Lahdessa tapahtuu!

Hei, valmistautukaa pitkään ja unettavaan elämänkertaan...Tulitikut silmiin!

Olen varovasti joskus aiemmin kommentoinut pienesti jotakin tuolla keskusteluviidakossa, mutta koskaan en oikein ole uskaltautunut tänne esittäytymään sen kummemmin. Ehkä se on ollut epävarmuutta siitä, toteutuuko leikkaus vai ei, kun on ollut vähän sellainen eestaas vatvomisen meininki tuolla sairaalan päässä. Nyt on kuitenkin leikkauspäätös (GBP) taskussa ja tammikuun lopussa leikkausta edeltävä tapaaminen ravitsemussuunnittelijan kanssa. Se kai tarkoittaa, että eneily alkaa sitten niillä main, hui Vai tarkoittaako?

Kun tämä projekti kesäkuussa 2009 alkoi terveyskeskuslääkärin toimesta ja kehotuksesta laihduttaa heti vähän, jotta sisätautilääkäri katsoisi suopeammin leikkausasioita, meinasi tämä laihduttaminen koitua epäonnekseni . Bmi laski tuolloin 35:een ja sisätautilääkäri sanoi, että jatkoon mennään, jos oheissairauksia löytyy. No, löytyihän niitä ihan liikaakin ja ravitsemussuunnittelija antoi potkun eteenpäin keuhkosairauksille. Nolona tunnustan, että ne pudotetut kilot alkoivat tulla hiipien takaisin tässä vaiheessa...

Keuhkosairauksien pkl tutki kahteen otteeseen uniapneaa, jota ei löytynyt, mutta melkoisen komea ja, uskokaa tai älkää, elämää haittaava kuorsaus sieltä sitten paljastui. Tässä vaiheessa elämää alkoi varjostaa pieni "ongelma", jonka leikkaustiimi oli havainnut ja laittoivat asiani uudelleen leikkaustiimin käsittelyyn, koska lähtöpainoni (se, johon terveyskeskuslääkäri lähetevaiheessa oli minun käskenyt painoni pudottaa) oli liian alhainen. Kuitenkin keuhkosairauksien pkl oli punninnut minut ja ilmeisesti tieto sen hetkisestä perin huimiin lukemiin nousseesta painosta (bmi n. 45) oli mennyt eteenpäin, koska leikkaustiimi ohitettiin ja kutsu tulikin suoraan kirurgille.

Kirurgi oli mukava tapaus, kuvaili leikkauksen juurta jaksain ja tsemppasi siihen. Jotenkin siinä usvassa unohtui koko kirurgin nimi, älkää kysykö, en muista ! Saman tien sain sitten kutsun ravitsemussuunnittelijalle, joka on tosiaan tammikuun lopussa. Silloin tapahtui joku kummallinen ja mutkikas mekanismi aivoissani ja ajatukset leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä pelkoineen ja iloineen pyörii lähes koko ajan mielessä. Tähän asti se on ollut vaan toiveikasta ja epätoivoista odottelua sekä valmistautumista joko kielteiseen tai myönteiseen päätökseen.

Nyt odotan kuumeisesti tietoa, millä aikavälillä kirurgin käynnistä voin odotella leikkauskutsua, tietääkö kukaan, millä aikataululla ja odottelulla se väli täällä Lahdessa menee?

Kiitos kärsivällisyydestänne ja mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!

-zaidak-

Hei!
Minä kävin sisätautilääkärillä Jyväskylässä 14.12.10 ja hän sanoi, että minut leikkattaisiin Lahdessa tammi-helmikuussa.
En tiedä vielä, pitääkö minun käydä ennen sitä tapaamassa Lahden kirurgia, vai tuleeko käsky suoraan aloittaa enet.

Toivon sinulle pikaista pääsyä leikkaukseen!

Moi, teisku! Kuulin tai luin jostakin, että Keski-Suomi tosiaan siirtelee leikkauksia tänne Lahteen, joten tervetuloa tänne !

Jännää tässä hommassa on myös se, ettei ainakaan vielä ole tullut kutsua vatsalaukun tähystykseen vai tehdäänköhän täällä niitä lainkaan ennen leikkausta? Kyselen nyt ihan tyhmiä, koska unohdin tietysti kaikki oleellisemman kysellä kirurgin tapaamisessa, tosin eipä hänkään tähystyksestä maininnut mitään.

Pitäisi kaiketi jo vähän kevennellä tuota ruokavaliotakin ennen sitä eneilyä... No, uudesta vuodestahan sekin on hyvä aloittaa .

Hei, Lahdessa leikkuuseen menevien ei tarvitse lainkaan kaydä tähystyksessä ! Tosi hienoa, jos jonot ovat jo lyhentyneet, mutta itselläni aiaktaulu oli seuraava:
Lähete helmikuu/09
Sydänfilmi, verikokeet lokakuu/09
Sisätautilääkäri lokakuu/09
RT joulukuu/09
Kirurgin aika kesäkuu/10
Ene -10 kg
Leikkaus 2.11. 2010

Hei, Zaidak! Kiitos tervetulotoivotuksista!
Mielellään me täältä tullaan sinne, on lyhempi matka ja tutumpi ympäristö tuo Lahti.

Minä jouduin ihan ensin käymään täällä Jämsässä ne kaikki viheliäiset kokeet, ennen kuin pääsin edes Jyväskoylään. Tosin näin jälkeenpäin tuntuu, että oli hyvä kun kävin tähystyksessä, sillä minulta löydettiin toi helico. Mitään oireita ei ole ollut, joten sinne olisi jäänyt muhimaan muutoin.

Hyvä kuulla, ettei Lahdessa ainakaan uudelleen joudu siihen rääkkiin.

Saas nyt nähdä, pitääkö tuo sisätautilääkärin arvio leikkausajasta paikkansa. <jotenkin en vaan jaksa uskoa, että pääsisin niin pian!

Milloin siinulla on arvioitu aika, vai oletko jo saanut todellisen päivämäärän?

Heissan vimpula ja teisku, kiitos vastauksistanne, en todellakaan tiedä, ovatko jonot lyhentyneet vai pidentyneet, ei ole sattuneesta syystä aiempia kokemuksia ,mutta lääkäri sanoi joulukuun puolivälin paikkeilla, että joskus alkuvuodesta/alkukeväästä leikkaus on ajankohtainen, mutta tarkkaa päivämäärää en tosiaan vielä tiedä. Sehän voi tarkoittaa vaikka toukokuuta, onhan sekin keskimääräisesti katsottuna vielä alkuvuotta . Ravitsemussuunnittelijan tapaaminen (eneilyasiat) on siis 31.1., niinkuin tuossa jo aiemmin taisin mainitakin. Kaikenkaikkiaan tämä rundi on tähän mennessä vienyt nyt reilu puolitoista vuotta, joten eipä tässä taida muutaman kuukauden odottelu tuntua enää missään... (Vaikka oikeasti kyllä tuntuu!!! Kaikki mulle nyt ja heti!)

Ihan mukava uutinen tuo, ettei tähystykseen tarvitse mennä, mutta mitä ihmettä sitten, jos siellä vatsassa jotain olisikin pielessä ja avaavat sen tietämättä siitä? Tosin luultavasti vatsa kyllä jotenkin oireilisi, jos siellä jotain olisi, joten eipä kai tässä hätää ole sen puolesta. Toivotan onnea kirurgille !

Niinpä kirjoititkin jo tuossa alussa sori, luin huonosti.

Ei mullakaan kyllä oireillut millän lailla tuo vatsa. Olin ihan tosi yllättynyt, kun helico löytyi.

Odotellaan siis jännityksellä, miten tämä prosessi etenee meidän kohdalla!
En jaksaisi kyllä odottaa enää yhtään.
Pitäisi alkaa hommata sijaista jo luokkaan, mutta vaikea aloittaa, kun ei osaa sanoa milloin työ alkaisi ja milloin loppuisi...

Tsemppiä odotukseen!

Sama juttu, mukava olisi tietää ajoissa, koska koulumaailmassa minäkin. Tsemppiä meille kaikille, odottavan aika on pitkä!

Mie oon menossa 13.1. rav.terpalle päksiin ja sitä ennen täytyy viedä kakkanäyte mistä ne tutkii onko helicoa. Ja miulle lääkäri kans sano et alkuvuodesta/keväällä ois toimenpide.

Hei, Marjis! Hyvä, että tutkivat sen helicon. Tiedätkö, onko näytteen antaminen ihan rutiinitoimenpide kaikille leikattaville vai onko sinun tapauksessasi aihetta epäillä helicon olevan elimistössäsi?

On kuulemma nykyään rutiinitoimenpide.

Tämä on ihan uskomatonta ! Tänä aamuna tuli puhelinsoitto ja minulle tarjottiin peruutusaikaa leikkaukseen jo 1.2. (minulla ei siis vielä ollut tullut edes varsinaista kutsuakaan)! Otin tarjouksen vastaan ja samantien menin myös ravitsemussuunnittelijalle, jossa käytiin eneily läpi. Sopparuokien syönti alkoi kiireellisen aikataulun vuoksi siis nyt heti!

Vielä on ennen leikkausta yksi tapaaminen ravitsemussuunnitelijan kanssa tammikuun loppupuolella, mahdollinen anestesialääkärin tapaaminen, keuhkoröntgen ehkä ja preoperatiivinen keskustelu. Että näillä mennään. Nyt jännittää , vajaa neljä viikkoa enää entistä elämää, joka oikeastaan päättyi juuri nyt!

Dodii!
Se on menoa nyt! Hyvä näin, ei tarvinnut sen pidemmin käpristellä! Paljon tsemppiä entisen elämäsi loppuajalle ja tervetuloa uusi elämä!!

Paljon onnea leikkoajasta!

Onnea!

Odota ja eneile turvallisin mielin. Olet hyvissä käsissä.

Onnea leikkausajasta

Ihanaa kun pääsee "etuajassa",todella hieno fiilis varmasti!

Onneksi olkoon leikkausajasta. Hienoa, että joskus käy näinkin, että pääsee nopeammin, kuin uskoisikaan.

Paljon tsemppiä eneilyyn ja onnittelut leikkausajasta!

Kiitos, kiitos!

Eihän nämä pussikeitot nyt ihan mitään gourmet-ruokaa ole, mutta kyllähän näillä leikkaukseen asti porskuttaa. Tähän mennessä "nautittu" banaani-vadelma- sekä kanakeittoa ja molemmat eivät nyt ihan riman yläpuolelle yltäneet. Vielä on maisteltavana 10 eri makua, ehkä niistä löytyy ne suosikit, mitä sitten ostaa enemmän. Vieläkin on jauhomainen tunne suussa, vaikka viisi minuuttia sitten kippasin viimeisen kulauksen ja join vettä päälle...

Kyllä me kestetään!

onnea.

Kyllä se eneily menee, kun muistaa sen "palkinnon"

Kolmisen viikkoa eneilyä takana ja tänään meni rikki 10 kg. Ravitsemussuunnittelija kertoi aiemmin, että kevyttä hiilaripitoista pitäisi syödä leikkausta edeltävänä päivänä, mutta nyt uudelleen ohjeisti minut sekä sunnuntaina että maanantaina (tiistaiaamuna on leikkaus, neljän päivän päästä siis) syömään kaksi normaalia lämmintä ateriaa ja välipalat. Fiilis on kuin juhlat olisi tulossa, lihapullia odotellessa... Överiksi ei kuitenkaan syömistä saa laittaa.

En ole juuri tulevaa leikkausta pohtinut, mutta nyt kun se on ihan tuossa käsillä jo, meni viime yö valvoessa ja miettiessä vaikka mitä. Kaipa tämä kuuluu asiaan, että kaikki leikkaukseen menijät pohtivat syntyjä syviä. Meni tosin melko synkäksikin ajatukset yön hiljaisina tunteina... Ehkä leikkaus ja sen jälkeiset päivät ja viikot vähän pelottavatkin, vaikka innoissani olenkin. Vähän sellainen aallonpohja ja -harjameininki näissä mietteissä meinaa olla, vaikka tasapainoiseksi ihmiseksi muuten itseni miellänkin.

Olisipa jo tiistai, leikkauspäivä, sekä keskiviikko ja torstai, että näkisi kuinka sitä voidaan silloin! Sitä odotellessa taidan aloittaa odottelun pikantilla mustikkamansikka Allevolla yhdeksänneksi viimeistä kertaa (huokaus).

Huomenna, tiistaina 1.2., klo 7 sairaalan vaatevarastolle vaatteenvaihtoon, sieltä suoraan osastolle esilääkitys saamaan ja leikkaus heti silloin melkein samantien. Jännittää ja pelottaa, tuntuu ihan epätodelliselta, mutta on muuten ihan hyvä fiilis. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Täällä on pystyssä varpaatkin.