nyt painoindeksi on 40.4 tällä viikolla syön pienempiä annoksia. Oli kyllä aika kurja tuo eneilyn loppuaika kun jalkoja särki ja suonta veti niin helkutisti, ei auttanut juomiset, ei magnesiumit
eikä muutkaan. Kävin sitten talvitäkin kellarista, kun niitä jalkoja vielä rupes kylmämäänkin, eipä unta tullutkaan kuin pari tuntia kerrallaan. Mutta viime yönä nukuin kuin tukki ja vähän nyt päivälläkin lisää.
Tsemppiä Sinulle!